Teromakoteron blogi

MediaLab Xmas Day 2011 - Ihanaa Luovaa Hulluutta

2011-12-15T22:41:00.000+02:00

Näkymättömän oppimisen Ning-sivuilla on käynnissä todella mielenkiintoinen keskustelu, jossa mm. Pekka Ihanainen ja Jesse Soininen ovat viime aikoina menneet syvälle oppimisen uuden paradigman etsimisessä. Pekka Ihanainen kiteytti kutsun lähteä tekemään näkymättömästä näkyvää: "Tässä tuli mieleen, että yksi tärkeä juttu olisi hahmottaa informaalin ja formaalin oppimisen välistä tilaa ja sitä millaisia käytäntöjä ja oppimis/opetustekoja sillä tapahtuu."

Aleksander Nikulin: Creative Collaboration in Digital Native Communities

Kun osallistuin MEDIA LAB DEMO DAY -tapahtumaan Lasipalatsissa 15.12.2011, tulivat nuo Pekka Ihanaisen sanat mieleen. Sain nähdä kavalkadin ihania luovan hulluuden luomuksia. Samalla tuntui siltä, että olin katsomassa myös sitä, millaista voisi olla oppimisen tulevaisuus. Tuntui siltä, että Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun medialaboratorio, on jo toteuttamassa tulevaisuuden oppimista. Ei olekaan ihme, että se valittiin "yhdeksi maailman johtavista tieteidenvälistä korkeakoulututkimusta tekevistä medialaboratorioista Times Higher Education -lehden MIT:n medialaboratoriota käsittelevässä artikkelissa".

Luovan hulluuden kavalkadi

Esityksen rytmi oli kiihkeä. Muutamassa minuutissa tuli esittäjien kiteyttää luomuksiensa keskeinen sisältö yleisölle ymmärettävässä muodossa. Oivaltavasti keskeisessä osassa olivatkin itse luomukset, jotka parhaimmillaan tuottivat performansseja, joissa tiede ja taide yhdistyivät elämyksellisiksi kokonaisuuksiksi.

Muutamia esimerkkejä luovuuden kirjosta: CityBeat -projektissa ihmisillä kadulla oli mahdollisuus päästä taktiilisesti tunnustelemaan laatikoista toisten kaupunkien sydämen lyöntejä. Mukana olivat Helsinki, Riga, Lissabon ja Lontoo. Hand Gesture Based MIDI Controller -projektissa ultraäänisensoreiden avulla päästiin vaikuttamaan kädellä MIDI-laitteistoon ja tuottamaan ääniä. Creative Collaboration in Digital Native Communities -projektissa, joka on vasta alkanut, tutkitaan Internet:in muutosta viihteellisestä leikkiympäristöstä paikaksi, jossa järjestetään vallankumouksia. Playful Soul -projektissa tehtiin näkymättömästä näkyvää. Etsittiin sielua... voiko sitä koskea tai nähdä...

Sound Gloves - ääni käsissä

Videot on tehty iPhone:lla. Harmi, että heräsin filmaamaan vasta esityksen lopussa. Hieno esitys, jossa vielä väritys meni suoraan meikäläisen sieluun ;-)

The gloving sound - epäonnistumista ei pelätä

Tämä esitys oli aivan mielettömän hauska! Inhimillinen levysoitin! Henri Hütt näytti meille mallia hyvästä itsetunnosta ja tulevaisuuden oppimisesta. Epäonnistumista ei tarvitse pelätä vaan siitä otetaan kaikki ilo irti. Tästä keksinnöstä saatetaan muuten vielä kehittää mielettömiä variaatioita. Ehkä syntyy jopa uusi musiikin muoto...

Aerobical mechanic & organic orchestra - keho muuttuu musiikiksi

Juan Duarte ja Valtteri Wikström olivat yhdistäneet akustiset soittimet (rummut) elektronisiin, joita ohjattiin omalla keholla. Todella vaikuttava esitys! Tekniikan kanssa oli aina välillä vähän ongelmia, mutta tässäkään esityksessä sen ei annettu haitata menoa. Vaikuttavaa ja samalla hullun hauskaa!

Hyvältä näyttää

Tässä oli vain muutama esimerkki aivan mahtavasta annista. Joistain näistä projekteista saattaa vielä syntyä jotain, josta koko maailma haluaa päästä osalliseksi. Jos ajattelen tätä näkymättömän oppimisen ideoiden näkökulmasta niin:

- tässä tilaisuudessa koin informaalin oppimisen päässeen vaikuttamaan todella voimakkaasti formaalin koulutuksen sisällä

- yhteiskunnalliset ja teknologiset muutokset olivat päässeet vaikuttamaan koulutukseen ja oppimiseen

- keskityttiin enemmän siihen miten opitaan (tekemällä oppimiseen) kuin mitä opitaan (oppiminen tapahtuu toiminnan sivutuotteena)

- uskallettiin sukeltaa tulevaisuuteen ja rakennettiin tulevaisuuden mahdollisuuksia

- oppiminen muuttui uuden teknologian myötä

Tämä on siis mahdollista ja toteutettavissa olevaa. Oppimisen vallankumous on alkanut!

Näkymätön pikkujoulu - lahjoja koko maailmalle

2011-11-27T15:19:00.001+02:00

Maailmanparantajien on helppo hymyillä

Sometu-pikkujoulut pidettiin tänä vuonna Petäys Resort:ssa Tyrvännöllä 26.-27.11.2011. Olin lupautunut ohjelmanvetäjäksi liittyen näkymättömän oppimisen tematiikkaan Näkymätön oppiminen "jatko" -webinaarin yhteydessä. Näkymätön pikkujoulu oli lauantaipäivän osuus, jonka oli tarkoitus olla mahdollisimman osallistavaa osallistujille. Tarkoituksena oli saada näkymättömän oppimisen ideat realisoitumaan. Kyseessä oli leikkimielinen kilpailu, jonka voittaisi tonttujoukko, joka

olisi luova, innovatiivinen, yhteistyökykyinen ja motivoitunut
olisi kekseliäs, intuitiivinen ja kykenevä tuottamaan ideoita
kykenisi oppimaan ja poisoppimaan nopeasti
käyttäisi TVT:tä rohkeasti ja kokeellisesti
olisi verkostoitunut ja yhteistyökykyinen.

Petäys Resort

Meitä oli kuusitoista sometulaista kokoontuneina hivelevän kauniiseen Petäykseen. Aurinko vielä näyttäytyi sopivasti toivottamaan meidät tervetulleiksi tuleviin koitoksiin. Ennen näkymättömän pikkujoulun osuutta asetuimme istumaan rinkiin. Pauliina Mäkelä asetteli keskelle kortteja, joissa oli ominaisuuksia ja niihin liittyviä kuvia. Jokainen sai valita niistä 2-3 korttia, jotka vastaisivat omia ominaisuuksia tai olotilaa. Vuorotellen kerroimme itsestämme ja tuntemuksistamme. Tarinat menivät syvälle vaikka monet paikalla olijoista tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa. Tuleva tehtävä oli aika vaativa, enkä ollut ollenkaan varma siitä, tulisiko se toimimaan. Huomasin, että paikalla oli ihmisiä, jotka pystyisivät mihin vain.

Näkymätön pikkujoulu

Suunnittelimme yhdessä, miten jakautuisimme ryhmiin. Päätettiin tehdä kolmen ihmisen ryhmiä ja ryhmät muodostuisivat vapaasti. Sillä aikaa, kun virittelin tietokonetta kuntoon, olivat ihmiset muodostaneet ryhmät. Näytin blogin loppuun upottamani esityksen, lähes ilman selostuksia.

Ideana oli tehdä näkymätön oppiminen näkyväksi käyttämällä tekemällä oppimisen menetelmää. Tiesin, että tehtävä oli todella haastava. Ei ollut selviä toimintaohjeita, vaan jokaisen ryhmän pitäisi rakentaa oma ratkaisunsa haasteeseen.

Ensimmäinen mysteeri

Esityksen lopussa kerrottiin hashtag #avoinvisio ja QR-koodi, joka johdattaisi avoimien oppimisympäristöjen lähteille. Sinne kaikki linkittäisivät omat luomuksensa. Jotta asiat eivät menisi liian helpoiksi, käytettiin yhteisenä mikroblogipalveluna avoimeen lähdekoodiin perustuvaa identi.ca:a.

Me ollaan aivan pihalla

Tehtävä ei todellakaan ollut helppo. Jo QR-koodin lukeminen Keynote-esityksestä vaati erilaisten app:ien kokeilemista. Vähitellen kaikki ryhmät pääsivät alkulähteille.

Ryhmät siirtyivät eri tiloihin ahkeroimaan. Seuraava ongelma olivat langattomat yhteydet, jotka jälleen kerran aiheuttivat harmaita hiuksia. Ryhmät keksivät erilaisia ratkaisuja tähän ongelmaan. Identi.ca aiheutti myös pään vaivaa, sillä se lakkasi hyväksymästä kirjautumisia. Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin todella luovat ihmiset, jotka keksivät siirtyä koneilta toiselle ja pääsivät näin tavoitteeseensa.

Pihalla-ryhmä sisällä

Kiertelin kyselemässä eri ryhmiltä kuulumisia. Pihalla-ryhmä kertoi olevansa aivan pihalla siitä, mitä pitäisi tehdä ja siksi myös nimesi oman ryhmänsä näin. Huomasin myös pientä suorituspainetta ilmassa, vaikka kyseessä olikin leikkimielinen hauskanpito. Pihalla ryhmä taisi myös vähän hämätä, sillä myöhemmin heiltä tuli todella hieno esitys:

Linkki pihalla-ryhmän Google Docs -dokumenttiin

Pihalla-ryhmä käytti Google:n palveluja: Doogle Docs:ia dokumentin tekoon ja Google+:aa suunnitteluun. Ryhmä käytti vahvuuksiaan, kuten mm. Jaana Nyström:iä Google+:ssa, Harri Vainikkaa vuorovaikutustaidoissa ja Titi Tammista sosiaalisessa mediassa, hyväkseen.

Sydämen tahtiin

Oli myös aivan mahtavaa, että jokainen ryhmä keksi aivan omanlaisensa ratkaisumallin tehtävään. EKG-ryhmä pyysi minua hankkimaan joko post-it -lappuja tai sitten maalarinteippiä. Maalarinteippiä löytyikin ystävällisestä ja avuliaasta Petäyksen respasta.

EKG-ryhmä avaa oppimisen saloja

EKG-ryhmä oli liikkeellä suurella sydämellä nimensä mukaisesti. He pohtivat asiat valmiiksi ennenkuin siirtyivät toteutukseen. EKG-ryhmä pohti oppimista syvällisesti ja globaalisti. Ryhmästä löytyi viisautta ja näkemystä: Heikki Hallantie, Leena Vainio ja Jaana Paju.

Linkki EKG-ryhmän Animoto-esitykseen

Rentoa luovuutta maailmaa syleillen

Maailman syleilijät tuntuivat osaavan nauttia olostaan. Heidän ryhmästään huokui harmonia ja luovuus samassa paketissa.

Maailman syleilijät luomassa

Maailman syleilijöille tehtävä ei koskenut vain tätä hetkeä, vaan sen tekeminen tulee jatkumaan... He näkevät maailman globaalisti... Avoimeen tehtävään avoin vastaus... Mahtavaa! Ryhmässä riitti asiantuntemusta ja taitoa: Helena Pulkkinen, Antti Keskitalo ja Minna Artimo.

Linkki maailman syleilijöiden aarreaitoille

Linkki globaaliin jouluun

Sosiaalisuus on voimaa myös kilteillä ihmisillä

Kiltit-ryhmä joutui kamppailemaan teknisten vaikeuksien kanssa paljon heti alussa. Tätä ryhmää olisi kuitenkin ollut mahdoton lannistaa. Heistä hehkui positiivinen energia ja sosiaalisuuden voima. He ottivat heti verkostot käyttöön, kun tekniikka vain sen salli. Tämä ryhmä käytti myös avoimien oppimisympäristöjen mahdollisuuksia todella oivaltavasti.

Kiltit ja sosiaaliset

Kun järjestämässä on maailman ihanin ihminen Pauliina Mäkelä, niin ei ole ihme, että syntyy ihmeitä! Positiivisen energian ryhmässä mukana olivat Pauliinan lisäksi Jaana Kullaslahti ja Katariina Haavisto. Tämä ryhmä käytti aivan mahtavasti hyväkseen avoimia oppimisympäristöjä. Purot.net heti käyttöön! Hienoa!

Tässä linkki tehtävän ratkaisuun, joka johti vielä:

Kaikkien oppijoiden kohtaamispaikkaan Mieletöntä ja mahtavaa!

Maailmanparantajat voittavat varmasti

Maailmanparantajilla olivat sekä psykologiset että sosiaaliset aseet heti alusta käytössä. Jo aivan kilpailun alkuvaiheessa he ilmoittivat kaikille voittavansa kilpailun. Ja näinhän siinä kävi. Ryhmä käytti sosiaalisen median välineitä todella oivaltavasti. He pääsivät myös todella nopeasti vauhtiin. Tälle ryhmälle tehtävänanto tuntui sopivan erinomaisesti.

Maailmanparantajat työn touhussa

Maailmanparantajien hurjassa ryhmässä oli myös oma guruni Anne Rongas, jolta olen Tarmo Toikkasen ohella oppinut sosiaalisen median kautta koko oppimisen uuden ulottuvuuden. Tässä mielettömän kovassa ryhmässä olivat mukana Annen lisäksi Jari Moisio ja Helena Mykrä. Ei voi kuin ihailla!

Tässä linkki Maailmanparantajien mahtavaan kokonaisuuteen wikiopistossa

Nöyrä kiitos

Kyllä oli mahtava kokemus! Kiitos Pauliina, kun pyysit mukaan! Elämäni paras pikkujoulu! Tulokseksi syntyi vielä oppimisympäristöjä, jotka jatkavat elämäänsä ja niistä voi syntyä vielä vaikka mitä! Näkymätön tuli näkyväksi!

Näkymätön pikkujoulu

View more presentations from Tero Toivanen

Inspiroiva IT-kouluttajien 10-vuotisjuhlaseminaari

2011-11-13T22:54:00.000+02:00

Sain kunnian päästä mukaan osaalistumaan esiintyjänä IT-kouluttajien 10-vuotisjuhlaseminaariin Hotelli Arthurissa 9.11.2011. Seminaari alkoi yhdeksältä aamulla ja kesti juhlagaaloineen melkein puolille öin. Mukaan oli saatu todella mielenkiintoisia esiintyjiä: Esko Kilpi, Ville Venäläinen, Jaana Holvikivi, Teemu Leinonen, Teemu Arina, Anne Rongas ja Jyrki Kasvi.

Puheenjohtajan terveiset

Tarmo Toikkanen

Onnellisen perhetapahtuman johdosta IT-kouluttajien hallituksen puheenjohtaja Tarmo Toikkasen terveiset kuultiin nauhoitteena. IT-kouluttajien aiempi puheenjohtaja ja nykyinen sihteeri Eija Kalliala kertoi IT-kouluttajien toiminnasta koko sen historian ajalta. IT-kouluttajat on 21.8.2001 perustettu Tietotekniikan liiton jäsenyhdistys.

Eija Kalliala

Yllätys muodostuikin yllätykseksi laatijalleen

Irmeli Pietilä oli laatinut Tarmo Toikkasta varten yllätykseksi koosteen esiintyjien esityksistä, jotka hän nyt joutui itse esittämään. Samalla tuli tunnistaa kenen esityksistä oli milloinkin kyse. Parhaiten onnistuneille oli luvassa paidat palkinnoksi. Irmeli Pietilä hoiti osuutensa tyylikkäästi, samoin koko seminaarin juontamisen. Hyvällä huumorilla ja inspiraatiolla hän piti yllä hyvää tunnelmaa koko päivän.

Irmeli Pietilä

TVT opetuksessa keskiajalta kohti uutta aikaa

Seminaarissa oli kaksi puolen tunnin esitystä, joista ensimmäisen piti Teemu Leinonen. Hän sai puoleen tuntiin mahtumaan todella paljon kiinnostavaa asiaa. Esityksessään hän teki todella mielenkiintoisen vertauksen Eurooppalaisen sivistyksen kehityksen suuren linjan ja TVT:n kehityskaaren välillä.

Eurooppalaisen sivistyksen kehitys voidaan jakaa karkeasti antiikkiin, keskiaikaan ja uuteen aikaan. Näistä antiikin ja uuden ajan voidaan ajatella edustavan korkeita kehitysvaiheita, kun taas keskiaikaa voidaan ajatella matalaksi kehitysvaiheeksi näiden korkeiden vaiheitten välissä. Asia ei tietystikään ole näin yksinkertainen eikä keskiaika välttämättä ole niin synkkä kuin miksi sitä kuvaillaan.

Teemu Leinonen

Teemu Leinonen esitti kehityskaaren tietokoneiden käyttämisestä oppimisessa, joka lähti liikkeelle 1975 ja päätyen nykyhetkeen. Kronologisesti etenevät vaiheet hän nimesi seuraavin englanninkielisin termein: Programming/ drill and practice, Computer-based training (CBT) with multimedia, Iternet-based training (IBT), e-Learning, Social software + free and open content. Näihin vaiheisiin hän yhdisti aikaisemmin esittämänsä Eurooppalaisen sivistyksen kehityksen kuvion. Näin Programming/ drills and practice edusti antiikin loiston aikaa ja Teemu Leinonen antoi oivia esimerkkejä mm. Douglas Engelbart:in aikaansa edellä olevista kokeiluista, jotka muistuttavat tämän hetken sosiaalisen median välineillä tehtäviä asioita. Computer-based training with multimedia ja Internet-based training edustivat vuorostaan pimeätä keskiaikaa, kun taas e-Learning, Social software + free and open content ovat viemässä meitä uuteen aikaan.

Avoimet oppimisympäristöt korostuivat osana kehitystä kohti uutta aikaa. Teemu Leinonen mainitsi mm. LeMill:in esimerkkinä tästä kehityksestä.

Teemu Leinonen esitteli myös Erkkolan määritelmän sosiaaliselle medialle vuodelta 2009: "Sosiaalinen media on teknologiasidonnainen ja rakenteinen prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla vertais- ja käyttötuotannon kautta. Samalla sosiaalinen media on jälkiteollinen ilmiö, jolla on tuotanto- ja jakelurakenteen muutoksen kautta vaikutuksia yhteiskuntaan, talouteen ja kulttuurin."

Miljoona apinaa irti

Toisen puolen tunnin "pitkän" esityksen piti Jyrki Kasvi. Hän sai myös puoleen tuntiin mahdutettua hirmuisen määrän tärkeää asiaa. Huoltosuhde on Suomessa romahtamassa pysyvästi. Jyrki Kasvi esitti huolestuttavan esimerkin tämänsuuntaisesta kehityksestä Japanista, jossa robottikuutit lohduttivat viime tsunamista selvinneitä vanhuksia. Onko tämä meilläkin edessä: vanhustenhoito robottien käsissä?

Jyrki Kasvi puhui myös hukatusta etumatkasta. Suomi oli vielä 2000-luvun alussa tietotekniikan edelläkävijämaita. Viimeaikoina Suomi on kuitenkin pudonnut huolestuttavasti kansainvälisissä vertailuissa. Ainoa poikkeus on Pisa-menestys.

Miksi näin on sitten tapahtunut? Jyrki Kasvin mukaan Suomi unohtui paistattelemaan erinomaisuudessaan, lainsäädäntö ja viranomaiset putosivat kehityksen vauhdista, lisäksi suomalaiset yrityksen kasvoivat kylläisiksi ja hitaiksi.

Mitä sitten voi tehdä? Jyrki Kasvin mukaan läpimurrot vaativat "miljoonan apinan" päästämistä irti ja toi Teemu Leinosen tavoin avoimien toimintamallien ideaa esille. Innovaatiot vaativat luovaa anarkiaa. Projektihelvetissä niiden syntyminen on mahdotonta. Suomesta on tullut projektien luvattu maa.

Salama-alustukset

Lounaan jälkeen pääsimme me muut esiintyjät vuoroon salama-alustuksin. Jokaiselle esiintyjälle oli varattu ruhtinaalliset 8 minuuttia esitykseensä. Seurasi toinen toistaan mielenkiintoisempia ja ajattelemaan laittavampia esityksiä. Toivottavasti niistä tulee jossain vaiheessa tallenne jakoon, jotta pääsee ne vielä uudelleen kokemaan.

Viimeisimmässä erinomaisessa blogikirjoituksessaan Cloud Learning as Universal Primary Education Teemu Arina käsittelee osin samoja asioita kuin esityksessään. Mobiiliteknologian myötä olemme pääsemässä eroon neljän seinän rajoittamasta oppimisesta ja pääsemme käsiksi suunnattomaan määrään tietoa. Meillä on kirjasto mukanamme taskussamme!

Teknologiat ovat myös muuttumassa näkymättömiksi. Ne ovat pian integroituina kaikkialle, emmekä kohta edes huomaa niitä käyttävämme. Ne ovat muodostuneet osaksi jokapäiväistä elämää.

Esko Kilven syvälliset ajatukset tekivät minuun suuren vaikutuksen. Samoin muiden esiintyjien oivaltavat ja hienot esitykset, jotka lähestyivät tätä tematiikkaa yllättäen hyvin samansuuntaisesti.

Näkymä näkymättömään

Oma salama-alustukseni, jonka yritin esittää Pecha Kucha -esityksenä, käsitteli mm. näkymätöntä oppimista, kuinka ollakaan ;-) Upotan esitykseni tähän:

Näkymä näkymättömään oppimiseen

View more presentations from Tero Toivanen

Learning Café

Edellisen Learning Café:n pääsin kokemaan ITK 2011 -päivillä. Se oli silloin mahtava oppimiskokemus ja niin oli tälläkin kertaa. Jokainen esiintyjistä oli esittänyt haasteen, jota sitten ratkottiin ryhmissä yhdessä esiintyjien kanssa. Tasaisin väliajoin ihmiset vaihtoivat pöytien välillä vapaamuotoisesti.

Oma haasteeni oli: "Kun oppiminen uhkaa siirtyä koulusta muihin ympäristöihin, mitä it-kouluttajat voisivat tehdä, etteivät koulut muuttuisi pelkiksi päivähoitopaikoiksi?"

Ja tällaisia vastauksia ja kysymyksiä syntyi eri ryhmien yhteistyöllä pöytäliinaan:

- Opettajasta oppimisen ohjaaja

- Opettaja -> personal trainer

- Miksi oppija ei saa itse asettaa tavoitteitaan?

- Palkitsevat oppimisympäristöt

- Pitäisikö koulujen avautua?

- Motivoivat oppimisympäristöt

- Pitäisikö opettajien mennä sinne, missä on kivaa?

- Oppia kokonaisuuksia yksityiskohtien sijasta

- Mihin tarvitsen oppimiani asioita? Mihin ne minut vievät?

- Opettajat ottavat pelit opetukseensa

- Oppijoiden osaamisen tunnustaminen

- Oppilaat/opiskelijat tekevät itse pelejä

- Missä vaiheessa kivuus katoaa?

- Miksi ekaluokkalaisen mielestä koulussa ei ole kivaa (teki itkien läksyjä)

- Miksi tarvitaan erillisiä opinto-ohjaajia?

- Yhteisöllinen oppiminen

- Oppilas opettaa opettajaa

- Miksi koulu on neljän seinän sisällä ulkona maailmasta?

- Oppiminen on monimuotoista!

- IT:stä pitää tehdä näkymätöntä

Eikä siinä kaikki

Lisäksi oli varattu aikaa verkostoitumiseen ja varsinaisen seminaariosuuden lopuksi esiintyjät nousivat vielä estradille käsittelemään sekä Learning Café:ssa että alustuksissa syntyneitä ajatuksia ja yhteisiä linjauksia. Toivottavasti tämäkin osuus tulee jossain vaiheessa tallenteena ulos.

Minua oli pyydetty jo etukäteen myös soittamaan juhlaillallisella. Minulla oli siis tressini mukana ja laulelin kuubalaista son-musiikkia osallistujille. Ilta kuitenkin vielä jatkui kiihkeissä keskusteluissa, jotka meidän pöydässämme käsittelivät jopa uskontoon liittyviä asioita. Olipa hurja ilta! Vielä seuraavana päivänä pää surisi kuin ampiaispesä täynnä uusia ideoita!

Oppimisen vallankumous on alkanut!

Avoimien oppimisympäristöjen käyttö verkkopedagogiikassa

2011-10-29T20:14:00.000+03:00

Pidin 24.10.2011 "Avoimien oppimisympäristöjen käyttö verkkopedagogiikassa" -kurssin joukolle Espoolaisia opettajia. 12 opettajaa oli uskaltautunut mukaan seikkailuun. Kurssia varten käytimme hyväksi Wikiopistoa, johon rakensin tarkoitusta varten kurssin. Hyödynsin kurssia varten materiaalia ennen muuta erinomaisesta "Vapaiden ja avointen oppiresurssien tuottaminen" -kurssista, jonka kävin syksyllä 2009. Alkuperäinen kurssi kesti kymmenen viikkoa ja oma kurssini vain yhden päivän, joten jouduin karsimaan aika lailla alkuperäistä materiaalia. Lisäsin myös mukaan aika paljon uutta sisältöä. Kurssin aluksi kävimme läpi vähän teoreettista taustaa, johon liittyvän esityksen upotan tämän blogin loppuun. Kurssin päätyttyä pidimme vielä verkkoneuvottelun 27.10.2011, jossa osa kurssilaisista esitteli tuotoksiaan.

Avoimet oppimisen resurssit (Open Educational Resources, OER)

Mitä avoimet oppimisen resurssit sitten ovat? UNESCO:ssa 2002 päädyttiin tällaiseen muotoiluun: "The term Open Educational Resources (OER) was adopted at a UNESCO meeting in 2002 to refer to the open provision of educational resources, enabled by information and communication technologies, for consultation, use and adaptation by a community of users for non-commercial purposes" Löytyy alkuperäisestä lähteestä sivulta 7.

Avoimilla oppimisen resursseilla ymmärretään siis opetuksessa (oppimisessa) käytettäviä sisältöjä, joita kaikki voivat vapaasti käyttää, luoda, kopioida, muokata ja jakaa tietyin edellytyksin, jotka käyn vähän tarkemmin läpi tekijänoikeuksien yhteydessä alempana.

Miksi avoimuus?

Konnektivismin, jossa oppimisen ajatellaan tapahtuvan enenevässä määrin ihmisten välisissä verkostoissa, merkitys kasvaa koko ajan. Sen mukaan oppiminen ja tieto perustuvat mahdollisuuksien moninaisuudelle. Konnektivistisen näkemyksen mukaan oppimisessa korostuu erikoistuneiden tietolähteiden yhdistämisen prosessi. Yhteyksien vaalimista ja ylläpitämistä tarvitaan helpottamaan elinikäistä oppimista. Avoimet oppimisympäristöt luovat luonnollisen alustan konnektivismin toteuttamiselle.

Mobiiliteknologian ja muun tietotekniikan antamat mahdollisuudet oppimiselle ovat muuttamassa oppimisen paradigmaa. Avoimien oppimisen resurssien myötä myös kaikista heikoimmista lähtökohdista tulevien mahdollisuus tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin oppimisessa paranevat. Puhutaan todella tärkeistä asioista, jotka vaikuttavat koko maailman rauhaan, kehittymiseen ja hyvinvointiin. "Opettajan tärkein tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi" - saman periaatteen pitäisi ohjata myös toimintaamme globaalisti.

Avoimien sisältöjen määrät kasvavat verkossa koko ajan. Monille meistä niiden käyttäminen on itsestään selvyys ja osa jokapäiväistä elämäämme. Koulumaailma on kuitenkin jäänyt näitten resurssien käyttämisessä ja kehittämisessä oudosti ulkopuolelle. Espoolaisille opettajille pitämäni kurssi on yksi vaatimaton tekijä tiellä kohti avoimien oppimisympäristöjen käyttöä ja luomista laajemmin koulumaailmassa. Kurssimateriaali on avoimesti kaikkien käytettävissä ja edelleen muokattavissa.

Oppimisympäristöksi Wikimedia

Oppimisympäristön valintaa mietin aika pitkään. Mielessäni oli Wikiopiston (tai Wikikirjaston) lisäksi ennen muuta LeMill. Myös Purot.net oli yhtenä varteenotettavana mahdollisuutena. Päädyin kuitenkin Wikiopistoon siksi, että se on osa Wikimediaa, ja Wikipedian kautta luultavasti tutuin ympäristö edellä mainituista ympäristöistä opettajille. Samalla se saattaisi tehdä Wikipedian tutummaksi ja ymmärrettävämmäksi, ehkä jopa kannustaisi artikkelien kirjoittamiseen Wikipediaan.

Kurssin pohjaksi valitisin siis Wikiopiston, johon jokaisen osallistujan oli tarkoitus luoda omalle käyttäjäsivulle hiekkalaatikko harjoittelemista varten. Lainasin tämän idean Wikieducator -kursseista, joihin olen myös osallistunut aikaisemmin. Ongelmaksi osoittautui yllättäen kirjautuminen. Koska olimme samassa opetustilassa, myös IP-osoite oli kaikilla sama. Wikiopisto pisti kampoihin eikä antanut luoda kuutta uutta tiliä enempää. Kurssipäivän lopuksi kokeilimme uudestaan ja silloin se onnistui. Onneksi mukana olleet opettajat olivat luovia ja keksivät luoda ala-hiekkalaatikoita. Ensi kerralla tiedän, että käyttäjätilit kannattaa luoda jo ennen kurssia.

Varsinaisten uusien oppimisympäristöjen luomista harjoiteltiin tekemään Wikikirjastoon. Osa kurssilaisista päätyi kuitenkin valitsemaan Wikispaces-palvelun, vaikka se ei kuulukaan Wikimediaan. Se ei myöskään edusta samalla tavalla avoimia oppimisympäristöjä kuin muut aikaisemmin mainitsemani palvelut, mutta tarjoavat toisaalta koulumaailmalle tärkeitä ominaisuuksia.

Ongelmana avoimissa oppimisympäristöissä voi koulumaailman suhteen olla juuri avoimuus. Oppilaiden omat tuotokset ovat avoimesti kaikkien nähtävillä ja tämä täytyy ottaa huomioon kaikessa toiminnassa. Wikispaces tarjoaa mahdollisuuden suljettuihin ympäristöihin myös maksuttomana vaihtoehtona, kun kyseessä on opetuskäyttö.

Tekijänoikeudet ja Creative Commons

Avoimista oppimisympäristöistä on vaikea puhua mainitsematta tekijänoikeuksia. Niiden kanssa joutuu tekemisiin heti, kun alkaa luoda oppimisen resursseja: "Minkälaiset tekijänoikeudet ovat niillä materiaaleilla, joita resurssissa käytetään?" Vaikka kyseessä olisi pelkästään jo olemassa olevien resurssien käyttö, joudutaan samojen kysymysten ääreen. Onneksi meillä suomalaisilla on Tarmo Toikkanen, joka on tehnyt tärkeää ja korkealaatuista työtä näiden kysymysten parissa.

Creative Commons on se ratkaisu, jonka myös Wikimedia on valinnut. Wikimedian sisällöt jaetaan Creative Commons Attribution/Share-Alike -lisenssillä. Tällä lisenssillä: "Annat muiden kopioida, jaella, näyttää ja esittää sinun tekijänoikeusiisi kuuluvaa teosta sekä sen pohjalta tehtyjä muokattuja versioita teoksestasi vain, jos he mainitsevat nimesi alkuperäisenä tekijänä. Annat muiden levittää muokattuja teoksia vain samalla lisenssillä, jolla oma teoksesi on julkaistu."

Tekijänoikeudet saattavat olla yksi vaikeimmista esteistä, joita vapaiden oppimisympäristöjen kehittämisellä on edessään. Näissäkin asioissa on hyvä nostaa kissa pöydälle ja löytää ratkaisu, joka todella hyödyttää koko ihmiskuntaa. Itse tutkimusta tekevänä joudun kohtaamaan saman ongelman, joka todella haittaa vapaata tieteen tekemistä. Tutkimustieto ei ole vapaasti kaikkien saatavilla, niinkuin sen pitäisi olla. Ne ovat monesti maksullisten palveluiden ja tietojärjestelmien takana, jos ollenkaan saatavilla.

3.0 oppiminen

Kirjoitin näin edellisessä blogikirjoituksessani: "3.0 kouluissa teknologia on jo kaikkialla, osa luonnollista elinympäristöä. Oppimista varten ei enää tarvitse mennä koulurakennuksiin, vaan opiskella voi missä vain. Koulujen sijasta voi olla oppimisen keskuksia, jossa pedagogian ammattilaiset (tulevaisuuden opettajat?) auttavat ihmisiä löytämään heitä parhaiten palvelevat oppimisen ympäristöt, menetelmät ja välineet. Oppiminen on elinikäistä ja kaikki voivat olla sekä oppilaita että opettajia."

Avoimuuden merkitys tulee vain kasvamaan. Kehitys ei tule pysähtymään, vaan se kiihtyy koko ajan. Lähdetään mukaan kehitykseen ja ollaan mieluiten kehityksen kärjessä kuin taistelemassa tuulimyllyjä vastaan, yrittäen hidastaa jo hävittyä taistoa!

Protoparadigmasta metateoriaan 3.0

2011-10-25T15:17:00.000+03:00

Pidin kaksi webinaaria 13. ja 20.10.2011 näkymättömästä oppimisesta Online ITK -AVO-osahankkeen järjestämänä: Näkymätön oppiminen aloittelijoille -webinaari ja Näkymätön oppiminen "jatko" -webinaari. Upotan webinaarien esitykset blogin loppuun. Jälkimmäisen webinaarin voi käydä katsomassa myös tallenteena: http://eoppimiskeskus.adobeconnect.com/p82cftq66tb/.

Olin osallistunut aikaisemmin webinaareihin, mutta pääsin nyt ensi kertaa vetohommiin. Upea kokemus! Ensimmäisessä webinaarissa olin niin innostunut itse, että interaktiivisuus jäi ehkä vähän liian vähälle. Jälkimmäisessä webinaarissa pääsin todella nauttimaan yhteisöllisyyden voimasta. Helena Pulkkinen tuki koko ajan teknisissä yksityiskohdissa ja auttoi minua pysymään kärryillä sekä chatissa että muissa palveluissa tapahtuvasta samanaikaisesta ajatustenvaihdosta.

Materiaalia syntyi koko ajan sekä Qaiku-seminaarikannuun Irmeli Aron aloittamana että Google Docs:iin Pauliina Mäkelän ja monen muun tekemänä. Kun mieleeni tuli jokin hyvä esimerkki, ilmestyi linkki hetkessä joko chattiin tai edellä mainittuihin muihin palveluihin näiden ihanien ihmisten, mm. Anne Rongas, avulla.

Eikä tässä vielä ollut kaikki! Linda Saukko-Rauta visualisoi vielä molemmat webinaarit upealla tavalla: Tero Toivanen @teromakotero puhui webinaarissa, Linda piirsi muistiinpanot ja Webinaari näkymättömästä oppimisesta, puhujana @teromakotero. Mahtavaa!

Seuraavaksi joitakin ajatuksia liittyen varsinkin jälkimmäiseen webinaareista. Minkälainen voisi olla tulevaisuus? Käytän siitä 3.0 -tunnusta yhdistettynä eri osa-alueisiin viitaten John Moravecin sanoihin: "Society 1.0 schools cannot teach 3.0 kids".

Yhteiskunta 3.0

Yhteiskunta on jo siirtynyt 1.0 yhteiskunnasta (teollisuus- ja informaatioyhteiskunnasta) 2.0 yhteiskuntaan (tietoyhteiskuntaan). John Moravec puhuu jopa TEDxLaguna -konferenssissa 2.5 yhteiskunnasta (innovaatioyhteiskunnasta), josta edettäisiin 3.0 yhteiskuntaan (knowmad-yhteiskunta). Teollisuus- ja informaatioyhteiskunnalle (1.0) oli tyypillistä hierarkkinen järjestys, jossa ihmisten väliset suhteet olivat yksinkertaisia ja mekaanisia.

Tietoyhteiskunnassa (2.0) suhteet ovat monimutkaistuneet ja järjestys on muuttunut heterarkkisemmaksi. Enää ei voi olla varma kuka on kenenkin pomo. Sosiaalisen median myötä ihmiset pääsevät vaikuttamaan asioihin uudella tavalla, ja myös käsitys maailmasta sekä kuva todellisuudesta rakentuu uudella tavalla. Hyvä esimerkki sosiaalisen median vaikutuksesta voisi olla Pohjois-Afrikan viime aikaiset tapahtumat. Sosiaalinen media oli osaltaan edesauttamassa ainakin osassa näitä prosesseja.

Innovaatioyhteiskunnassa (2.5 -> 3.0) suhteet tulevat olemaan näkymättömän oppimisen visiossa synergisiä ja teleologisia; ne määräytyvät päämäärien mukaisesti. Työelämässä ihmisten väliset suhteet olisivat itseorganisoituvia. Ne järjestäytyisivät aina uudestaan tilanteen muutuessa. Knowmad-vaiheessa (sanaleikki nomadeista, kiertävistä paimentolaisista) työelämä olisi hyppimistä työpaikasta toiseen ympäri maailmaa.

Nämä muutokset eivät ole jossain kaukaisessa tulevaisuudessa, vaan nurkan takana. Siksi meidän täytyy uskaltaa tehdä sammakonloikka (leapfrog) tulevaisuuteen. Miten koulu voisi valmistaa näitä tulevaisuuden knowmadejä?

Koulu 3.0

1.0 kouluissa lisensoidut ammattilaiset opettivat ikäryhmittäin järjestettyjä oppilaita tarkoitusta varten tehdyissä rakennuksissa. Pahimmassa tapauksessa teknologiset vempaimet takavarikoitiin opettajan toimesta luokkaan tultaessa. Kuullostaako tutulta? Taitaa edelleen olla täyttä todellisuutta useissa tapauksissa.

2.0 kouluissa teknologiset apuvälineet aletaan vähitellen hyväksyä (Karjalainen: Koulu tarjoaa lukiolaisille iPadit 50 eurolla). Opetuksesta vastaavat edelleen lisensoidut ammattilaiset, mutta oppiminen tapahtuu koulurakennusten lisäksi myös online. Parhaimmillaan oppilaat voivat opettaa toisia oppilaita, ja Internetin avulla luodaan oppimisenverkostoja. Tämä on jo totta monessa tapauksessa.

3.0 kouluissa teknologia on jo kaikkialla, osa luonnollista elinympäristöä. Oppimista varten ei enää tarvitse mennä koulurakennuksiin, vaan opiskella voi missä vain. Koulujen sijasta voi olla oppimisen keskuksia, jossa pedagogian ammattilaiset (tulevaisuuden opettajat?) auttavat ihmisiä löytämään heitä parhaiten palvelevat oppimisen ympäristöt, menetelmät ja välineet. Oppiminen on elinikäistä ja kaikki voivat olla sekä oppilaita että opettajia.

3.0 koulu auttaa ihmisiä vastaamaan 3.0 yhteiskunnan vaatimuksiin.

Ihminen 3.0

Minkälainen voisi sitten olla 3.0 ihminen?

Jos 3.0 koulu onnistuu tavoitteissaan, hän on luova, innovatiivinen, yhteistyökykyinen ja motivoitunut toteuttamaan omia haaveitaan. Hän osaa käyttää ja tuottaa tietoa eri yhteyksissä sekä arvioida sen validiteettia. 3.0 ihminen on kekseliäs, intuitiivinen ja kykenevä tuottamaan ideoita. Siksi hän näkee ongelmat haasteina eikä vastoinkäymisinä. 3.0 ihminen luo sosiaalisesti rakennettua tietoa ja ymmärrystä. Hän on verkostoitunut ja yhteistyökykyinen. 3.0 ihminen yhdistää ihmisiä, ideoita, ja rakentaa verkostoja. Hän on mukautuvainen, kykenee yhteistyöhön erilaisten ihmisten kanssa, erilaisissa ympäristöissä ja konteksteissa. 3.0 ihminen kykenee oppimaan ja poisoppimaan nopeasti. Hän opiskelee koko elämänsä ja käyttää TVT:tä rohkeasti ja kokeellisesti yhteistoiminnassa verkostojensa kanssa. HÄN EI PELKÄÄ EPÄONNISTUMISTA. Tällaisesta ihmisestä John Moravec käyttää nimitystä Knowmad.

Autotelinen ihminen 3.0

Omana henkilökohtaisena tavoitteenani on ollut jo pitkään olla Mihály Csíkszentmihályi:n Flow-teoriansa yhteydessä esittelemä autotelinen ihminen. Minkälainen sitten voisi olla autotelinen ihminen 3.0?

Autotelisella ihmisella päämäärät ja tavoitteet tulevat itsestä, eivät määräydy ulkoa päin. Olisiko 3.0 versio autotelisesta ihmisestä sellainen, josta vapaan ja luovan ilmaisun kautta tulee vapauden malliesimerkiksi?

Autoteliselle ihmiselle toiminta itsessään toimii palkkiona, eikä hän tarvitse ulkoista motivaatiota. Olisiko 3.0 versio sellainen, joka yksilötasolla löytäisi uusia eksplisiittisiä ja implisiittisiä merkityksiä soveltamalla tiedon rakentamista ja hyödyntämistä; luomalla uusia merkityksiä?

Autotelinen ihminen on vapaa ympäristön manipuloinnilta ja sosiaaliselta paineelta. Olisiko 3.0 versio sellainen, jolla olisi kyky menestyä muutosten, haasteiden ja epävarmuustekijöiden keskellä? Hänellä olisi näkökulmia, tietämystä ja vaihtoehtoja monimuotoisuuteen ja epävarmuuteen, joita jatkuvasti muutostilassa oleva yhteiskunta luo.

Me teemme tulevaisuuden!

Näkymätön oppiminen 1 webinaari

View more presentations from Tero Toivanen

Näkymätön oppiminen 2 webinaari

View more presentations from Tero Toivanen

Ajatuksia IT-kouluttajien 10-vuotisjuhlaseminaariin purtavaksi

2011-10-06T23:10:00.000+03:00

IT-kouluttajat juhlii 10-vuotista taivaltaan juhlaseminaarissa, jonka teema on "IT-koulutuksen kolme vuosikymmentä" 9.11.2011 Helsingissä Hotel Arthurissa. Sain kunnian päästä esiintyjäjoukkoon tilaisuuteen. Tässä oma lyhyt avaukseni omasta näkökulmastani asiaan liittyen.

Taustaa

Toiminerityisluokanopettajana autismin kirjon oppilaiden opetuksessaKilonpuiston koulussa Espoossa ja olen intohimoinen avointenoppimisympäristöjen ja sometun muutosagentti. Toimin aikaisemmassaammatissani muusikkona Santiago de Cuban Casa de la Trova:ssa 9vuoden ajan soittimenani tres. Voimakkaat formaalin opetuksenulkopuoliset oppimiskokemukset Suomessa ja Kuubassa saivat minutpohtimaan oppimista syvällisesti.

Tämän vuoden huhti-toukokuunvaihteessa sain käsiini John Moravec:in ja Cristóbal Cobo:n kirjan "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de laeducación", joka on ollut minulle siitä lähtien valtaisainnostuksen lähde. Kirja on vapaasti ladattavissa kirjan internet-sivustolta. Olin kuitenkin näistä asioista innostunut jopaljon ennen kirjaan tutustumistani. Olin tutustunut kirjankirjoittajien, John Moravec:in ja Cristóbal Cobo:n, ajatuksiin samoihin aikoihin Pedacasting-koulutuksen kanssa. Keväällä 2009 löysin netissä surffaillessani John Moravec:inslideshare-esityksen ”Toward Society 3.0: A New Paradigm for 21stcentury education”, jonka innoittamana aloitin verkkokeskusteluni ”Web3.0?” Pedacasting-koulutuksessa. Cristóbal Cobo on vuorostaantärkeässä osassa ”Elämme mielenkiintoista aikaa”-verkkokeskustelussa. Oppimisen teoreettista pohdiskelua olin jotehnyt pitkään mm. pro gradu -tutkielmassani 2005. Tutkielmassanitaustateorioina olivat Platon/Sokrates:in anamnesis, Michael Polanyintacit knowledge (hiljainen tieto, joka on myös taustateoriananäkymättömässä oppimisessa) sekä Mihály Csíkszentmihályin flow.

Oppimisen tulevaisuus

JottaSuomi pysyisi oppimisen kärkimaana myös tulevaisuudessa, täytyykoulua jatkuvasti kehittää. John Moravecin sanoin: "1.0 yhteiskunnan koulut eivät voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita." Meidän täytyy pystyä uudistamaankoulutusjärjestelmää ja toimintakulttuuria vastaamaan moderninyhteiskunnan ja tulevaisuuden tarpeisiin.

Kaikkea sitä, mitä opitaan, eihavaita formaaleissa oppimisympäristöissä oppimiseksi. Osaoppimisesta jää näkymättömäksi. Näkymättömän oppimisenprosesseissa tapahtuu kuitenkin suuri määrä oppimista. Mitenvoisimme saada non-formaalin ja informaalin oppimisen sekä niidenvälimuodot mukaan formaaleihin oppimisen prosesseihin?

Oppiminen voi tapahtua milloin ja missävain. Tämän hetken maailmassa kouluilla ja oppilaitoksilla ei oleenää yksinoikeutta opettamiseen ja oppimiseen. Suurin osaoppimisesta saattaa jo tapahtua formaalien oppimisympäristöjenulkopuolella.

Avoimuuden merkitys kasvaa koko ajan.Suljettujen oppimisympäristöjen aika saattaa olla käymässävähiin. Avoimuuden kulttuurissa kannustetaan sisältöjen,kokemusten ja resurssien jakamiseen sekä vaihtamiseen vapaasti jaavoimesti. Koulumaailmassa se voisi tarkoittaa virallisen koulutuksenresurssien avaamista maailmalle.

Yksi tehokkaimmista oppimisen keinoistaon opettaa. Meidän tulisi rohkaista vertaisverkko- (P2P) jayhteisöllistä oppimista. Oppijat oppisivat opettamalla toisiaan taijakamalla tietoa toistensa kanssa. Kouluissa on tapahtumassa muutos.Ennen opettaja opetti oppilaita. Nyt myös oppilaat saattavat opettaaoppilaita ja parhaimmillaan oppilas saattaa opettaa opettajaa. Tähänmuutokseen opettajat tarvitsevat sekä koulutusta että muuta tukea,jotta pystyisivät vastaamaan näihin suuriin muutoksiin.

Oppiminen ei enää rajoitu johonkintiettyyn ikäkauteen ennaltamäärätyissä oppimisympäristöissä. Oppiminen voi tapahtua milloin ja missätahansa. Oppiminen ei ole enää neljän seinän sisälle suljettuaeikä koululla ole enää yksinoikeutta opettamiseen ja oppimiseen.

Puhutaan rajattomasta kolmen ulottuvuuden (3D) ja kolmensadankuudenkymmenen asteen (360°) oppimisesta. Se tarkoittaa nykyisen formaalin koulutuksen ajallisetja paikalliset rajat ylittävää 7/24 koulutusta. Teknologinenkehitys ja Internet mahdollistavat sen jo nyt.

Toimintakulttuurin muutos

JohtuukoTVT:n (tieto- ja viestintätekniikan) tehoton käyttö kouluissasiitä, että opettajat eivät osaa käyttää ja hyödyntää senantamia mahdollisuuksia? Mielestäni tämä pitää ainakin osittainpaikkansa, mutta en kuitenkaan halua syyllistää opettajia vaankohdistaa voimavaroja laitehankinnoista opettajien kouluttamiseen japedagogiseen kehittämiseen. Muutoksen pitäisi lähteä joopettajankoulutusvaiheesta, mutta se ei yksinään riitä. Opettajienjatkuva kouluttaminen on ehdoton edellytys sille, että pystyttäisiinvastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Laitteistoja myös tarvitaan,jotta turvattaisiin tasapuoliset mahdollisuudet TVT:n käyttöönoppilaille ja opettajille. Tärkeintä on kuitenkintoimintakulttuurin muutos kohti 3.0 yhteiskunnan koulua.

John Moravec: Toward Society 3.0: A New Paradigm for 21st century education/

slide 44

Elämmejo tulevaisuutta. Koulu ei voi jäädä vierestä katsomaantilannetta passiivisena, vaan sen tulee ottaa tulevaisuuden haasteetvastaan pelotta. Se, mitä tarkoitamme koululla, on muuttumassa. Onkotulevaisuuden kouluissa oppitunteja, kokeita määrääviä opettajiatai ikäryhmittäin lajiteltuja oppilaita käymässä läpiopetussuunnitelmaa? Tämä kaikki saattaa olla muuttumassa.

Näkymätön oppiminen

Näkymätön oppiminen on JohnMoravec:in ja Cristóbal Cobo:n ehdotus oppimisen uudeksiparadigmaksi 21. vuosisadalle. Näkymätön on oppiminen ei olekuitenkaan teoria, vaan metateoria, joka yhdistää erilaisiateorioita ja näkökulmia itseensä. Sitä kutsutaan myösprotoparadigmaksi, joka on jatkuvassa beta- ja rakennusvaiheessa.

Näkymätön oppiminenpähkinänkuoressa:

Näkymätön oppiminen koostuu monistaideoista. Se pyrkii ottamaan huomioon nopeiden yhteiskunnallisten jateknologisten muutosten vaikutukset koulutukseen ja oppimiseen. Sekeskittyy enemmän siihen, miten opitaan, kuin mitä opitaan. Sepyrkii rakentamaan tulevaisuuden koulutusta. Sen tarkoituksena onsaada panostamaan avoimuuteen. Se pyrkii pääsemään irtiajattelusta, jossa oppimisen ongelmia on ratkaistu uusillalaitteilla, luopumatta vanhoista opetusmenetelmistä. Se eikuitenkaan tarkoita oppimisen uudelleen keksimistä, eikä kaikenvanhan poistamista ja aloittamista alusta. Se ei enää liity vainjohonkin tiettyyn vaiheeseen ihmisen elämässä. Se tarkoittaakoulutuksen painopisteen siirtämistä software:stä ja hardware:stämindware:in kehittämiseen. Se ei ole kuitenkaan manifesti tai vaihevaiheelta tarjottava resepti vaan periaatteita, jonka pohjaltaetsitään ratkaisuja ”tee se itse” -menetelmällä.

TVT (tieto- ja viestintäteknologia)

Mikä on sitten TVT:n osa tässäuudistustyössä? Se on tärkeä osa näkymätöntä oppimista, muttaei keskeinen. Se on hyödyllinen väline, joka auttaa tavoitteidensaavuttamisessa, mutta se ei saa olla itseisarvo. TVT tarjoaa mahdollisuudenvälittömään, nopeaan ja interaktiiviseen tiedon välittämiseen.Se muuttaa kulttuuriamme nopeasti, ja asettaa koulutukselleuusia kysymyksiä ja haasteita.

TVT:lle on tulossa myös kansalaistenväliseen tasa-arvoisuuteen liittyviä tehtäviä. Nykyajanmaailmassa kaikkilla kansalaisilla täytyy ainakin jossain määrinolla näitä taitoja, jotta he voisivat selviytyä tietoa jayhteyksiä täynnä olevassa maailmassa. Uhkana on digitaalinenlukutaidottomuus. Ilman näitä taitoja ei pysty käyttämäänverkkopankkia, tekemään etätyötä, maksamaan veroja verkossa taiedes ostamaan lentolippua Internetistä. Digitaalisestilukutaidottomista voi tulla toisen luokan kansalaisia. Siksikoulumaailman on taattava kaikille kansalaisille riittävätperustaidot tietoyhteiskunnassa selviämiseen.

Lopuksi

Opettajana olen ylpeänä voinut sanoa,että suomalainen koulu on maailman paras. Haluan myös pitää senmaailman parhaana! Siksi sitä tuleekin kehittää koko ajanvastaamaan paremmin tulevaisuuden haasteisiin. Oppimis- jatyöympäristömme ovat jatkuvan kehityksen tilassa. Koulun tuleepystyä vastaamaan näihin haasteisiin. TVT:llä on hyvin tärkeä tehtävä näihin haasteisiinvastaamisessa. Otetaan haaste vastaan!

TeknoDida 2011 - Musiikin näkymätön oppiminen

2011-09-24T22:19:00.000+03:00

Musiikin TeknoDida 24.9.2011

Pidin Musiikin TeknoDida 2011 -tapahtumassa Oriveden opistolla esityksen musiikin näkymättömästä oppimisesta lauantaina 24.9.2011 klo 9.00 - 9.45 (ja vähän yli). Otin yllä olevan kuvan puhelimen kameralla tilaisuuden jo päätyttyä Matti Ruipon jakaessa ohjeita tulevista tilaisuuksista ja muutoksista ohjelmaan.

Kymmenes Musiikin TeknoDida on Oriveden Opistolla järjestettävä musiikkikasvatusteknologian koulutustapahtuma. Kohderyhmänä olivat musiikkipedagogit, musiikinopettajat, musiikinoppilaitosten rehtorit, tutkijat, musiikkioppilaitosten ja koulujen opettajat sekä musiikkiteknologian opetuskäytöstä kiinnostuneet opettajat. Musiikin näkymättömän oppimisen -esitykseen osallistui n. 50 henkilöä.

Toivoin esityksen aluksi osanottajilta aktiivista osallistumista koko esityksen ajan kyselemällä, Twitterin ja Google Docs:in välityksellä. Tällä kertaa kävi niin, että ensimmäinen vaihtoehto onnistui erinomaisesti ja muut vaihtoehdot jäivät käyttämättä. Keskustelu kävi lähes koko esityksen ajan aktiivisena niin, että lopussa aika taas kerran loppui kesken. Minulle se tarkoittaa onnistunutta tilaisuutta. Yleisöstä tuli jatkuvasti asiantuntevia kommentteja ja kysymyksiä. Mahtava oppimiskokemus!

Kaikkea sitä, mitä opitaan, ei välttämättä havaita oppimiseksi

http://www.invisiblelearning.com/en/

"Aprendizaje Invisible..." -kirja on ollut minulle valtaisa innostuksen lähde. Tämän kirja on nyt vapaasti ladattavissa kirjan internet-sivustolta. Kerroin kirjasta myös omassa esityksessäni. Kuitenkin olin näistä asioista innostunut jo paljon ennen kirjaan tutustumistani. Kirjan kirjoittajien, John Moravec:in ja Cristóbal Cobo:n, ajatuksiin olin innostunut jo aikaisemmin upean Pedacasting-koulutuksen yhteydessä. Avasin Pedcasting-kurssin Ning-sivustolla keskustelun Moravec:in SlideShare-esityksen innoittamana. Tämä esitys teki minuun hyvin suuren vaikutuksen ja vahvisti ajatuksiani oppimisen teorian uudistamisen tarpeesta, jota olin jo yrittänyt aloitella pro gradu -tutkielmassani vuodelta 2005. Siinä taustateorioinani olivat Platon/Sokrates:in anamnesis, Michael Polanyin tacit knowledge (hiljainen tieto, joka on myös taustateoriana näkymättömään oppimiseen) sekä Mihály Csíkszentmihályin flow.

Meidän on korostettava myös musiikin oppimisessa enemmän sitä, miten opitaan kuin mitä opitaan

Ghanalaisia muusikoita

Yllä oleva kuva herätti tilaisuuteen osallistujissa mielenkiintoisia ajatuksia. He yhdistivät flow:n tähän kuvaan. En ollut ajatellut tätä etukäteen, mutta kuvaa katsoessani olin heidän kanssaan samaa mieltä. Mieleeni tuli myös anamnesis-teoria. Keskellä oleva rumpali vaikuttaa välittävän viestiä sisältä ulospäin.

Musiikista puhuttaessa se kaikista tärkein asia tuntuu jäävän sanojen tavoittamattomiin. Tätä kuvaa katsoessa tuntuu siltä, että jopa kuva pystyy kertomaan enemmän siitä, mistä musiikissa oikeasti on kysymys.

Oppiminen voi tapahtua milloin ja missä vain

Casa de la Trova, Santiago de Cuba, 1992

Yllä oleva kuva oli jo edellisessä blogikirjoituksessani musiikin näkymättömästä oppimisesta, mutta en malttanut olla panematta sitä tähän uudestaan. Tämä kuva on minulle hyvin rakas, vaikka sainkin sen käsiini vasta vähän aikaa sitten. Muistan, että tämä kuva oli aikoinaan Casa de la Trovan seinällä. Kuvassa olevan basistin Pedro Luis Pardo (Luisito) kautta sain tämä kuvan taas käsiini. Hän ei kuulunut bändin (Guitarras y Trovadores) vakiokokoonpanoon, vaan tuurasi basistia tuona päivänä.

Liitin tämän kuvan mukaan myös esitykseeni, sillä se kuvaa erinomaisesti yhtä vahvimmista oppimisen kokemuksistani. Niinä yhdeksänä vuotena, jolloin toimin muusikkona Casa de la Trovassa (kuutena päivänä viikossa), en käyttänyt nuotteja koskaan tres:iä soittaessani. Musiikki perustui täysin korvakuulolta soittamiseen (de guataca). Välillä jostain toisesta bändistä saattoi puuttua tres:in soittaja ja silloin ei auttanut muu kuin hypätä bändin mukaan ja seurata tarkasti laulajaa ja muita soittajia, ja soittaa mukana. Nämä kerrat tuntuivat jälkeen päin niiltä, joissa opin kaikista eniten siitä, mitä kuubalainen musiikki oikeasti on.

Suurin osa oppimisesta saattaa tapahtuu formaalien oppimisympäristöjen ulkopuolella

Teromakotero Musiikin TeknoDida 2011

En malttanut olla ottamatta tres:iä mukaan myös tähän tapahtumaan, sillä se on vaikuttanut niin paljon siihen, mitä oppimisesta ajattelen. Vielä kun yhdistän sen espanjan kieleen, jonka opin täysin ilman formaaleja opintoja, on henkilökohtaisen oppimiskokemuksen paketti valmis.

Vaikka keskustelu oli käynyt hyvin aktiivisena jo ennenkuin olin soittanut tres:iä, se kuitenkin vaikutti enemmän kuin kaikki aiemmin tekemäni asiat yleisöön. Jos olisin itse ollut yleisössä luulen, että myös minulle olisi käynyt samalla tavalla. Tarvitsen henkilökohtaisen kokemuksen, jotta voin vakuuttua asiasta. Puhe on vain puhetta.

On aika siirtyä uudenlaiseen toimintakulttuuriin sekä oppimisessa että opettamisessa

The Venus Project

Tulevaisuus ei ole enää jossain kaukana, vaan elämme sitä jo nyt. Se tuntuu vain olevan eriasteisena ihmisten elämässä. Jotkut meistä ovat jo heittäytyneet siihen ilman pelkoa, mutta luulen että suurin osa ihmisistä vielä tarkkailee tilannetta. Koululla ei ehkä ole varaa jäädä katselemaan tilannetta passiivisena, vaan ottaa haaste vastaan pelotta. Näin taitaa onneksi olla tapahtumassa.

Näkymättömän oppimisen Ning-ryhmässä keskustelu käy oppimisen tästä päivästä ja tulevaisuudesta korkeatasoisena ja innoittavana. Tervetuloa mukaan keskusteluun!

Esitys SlideShare:ssä

Musiikin näkymätön oppiminen

2011-09-17T10:29:00.000+03:00

Pidän Musiikin TeknoDida 2011 -tapahtumassa Oriveden opistolla esityksen musiikin näkymättömästä oppimisesta lauantaina 24.9.2011 klo 9.00 - 9.45. Musiikin TeknoDida on Oriveden Opistolla kymmenettä kertaa järjestettävä musiikkikasvatusteknologian koulutustapahtuma. Kohderyhmänä tapahtumassa ovat musiikkipedagogit, musiikinopettajat, musiikinoppilaitosten rehtorit, tutkijat, musiikkioppilaitosten ja koulujen opettajat sekä musiikkiteknologian opetuskäytöstä kiinnostuneet opettajat.

Näkymätön oppiminen musiikissa

Kuten olen aikaisemmissa blogikirjoituksissani näkymättömästä oppimisesta kirjoittanut, niin kaikkea sitä, mitä opitaan, ei havaita formaaleissa oppimisympäristöissä. Osa oppimisesta jää näkymättömäksi, piilotetuksi opetussuunnitelmaksi. Kuitenkin näissä näkymättömän oppimisen prosesseissa tapahtuu suuri määrä oppimista. Kysymys, joka herää onkin: Miten voitaisiin saada non-formaali ja informaali oppiminen mukaan formaaleihin oppimisen prosesseihin?

Musiikin oppimisessa näkymättömien oppimisen prosessien merkitys saattaa jopa olla suurempi kuin monella muulla oppimisen osa-alueella. Voi jopa olla niin, että musiikin oppimiseen liittyvät keskeisimmät alueet ovat näkymättömän oppimisen ja hiljaisen tiedon alueella.

Tutkinto- ja koejärjestelmä

Koejärjestelmien ongelma formaaleissa oppimisympäristöissä on se, että suurin osa opituista sisällöista unohtuu varsin nopeasti kokeiden jälkeen. Selviytyäkseen kokeista ja tenteistä oppilaat ja opiskelijat joutuvat opiskelemaan suuria määriä tietoja. Se on vaativa henkinen ja fyysinen ponnistus, jonka tulokset ovat kuitenkin pitemmällä tähtäimellä pienet suhteessa sen vaatimaan ponnisteluun.

Kokeet tekevät opiskelun henkisesti raskaaksi ja stressaavaksi toiminnaksi. Muistan vielä hyvin omilta opiskeluajoiltani tenttien, kurssitutkintojen ja kokeiden aiheuttaman stressin. Varsinkin kurssitutkinnot musiikkiopinnoissa ovat jääneet mieleen erityisen stressaavina tilaisuuksina. Onkin syytä kysyä, miten hyvin stressaava tutkinto- ja koejärjestelmä todella tukee oppimista?

Toimintakulttuurin muutos

Formaaleissa oppimisympäristöissä tarvitaan mielestäni syvällistä toimintakulttuurin muutostata. Jotta tämä olisi mahdollista, täytyy fokus siirtää myös musiikin oppimisessa enemmän siihen, miten opitaan kuin mitä opitaan.

Ensinnäkin on tärkeää ymmärtää se, että oppiminen voi tapahtua milloin ja missä vain. Kouluilla ja oppilaitoksilla ei ole enää yksinoikeutta opettamiseen ja oppimiseen. Luultavasti jo tällä hetkellä suurin osa oppimista tapahtuu formaalien oppimisympäristöjen ulkopuolella. Meidän tuleekin kysyä, missä oppimista oikeasti tapahtuu ja miten syvällistä se on siellä, missä sitä tapahtuu.

Avoimuuden kulttuuri

Internetin myötä avoimuuden merkitys kasvaa koko ajan. Avoimuuden kulttuuri kannustaa sisältöjen, kokemusten ja resurssien jakamiseen ja vaihtamiseen vapaasti ja avoimesti, eli virallisen koulutuksen resurssien avaamista maailmalle. Siksi myös musiikin oppimisen resurssien tulisi olla kaikille avoimesti saatavilla, jotta luovuus pääsisi vapaasti liikkeelle ja kukoistamaan.

Voisivatko myös musiikin opetuksen instituutit avata ovensa kaikille ilman ikä- tai muita rajoituksia? Voisiko niistä tulla avoimia luovan toiminnan keskuksia, jotka kannustaisivat itsensä ilmaisuun ja omien rajojensa rikkomiseen?

Virallinen ja epävirallinen oppiminen

Nyt on aika miettiä, miten lähentää virallista ja epävirallista oppimista ja miten sekoittaa niitä keskenään. Kuten jo kirjoitukseni alussa mainitsin, musiikin oppimisessa non-formaalien ja informaalien oppimismuotojen merkitys saattaa olla jopa suurempi kuin monissa muissa oppimisen alueissa.

Musiikkiin on aina kuulunut jokin mystinen, outo ominaisuus, joka tekee siitä niin kiinnostavaa, tunteisiin vetoavaa ja muuttaa äänet hyvin merkitykselliseksi kokemukseksi. Muutin aikoinaan Kuubaan asumaan moneksi vuodeksi juuri tästä syystä. Kuubalaisella musiikilla oli niin voimakas vaikutus minuun henkilökohtaisesti, että halusin ymmärtää syyn siihen. En keksinyt tähän muuta ratkaisua kuin muuttaa Kuubaan asumaan ja soittamaan työkseni rakastamaani kuubalaista son-musiikkia 9 vuoden ajaksi.

Guitarras y Trovadores, Casa de la Trova, Santiago de Cuba, 1992

Tappaako musiikkikoulutus bomban?

Soittaessani Santiago de Cuba:n Casa de la Trova:ssa päivittäin keskustelimme myös usein musiikista muusikoiden kesken. Voimakkaan vaikutuksen minuun teki käsite "bomba" (pumppu, sydän), joka oli varsinkin vanhempien muusikoiden mielestä kaikista tärkein asia kuubalaisen musiikin soittamisessa. Muusikoita myös jaoteltiin hyvin herkästi sen mukaan oliko hänellä bombaa vai eikö ollut. Monet muusikot myös tietoisesti karttoivat kaikkea formaalia musiikin opetusta, koska he olivat vakuuttuneita siitä, että se tappaisi bomban.

Tappaako musiikkikoulutus bomban? Tämä kysymys on mielestäni tärkeä esittää ja tehdä kaikki mahdollinen sen eteen, ettei näin pääsisi tapahtumaan. Tutustuin Santiagossa kerran yhteen muistaakseni ranskalaiseen kaveriin, joka oli viettänyt paljon aikaa eri Afrikan maissa opiskellen paikallisten kansanmuusikoiden kanssa rumpujen soittoa. Hän kertoi, että rumpaleiksi kouluttauduttiin muuttamalla opettajan luokse asumaan. Pelkät soittotunnit eivät riittäneet, vaan täytyi täydellisesti omistautua palvelemaan mestaria ja toivoa, että mestarin salaisuudet avautuisivat tätä kautta noviisille.

Lopuksi

Olen tässä esittänyt joitakin ajatuksia musiikin opettamisen kehittämiseen liittyen. Omat musiikin opintoni ovat vuosikymmenien takaa, joten saatan esittää asioita, joita jo toteutetaan käytännössä. Toivottavasti näin on asia.

Bomba kunniaan!

Helmiä opettajille - Campus 2011

2011-09-08T21:44:00.000+03:00

Osallistuin Campus-seminaariin Helsingin Savoy-teatterissa 7.9.2011. Campus on opettajille suunnattu tapahtuma, jonka tarkoituksena on auttaa opettajia pääsemään sisään maailman muuttumiseen sekä nostaa opettajien yhteishenkeä ja itsetuntoa. Luvassa oli huippuasiantuntijoita niin Suomesta kuin maailmaltakin.

Saavuin paikalle suurin odotuksin ja sain nauttia monesta helmestä, joista joitakin tässä esittelen. Näkökulmani on subjektiivinen ja varmaan moni on kokenut tilaisuuden aivan toisella tavalla kuin minä.

Miten hyväksyä erilaisuus

Jorma Uotinen

Jutta Urpilaisen sanojen jälkeen seminaari lähti parhaalla mahdollisella tavalla liikkeelle Jorma Uotisen esityksellä. Hänen viisaita ja kauniita sanojaan kuunteli lumottuna. Jorma Uotisen mukaan monimuotoisuuden hyväksyminen on ainoa keino eriarvoisuutta vastaan. Monikulttuurisuus on olemassa oleva tosiasia, joka tulee hyväksyä tosiasiana ja käyttää voimavarana eikä uhkana.

Opettajille hän muistutti taideaineiden merkitystä. Taiteellinen toiminta on ihmiselle luonnollista ja se avaa maailman, jolla ei ole muuta ilmaisemistapaa. Siksi taiteen pitäisi Uotisen mukaan olla luonnollinen osa arkipäivää. Taide antaa myös eväitä maailman ymmärtämiseen, kehittää itsetuntoa ja persoonaksi kasvamista.

Jorma Uotinen otti myös esille yhden suomalaisuuden perusongelmista: kukaan ei saisi olla toista parempi; edes kansantansseissa ei ole soolo-osuuksia. Tavallisuudesta poikkeamista katsotaan pahalla. Kuitenkin juuri näissä tavallisuudesta poikkeavissa ihmisissä on muutoksen ja uudistumisen mahdollisuus. Kutsumuksellisilla ihmisillä on viesti. Heitä pitäisi kuunnella!

Uotisen sanoin: "Kauneus paljastuu sille, joka ei pelkää rumuutta... Eheyden löytää se, joka ei pelkää hulluutta."

Uotinen otti myös esille intuition merkityksen. Intuitiolla on suuri merkitys uuden löytämiselle. Intuitiota voidaan kehittää ja opettaa. Valitettavasti intuition käyttöä opetetaan harvoin. Intuitiota ei kannata jättää vain taiteilijoiden yksinoikeudeksi.

Tässä vielä linkki Uotisen upeaan esitykseen.

Paulin teesit

Laura Kirveksen mielenkiintoisen kiusaamiseen liittyvän esityksen jälkeen Pauli Aalto-Setälä esitti viisi raflaavaa teesiä, joilla liike-elämä saattaisi auttaa koulumaailmaa.

1. teesi oli valta. Aalto-Setälän mukaan kyse on vallan ja vastuun jakamisesta. Valtaa pitää osata antaa pois ja taas ottaa itselle tilanteen mukaisesti. Silloin, kun rakennetaan uutta, valta pitää osata antaa pois. Bottom-up -ajattelu tulee tästä heti mieleen. Tässä olisi varmasti paljon tekemistä koulumaailmassa. Toisaalta taas silloin, kun pitää toteuttaa jotain, pitää valta taas ottaa omiin käsiin. Aalto-Setälä muistutti vielä meille opettajille, että vanhemmat eivät ole opettajan asiakkaita, vaan lapset.

2. Aalto-Setälän esittämä teesi oli dialogi. Koulun tulisi opettaa keskusteluun ja dialogiin. Aalto-Setälän mukaan Suomi on täynnä monologeja. Siinä on aika kova tehtävä opettajille. Ensimmäiseksi pitäisi varmaan katsoa peiliin ja kysyä itseltään onko opettamiseni jatkuvaa monologia oppilaille.

3. Aalto-Setälän teesinä oli tunne. Hänen mukaansa ei ole päätöstä tai oppimiskokemusta, jossa tunne ei olisi mukana. Ensin tulisi ymmärtää, mitä itse tuntee ja miettiä, mitkä tunteet vahvistavat oppimista. Hän muistutti myös todella tärkeästä ja tutkitusta asiasta: yhden negatiivisen palautteen kumoamiseen tarvitaan seitsemän positiivista palautetta. Kaikki oppilaita kannustamaan!

4. teesi oli parvi. Aalto-Setälä sanoi provosoivasti, että parviälyä ei ole olemassa: parvi on tyhmä. Siksi hänen mukaansa myös luokka on tyhmä. Yksilöä pitää rohkaista, parven tai yhteisön varaan ei voi laskea. Uutta rakentavat hänen mukaansa yksilöt eivät yhteisöt. Tästä teesistä en kyllä ole ihan samaa mieltä. Uskon yhteisön voimaan kuitenkaan yksilöitä unohtamatta.

5. teesi oli itsensä johtaminen. Pitää ottaa vastuu omasta elämästään ja tekemisestään. Sellaisessa porukassa, joka ei anna tehdä työtään hyvin ja jaksaa, ei tarvitse olla. Pitää voida sanoa ei. Jos koulu ei anna tätä mahdollisuutta, Aalto-Setälä kehotti vaihtamaan koulua. Tässä olen hänen kanssaan ehdottomasti samaa mieltä.

Linkki Aalto-Setälän esitykseen.

Kivekset hiirenloukkuun ja Cannesiin

Seurasi Chris Sandersonin esitys D-sukupolvesta (Generation D), Roy Ackermanin sympaattinen esitys Jamie Oliverin Dream School -projektista, Sonja Kankaan esitys pelimaailmasta ja sen ymmärtämisestä sekä Kiti Müllerin esitys tunteiden merkityksestä oppimiselle. Kuitenkin sytyin todella taas uudestaan Jarno Laasolan esityksestä, joka toi heti mieleeni Jorma Uotisen upean esityksen ideat.

Jarno Laasolan tarinat Duudsonien alkutaipaleesta Pohjanmaan lakeuksilla, jossa koulun kannustus olivat lähinnä jälki-istunnot, kertoi karua tarinaa suomalaisesta erilaisuuden kohtaamisesta. Onneksi pojat saivat kannustusta kotoaan ja uskalsivat toteuttaa siunattua hulluuttaan, joka on vienyt heidät Hollywoodiin asti!

Meidän opettajien on hyvä muistaa, että ei voi tietää, kenestä nuoresta tulee seuraava menestyjä. Jarno Laasola kehoitti myös rohkaisemaan nuoria oman unelman toteuttamiseen.

Linkki Jarno Laasolan esitykseen.

Mitä jäin kaipaamaan

Sain kokea Campus-seminaarissa monta upeaa hetkeä, mutta kuitenkin jäi vähän tyhjä olo. Chris Sandersonin esitykseltä odotin paljon, mutta se jäi jotenkin ulkopuoliseksi ja tieteellisen kylmäksi lähestymistavaksi tähän päivänpolttavaan asiaan. Olisiko paikalla pitänyt olla Teemu Arinan kaltainen sytyttävä, innovatiivinen ja sopivan provosoiva hahmo, joka olisi todella pistänyt ajattelemaan tulevaisuuden haasteita sekä miettimään omaa vastausta näihin kysymyksiin.

Suomalainen koulu on maailman paras, mutta sitä pitää koko ajan kehittää vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Pidetään se myös maailman parhaana!

Vox populi näkymättömästä oppimisesta

2011-08-28T15:21:00.000+03:00

Edellisissä blogikirjoituksissani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible, Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible, 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita, Näkymätön oppiminen 3.0 yhteiskunnassa, Humanistiset taidot näkymättömän oppimisen päämääränä, Onko tulevaisuudessa kouluja?, Tietotyöläisten vallankumous, Näkymätön oppiminen jättiläisten olkapäillä, 3D, 360° oppiminen - Edupunk vai Edupop ja Do it yourself - Tulevaisuus puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tällä kertaa tarkastelen kirjan loppuosasta löytyvää keskustelua näkymättömästä oppimisesta.

"Aprendizaje Invisible..." -kirjan mukaan näkymättömässä oppimisessa ratkaisevaa on olla hylkäämättä testivaihetta, koska se kannustaa avoimeen keskusteluun ja jatkuvaan koulutuksen ja oppimisen pohdintaan. Kirjan tekijät ovat vakuuttuneita siitä, että akateemisten laitosten "aidatuista puutarhoista" ei ole mahdollista saada selkeää näkemystä todellisuudesta ja siksi kirjan loppuun on pyritty keräämään joitakin vox populi:n edustajien näkemyksiä, jotka syntyivät avoimesta kutsusta keskustella näkymättömästä oppimisesta.

"Aprendizaje Invisible..." -kirjan valmistelun aikana toteutettiin useita haastatteluja eri asiantuntijoiden kanssa. Kirjan mukaan he kaikki ovat kiinnostuneita etsimään uusia kanavia uudelleenarvioidakseen perinteisesti käytettyjä taksonomioita ja nimikkeistöä, joita on käytetty sellaisista käsitteitä kuin koulutus, innovaatiot, instituutiot, oppiminen, teknologia, monialaisuus jne.

Kirjaa varten haastateltiin mm. seuraavia henkilöitä Skypen välityksellä: Dolors Reig, Elena Benito Ruiz, Fernando Santamaría, Juan Freire, Pekka Ihanainen ja Roberto Balaguer. Editoinnin jälkeen haastattelut julkaistiin YouTube:ssa. Yritän linkittää alkuperäisiin haastatteluihin mainittujen henkilöiden kohdalla. "Aprendizaje Invisible..." -kirjassa haastatteluista on tehty synteesi ja ne on uudelleenorganisoitu teemoittain. Seuraavassa pyrin referoimaan osaa näistä haastatteluista ja vertailla niitä näkymättömän oppimisen kymmeneen avainideaan.

Mitä innovaatio on?

Fernando Santamaría - Photo by Emilio Quintana

Fernando Santamarían mukaan (linkki haastatteluun) innovaatio on kulunut termi. Innovaatiota löytyy monitieteisyydestä ja tiedon raja-alueilta. Innovaatio ei ole pedagogiikassa, metodologiassa tai rakenteissa. Siksi innovaatiota ei ole opettajissa, jotka seuraavat erityistä menetelmää, vaan koulutuksen sekoittamisessa muiden alueiden kanssa.

"Näkymätön oppiminen ei ole yksi idea vaan se koostuu monista ideoista, jotka ovat keskeisiä 21. vuosisataa varten." Näkymättömän oppimisen avainideoista löytyy hyvin samanlainen näkökulma innovaatioon ja koulutuksen sekoittamiseen muiden alueiden kanssa.

"Jos katsomme koulutuksen virallisia instituutioita uudesta näkökulmasta, pitäisi sen saada meidät panostamaan avoimuuteen." Koulutuksen resurssit avautuvat maailmalle ja oppimisen rajat hämärtyvät. Monitieteellisyys ja tiedon raja-alueiden hyväksi käyttö sopivat hyvin tähän näkökulmaan.

"Ei ole manifestia eikä vaihe vaiheelta tarjottavaa reseptiä." Vastaus ei ole erityisissä menetelmissä vaan jokainen rakentaa oman oppimisen kokonaisuutensa itse.

Juan Freire - Photo by josealoly

Juan Freiren mukaan (linkki haastatteluun) meidän täytyy radikaalisti muuttaa se mitä tarkoittaa oppilaitos, muodollisen koulutuksen käytännöt, sekä se väliaikaisuus, jolla ihmiset ovat oppilaitosten kanssa tekemisissä. Oppilaitosten organisoinnin täytyy myös muuttua radikaalisti.

"Koulutuksen ei enää pitäisi liittyä vain johonkin tiettyyn vaiheeseen ihmisen elämässä." Opiskelun ei tulisi rajoittua vain johonkin tiettyyn ajanjaksoon ihmisen elämässä. Oppilaitosten tulisi olla avoimia oppimisen keskuksia, joihin ihmisillä olisi vapaa pääsy.

Elena Benito Ruiz (linkki haastatteluun) kysyy puhutaanko nyt muodollisen opetuksen innovoinnista? Se on hänen mukaansa ristiriitaista. Puhumme nimittäin erittäin säännellyn järjestelmän innovoinnista ja se on aika monimutkaista. Elena Benito Ruizille innovaatio on uuden luomista tyhjästä, tai jonkin uuden luomista jo olemassa olevasta asiasta niin, että se ratkaisee ongelman. Normaalisti innovaatioprosessi tuottaa vaihteluita ja epätasapainoa. Säännellyssä järjestelmässä, joka on voimakas ja jossa on valtaa pitäviä henkilöitä, innovaatio on vaikeaa.

"Näkymätön oppiminen keskittyy enemmän siihen, miten opitaan kuin mitä opitaan." Tämä edellyttää perusteellista rakenteellista ja toiminnallista muutosta koulujärjestelmässä. Onko tämä mahdollista säännellyssä järjestelmässä, josta Elena Benito Ruiz puhuu. Se jää nähtäväksi.

Mitkä ovat esteet innovaatioiden sisällyttämiselle
oppimiseen?

Elena Benito Ruiz:in mukaan informaalin oppimisen prosessit voivat vahvistaa sitä, mitä opitaan sekä formaaleissa että informaaleissa oppimisympäristöissä. Kysymys onkin, miten formaalin opetuksen instituutiot voivat hyväksyä informaalin oppimisen.

"Näkymätön oppiminen keskittyy enemmän siihen, miten opitaan kuin mitä opitaan." Informaalisen oppimisen merkitys korostuu näissä haastatteluissa monessa kohtaa. Informaalin oppimisen sisällyttämisestä ja sekoittamisesta formaaliin opetukseen on samalla muodostumassa koko koulutuksen tulevaisuutta määrittävä kysymys.

Juan Freire kysyy, mitä tapahtuu yliopistolle? Käytännössä yliopisto yrittää toteuttaa laatujärjestelmiä, mutta tekee sen innovaation diskurssilla. Se, mitä se tekee, jäädyttää innovaation. Heti, kun syntyy käytäntö tai idea, jota voidaan pitää innovatiivisena, pitää se todistaa, eli se "jäädytetään".

"Näyttää siltä, että monet oppilaitosten innovatiivisista puheenvuoroista ovat olleet enemmän muodollisia kuin todellisia -> Uudet laitteet, mutta vanhat opetusmenetelmät." Tarvitaan perusteellisia muutoksia, jotta innovaatio olisi mahdollista.

Roberto Balaguerin mukaan (linkki haastatteluun), kun jotain aloitetaan, on voittoja ja tappioita, on myös pelkoja, ja paljon vastarintaa. On kuitenkin otettava riski. Jokaisessa koulutustasossa riskit ovat erilaisia. Riski ei ole jotakin, joka on modernien instituutioiden sisällä. Modernit instituutiot yrittävät minimoida riskit.

Balaguer jatkaa, että kun informaalia koulutusta tuodaan esille, "valloitetaan" aluetta [viralliselta koulutukselta]. Hänen mielestään ei ole helppoa sovittaa yhteen instituutioiden materiaalisuutta informaalisen oppimisen edellytämään immaterialisatioon, verkko-oppimiseen, serenpiditeettiin, odottamattoman kautta oppimiseen, jne.

Roberto Balaguerin mukaan innovaatio tarkoittaa sitä, että käsittämättömästä tulee konkreettista ja todellista. Mitä voitaisiin tehdä, jotta käsittämätön pääsisi sisälle instituutioon, joka käyttää "leikkaamista" hyväksi tehdäkseen asioista hallittavia? Tässä meillä on rakenteellinen ongelma, joka näkyy myös itse rakennuksissa, jakamisessa tasoihin, luokkiin, ikäryhmiin, jne. .. "

Puhutaan hyvin suurista muutoksista... Vallankumouksesta? ... Se taitaa kyllä olla koko ajan käynnissä.

Dolors Reig - Photo by dreig

Dolors Reigin mukaan (linkki haastatteluun) formaalissa koulutuksessa innovaatio on enemmän kuin tarpeen: se on elintärkeää. Reig arvelee, että niillä kaikilla ominaisuuksilla, joita lisätään formaaliin oppimiseen, yritetään korjata sitä, ettei sitä ole aktualisoitu siihen aikaan, jota elämme. Koulutusalan viranomaiset ovat yhä tietoisempia tarpeesta uudistaa koulutusjärjestelmää niin, että siihen sisältyisi kaikki uusien teknologioiden antamat mahdollisuudet. Esimerkiksi on järjetöntä olla ottamatta käyttöön sitä, mitä "digitaaliset natiivit" tekevät spontaanisti, kun he tulevat kotiin. On tarpeen integroida teknologiaa osaksi formaalia koulutusta yhtenä elämän osa-alueena, koska ne ovat sitä. Tämä liittyy siihen, mitä informaali koulutus tuo esille: se, mitä tapahtuu luokkahuoneiden ulkopuolella on myös tärkeää.

"Meidän on otettava huomioon nopeiden yhteiskunnallisten ja teknologisten muutosten vaikutukset koulutukseen ja oppimiseen." Kuten John Moravec hienosti sanoo: "1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opetaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita". Reig oivaltavasti huomauttaa pohjalla olevan ongelma siitä, ettei opetusta ole aktualisoitu siihen aikaan, jota elämme.

Elena Benito Ruizin mukaan innovaatio yhdistetään aina innovatiivisen teknologian käyttöön. Näyttää siltä, kuin innovaatio olisi teknologiaa. Oppiminen ja poisoppiminen ovat aina olleet keskuudessamme, vaikka tekniikat tulevat ja menevät. Se, mikä oli innovatiivista kymmenen vuotta sitten, kuten PowerPoint, ei ole enää innovatiivista. Joten tärkeintä on oppiminen. Elena Benito Ruizin näkemys on, että tarvitaan pikaista innovaation käsitteen tarkistamista.

"Nykyisen koulutuksen painopisteen ei pitäisi olla reduktionismia ohjelmistoihin (software) ja laitteistoihin (hardware), vaan siinä miten voisimme kouluttaa mindware:iämme." Meidän todellinen huipputeknologiamme ovat kognitiiviset taitomme. Niitä meidän tulisi päivittää ja samalla laajentaa inhimillisä valmiuksiamme. Tätä näkökulmaa ei voi mielestäni liikaa painottaa ainakaan meillä Suomessa.

Onko mahdollista lähentää formaalia ja informaalia oppimista?

Juan Freire uskoo, että innovaatiot tulevat erilaisten käytäntöjen ja lähestymistapojen myötä. Insitituutioilla on usein ongelmia erilaisten käytäntöjen käyttöön otossa. Selkeä esimerkki on informaali koulutus. Se vaikeus, joka koulutuksen kanssa tekemisissä olevalla instituutiolla on sisällyttää käytäntöjä, jotka eivät esiinny tiukasti sen seinien sisällä, on merkki kyvyttömyydestä innovoida.

Koulusta haluttaisiin tehdä innovaatiota tukeva instituutio, mutta samalla pidetään tiukasti kiinni suljetuista järjestelmistä, jotka hankaloittavat ja jopa tekevät mahdottomiksi innovaatiot jokapäiväisessä opiskelussa. Tämä on vakava ristiriita ja se pitää ratkaista.

Pekka Ihanainen - Photo by Ville Venäläinen

Pekka Ihanaisen mukaan (linkki haastatteluun) koulut ovat edelleen jossain määrin, opettamisen tehtaita; kun ajatellaan formaalia ja informaalia koulutusta, koulujen pitäisi lakata olemasta "tehtaita", niistä pitäisi tulla paikkoja, joissa tavataan muita ihmisiä ja tehdään yhteistyötä heidän kanssaan. Tästä on seurauksia koulujen arkkitehtuurille, toiminnoille... Ihanainen ei ole varma siitä, pitäisikö niitä edelleen kutsua kouluiksi, mutta niiden pitää muuttua.

Tarvitaan hyvin laajaa muutosta sekä toimintakulttuurissa että oppimisympäristöissä. Kokeiluja tähän suuntaan on tehty meillä Suomessakin, josta hyvänä esimerkkinä ovat Pekka Ihanaisen haastattelut "Aprendizaje Invisible..." -kirjassa. Suomen pitää tehdä kaikkensa pysyäkseen kehityksen kärjessä! Se ei ole mahdollista, jollei kehittäminen ole jatkuvaa. Kehittäminen tarvitsee kaiken mahdollisen tuen sekä valtiolta että kunnilta.

Roberto Balaguerin mielestä ei enää pitäisi viedä eteenpäin oletusta siitä, että pelkkä teknologian käyttöönotto saa yksinään aikaan innovaatiota. Teknologia voi toimia katalysaattorina.

Teknologinen kehitys on tärkeää ja sitä pitää tukea, mutta todellinen hyöty teknologiasta saadaan vasta sitten, kun se tulee kaikkien käyttöön. Tämä vaatii taitoa ja näkemystä sekä ennakkoluulottomia päätöksiä. Vaatimukset koulun kehittämiselle ovat huikeat ja siksi koulu tarvitsee myös kaiken mahdollisen tuen, jotta se pystyisi kehittymään ja vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin.

Dolors Reigin mukaan formaalin ja informaalin oppimisen sekoittamisesta on jo puhuttu kauan. Kaikkien Internetin tarjoamien mahdollisuuksien myötä tilanne on kuitenkin muuttunut siten, että informaalin oppimisen hyödyntäminen on paljon arvokkaampaa. Se on paljon rikkaampaa ja siinä on paljon enemmän potentiaalia formaalin oppimisen täydentämiseksi. Joka tapauksessa Reig uskoo, että hyöty tästä kaikesta tulee sekoittamisesta. Eli kun otetaan formaaliin oppimiseen mukaan se, mitä tehdään kotona uusilla teknologioilla, se rikastuu. Informaali oppiminen voi olla myös riippumatonta formaalista oppimisesta. Reig uskoo, että se on positiivinen strategia, jossa molemmat osapuolet voittavat.

Dolors Reigin mielestä tärkeintä on se, että informaali oppiminen sisältää nyt useita mahdollisuuksia. Kun puhutaan laajennetusta koulutuksesta (educación expandida) tai näkymättömästä oppimisesta, laajennamme niitä mahdollisuuksia, joita oli jo informaalilla oppimisella. Aikaisemmin puhuttiin jo siitä, että koulutusta on kaikissa hetkissä ja paikoissa, kulttuurissa, museoissa, kaduilla, kaikissa elämän kokemuksissa, jne. Tuon kaiken jo ehkä tiesimme, mutta nyt Internetin ja mainittujen informaalin oppimisen laajentamisen mahdollisuuksien kautta tilanne on parantunut huomattavasti.

Elämme ennennäkemättömien mahdollisuuksien ja toisaalta haasteiden aikaa. Muutos on koko ajan käynnissä useilla rintamilla samanaikaisesti. Näkymättömän oppimisen ideat ovat yksi tapa lähestyä tätä problematiikkaa ja etsiä siihen vastauksia. Olen kokenut ne itselleni sekä opettajana, oppijana että oppimisen tutkijana hyvin läheisiksi ja luovia ratkaisuja synnyttäviksi. Keskustelu näkymättömästä oppimisesta jatkuu varmasti myös Ning:ssä. Tervetuloa mukaan keskusteluun ja oppimisen kehittämiseen!

Do it yourself - Tulevaisuus

2011-07-23T11:05:00.000+03:00

Edellisissä blogikirjoituksissani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible, Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible, 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita, Näkymätön oppiminen 3.0 yhteiskunnassa, Humanistiset taidot näkymättömän oppimisen päämääränä, Onko tulevaisuudessa kouluja?, Tietotyöläisten vallankumous, Näkymätön oppiminen jättiläisten olkapäillä ja 3D, 360° oppiminen - Edupunk vai Edupop puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tällä kertaa tarkastelen tulevaisuuden ennustamisen problematiikkaa ja Aprendizaje Invisible... -kirjassa esiteltyjä tulevaisuuden ennustamisen keinoja.

"Tee se itse" -ilmaisulla (DIY "Do It Yourself) viitattiin alunperin korjaustöihin, joita voitiin tehdä kotona turvautumatta asiantuntijoihin. 1950-luvulla sitä käytettiin kuvaamaan kotiremonttihankkeita, joissa ihmiset ostivat itse materiaalit kunnostaakseen tai muokatakseen kotejaan turvautumatta ammatilaisten apuun.

Fanzine-lehtiä

Aprendizaje Invisible... -kirjan mukaan jo 1930-luvulta lähtien oli olemassa aikakaus- ja harrastelijalehtiä, joissa kukoisti underground-kulttuuri. Niissä samoinajattelevat henkilöt jakoivat tietoa ja mielipiteitä musiikista ja jalkapallosta lähtien aina taisteluun kapitalismia vastaan asti. Tämä henki syntyi uudestaan punk-alakulttuurissa kotitekoisten valokopioitujen A4-kokoisten harrastelijalehtien (fanzine) myötä ja johti "tee-se-itse" -boomiin 1970-luvulla. Tekniikkana fanzine-lehtien teossa oli kirjainten leikkaaminen ja liimaaminen, valokopioitujen kuvien kollaasi sekä käsin tai koneella tuherretut tekstit, jotka saivat aikaan selvästi erottuvan esteettisen vaikutelman. Punk musiikki nähtiin samoihin aikoihin vaihtoehtona kaupalliselle musiikkiteollisuudelle ja DIY-idean levittäjänä.

Aprendizaje Invisible... -kirjan mukaan monet näistä ideoista nousivat uudelleen esille sosiaalisen webin myötä, joka kertoo nousevasta kiinnostuksesta itsetehdyille ja digitaalisille sisällöille. Näissä vertaistuotetuissa käyttäjien tuottamissa sisällöissä on vallalla WYSIWYG (What You See Is What You Get) -periaate, joka helpottaa uusien käyttäjien osallistumista avoimiin yhteistyöverkostoihin ja tiedon hajautettuun tuottamiseen.

Aprendizaje Invisible... -kirja ehdottaa neljää "tee se itse" -lähestymistapaa edupunk-filosofian hengessä ymmärtämään ja luomaan mahdollisia originellejä ja vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, joihin voimme vaikuttaa ennakoivasti. Nämä neljä lähestymistapaa ovat "monitorointi" (Exploración ambiental), "tulevaisuuspyörä" (la rueda de los futuros), "Delfoi-metodi" (Método Delphi) ja "asiantuntijoiden ennuste" (previsión de expertos).

Monitorointi

Monitoroinnin vaiheet "Aprendizaje Invisible..." -kirjan mukaan:

Tunnistetaan, mitä aiheita halutaan tutkia: mitä halutaan tietää?
Konsultoidaan ensikäden lähteitä, mediaa, asiantuntijoita, jne. sekä saadaan yksityiskohtaisia ominaispiirteitä tutkittavista ilmiöistä.
Arvioidaan seuraavia kysymyksiä: Mitä ollaan oppittu?, Mitkä ovat seuraukset siitä, mitä on opittu?
Kehitetään joukko suosituksia ja strategioita.
Toistetaan tämä niin monta kertaa kuin on tarpeen. Toistetaan varsinkin silloin, kun on yksilöitävä uusia alueita tutkittavaksi.

Monitorointi on "Aprendizaje Invisible..." -kirjan mukaan yksi tulevaisuuden tutkimuksen perusmenetelmistä ja luultavasti myös yksi eniten käytetyistä. Tässä menetelmässä on kaksi yleistä lähestymistapaa:
- katsaus asiaan liittyvään kirjallisuuteen, mediaan ja muihin ensisijaisiin lähteisiin
- asiantuntijaryhmien kommenttien ja mielipiteiden käyttö

Aprendizaje Invisible -kirjan mukaan monitorointi on sopivin tapa tunnistaa makrosysteemejä ja ongelmia suunnittelun yhteyksissä. Toisin sanoen tämä tekniikka on hyödyllistä, jotta saadaan käsitys siitä, mitä tapahtuu tietyllä alueella ja nähdään, miten se vaikuttaa tiettyyn suunnitteluun tai strategiaan.

Tulevaisuuspyörä

http://en.wikipedia.org/wiki/File:Futures_wheel_01.svg

Tulevaisuuspyörän vaiheet "Aprendizaje Invisible..." -kirjan mukaan:

Kirjoitetaan aihe/ehdotus tulevaisuuspyörän keskelle (valitaan mielellään erityisen merkittävä seikka)
Kysytään osallistujilta, mitä seuraa ehdotuksesta vaiheessa 1. Sisällytetään nämä uudet ehdotukset tulevaisuuspyörään ja yhdistetään ne viivoin ensimmäiseen aiheeseen/ehdotukseen.
Toistetaan vaihe 2 käyttäen toista tasoa tai useampaa tasoa tarvittaessa.
Pyydetään osallistujia arvioimaan kunkin ehdotuksen mahdollisuuksia. Jos ehdotus ei ole todennäköinen, se on poistettava.

Tulevaisuuspyörä on laadullinen ja tutkiva tekniikkaa, samoin kuin monitorointi. Sitä voidaan kuitenkin käyttää myös ohjaavien ennusteiden kehittämiseksi, jotka ohjaavat meitä siihen, mitä tehdä seuraavaksi. Lisäksi tämä tekniikka voi tunnistaa paitsi tulevaisuuden erityisesti, myös monia mahdollisia tulevaisuuksia niiden polkujen mukaisesti, joita pyörään sisältyy. Tämä mahdollistaa johdonmukaisempia toimintasuunnitelmia, jotka voivat kasvaa ja menestyä sekä yksin että institutionaalisesti.

Harjoituksena, joka vaatii mielikuvitusta ja intuitiota, tulevaisuuspyörän ennusteet ovat riippuvia siitä tiedosta, mitä siihen osallistujilla on. Siksi tämä menetelmä ei ole erityisen hyödyllinen tunnistamaan ennakkolta odottamattomia tulevaisuuksia (tulevaisuuden skenaarioita, jotka haastavat aiemmat ennusteet) tai toimimaan niitä vastaan.

Delfoi-metodi

Delfoi-metodin vaiheet "Aprendizaje Invisible..." -kirjan mukaan:

Asetetaan yksi tai useampi tutkimuskysymys.
Etsitään ja kutsutaan asiantuntijoita muodostamaan ryhmä.
Jaetaan kyselylomakkeita ja kerätään tietoa.
Luokitellaan mielipiteitä kyselylomakkeessa.
Kehitetään ja jaetaan toinen kyselylomake asiantuntijoille. Pyydetään niitä osallistujia, joilla on eniten äärimmäisiä näkökulmia, arvioimaan uudelleen vastauksiaan ja pohtimaan sitä, miksi heidän kommentinsa eroavat niin paljon muista.
Kehitetään kolmas kyselylomake, jaetaan se asiantuntijoille arviointia sekä keskustelua varten toisen kyselylomakkeen äärimmäisistä vastauksista. Jälleen kysytään syitä poikkeaville vastauksille.
Toistetaan vaihe 6 niin monta kertaa kuin on tarpeen, jotta saadaan aikaan yksimielisyys ryhmässä jokaisesta arvioitavasta osa-alueesta.
Analysoidaan ja tiedotetaan tutkimusten tulokset.

Aprendizaje Invisible... -kirjan mukaan monet Delfoi-tutkimukset käyttävät tilastollisia tietoja ja muodostavat ryhmän vastauksista keskiarvoja ja variansseja, mikä helpottaa asiantuntijapaneelin ja tutkijan antamien tietojen parempaa ymmärtämistä. Jos kuitenkin otetaan huomioon ryhmän koko, ei-satunnainen näytteenotto ei salli tilastollisten tulosten yleistämistä. Niitä tulisi käyttää lähinnä suuntaa antavina. Lisäksi, koska tutkijan on luotettava omiin kriteereihinsä paneelin muodostamisessa ja konsensuksen etsimisessä, hän ei saa etäisyyttä tekemäänsä tutkimukseen, joka rajoittaa tulosten ulkoista validiteettia.

John Moravec, toinen kirjan "Aprendizaje Invisible..." -kirjan kirjoittajista, käytti Delfoi-metodia omassa väitöskirjassaan analysoidessaan korkeakoulutuksen tulevaisuuttaa Minnesotassa.

Asiantuntijoiden ennuste

Asiantuntijoiden ennustetta käytetään alustavana ja laadullisena menetelmänä lähinnä tilanteissa, joissa tarvitaan nopeita ja luovia ideoita. Tämä menetelmä on hyödyllinen myös sellaisten trendien ja näkökulmien määrittämisessä, jotka voidaan tunnistaa asiantuntija-avulla.

Yhtenä esimerkkinä tästä menetelmästä "Aprendizaje Invisible..." -kirja käyttää Steven Spielbergiä, Minority Report -elokuvan ohjaajaa. Valmistellessaan futuristista scifi-elokuvaansa hän käytti "asiantuntijoiden ennuste" -menetelmää. Tätä varten tuotantotiimi kokosi johtavia asiantuntijoita ja tutkijoita miettimään tulevaisuuden teknologioita, joita Spielberg sitten hyödynsi elokuvansa teossa.

Yksi tärkeimmistä rajoituksista tässä mielikuvitusta ruokkivassa menetelmässä on se, että se riippuu konsultoitujen "asiantuntijoiden" tiedoista ja intuitiosta. Siksi tätä menetelmää suosittellaan käyttämään kerättäessä mielikuvituksellisia ideoita tulevaisuudesta ja yhdistämällä se muihin menetelmiin.

Tulevaisuuden ennustaminen

Tulevaisuuden ennustaminen on aina hyvin epävarmaa. Kukaan ei voi varmuudella tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Emme kuitenkaan voi suhtautua tulevaisuuteen välinpitämättömästi, sillä monet niistä asioista, joita teemme ja valitsemme tänään, vaikuttavat tulevaisuuteemme. Siksi on tärkeää tutkia mahdollisia tulevaisuuksia ja pyrkiä vaikuttamaan siihen, että siitä tulisi sellainen kuin haluamme. Tulevaisuuden koulua rakennetaan nyt!

Käsittelin tulevaisuuden tutkimusta "Aprendizaje Invisible..." -kirjan pohjalta ja raapaisin sitä vain vähän pinnalta. Upotan tähän vielä Aleksi Neuvosen upean ja seikkaperäisen Slide Share -esityksen "Miten tutkimme tulevaisuutta". Tässä blogissa käsiteltyjä menetelmiä löytyy mm. diassa 92.

Miten Tutkimme Tulevaisuutta 08 An

View more presentations from ajneuvon

Tässä vielä linkki alkuperäiseen esitykseen:

http://www.slideshare.net/ajneuvon/miten-tutkimme-tulevaisuutta-08-an-presentation

3D, 360° oppiminen - Edupunk vai Edupop

2011-06-29T17:34:00.000+03:00

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Punfx_copy.svg

Edellisissä blogikirjoituksissani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible, Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible, 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita, Näkymätön oppiminen 3.0 yhteiskunnassa, Humanistiset taidot näkymättömän oppimisen päämääränä, Onko tulevaisuudessa kouluja?, Tietotyöläisten vallankumous ja Näkymätön oppiminen jättiläisten olkapäillä puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tällä kertaa tarkastelen ehdotuksia siihen, miten voitaisiin lähestyä 3D ja 360°oppimista, joka ottaisi huomioon formaalissa koulutuksessa näkymättömiin jäävät oppimisen muodot.

Koulumaailma laahaa kehityksestä jäljessä

Aprendizaje Invisible... -kirjassa viitataan Carina Magureguin ( Maguregui, C. (2009). Educación expandida. Educ.ar. Ministerio de Educación de Argentina. http://portal.educ.ar/debates/educacionytic/educacion-expandida.php) huomioon siitä, että TVT:n (tieto- ja viestintätekniikan) tarjoama mahdollisuus välittömään, nopeaan ja interaktiiviseen tiedon välittämiseen globaalisti muuttaa kulttuuriamme nopeasti, ja asettaa koulutukselle uusia kysymyksiä ja haasteita. Koulumaailma ei kuitenkaan näytä hänen mukaansa ottaneen tätä muutosta vastaan olennaisilta osiltaan.

Vaihtoehtoja formaalille oppimiselle

Aprendizaje Invisible... -kirjassa esitetään toistensa kanssa jopa osittain ristiriidassa olevia vaihtoehtoja formaalille opetukselle tarkoituksena saada aikaan uusia ideoita, joilla viedä koulutusta kohti 3D ja 360° oppimista.

Elinikäinen oppiminen

Aprendizaje Invisible... -kirjan mukaan elinikäisen oppiminen edistää inhimillisten voimavarojen kautta jatkuvaa prosessia, joka rohkaisee yksilöitä hankkimaan jatkuvasti tietoa, arvoja ja taitoja, joita he tarvitsevat koko elämänsä ajan, käyttäen luovasti hyväksi olosuhteita ja mahdollisia ympäristöjä oppia uutta tietoa.

Formaalista koulutuksesta poiketen oppiminen ei siis tapahtuisikaan jonain tiettynä ikäkautena ennaltamäärätyissä oppimisympäristöissä. Muutos on todella suuri!

Laajennettu koulutus

Laajennettu koulutus (Educación expandida) -käsitteellä tarkoitetaan Aprendizaje Invisible... -kirjan mukaan uusia koulutusmuotoja, jotka ottavat mukaan Internetin aiheuttamia sosiaalisia ja viestinnällisiä prosesseja ja mukautuvat niihin. Uudelle digitaaliselle kulttuurille on tyypillistä verkko-organisaatiot, työskentely kollektiiveina, eri tiedotusvälineiden lähentyminen toisiinsa, copyleft jne. Suurin osa näistä prosesseista ei sisälly perinteiseen koulutusjärjestelmään. Tästä johtuen uusi koulutus ei tapahdu pelkästään tai pääosin oppilaitoksissa eikä sitä myöskään johdeta niistä käsin. Koulutus voi tapahtua milloin ja missä tahansa. Oppiminen ei ole neljän seinän sisälle suljettua tapahtumista eikä koululla ole yksinoikeutta opettamiseen ja oppimiseen.

Edupunk

http://en.wikipedia.org/wiki/File:Edupunk.jpg

Termiä edupunk käytti ensimmäisenä Jim Groom (kuvassa yllä) blogikirjoituksessaan "The Glass Bees" 25.5.2008. Sen taustalla on ajatus punk-hengestä ja tee se itse (do it yourself DIY) -asenteessa opetuksessa ja oppimisessa. Sen tärkeimpiä vetäjiä ja promotoijia ovat olleet Jim Groom Mary Washington -yliopistosta ja Brian Lamb British Columbia -yliopistosta.

Alkuperäinen idea edupunkista syntyi Jim Groomin blogikirjoituksesta, jossa hän kritisoi Blackboard -yhtiötä rikastumisesta ihmisten yhdessä kehittämillä ideoilla ja näkökulmasta teknologiasta kriittisen ajattelun kehittäjänä ja luokkahuoneen toiminnan parantajana. Kun Stephen Downes ja The Cronicle of Higher Education huomioivat edupunkin, lähti siitä todellinen buumi käyntiin niin, että syntyi jopa Edupunk manifesti:

Edupunk manifesti

Oppitunnit ovat keskusteluja
Ihmissuhteet ovat dynaamisia ja dynaamisuus on relationaalista
Ole hypertekstuaalinen ja multilineaarinen, heterogeeninen ja heterodoksinen
Edupunkissa ei ole kyse siitä, mitä tapahtuu luokkahuoneessa, vaan maailmasta luokkahuoneen sisällä
Elä seikkailusi ... luo oma tiesi kävellessäsi
Ole välittäjä, älä tiedon "mittaaja"
Rääkkää aivojasi (Rack your brain) luomaan uusia rooleja omassa luokassasi, kun olet luonut ne, rääkkää heidän aivojansa
Roolien tulee olla uudistuvia (emergenttejä), monipuolisia, näkymättömiä
Ota muutos käytännöksi, se on vain asennekysymys
Ajattele itsesi osana kollektiivista työtä
Älä toimi, kuin olisit TV. Ota mukaan ihmisiä, jotka ympäröivät sinua
Levitä viestiäsi, saa seinät ympärilläsi räjähtämään
Sekoita, plagioi, ota omaksi, urki, pelaa, muuta itsesi, toimi, ole poikkeava
Helvettiin todellinen/virtuaalinen antagonismi
Koulutus, josta puuttuu yhteistyö, on fiktiota
Näyttele osasi omalla areenallasi, tutki toimimalla
Tee se itse ... mutta myös ja olennaisesti, tee se muiden ihmisten kanssa
Toimi Edupunkin mukaisesti, tuhoa nämä säännöt, tee omasi ja sitten tuhoa ne myös

Kestäisikö koulujärjestelmä nämä muutokset? Kysyn vain...

Edupop

Emilio Quintana ja David Vidal ovat Edupop-termin takana, joka syntyi vastauksena Edupunkille. Tässä heidän Edupop manifestinsa vapaasti käännettynä:

"Me uskomme teknologiaan, sillä uskomme yksilöihin. Ja siksi uskomme, että taistelumme on teknologian tulevaisuudesta ja siitä, miten sitä käytämme. Taistelumme on kulttuurimme tulevaisuudesta, jota vastaan punk-ajattelu on hyökännyt joka puolelta. Teknologian ja osaamisen tulee olla vapaita jaettavaksi, myytäväksi tai käytettäväksi antamaan ideoita, innovaatioita ja visioita. Saamme siis vastineeksi jotain jaettua, myytyä tai annettua takaisin. Elämme konnektiivisessa maailmassa, jossa kulttuuri ja tieto on kaikkialla, ja yksilöiden täytyy olla vapaita tekemään sitä, mitä he haluavat."

Edupop on varmasti paljon mieluisampi vaihtoehto valtaa pitävien näkökulmasta. Mutta muuttuuko mitään, jos tuo vaihtoehto valitaan?

Aprendizaje Invisible -kirjassa annetaan vielä lisää vaihtoehtoja, mutta tämä saa riittää tällä kertaa. Edupunk ei jätä kylmäksi!

Näkymätön oppiminen jättiläisten olkapäillä

2011-06-19T22:49:00.001+03:00

http://www.flickr.com/photos/rdhout/5660961736/

Edellisissä blogikirjoituksissani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible, Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible, 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita, Näkymätön oppiminen 3.0 yhteiskunnassa, Humanistiset taidot näkymättömän oppimisen päämääränä, Onko tulevaisuudessa kouluja? ja Tietotyöläisten vallankumous puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tällä kertaa tarkastelen jättiläisiä, joita löytyy myös näkymättömän oppimisen takaa sekä oppimisen muotoja ja välimuotoja.

Jatkuvuus ja vuorovaikutus

Yksi Aprendizaje Invisible... -kirjassa lainatuista kasvatustieteen jättiläisistä, John Dewey, korosti, että oppimiskokemukset muodostuvat jatkuvuuden ja vuorovaikutuksen periaatteille. Oppiminen ei siis ole erillinen tapahtuma, vaan se on suhteessa aikaisempiin kokemuksiimme, jotka väistämättä vaikuttavat siihen, mitä voimme myöhemmin oppia. Vuorovaikutuksen periaate korostaa sitä vaikutusta, joka tietyllä ympäristöllä tai tilanteella on kokemuksen syntymiselle. Sekä tiedon hankinta että soveltaminen riippuvat siitä asiayhteydestä, jossa ne esiintyvät. Ympäristö (esim. formaali tai informaali, henkilökohtainen tai kollektiivinen, analoginen tai digitaalinen) vaikuttaa siis merkittävällä tavalla oppimiskokemukseen.

Aprendizaje Invisible... -kirja ehdottaa ajatusta rajattomasta kolmen ulottuvuuden (3D) ja kolmensadankuudenkymmenen asteen oppimisesta. Nykyisen formaalin koulutuksen ajalliset ja paikalliset rajat ylittävää 7/24 koulutusta. Teknologisen kehityksen ja Internetin myötä tämä on tullut täysin mahdolliseksi toteuttaa. Näkymättömän oppimisen protoparadigma ehdottaa kaikkien erilaisten oppimisen muotojen, formaalin oppimisen, non-formaalin oppimisen, informaalin oppimisen sekä näiden välimuotojen, mukaan ottamisen.

Koulutuksen ja oppimisen muodot

Formaalilla koulutuksella Aprendizaje Invisible... -kirjassa tarkoitetaan koulutusta, joka on suoraan yhteydessä kouluihin tai oppilaitoksiin. Koulutus sisältää hierarkkisen rakenteen, joka kulkee peruskoulusta aina yliopistoon asti. Samanlaisia hierarkkisia käytänteitä on löydettävissä myös teknisessä ja ammatillisessa koulutuksessa. Oppiminen tapahtuu organisoidussa ja strukturoidussa kontekstissa (koulu, oppilaitos, työpaikka) ja siitä voi saada virallisen tunnustuksen(tutkinto tai todistus).

Non-formaalilla koulutuksella Aprendizaje Invisible... -kirjassa tarkoitetaan virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella järjestettävää koulutustoimintaa, jota tehdään erillään tai suunniteltuna palvelemaan määriteltyjä oppimistavotteita. Se pitää sisällään toimintoja, jotka eivät ole pelkästään opettavia, mutta sisältävät tärkeitä komponentteja helpottamaan oppimisprosessia.

Informaalilla koulutuksella Aprendizaje Invisible... -kirjassa tarkoitetaan oppimista, joka tapahtuu muodollisen koulutuksen ulkopuolella. Se on kokonaisvaltaista ja sitä on vaikeata mitata. Se on kehittynyt käytännön kautta ja sitä ohjataan keskustelun avulla. Se etenee tutkimisen kautta kokemuksiin asti. Se on tavallisesti spontaania. Se voi tapahtua missä tahansa arkielämän kontekstissa. Se on luonnollista seurausta ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Se ymmärretään oppimiseksi, jota tapahtuu, kun henkilö on osana yhteisöä tai organisaatiota. Se on prosessi, joka tapahtuu läpi elämän, ja jossa ihmiset oppivat (mutta myös opettavat) arkipäivän kokemuksista. Yleisesti ottaen sille on luonteenomaista se, ettei se noudata opetussuunnitelmaa, siitä ei saa sertifikaatteja eikä sitä käydä ennaltamäärätyssä järjestyksessä (esim. luokka-asteet). Informaali oppiminen organisaatioissa pitää sisällään monenlaisia spontaaneja, epävirallisia ja ennalta arvaamattomia muotoja, joiden kautta ihmiset oppivat tekemään työtänsä. Monia näistä käytännöistä tukee vahvasti yhteisölliset oppimiskokemukset, joissa opettajan sijasta mukana on kollega, työtoveri tai ystävä. Näkymättömän oppimisen paradigma on hyvin lähellä informaalin koulutuksen ominaisuuksia, mutta se pitää sisällään aineksia myös kaikista muista koulutuksen muodoista. Suurin osa oppimisesta tapahtuu joka tapauksessa informaalisesti.

Oppimisen välimuodot

Kuvio muokattuna John Moravecin ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación" sivulta 116 (Conner, 2009, mukaan)

Aprendizaje Invisible... -kirjassa on Marcia Connerilta (2009) lainattu kuvio oppimisen muodoista. Conner ehdottaa, että oppimisen muodot voivat sekoittua keskenään ja näin syntyy tarkoituksellista-formaalia oppimista, odottamatonta-formaalia oppimista, tarkoituksellista-informaalia oppimista ja odottamatonta-informaalia oppimista.

Tarkoituksellinen-formaali oppiminen tapahtuu luokkahuoneissa, e-oppimisessa, kirjaa luettaessa, tenttiin opiskellessa jne.

Odottamaton-muodollinen oppiminen tapahtuu tutkimustyössä, tiimityössä kollegojen kanssa, Internetistä tietoa hakiessa jne.

Tarkoituksellinen-informaali oppiminen tapahtuu työpajoihin ja seminaareihin osallistumisen yhteydessä, työtoverilta tai asiantuntijalta neuvoja saadessa, YouTube-videolta ohjelmiston käyttöä oppiessa jne.

Odottamaton-informaali oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa sosiaalisissa verkostoissa, Internetissä surffaillessa, tarkkaillessa toista käyttäjää jonkin tietyn teknologian yhteydessä, yhteistyötä tehdessä wikissä jne.

Jatkuvasti kiihtyvä kehitys muokkaa oppimis- ja työympäristöjämme. Se vaikuttaa jatkuvuuteen ja vuorovaikutukseen oppimisessa ja työelämässä. 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan oppilaita. Autetaan kouluamme kehittymään ja pysymään maailman parhaana kouluna!

SomeTime2011 - kaksi päivää flow-tilassa

2011-06-14T23:05:00.000+03:00

Heikki Hallantie ja Otto Romanowski

Kesäloman alkaessa olen yleensä aina pari ensimmäistä viikkoa zombie-olotilassa eikä tämän kesäloman alku muodostanut poikkeusta. Päätin kuitenkin osallistua SomeTime2011 -tapahtumaan Espoon Otaniemessä Aalto Design Factory:lla. Se oli oikea ratkaisu!

Maaginen avaus

Heikki Hallantien innostavien ja ajatuksia herättävien alkusanojen jälkeen alkoi maaginen kokemus: Tassu Takalan ja Otto Romanowskin So(m)me(r)Time -audiovisuaalinen installaatio. Sen viesti kulki suoraan sieluun ja koin syvän ymmärryksen tunteen siitä, miksi sosiaalinen media on saanut minut valtoihinsa. Verkostoitumisen tapahtuessa silmien edessä koin tunteen laajennetun mielen syntymisestä.

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut siitä blogissa, mutta tämä installaatio sai minut ymmärtämään sen kauneuden. Olin ajatellut sitä henkilökohtaisena mielen jatkeena, mutta nyt tajusin sen tarkoittavan ehkä vielä joskus ryhmän tai jopa koko ihmiskunnan yhdistettyä tajuntaa.

Sana-assosiaatiopeli

Heikki Hallantie ja Tuija Aalto

Musiikkivideo-installaation takia oli zombie-tilani mennyttä ja lähentelin flow-tilaa. Tuija Aallon oivaltava sana-assosiaatiopeli Twitterin avulla palautti jälleen maanpinnalle ja kertoi julman, mutta toiveita herättävän totuuden siitä, miten vanhempi X-sukupolvi ja uudempi Y-sukupolvi eroavat toisistaan. Kuvasta voi jokainen vetää omat johtopäätöksensä:

Tuija Aalto ja X- ja Y-sukupolvi

#SomeTime -prosessin yhteys #MOOC -ilmiöön

Maaginen avaus päättyi Irmeli Aron onnistuneeseen unkeynote:iin, jossa uskaliaasti tuotettiin yhteisöllisesti tietoa Twitterin, FB:n ja Qaikun avulla hashtagillä #change11. Syksyllä 2011 olisi tarkoitus kokeilla ensimmäistä suomalaista MOOC:ia (Massive Open Online Courses). Yes!

Somegradut ja diplomityöt

Anne Rongas

Kun Anne Rongas on lavalla lähtee sosiaalinen media lentoon! Sosiaalisen median tutkimus esittäytyi ja keskustelu lähti käyntiin innostuneena. Sosiaalisen median tutkijat pääsivät verkostoitumaan keskenään ja ideoista ei ollut puutetta. Tästä ryhmästä tullaan vielä kuulemaan!

Myös Afrikka oli paikalla

Heikki Hallantie esitteli aluksi tilannetta Burundissa, 61 % pojista ja 40 % tytöistä osaa lukea. Koulutuksen tila on heikko johtuen maan äärimmäisestä köyhyydestä. Meillä oli myös suora yhteys Capetownin R-labsiin. Oli mahtavaa keskustella suoraan niistä upeista sosiaalista mediaa hyväksi käyttävistä projekteista, joita siellä on käynnissä. Mielenkiintoista oli kuulla, kuinka mobiilitekniikkaa käytetään hyväksi Internet-yhteyksien ja tietokoneiden puutteessa. Avoimien oppimisen resurssien (OER) tärkeys tuli jälleen kerran esille. Internet-yhteydet on jo tunnustettu ihmisoikeuksiksi. Samoin täytyy olla asia oppimisen resurssien suhteen!

Näkymätön oppiminen -keskustelutilaisuus

Sain myös itse kunnian avata keskustelutilaisuuden näkymättömästä oppimisesta ja oppimisen tulevaisuudesta. Johdantona soitin Miguel Matamorosin Son de la Loma -kappaleen tres:llä säestäen. Syynä tähän oli omat vahvat oppimisen kokemukseni formaalisen opetuksen ulkopuolisesta oppimisesta, joita sekä tres:in soitto että espanjan kieli hyvin edustavat.

Kerroin vielä lyhyesti näkymättömän oppimisen protoparadigmasta ja siitä, että tärkeintä on se miten opitaan, ei mitä opitaan. Tämän jälkeen siirryttiin Google Docs:iin, Twitteriin ja Qaiku:uun kommentoimaan näkymättömän oppimisen kymmentä avainideaa. Kommentit löytyvät Ning:stä ja toivon, että kommentointi jatkuu!

Lopuksi koottiin ajatuksia, joita nämä ideat olivat herättäneet. Syntyi myös keskustelu, joka oli täynnä luovia ideoita, käytännön realismia ja rohkeata tulevaisuuden suunnittelua! Aika loppui kesken, mutta kaikki halusivat jatkaa keskustelua. Nälkä, ajan kulu ja ulkoiset motivaatiot unohtuivat... Olimme flow-tilassa!

Oli suuri kunnia saada osallistua SomeTime2011 -tapahtumaan. Suurkiitos kaikille järjestäjille ja Heikki Hallantielle tästä suurenmoisesta tapahtumasta!

Tietotyöläisten vallankumous

2011-06-05T23:22:00.000+03:00

Kuudessa edellisessä blogikirjoituksessani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible, Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible, 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita, Näkymätön oppiminen 3.0 yhteiskunnassa, Humanistiset taidot näkymättömän oppimisen päämääränä ja Onko tulevaisuudessa kouluja? puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tällä kertaa tarkastelen tietyöläisten / tiedon agenttien vaikutusta yhteiskunnan ja koulun muuttumiseen (ehkä jopa vallankumoukseen).

Tietotyöläiset

Aprendizaje Invisible... -kirjan mukaan Peter Drucker kuvasi jo vuonna 1959 jälkiteollisen ajan uuden ammattiprofiilin. Hän käytti siitä knowledge worker (tietotyöläinen) -käsitettä. Tällä käsitteellä Drucker kuvasi henkilöä, joka tekee työtä lähinnä informaation kanssa ja/tai jonka tehtävänä on hallita tietoa työssään. Yllättävän aikaisin Drucker osasi jo nähdä tulevaisuuteen. Nykyään yhä useampi ammatti on saamassa tietyöläisyyden tuntomerkkejä. Myös opettajan ammatti on siirtymässä lujaa vauhtia tähän suuntaan.

Kuten Cobon ja Moravecin kirjassa hyvin huomioidaan, niin tämä käsite ei enää rajoitu pelkästään työn yhteyteen. Kaikkien kansalaisten täytyy jossain määrin omaksua näitä taitoja selvityäkseen tietoa ja yhteyksiä täynnä olevassa maailmassa. Valitettavasti niistä, joilla ei ole näitä perustaitoja hallussaan, tulee digitaalisesti lukutaidottomia. He eivät pysty käyttämään verkkopankkia, tekemään etätyötä, maksamaan veroja verkossa tai edes ostamaan lentolippua Internetistä. Heistä on vaarassa tulla toisen luokan kansalaisia. Koulumaailma ei voi jäädä katsomaan sivusta tätä huolestuttavaa kehitystä, vaan sen on taattava kaikille kansalaisille riittävät perustaidot tietoyhteiskunnassa selviämiseen.

Tiedon agentit

Aprendizaje Invisible... -kirjassa viitataan Morgan Meyerin artikkeliin (The Rise of the Knowledge Broker, 2010), joka esittää useitä tarkeitä näkökulmia suhteessa tietotyöläisen (tiedon agentin) käsitteeseen. Tietotyöläiset ovat sen mukaan henkilöitä tai organisaatioita, jotka siirtävät tietoa ja luovat yhteyksiä eri kohderyhmien välille. Tiedon siirto ja kääntäminen voidaan ymmärtää prosessina, joka sisältää useita vaiheita: tietojen yhdistämistä, siirtämistä, formaatin tai kielen muuttamista ilman, että tietoa menetetään. On tärkeää huomata, että tämän tietotyöläisen (tiedon agentin) on osattava toimia muuttuvissa konteksteissa ja tiedon ylitarjonnassa, ollen kykenevä siirtymään tiedon lähteiltä sen soveltamiseen ja/tai kääntämiseen uusiin sovelluksiin ja formaatteihin. Tämä kaikki tulisi vielä kyetä tekemään dynaamisesti, kokonaisvaltaisesti ja toistaen ilman, että tingittäisiin tietoyhteiskunnan eettisistä ja oikeudellisista vaatimuksista.

Haasteet koulumaailmalle

Koulutuksessa tiedon agentti on Meyerin mukaan aktiivinen fasilitoija, joka yhdistää ihmisiä, verkostoja, järjestöjä ja resursseja, ja joka vakiinnuttaa edellytykset luoda jotain uutta tai antamaan lisäarvoa jo olemassa olevalle. Koulu on suuressa vaarassa jäädä kehityksestä jälkeen, mutta samaan aikaan sillä on mahdollisuus tulla yhdeksi yhteiskunnan tärkeimmistä uudistavista voimista.

Aprendizaje Invisible... -kirjan mukaan näkymättömän oppimisen näkökulmasta Meyerin idea tiedon agenteista mahdollistaa ajatuksen "teknologian tekemisestä näkymättömäksi" ja huomion keskittämistä tietojen, taitojen ja kykyjen hankkimiseen, joita tarvitaan tiedon hankkimiseen, prosessointiin ja hallintaan valikoivasti, tehokkaasti ja multikontekstuaalisesti. Tämä on myös suuri muutos näkökulmassa tietotekniikkaan. Se tarkoittaa siirtymistä "insinööri-näkökulmasta" kohti "knowmadin" ihannetta.

Kirjassa kysytäänkin hyvin sitä, kuinka kaukana olemme vielä siitä ajasta, että yliopistomme, instituuttimme ja koulumme kouluttaisivat tiedon agentteja? Ovatko kyky yhdistää eri tietolähteitä, sopeutumiskyky, elinikäinen oppiminen tai analogis-digitaalisessa ympäristössä tarvittavat taidot riittävästi tunnustettu virallisessa koulutusjärjestelmässä? Onko tullut aika lopettaa koulut vai paremminkin miettiä, miten lopettaa "huono opetus"? Meidän tulee jatkaa kaikkien näiden kysymysten tutkimista.

On aika tehdä tietotyöläisten vallankumous!

Onko tulevaisuudessa kouluja?

2011-05-22T22:53:00.001+03:00

Kuvio muokattuna John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta

"Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación" sivulta 91

Viidessä edellisessä blogikirjoituksessani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible, Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible, 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita, Näkymätön oppiminen 3.0 yhteiskunnassa ja Humanistiset taidot näkymättömän oppimisen päämääränä puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tällä kertaa tarkastelen sitä, miten koululle tulee käymään tulevaisuudessa suhteessa kirjassa esitettyihin tulevaisuuden näkymiin.

Tulevaisuudessa ei ole kouluja...

Moravecin ja Cobon kirjan sivulla 78 esitellään kahta tekstiä, joissa arvoidaan koulutuksen tulevaisuutta. Ensimmäisen lähde on Seymour Papertin, Massachutes Institute of Technology:n (MIT) professorin, vuodelta 1984. Papert esittää (Seymour Papert. 1984. “Trying to Predict the Future.” Popular Computing, 3(13), pp. 30-44.), että tulevaisuudessa ei tulisi olemaan kouluja. Koululla tarkoitetaan tässä yhteydessä: Kouluja, joissa on oppitunteja. Kouluja, joissa on opettajia, jotka määräävät kokeita. Kouluja, joita käyvät henkilöt, jotka on lajiteltu ikäryhmittäin käymään läpi opetussuunnitelmaa. Tällainen järjestelmä perustuu ryhmään rakenteellisia käsitteitä, jotka eivät Papertin mukaan toimi tietokoneiden kanssa. Hänen mukaansa näin tulisi tapahtumaan (koulujen häviäminen) vain sellaisissa yhteisöissä, joissa lapsilla on riittävä pääsy tietokoneille.

Papertin kuvaus koulujärjestelmästä, joka ei toimi tietokoneiden kanssa, kuvastaa valitettavan tarkasti nykyistä koulujärjestelmäämme. Näkymättömän oppimisen paradigma (protoparadigma) pyrkii koulujärjestelmän uudistamiseen ja mm. Papertin mainitsemien kouluun liittyvien tietokoneiden kanssa toimimattomien rakenteiden muuttamiseen.

Toisen tekstin lähde, johon kirjassa tässä yhteydessä viitataan, on Euroopan komission alaisen IPTS:n (The Institute for Prospective Technological Studies) School's Over: Learning Spaces in Europe in 2020: An Imagining Exercise on the Future of Learning Authors sivulla X. Sen mukaan vuoteen 2015 mennessä puolet lukion opiskelijoista on jättäytynyt pakollisen järjestelmän ulkopuolelle. Edelleen siinä ennustetaan, että viisi vuotta siitä eteenpäin eli vuonna 2020 vanhat luokkahuoneet olisivat vain historiallinen jäänne.

...vai onko sittenkin?

Kirjan mukaan näyttää siltä, että teknologia on muuttanut tapaamme nähdä tulevaisuus. Tässä yhteydessä nousee esille myös kysymys siitä, johtuuko TVT:n (tieto- ja viestintätekniikan) tehoton käyttö kouluissa siitä, että opettajat eivät osaa käyttää sitä oikein. Uskallan väittää, että tämä pitää varmaan paikkansa. Tällä en kuitenkaan halua syyllistää opettajia vaan kohdistaa voimavaroja laitehankinnoista opettajien kouluttamiseen ja pedagogiseen kehittämiseen. Laitteistoja myös tarvitaan, mutta ne eivät tuo muutosta asiaan ilman koko toimintakulttuurin muutosta.

Blogin alussa oleva kuvio on Moravecin ja Cobon kirjassa olevan kuvion pohjalta tehty. Kun vertailee siinä koulun ja kodin antamia mahdollisuuksia teknologian ja oppimisen yhdistämiseen ei ole ihme, jos koti alkaa tuntua varsin sopivalta paikalta opiskelemista varten. Koulun on syytä ottaa tämä muutoksen haaste vastaan, jotta otsikon kysymys ei toteutuisi.

Humanistiset taidot näkymättömän oppimisen päämääränä

2011-05-15T15:38:00.000+03:00

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Computer_education_boys_Gujarat.jpg?uselang=fi

Neljässä edellisessä blogikirjoituksessani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible, Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible, 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita ja Näkymätön oppiminen 3.0 yhteiskunnassa puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tällä kertaa tarkastelen sitä, minkälaisia taitoja näkymättömän oppimisen avulla pyritään oppijoille saamaan.

Humanistiset taidot

Aprendizaje Invisible... -kirjassa tavoitteena olevia taitoja kutsutaan humanistisiksi taidoiksi. Arthur Harkinsin ja John Moravecin (2006) kirjoituksissa Minnesotan yliopistolle tuodaan esille linjauksia siitä, mitä nämä humanistiset taidot voisivat olla. He tuovat esille sen, kuinka tärkeää on kehittää taitoja, joilla selvitä nopeiden muutosten ja epävarmuuden aikakaudella.

1. Systeeminen ajattelu

Nuorten tulisi oppia hahmottamaan nykyisiä kulttuurisia ja sosiaalisia rakenteita sekä tutkia vaihtoehtoja niille. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorten tulee harjoittaa vertailevaa ajattelua, ymmärtää taustalla olevia järjestelmiä ja vaikuttaa niiden systemaattisiin rakenteisiin voidakseen saavuttaa tavoitteensa. Oppijasta kehittyy aktiivinen toimija passiivisen tiedon vastaanottajan sijasta. Samalla toteutuisi voimauttaminen hyvin konkreettisella tavalla.

2. Simuloiva ajattelu

Mitä jos? -ajattelu kokeilevan ajattelun ja mentaalisten harjoitusten kanssa, joita johtaa mielikuvitus ja projektio. Nuoret voiva luoda silmät auki simuloituja visioita sekä kulttuurillisten ja sosiaalisten rakenteiden sisä- että ulkopuolella käyttäen mielikuvista hyväkseen. Tämä on myös luovan ajattelun edellytys.

3. Kyky menestyä muutosten, haasteiden ja epävarmuustekijöiden keskellä

Nuoret kehittävät näkökulmia, tietämystä ja vaihtoehtoja monimuotoisuuteen ja epävarmuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorten täytyy luoda uusia mentaalisia välineitä, jotka auttavat heitä selviytymään keskellä lisääntyvää kaaosta ja epävarmuutta sisältävässä muuttuvasssa maailmassa. Nuorista tulee knowmadejä.

4. Kyky luoda ja käsitellä vaihtoehtoisia menneisyyksiä, nykyisyyksiä ja tulevaisuuksia

Nuori pystyy luomaan ja hallitsemaan virtuaalista aikaa kehittämällä joustavia sosiaalisen ja henkilökohtaisen ajan määritelmiä valikoivasti yhdistämällä mahdollista menneisyyttä ja tulevaisuutta nykyhetken vaihtoehtoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorten pitäisi pystyä vastustamaan perinteistä kellon mukaista aikakäsitystä yksilöllisesti rakennetun aikakäsityksen kautta samalla ottaen huomioon historian käsitykset. Dynaaminen, jatkuvasti kehittyvä aika- ja historiakäsitys.

5. Tavoitteiden ja haasteiden hankkiminen ja niihin vastaaminen

Nuori asettaa päämääriä ja haasteita itselleen, tunnistaa ja ennakoi esteitä menestymiselleen ja kehittää ratkaisuja ongelmiinsa. Tämä merkitsee sitä, että nuorille tulee enemmän ja enemmän vastuuta elämästään. He pääsevät käyttämään aktiivisesti arvojaan ja älykkyyttään. Vastuun kantamista voi oppia vain vastuuta saamalla.

6. Olemassa olevan informaation ymmärtäminen ja tehokas käyttö

Nuori hankkii ja käyttää informaatiota valikoivasti mahdollisuuksien löytämiseen ja ongelmien ratkaisuun. Tämä tarkoittaa sitä, että nuoret tuntevat vetoa uusien sisältöjen hankintaan, tilanteessa, jossa informaation runsautta pidetään yhteiskunnallis-taloudellisesti arvokkaana. Tiedonhaku- ja hallintataitojen merkitys korostuu koko ajan.

7. Yksilötasolla sovellettavan tiedon rakentaminen ja hyödyntäminen

Nuori muokkaa tarkoituksenmukaisesti informaatiota henkilökohtaiseksi tiedoksi. Hän luo persoonallisen tyylin vaihtoehtojen laajentamiseksi päätöksenteossa muodostamalla uusia tulkintoja ja ymmärtämystä. Tämä tarkoittaa sitä, että nuoret omistavat elämänsä uusien sekä eksplisiittisten että implisiittisten merkitysten rakentamiseen. Luovuus ja innovatiivisuus ovat itsestäänselvyyksiä.

8. Kyky rakentaa ja käyttää uutta tietämystä, joka liittyy konteksteihin, prosesseihin ja kulttuureihin

Nuoret hahmottavat, suunnitelevat ja rakentavat todellisia ja virtuaalisia ympäristöjä erityisiä tehtäviä varten. He kokoavat ja käyttävät erilaisia näkemyksiä esille nouseviin kysymyksiin, jotta voidaan parantaa mahdollisuuksia löytää ratkaisu päätöksentekoprosesseissa. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorista tulee yhä enemmän suunnittelijoita ja arkkitehteja, jotka pystyvät luomaan osaamista ja vaihtoehtoisia kulttuureita, jotka mahdollistavat heitä parantamaan omaa elämäänsä. Hänestä tulee autotelinen ihminen.

9. Nykyisen ja tulevaisuuden tieto- ja viestintäteknologian tehokas käyttö

Nuoret pysyvät näiden teknologioiden eturintamassa, jotka mahdollistavat ajankohtaisen oppimisen, käyttämällä teknologiaa tehokkaasti. Tämä tarkoittaa sitä, että nuoret tulevat laajentamaan toimiaan digitaalisina tutkimusmatkailijoina ja kehittäjinä, ja näin helpottavat teknologian käyttöönottoa muulle yhteiskunnalle. Teknologia on kuitenkin väline ei itsetarkoitus.

10. Globaalien trendien tietämyksen hankkiminen ja arvoiminen

Nuori luo kokonaiskuvaa maailmasta, joka koostuu erilaisista erityisistä näkemyksistä. Hän kehittyy kansalaiseksi, jolla on globaali ajattelu ja joka käyttää eri näkökulmia hyväkseen ongelmien hahmottamiseen sekä mahdollisuuksien, tavoitteitteiden ja keinojen tunnistamiseen. Nuoret osallistuvat uusien ja jännittävien visioiden suunnitteluun sekä yhteisöistä että yhteiskunnasta yleensä. Heitä ei mukauteta yhteiskuntaan vaan he ovat mukana luomassa sitä.

11. Nuori kirjoittaa ja puhuu itsenäisesti

Nuori kehittää ja hyödyntää eri oppiaineita käyttäen hyväksi omia ominaisuuksiaan, mutta myös ryhmien ja tiimien kanssa, kehittäen niiden avulla omaa luonnettaan ja identiteettiään. Vapaan ja luovan ilmaisun kautta nuorista voi tulla demokratian ja vapauden malliesimerkkejä. Oppiminen ei ole ainesisältöjen omaksumista ja ymmärtämistä, vaan ihmiseksi kasvamista.

12. Henkilökohtainen sitoutuminen siihen, että asiat tehdään oikein

Nuoret tehdään eettisesti vastuullisiksi henkilökohtaisista omista toimistaan ja laiminlyönneistään. He vastaavat rakentavasti henkilökohtaisiin ja kollektiivisiin arviointeihin suhteessa saavuttamaansa tasoon. Tämä tarkoittaa sitä, että nuoret eivät vain nauti virheistään oppimisesta, vaan myös pyrkivät muuttamaan nämä virheet saavutuksiksi. Virheitä ei tarvitse pelätä tai välttää, vaan ne ovat hyödyllisiä oppimisen tarkoituksiin.

Tällaista koulua haluan olla mukana kehittämässä! Samalla olemme synnyttämässä uutta yhteiskuntaa... siirrymme yhteiskunta 2.0:sta 3.0:aan (1.0:sta suurimmassa osassa tapauksista).

Näkymätön oppiminen 3.0 yhteiskunnassa

2011-05-15T15:35:00.000+03:00

Kuvio muokattuna John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación" sivulta 55. Vastaava kuvio löytyy myös Toward Society 3.0: A New Paradigm for 21st century education diasta 32/75.

Kolmessa edellisessä blogikirjoituksessani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible, Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible ja

1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tämä blogikirjoitus jatkaa samasta teemasta tällä kertaa kohdistaen huomion siihen, millaista näkymätön oppiminen voisi olla 3.0 koulussa.

3.0 protoparadigma

Moravec:in ja Cobon kirjan mukaan 3.0 yhteiskunnan täytyy jättää taakseen teollisen ajan paradigma ja pedagogiset mallit (katso kuvio yllä), jotka keskittyivät Moravec:in termein ennaltaehkäisevään informaatioon ja osaamiseen. Koulun ja/tai oppimisen tulisi kehittyä kohti oppimisen muotoja, jotka hyödyntävät näkymättömiä oppimisen tiloja rakentaakseen käytännöllistä ja hyödyllistä tietoa sekä henkilökohtaisella että sosiaalisella tasolla. Opetus keskittyy kuitenkin edelleenkin suurelta osin tietoon, joka ei ole suoraan merkityksellistä opiskelijoiden ympäröivässä elämässä.

Cristóbal Cobon ja John Moravec:in kirjan mukaan 3.0 protoparadigmassa (kts. http://teromakotero.blogspot.com/2011/05/nakymaton-oppiminen-invisible-learning.html) kaaos ja moniselitteisyys liittyneinä valtaviin sosiaalisiin ja teknologisiin muutoksiin vaativat "tekemällä oppimisen" paradigman uudelleen syntymistä. Aika jolloin opiskelija oli tiedon passiivinen vastaanottaja on tulossa päätökseen ja on aika siirtyä uudenlaiseen toimintakulttuuriin sekä oppimisessa että opettamisessa.

Kuten kirjassa mainitaan, myös muut tutkijat kuten Sir Ken Robinson huomauttavat, että ulkoamuistamiseen perustuvat oppimisen mallit ovat vastakohtia sille synteettiselle ja luovalle ajattelulle, jota nykypäivän kansalaiset tarvitsevat tehdäkseen työtä nyky-yhteiskunnassa. Tulevaisuuden yhteiskunnassa tämä tulee vielä korostumaan.

Tärkeintä on se, miten opitaan, ei se, mitä opitaan

Moravec:in mukaan näkymättömän oppimisen protoparadigma korvaa "ennaltaehkäisevän" ulkoaoppimisen oppimisella, joka on merkityksellistä oppimiskokemukseen osallistuville. Näkymättömässä oppimisessa edistetään ennen kaikkea tiedon käytännön soveltamista uusiin tapoihin ratkaista ongelmia mekaanisen aiemmin opitun tiedon toistamisen sijaan. Opiskelija muuttuu tiedon vastaanottajasta tiedon tuottajaksi. Opiskelijat toimivat omien tietojensa pohjalta soveltaen sitä, mitä he ovat oppineet ratkaisemalla käytännön ongelmia. Mukana näissä ratkaisuissa on myös ongelmia, joita ei ole aikaisemmin ratkaistu.

Perinteiset arvioinnin mekanismit soveltuvat huonosti arvioimaan henkilökohtaisen tietämyksen tarkoituksellista ja kontekstuaalista soveltamista, joka on suuntautunut innovatiivisten ratkaisujen luomiseen. Näkymättömässä oppimisessa fokus on enemmän siinä, miten opitaan kuin mitä opitaan. Tämä johtaa siihen, että kokeiden ja arvioiden tulisi perustua tuloksien arviointiin samalla tavalla kuin silloin, kun arvioimme innovaatiivisia tuotteita.

Helppoja nämä muutokset tuskin tulevat olemaan. Esimerkiksi jotta voisimme vapautua suorituskyvyn mittaamisen kultilta, meillä tulisi olla uskoa ja luottamusta jatkuvaan oppimiseen. Tämä perustuu ajatukseen siitä, että ihmisinä olemme jatkuvasti osana oppimisprosessia.

Anne Rongaksen kommenttiin Sometu:n näkymättömän oppimisen ryhmässä viitaten: Elämme mielenkiintoisia aikoja!

1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita

2011-05-07T00:07:00.000+03:00

Nomadeja Afganistanista vuodelta 1919

Kahdessa edellisessä blogikirjoituksessani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible ja Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tämä blogikirjoitus jatkaa samasta teemasta tällä kertaa kohdistaen huomion yhteiskunnan jatkuvasti kiihtyvään muutokseen ja siitä seuraavaan tarpeeseen tehdä uudenlaisia ratkaisuja koulutusjärjestelmässä.

Yhteiskunnan muutos 1.0:sta kohti 3.0:aa.

Moravecin ja Cobon kirjassa on yhteiskunnan muutosta symboloitu vastaavilla termeillä kuin World Wide Webin kehittymistä (web 1.0, web 2.0 ja web 3.0). Yhteiskunta 1.0 heijastaa kirjan mukaan niitä normeja ja käytäntöjä, jotka vallitsivat siirryttäessä esiteollisesta yhteiskunnasta teolliseen yhteiskuntaan, aikaan ennen 21. vuosisataa. Yhteiskunta 2.0 edustaa vuorostaan niitä valtavia sosiaalisia muutoksia, joita on tapahtumassa nyky-yhteiskunnassa ja jotka ovat peräisin teknlogisista muutoksista. Yhteiskunta 3.0 viittaa lähitulevaisuuden yhteiskuntaan, jossa on odotettavissa suuria muutoksia kiihtyvän teknologisen muutoksen ansiosta. Alla oleva kuvio edellä mainitusta Cobon ja Moravec:in kirjasta muokattuna kuvastaa hyvin kehityksen kiihtymistä:

Kuvion J-käyrä kuvastaa teknologian räjähdysmäistä kehitystä ja kustannusten eksponentiaalista vähenemistä. Teknologian kehitys kiihtyy koko ajan ja samalla hinnat laskevat. Huipputekonologia tulee tavallisten ihmisten saataville. Mobiiliteknologian viimeaikainen kehitys voisi olla hyvä esimerkki tästä kehityksestä.

Kirjan mukaan jatkuva globalisaatio mahdollistaa tiedon jakamisen horisontaalisesti aloilla, jotka ovat tähän asti olleet eristyksissä. Syntyy heterarkkisia suhteita ja mahdollisuuksia soveltaa tietoa innovatiivisissa yhteyksissä. Oppimisympäristöissa tämä tarkoittaa sitä, että meistä kaikista tulee yhdessäopiskelijoita ja myös yhdessäopettajia. Tämä on seurausta kollektiivisesta tiedon rakentamisesta ja uuden tiedon soveltamisesta. Sosiaalinen media antaa monenlaisia välineitä tämän kehityksen tarpeisiin. Wiki-ympäristöt, verkkoyhteisöt ja jopa keskustelupalstat voisivat olla esimerkkejä tästä kehityksestä.

Tulevaisuuden tietotyöläinen eli knowmad

Termillä "knowmad" Moravec tarkoittaa nomadeja tieto- ja innovaatiotyöläisiä. Knowmad on innovatiivinen, kekseliäs ja luova. Hän pystyy työskentelmään käytännöllisesti katsoen kenen kanssa tahansa ajasta ja paikasta riippumatta. Knowmadiä arvostetaan henkilökohtaisen osaamisensa perusteella, joka antaa hänelle kilpailuedun suhteessa muihin työntekijöihin.

Teollisen yhteiskunnan muutos on antamassa tilaa intensiiviselle tieto- ja innovaatiotyölle. Työelämä ja -kuttuuri ovat muutoksen kourissa ja yhteiskunnan tulee etsiä ratkaisuja tämän hetken ja tulevaisuuden vaatimuksiin. Knowmadeillä on määritelmän mukaisesti kyky uudelleen muotoilla ja kontekstualisoida työnsä koska tahansa. Tämä sopeutuvaisuus ja lisääntynyt liikkuvuus ovat luomassa uusia mahdollisuuksia ja ratkaisuja murrostilanteessa.

Koulutusjärjestelmien kehitystarve

Mihin suuntaan koulutusjärjestelmiä sitten tulisi pyrkiä kehittämään? Moravecin ja Cobon kirjan mukaan 3.0 yhteiskunnan opiskelijoiden pitäisi pystyä oppimaan, työskentelemään, pelaamaan ja jakamaan lähes kaikissa yhteyksissä. Kuitenkin on olemassa vain vähän viitteitä siitä, että koulutus olisi kehittymässä 3.0 paradigmaa kohti.

Mitkä olisivat ne tiedot ja taidot, jotka parhaiten kuvailisivat knowmadejä? Ne voisivat antaa osviittaa siitä, miten koulutusta kehittää.

Moravecin ja Cobon kirjassa on esitelty knowmadien kykypassi. Vapaasti mukaillen se on seuraavanlainen:

1. Knowmad ei ole rajoittunut johonkin johonkin tiettyyn ikään (koen jollain tavalla olevani sellainen tai ainakin haluaisin olla).

2. Knowmad on luova, innovatiivinen, yhteistyökykyinen ja motivoitunut.

3. Hän käyttää ja tuottaa tietoa eri yhteyksissä. Hän ei ole vain tiedon kuluttaja vaan myös tuottaja (myös kollektiivisesti).

4. Knowmad on kekseliäs, intuitiivinen ja kykenevä tuottamaan ideoita.

5. Hän pystyy luomaan sosiaalisesti rakennettua ymmärrystä.

6. Knowmad ei vain etsi pääsyä tiedon lähteille, vaan myös yrittää käyttää sitä avoimesti ja vapaasti (vapaat ja avoimet oppimisen resurssit).

7. Knowmad on verkostojen luoja, joka on aina yhdistämässä ihmisiä, ideoita, järjestöjä, jne...

8. Hän tuntee ja hänellä on kyky käyttää työkaluja erilaisten ongelmien ratkaisemiseen.

9. Knowmad on digitaalisesti lukutaitoinen. Hän ymmärtää miten ja miksi digitaaliset teknologiat toimivat.

10. Knowmad on kykenevä ratkaisemaan tuntemattomia ongelmia eri konteksteissa.

11. Knowmad osaa jakaa tietoa ja tietämystä (ilman maantieteellisiä rajoja).

12. Hän on mukautuvainen eri yhteyksiin ja ympäristöihin.

13. Hän on tietoinen vapaan tiedonsaannin arvosta.

14. Hän on tarkka tiedon yhteyksien ja sovellettavuuden suhteen.

15. Knowmad on kykenevä poisoppimaan nopeasti sekä yhdistämään uusia ideoita.

16. Knowmad on kykenevä luomaan horisontaaleja osaamisverkostoja.

17. Hänelle on tyypillistä jatkuva ja koko elämän kestävä oppiminen (sekä formaali että informaali).

18. Knowmad tekee jatkuvasti kokeita TVT:llä (yhteistoiminnallisesti).

19. Knowmad ei pelkää epäonnistumista.

Aikamoinen lista! Miten nykyinen koulutusjärjestelmämme kykenee vastaamaan näihin oppimisen ja ominaisuuksien tarpeisiin? Luulen, että aika huonosti. Koulutusjärjestelmämme on tehty 1.0 yhteiskunnan tarpeita varten eikä se ole pystynyt muuttumaan yhteiskunnan mukana. Pahimmassa tapauksessa voi olla, että luokissa on tapahtunut vain kosmeettisia muutoksia kansakouluajoista. Muutos ei ole helppo, mutta tarpeellinen.

Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible

2011-05-06T00:29:00.001+03:00

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/f/ff/Fire02.jpg

Edellisessä blogikirjoituksessani "Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible" kirjoitin ehdotuksesta oppimisen uudeksi paradigmaksi 21. vuosisadalle. Nyt haluan mennä vähän syvemmälle samasta aiheesta. John Moravec:in ja Critóbal Cobon kirjan "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación" kymmenestä avainideasta löytyy osviittaa, mutta ei suoria vastauksia tai valmiita reseptejä siihen, minkälainen tämä oppimisen uusi paradigma voisi olla.

1. Näkymätön oppiminen ei ole yksi idea vaan se koostuu monista ideoista, jotka ovat keskeisiä 21. vuosisataa varten. Ei ole yhtä valmista reseptiä vaan ehkä pikemminkin lähestymistapa. Tämä lähestymistapa ottaa huomioon teknologian kehityksen ja muodollisen kasvatuksen muutokset, epäviralliset (non-formal, informal), sekä kaikki hämärät metatilat, joita on edellisten välimaastossa. Näin ollen näkymätön oppiminen on enemmän kuin idea, se on katsaus relevanteista tulevaisuuden näkymistä tämän päivän koulutukselle.

2. Meidän on otettava huomioon nopeiden yhteiskunnallisten ja teknologisten muutosten vaikutukset koulutukseen ja oppimiseen. 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opetaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita. Tänään niiden, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita nuorten tulevaisuudesta, tulisi valmistautua tulevaisuuteen, jota kukaan ei osaa edes vielä uneksia. Tähän pääsemiseksi tarvitaan harppausta mutkan taakse (leapfrogging ahead of the curve), joka auttaa meitä rakentamaan tulevaisuuttamme ennakoivasti. Tämä edellyttää ennen näkemätöntä johtajuuden ja toiminnan näkemystä yhteiskunnassamme oppimisen kannalta.

3. Näkymätön oppiminen keskittyy enemmän siihen, miten opitaan, kuin mitä opitaan. Fokus siirtyy oppisisältöihin keskittymisestä opetuksen uudistamiseen. Tämä edellyttää perusteellista rakenteellista ja toiminnallista muutosta koulujärjestelmässä, jotta se tuottaisi opiskelijoita, joilla on riittävät taidot suorittamaan tarvittavat tehtävät käyttäen hyväksi kriittistä ajattelua, vaihtoehtojen arviointia, uuden tiedon luomista ja ennakoivaa johtamista. Nämä taidot ovat välttämättömiä tiedon agenttien eli knowmad:ien onnistumiselle taloudellisessa ympäristössä, joka vaatii jatkuvaa innovointia. Knowmad:it saattavat edustaa nykyajassa tulevaisuuden työntekijöitä, jotka ovat muuntautumiskykyisiä, paikkaan sitoutumattomia ja jatkuvasti omaa osaamistaan kehittäviä henkilöitä.

4. Ennakoivien menetelmien (kirjassa annetaan erilaisia esimerkkejä ja menetelmiä) käyttö voi auttaa meitä rakentamaan tulevaisuuden koulutusta, joka on relevanttia näkymättömän oppimisen näkökulmasta. Eletään tässä hetkessä katse kohti tulevaisuutta ja unohdetaan menneisyys, ellei sillä ole meille käyttöä. Ennakoivien menetelmien oikea käyttö voi olla hyödyllistä, sillä niiden avulla voi tunnistaa tulevaisuuden näköaloja ja edellytyksiä, ja suunnittelemaan seuraavia askeleita. Vaikka kukaan ei voi ennustaa varmasti tulevaisuutta, näillä tulevaisuuden tutkimuksen apuvälineillä voimme helpottaa ymmärtämään sitä, mikä voi olla tulevaisuus ja joitakin sen piirteitä. Ne voivat myös auttaa harppauksessa mutkan taakse (tulevaisuuteen). Koulutusjärjestelmää kehitettäessä katse pitäisi olla tulevaisuudessa tai ainakin tässä hetkessä, mutta ei missään nimessä menneisyydessä.

5. Jos katsomme koulutuksen virallisia instituutioita uudesta näkökulmasta, pitäisi sen saada meidät panostamaan avoimuuteen. Avoimuus kannustaa sisältöjen, kokemusten ja resurssien jakamiseen ja vaihtamiseen. Se tarkoittaa virallisen koulutuksen resurssien avaamista maailmalle (esim. Open Educational Resources), joka johtaa virallisen oppimisen rajojen hämärtymiseen. Toisin sanoen avoimuuden strategia mahdollistaa oppimisen reurssien käytön opettajille ja opiskelijoille, mutta myös muille väestöryhmille. Se antaa kaikille mahdollisuuden ylläpitää elinikäistä ja luovaa oppimista.

6. Näyttää siltä, että monet oppilaitosten innovatiivisista puheenvuoroista ovat olleet enemmän muodollisia kuin todellisia -> Uudet laitteet, mutta vanhat opetusmenetelmät. Monesti kiinnitetään erityistä huomiota infrastruktuuriin, teknologiaan, jne., vaikka pitäisi kiinnittää huomiota aivan muihin seikkoihin. Tällaisia asioita ovat esim. uudet muutoksen strategiat ja tiedon hankkiminen, innovatiiviset arviointitavat, oppimisen edistäminen ja opettamalla oppiminen sekä osallistaminen eli digitaalisen kuilun kaventaminen (taidot ja pätevyydet).

7. Oppimisen uudelleen keksiminen ei tarkoita kaiken vanhan poistamista ja aloittamista alusta. On monia toimivia esim. informaalisen oppimisen muotoja, jotka voidaan ottaa käyttöön myös muussa opiskelussa. Ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen... Työpajat, urheilu-, taide- ja tanssitilaisuudet, maalaus, vierailut uusiin paikkoihin, ovat esimerkkejä strategioista, jotka ovat edelleen arvokkaita. Nyt on aika miettiä, miten lähentää virallista ja epävirallista oppimista ja miten sekoittaa niitä keskenään.

8. Koulutuksen ei enää pitäisi liittyä vain johonkin tiettyyn vaiheeseen ihmisen elämässä. Tämä on minulle todella läheinen asia. Olen jo 54 vuotias ja opiskeluni tuntuu vasta olevan alussa! Opiskelu olisi ymmärrettävä jatkumona, joka kestää koko eliniän. On tärkeää kannustaa kehittämään taitoja ja asenteita pitää oppimisprosessia yllä. Näin myös oppilaitokset eivät olisi ole enää vain "väliaikaisia seisakkeita", vaan niistä tulisi jatkuvasti vierailtavia paikkoja. Tämä muutos edellyttää kuitenkin erilaista näkemystä opettamiseen ja oppimiseen, instituutioiden kaikille avoimia avaria ovia.

9. Nykyisen koulutuksen painopisteen ei pitäisi olla reduktionismia ohjelmistoihin (software) ja laitteistoihin (hardware), vaan siinä miten voisimme kouluttaa mindware:iämme. Meidän tulisi kehittää kykyämme oppia, kuvitella, luoda ja innovoida. Riippumatta digitaalisista laitteista, joita käytämme, meidän tulisi jatkuvasti päivittää ja laajentaa inhimillisiä valmiuksiamme. Kognitiiviset taitomme ovat sisäinen huipputeknologiamme: ne ovat multikontekstuaalisia, yhteensopivia digitaalisten ja analogisten laitteiden kanssa, niitä voidaan käyttää jokapäiväisessä elämässä ja ne mahdollistavat myös verkossa työskentelyn jopa eri kielillä ja useiden prosessien samanaikaisen suorittamisen.

10. Ei ole manifestia eikä vaihe vaiheelta tarjottavaa reseptiä. Olemme kaikki mukana luomassa sitä, mitä siitä sitten tuleekin. Valmis resepti olisikin vastoin näkymättömän oppimisen periaatteita. Jokainen rakentaa oman oppimisen kokonaisuutensa itse. Näkymättömän oppimisen projekti uskoo "tee se itse" -periaatteeseen. Se kuinka näkymättömän oppimisen periaatteita sovelletaan riippuu kontekstista, kiinostuksen kohteista, luovuudesta ja sopeutumiskyvystä, joka kullakin on.

Näkymättömästä oppimisesta on mielenkiintoinen keskustelu käynnissä samannimisessä Ning ryhmässä. Tervetuloa mukaan!

Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible

2011-05-03T00:01:00.001+03:00

Sain Twitterin kautta tiedon siitä, että John Moravec etsi henkilöitä tekemään arviota Critóbal Cobon kanssa tekemästään kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Innostuin heti asiasta ja olin häneen yhteydessä ja sainkin heti paluupostissa kirjan arviointiversion (PDF) tutustuttavaksi. Olen sitä nyt jo vähän selaillut sieltä täältä enkä malta olla heti kommentoimatta siitä syntyneitä ajatuksia. Palaan kyllä vielä uudestaan tähän asiaan, sillä olen asiasta erittäin innostunut!

Moravec on ollut jo pitkään yksi tärkeimmistä guruistani sosiaalisen median tutkimusmatkallani. John Moravec:in slideshare-esitys Toward Society 3.0: A New Paradigm for 21st century education synnytti aikoinaan ensimmäisen kiihkeän verkkokeskusteluni Web 3.0? Pedacasting-koulutuksessa ja samoin toisen verkkokeskustelun Elämme mielenkiintoista aikaa, jossa on myös Cristóbal Cobo tärkeässä osassa. Molemmat keskustelut ovat keväältä 2009, joten tämä asia on inspiroinut minua jo pitemmän aikaa.

Aprendizaje invisible -kirjan voi tilata kirjan web-sivuilta http://www.invisiblelearning.com/en/, mutta toistaiseksi siitä on vasta espanjankielinen versio saatavilla hintaan 5 €. Kirja muuttuu siinä vaiheessa ilmaiseksi, kun tekokustannukset on saatu kerättyä kasaan. Kirjan taustavoimana on Laboratori de Mitjans (LMI) Barcelonan yliopistosta. Sen projektit käsittelevät digitaalisten keinojen käyttöä opetuksessa, taiteessa, kommunikaatiossa ja sosiaalisessa muutoksessa. Taustavoimia löytyy vielä paljon lisää kirjan alkuosasta.

Määrittelyä

Mitä sitten näkymätön oppiminen (Aprendizaje Invisible - Invisible Learning) oikein tarkoittaa? Se on ehdotus oppimisen uudeksi paradigmaksi 21. vuosisadalle. Se ei ole kuitenkaan teoria, vaan pikemminkin metateoria, joka mahdollistaa erilaisten teorioiden ja näkökulmien integroinnin itseensä. Siksi kirjoittajat kutsuvat sitä protoparadigmaksi, joka on beta- ja rakennusvaiheessa. Kirjassa esitetään kutsu kopioimaan, liittämään ja remiksaamaan kirjassa esitettyjä ideoita sekä liittymään mukaan kehitystyöhön esim. www.aprendizajeinvisible.com sivuilla avoimuuden idean mukaisesti (OER).

Näkymättömän oppimisen taustalta löytyy hiljainen tieto (tacit knowledge), Michael Polanyin kehittämä käsite, joka oli oman pro gradu -tutkielmani ANAMNESIS - Kohti ”uutta” oppimisen teoriaa - Rekonstruktiivisen oppimisen malli yksi avainsanoista ja tärkeimmistä taustateorioista. Kaikkea sitä, mitä opitaan, ei välttämättä havaita formaalissa oppimisessa oppimiseksi. Se jää näkymättömäksi, piilotetuksi opetussuunnitelmaksi.

Kaikki uusi tieto rakentuu vanhan pohjalle. Kirjassa mainitaankin Argyris, Paulo Freire, Illich ja Knowles jotka ovat jo aikaisemmin puhuneet formaalin opetuksen ulkopuolisesta oppimisesta. Tämä projekti vie näitä ideoita eteenpäin käyttäen digitaalisten keinojen mahdollisuuksia hyväksi.

Digitaalisessa ympäristössä tarvittavat taidot

Monet digitaalisissa ympäristöissä tarvittavista taidoista, kuten sosiaalisissa verkkoyhteisöissä tai sähköpostin käytössä tarvittavat, opitaan usein tarkkailemalla tai tekemällä oppimalla. Silti nämä taidot alkavat olla välttämättömiä nykyaikaisessa yhteiskunnassa selviämiselle.

Monet tämän hetken maailman keskeisistä taidoista kuten hakukoneiden tehokas käyttö, sosiaalisten verkostojen vuorovaikutustaidot, kirjoittaminen ja julkaiseminen erilaisissa multimedian muodoissa, tiedon säilyttäminen ja jakaminen, erilaisten formaattien ja sisältöjen remiksaustaidot jne., ovat näkymättömiä perinteisessä opetuksessa. Kuitenkin nämä taidot saattavat olla huomattavan tärkeässä asemassa ympäröivässä maailmassa koulun ulkopuolella.

Koulujärjestelmän uudistaminen

Koulujärjestelmässä käytetty koejärjestelmä johtaa siihen, että opitut sisällöt unohtuvat nopeasti, kirjoittajat kutsuvat sitä "amnesia postevaluación":ksi, evaluaation jälkeiseksi muistinmenetykseksi. Oppilaat ja opiskelijat joutuvat opiskelemaan suuren määrän tietoja selviytyäkseen kokeesta, mutta pian kokeen jälkeen suurin osa tästä tiedosta unohtuu. Kokeet tekevät opiskelun henkisesti raskaaksi ja stressaavaksi toiminnaksi. Jos niiden oppimista tukeva vaikutus vielä kyseenalaistetaan, on syytä miettiä, kannattaisiko muuttaa toimintatapoja.

Näkymätön oppiminen -projektissa kutsutaan kiinnostuneita mukaan rakentamaan yhdessä koulutuksen paradigmaa, joka on osallistava, jolla ei ole mitään tiettyä teoreettista lähestymistapaa, ja joka pyrkii tuomaan esille osaamisalueita, jotka on tähän asti laiminlyöty. Se pyrkii tuomaan esiin innovatiivisia käytänteitä, jotka auttavat tekemään näkymättömästä oppimisesta näkyvää.

TVT (tieto- ja viestintäteknologia) on tärkeä osa näkymätöntä oppimista, mutta ei keskeinen. TVT on hyödyllinen väline tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta se ei ole itseisarvo. Ennemminkin ongelmana ovat koulun huonot valmiudet antaa opiskelijoille taitoja kohdata globaalin yhteiskunnan mahdollisuuksia ja haasteita.

Nopea sosiaalinen ja teknologinen kehitys edellyttää valmistautumista tulevaisuuteen, jota emme ole vielä edes osanneet uneksia. John Moravecin termein: 1.0 yhteiskunnan koulut eivät voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita. Meidän täytyy pystyä uudistamaan koulutusjärjestelmiä vastaamaan modernin yhteiskunnan ja tulevaisuuden tarpeita. Tarvitaan toimintakulttuurin muutosta. Meidän on korostettava enemmän sitä, miten opitaan kuin mitä opitaan.

Näkymättömän oppimisen paradigmassa mekaaniselle muistamiselle perustuva oppiminen korvataan oppimisella, jossa oppiminen tehdään mielekkääksi kaikille oppimiskokemukseen osallistuville. Teknologia on näkymättömälle oppimiskäsitykselle vain käytännöllinen työkalu, jolla tehdään uudenlaisia asioita. Koulumaailmassa on yleensä valitettavasti jatkettu samojen menetelmien käyttöä vain välineet ovat uudistuneet. John Moravec vaatiikin koulutuksen vallankumousta.

Oppimista ilman rajoja

Teknologian käyttö kodeissa avaa uusia mahdollisuuksia itseopiskelulle, jotka johtavat pohtimaan uudelleen virallisen ja epävirallisen koulutuksen välisiä rajoja. Oppiminen voi tapahtua milloin ja missä vain. Kouluilla ja oppilaitoksilla ei ole enää yksinoikeutta opettamiseen ja oppimiseen. Voi olla, että jo tällä hetkellä oppimista tapahtuu suurelta osin koulun ulkopuolella.

Yksi tehokkaimmista tavoista oppia on opettaa. Siksi on rohkaistava vertaisverkko (P2P) -oppimista ja yhteisöllistä oppimista, joissa opitaan opettamalla toisia tai jakamalla tietoa toisten kanssa. Myös kouluissa on tapahtumassa muutos. Ennen opettaja opetti oppilaita. Nyt myös oppilaat saattavat opettaa oppilaita ja jopa oppilas saattaa opettaa opettajaa. Opettajat tarvitsevat ehdottomasti sekä koulutusta että muuta tukea näiden suurten muutosten alla. Elämme muutoksen aikaa!

Diigon vastaus laajennetun mielen haasteeseen

2011-04-28T22:43:00.000+03:00

Kirjoitin aikaisemmin tässä kuussa blogikirjoituksessani "Cyberminä - laajeneeko mieli" siitä, voimmeko laajentaa aivojamme tietotekniikan ja internetin avulla. Tiety-kouluttajakoulutuksen tiedonhakuun ja -hallintaan liittyvässä tehtävässä jouduin pohtimaan uudestaan tätä kysymystä. Diigo-linkkienjakopalvelu on minulle yksi tärkeimmistä työvälineistä internetistä saatujen tietojen arkistoinnissa, organisoinnissa ja jakamisessa. Aivojeni olisi mahdotonta säilyttää sitä suunnatonta tietomäärä, jota päivittäin saan internetin kautta. Saati sitten pitää niitä hyvin organisoituina niin, että löytäisin haluamani tiedon riittävän nopeasti.

Blogikirjoituksessani siteeraamassani Järvilehdon kirjoituksessa laajennettu mieli oli jaettu kolmeen osaan: ACCESS -Tiedonhaku, ARRANGE - Tiedon suodattaminen ja ARCHIVE - Tiedon tallentaminen. Sen mukaan näiden kolmen avulla olisi mahdollista tavoittaa kaikki internetin sisältämä tieto, löytää tiedon joukosta juuri se, mitä tarvitsee ja tallentaa se. Huomasin, että lähes kaikki nämä tehtävät teen Diigon avulla. Sijoitin Diigolla tekemäni tehtävät ylläolevaan kuvion ja sain tulokseksi:

Ja tämä edustaa vain osaa Diigolla tekemistäni asioista eli "Tutkiminen" (kts. otsikon alla oleva mind map). Sen lisäksi teen Diigolla "Jakamista" ja "Yhteistyötä". Kun löydän internetistä jonkin mielestäni tärkeän ja mielenkiintoisen web-sivun, kirjanmerkitsen sen heti Diigolet-lisäosan avulla ja jaan sen saman tien yleensä muille. Otan silloin huomioon sen ryhmän, jolle ajattelen sen parhaiten soveltuvan. Saatan myös lähettää linkin henkilökohtaisesti jollekin ystävistäni sähköpostitse tai muulla tavoin, että hän varmasti huomaa sen.

Jos tarkastelen noita ylläolevia kuvioita ja vertailen niitä havaitsen, että niissä on paljon yhteneväisyyttä. "Archive" on tietysti arkistointia ja "arrange" järjestämistä eli organisointia, vaikka ne on Järvilehdon artikkelissa käännetty toisin. "Access", joka on käännetty tiedonhauksi, voisi myös olla tiedon saatavuutta: Pääsen tietoon käsiksi milloin ja missä vain. Diigo on yksi niistä välineistä, joilla olen voinut tämän mahdollistaa.

Onko mieleni sitten laajentunut... Ehkä ei nyt sentään, mutta pystyn todella käsittelemään suuria määriä tietoja ja pitämään ne organisoituinta näiden loistavien sosiaalisen median välineiden avulla.

Sosiaalisen median verkkoyhteisöt

2011-04-23T19:55:00.002+03:00

TIETY - Tietotyötutkinnon kouluttajakoulutukseen liittyen sain tehtäväksi antaa ohjeistusta opettajille ja oppilaille, mitä asioita tulee huomioida viestinnässä sosiaalisessa mediassa silloin, kun opetuksessa otetaan käyttöön sosiaalisen median verkkoyhteisöjä.

Ensiksi piti tietysti määritellä, mitä verkkoyhteisöllä tarkoitetaan. Löysin tällaisen aika hyvältä vaikuttavan määritelmän:

"Verkkoyhteisö on yhteisö, jonka jäsenten välinen vuorovaikutus tapahtuu pääasiallisesti tietoverkon välityksellä."

Olen jo pitkään halunnut kokeilla Prezi-esitystyökalua ja päätin toteuttaa annetun tehtävän sillä. Ajattelin laatia ensin jonkilaisen mindmap:in asiasta, jotta saisin esityksen toteutettua loogisesti. Mindmap:in laadinnassa ja muutenkin käytin lähdemateriaaleina "Kalliala, E. & Toikkanen, T. 2009. Sosiaalinen media opetuksessa." -kirjaa, Someopiston verkkoyhteisöt-sivua, Sosiaalisen median työpajojen yhteisöt-sivua, Itä-Suomen Yliopiston: Mitä verkkoyhteisöissä voi tehdä? -sivua sekä Wikipediaa. Niiden avulla sainkin luotua mielestäni varsin loogisen kokonaisuuden, jota tässä vielä vähän arvioin. Blogin loppuun upotan vielä tekemäni Prezi-esityksen.

Verkkoyhteisöt voidaan jakaa ominaisuuksiensa ja toimintojensa perusteella kolmeen kategoriaan:

1. Yleiset verkkoyhteisöt,
2. Sisällön mukaan profiloituvat verkkoyhteisöt sekä
3. Verkkoyhteisöpalvelut

Näistä yleisille verkkoyhteisöille on ominaista se, että niihin voi periaatteessa kuka tahansa liittyä jäseneksi. Edelleen yleiset verkkoyhteisöt voi jakaa kolmeen alakategoriaan eli

a. Vapaa-ajan käyttö
b. Mikroblogit
c. Ammatilliset verkkoyhteisöt

Vapaa-ajan käyttöön tarkoitetuista yleisistä verkkoyhteisöistä otin esimerkeiksi Facebook:in, MySpace:in ja Second Life:in. Second Life kuuluu itseasiassa virtuaalimaailmoihin, mutta sen voidaan katsoa kuuluvan myös tähän alakategoriaan.

En itse käytä Facebook:ia opetuksessa, mutta tiedän että monet käyttävät. Sitä voi käyttää opetuksessa yhteiseen kommunikaatioon ja tiedonjakoon.

En käytä myöskään MySpace:iä opetuksessa, eikä se siihen ehkä kovin hyvin sovellukaan. MySpace on muutenkin menettänyt merkitystään. Se toimii kuitenkin edelleen. Siihen voi luoda oman käyttäjäprofiilinsa ja blogin. Siihen voi lisätä musiikkia, videoita ja kuvia.

Second Life on mielestäni näistä kolmesta se, joka vaikuttaa kaikista lupaavimmalta opetuksen käyttöön. Second Life:iin on jo toteutettu lukuisia tähän tarkoitukseen liittyviä "saaria" yliopistojen ja muiden toimesta. Second Life:in vahvuus on läsnäolon tunne, joka voi tehdä siitä jopa luokkahuoneen tai luentosalin korvaajan. Myös kieltenopetukseen se antaa paljon mahdollisuuksia erilaisin vuorovaikutusta käyttävien elementtien avulla.

Toinen vapaa-ajan käytön alaluokka "mikroblogit" on itselläni päivittäisessä käytössä itseopiskelun välineenä. Twitter on minulla kovemmassa käytössä, mutta suomalainen Qaiku on myös todella vakavasti otettava palvelu. Molemmat soveltuvat erinomaisesti back channel:ksi luennoille ja konferensseihin. Ehkä niitä voisi käyttää jopa koululuokassa tähän tarkoitukseen. Jos opettaja vielä seuraisi koko ajan oppilaidensa tweettejä, toisi se mahdollisuuden koko luokan reaaliaikaiseen vuorovaikutukseen ja osallistumiseen. Olisi siinä varmasti myös omat pulmansa ja varsinkin opettajalta se vaatisi uudenlaisen toimintakulttuurin omaksumista.

Kolmas vapaa-ajan käytön alaluokka on "ammatilliset verkkoyhteisöt", joista esittelin LinkedIn:in. LinkedIn antaa opettajalle mahdollisuuksia luoda erilaisia verkostoja esim. erikoisaloihin ja -taitoihin liittyen. Olen itse käyttänyt sitä autismiopetukseen liittyen ja se toimii erinomaisesti tässä tarkoituksessa. Tosin verkostojen luominen vaatii aikaa ja palveluun perehtymistä. LinkedIn:in kautta voi jopa saada työpaikan. Digitaalisen jalanjäljen merkitys kasvaa...

Sisällön mukaan profiloituvat verkkoyhteisöt tulevat kysymykseen silloin, kun kyseessä on ammattiin, harrastukseen tai muuhun mielenkiinnon kohteeseen liittyvä verkostoituminen.

Sisällön mukaan profiloituvat verkkoyhteisöt voidaan myös jakaa kolmeen alaryhmään:

a. Harrastusyhteisöt
b. Vertaisverkot
c. Ammatilliset yhteisöt opetuksessa

Harrastusyhteisöt liittyvät nimensä mukaisesti johonkin harrastukseen, joista esityksessä ovat ruoanlaittoon liittyvä Kotikokki.net ja käsitöihin liittyvä Neulomo. Harrastusyhteisöt voivat olla myös opettajille erinomaisia lähde- ja oppiaineistoja. Taito- ja taideaineiden merkityksen kasvaminen tulee nostamaan myös näiden yhteisöjen merkitystä opetukselle.

Vertaisverkot ovat minulle tuntemattominta aluetta verkkoyhteisöissä. Esitykseen otin esimerkiksi BitTorrent -vertaisverkko-ohjelmiston. Sitä käytetään tiedostojen lähettämiseen ja lataamiseen BitTorrent-protokollan välityksellä. Tämä on se alue, josta oppilaiden joukosta saattavat löytyä parhaimmat asiantuntijat. Tämä on myös se alue, jossa tekijänoikeuskysymykset nousevat vahvasti esille.

Kolmantena alakategoriana sisällön mukaan profiloituvissa verkkoyhteisöissä ovat ammatilliset yhteisöt opetuksessa. Tästä alakategoriasta otin esimerkiksi Mendeley:n, jota myös itse olen jonkin verran käyttänyt. Se on työpöytä- ja web-ohjelma tieteellisten tutkielmien hallitsemista ja jakamista varten. Minulla on aikeissa panostaa väitöskirjan tekemiseen vielä tänä vuonna, joten tämä yhteisö voi joutua vielä kovaan käyttöön.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä kategoriana esittelen verkkoyhteisöpalvelut Prezi-esityksessäni. Verkkoyhteisöpalveluja tarvitaan silloin, kun luodaan omia verkkoyhteisöjä ja toimintaympäristöjä. Verkkoyhteisöpalvelut ovat tärkeällä sijalla silloin, kun puhutaan sosiaalisen median käytöstä oppimisen ja opettamisen tukena.

Tässä kategoriassa ei ole alakategorioita, vaan esittelen kolmea esimerkkiä verkkoyhteisöpalveluista: Ning, Moodle ja Google-ryhmät. Näistä Ning on ollut minulle hyvin tärkeä vaikka en olekaan vielä aloittanut siihen yhtään omaa ryhmää. Tähän on vaikuttanut sen muuttuminen maksulliseksi. Siirryin silloin käyttämään tähän tarkoitukseen Wikispaces-palvelua.

Olen kuitenkin mukana monessa Ning-verkkoyhteisössä, joista mainittakoon Classroom 2.0 ja Sosiaalinen media oppimisen tukena. Pedacasting oli minun ensimmäinen Ning-yhteisöni ja sen kautta opin todella paljon. Ning soveltuu mielestäni erinomaisesti opetuskäyttöön ainakin silloin, kun kysymyksessä on aikuisopiskelu.

Moodleen olen tutustunut paremmin nyt TIETY-kouluttajakoulutuksen mukana. Olen aikaisemminkin sitä jonkin verran tutkiskellut, mutta vain päällisin puolin. Se on avoimen lähdekoodin virtuaalinen oppimisympäristö, joka on vapaasti ladattavissa Moodlen sivustolta. Tutustuttuani siihen nyt paremmin, vaikuttaa se mielestäni erittäin lupaavalta opetuksen välineeksi.

Olen myös mukana muutamissa Google-ryhmissä. Lähinnä nämä ryhmät ovat toimineet kommunikoinnin välineenä esim. WikiEducator-workshopeissa. Google:lla on paljon annettavaa. Gmail-sähköpostitilin hankittuaan saa liudan erinomaisia työvälineitä ja palveluita, joita käytän päivittäin. Näitä välineitä olisi periaatteessa myös helppo käyttää opetuksessa, mutta käytännössä voi olla monta mutkaa matkassa, ennenkuin tällaiseen ratkaisuun päädyttäisiin.

Verkkoyhteisöillä olisi siis paljon annettavaa opetukselle. Ongelmatonta se ei kuitenkaan ole. Ennenmuuta tarvittaisiin uudenlaisen toimintakulttuurin omaksumista. Koulu on suurten muutosten kynnyksellä. Näin uskallan ennustaa. Tämä muutos on jo lähtenyt käyntiin ja toivottavasti se voitaisiin viedä mahdollisimman kivuttomasti, mutta samalla nopeasti, läpi. Sosiaalisen median verkkoyhteisöjen ja koko sosiaalisen median antamia mahdollisuuksia meidän ei ole varaa hukata!

Sosiaalisen median verkkoyhteisöt on Prezi

TIETY - WebSlides

2011-04-22T12:06:00.002+03:00

Kokeilen WebSlides -palvelua. Sen avulla pitäisi saada Diigo-kirjanmerkit slide show:ksi.

Sehän toimii! Napsauta kuvakkeen keskelle ilmestyvää valkoista nuolta vihreällä pohjalla ja pääset katselemaan TIETY-kouluttajakoulutusryhmämme Diigo-kirjanmerkkejä.

Sosiaalinen media ja muutosvastarinta

2011-04-16T20:06:00.001+03:00

John Moravec: Toward Society 3.0: A New Paradigm for 21st century education/

slide 44

Opiskellessani Turun Yliopistossa Opettajankoulutuslaitoksella meille tähdennettiin aina sitä, että meidän tulisi toimia muutosagentteina myöhemmin työpaikoillamme kouluissa. En silloin olisi uskonut, kuinka totta tuo olikaan. En todellakaan edusta nuorta, radikaalia sukupolvea, vaan jo harmaantuvaa eläkeikää lähentyvää sukupolvea (54v). Kuitenkin koulumaailmassa joudun jatkuvasti tekemään töitä hartiavoimin ennakkoluuloja ja muutosvastarintaa vastaan.

Edellisessä blogikirjoituksessani "ITK 2011 - Huippuhetkiä ja pieniä pettymyksiä" kirjoitin jo tähän liittyen oudosta konservatiivisuudesta ja muutosvastarinnasta, jota esiintyy varsinkin suhteessa sosiaalisen median käyttöön opetuksessa. Opettaja-lehdessä Janne Viljamaan artikkeli "Kuinka hukuin blogosfääriin" on vihamielinen kirjoitus sosiaalista mediaa kohtaan. Samassa artikkelissa teilataan Eija Kallialan ja Tarmo Toikkasen erinomainen kirja "Sosiaalinen media opetuksessa" tökeröllä tavalla. Tarmo Toikkanen kirjoitti siihen erinomaisen vastineen Sosiaalinen media opetuksessa -blogissaan: "OAJ:n vaalipelissä some-gambiitti". Se kannattaa lukea. Samoin Matleena Laakson hieno kommentti samasta artikkelista "Sosiaalinen media oppimisen tukena" -Ning:ssä muiden ohella.

Oppilailla tulisi olla subjektiivinen oikeus käyttää TVT:tä (tieto- ja viestintätekniikkaa) oppimisensa tukena. On siis osa opettajan ammattitaitoa osata käyttää TVT:tä, sillä muuten tuo oikeus ei voi toteutua. Aikaisemmin Microsoftin Office-paketin käyttötaidot ovat saattaneet riittää hyvin pitkälle, mutta jotta koulu olisi yhteisöllinen ja tulevaisuuteen valmistava, tarvitaan sosiaalisen median tarjoamien mahdollisuuksien tuntemusta. Kysymys ei ole välineistä vaan toimintakulttuurin muutoksesta. Olemme ylpeitä suomalaisesta koulusta, jossa oppilaat saavat huippuammattilaisten antamaa maailman parasta opetusta. Olemme siitä syystä ylpeitä, mutta samalla se myös velvoittaa meitä jatkuvasti kehittämään koululaitostamme ja sen opetusta.

John Moravec:in sanoin: "Society 1.0 schools cannot teach 3.0 kids." Taistelu dinosauruksia vastaan jatkuu, vaikka ne ovatkin kuolemassa sukupuuttoon. Joskus vain tuntuu niin turhauttavalta kuluttaa energiaa turhaan kädenvääntöön, energiaa, jota voitaisiin käyttää koko Suomen hyväksi käyttämällä sosiaalista mediaa oppimisen tukena! Tarvitaan muutosagentteja, knowmadejä, jotka eivät pelkää tulevaisuutta, vaan näkevät sen mahdollisuutena!

ITK 2011 - Huippuhetkiä ja pieniä pettymyksiä

2011-04-09T22:05:00.000+03:00

Osallistuin ensimmäistä kertaa ITK 2011 konferenssiin torstaina 7.4. ja perjantaina 8.4. Kannatti osallistua! Suurimmaksi osaksi olin erittäin tyytyväinen ja joukkoon mahtui jopa kolme huippuhetkeä. Tosin jouduin myös kokemaan pientä pettymystäkin.

Heti konferenssin alkuun osui yksi huippuhetkistä: Tarmo Toikkasen oivaltava puolen tunnin tiivis esitys opettajan tekijänoikeuksista. Tarmo on taitava esiintyjä ja hallitsee suvereenisti aina aihealueensa. Niin myös tällä kerralla. Moni asia oli Tarmon aikaisemmista esityksistä asian tiimoilta tuttua, mutta ne oli kiva kerrata taas vähän uudenlaisessa paketissa. Mukaan mahtui myös uutta tietoa. Mielestäni jymypaukku oli tulkinta peruskoulun luokkaopetuksesta yksityistilaisuutena tekijänoikeudellisesti (koskee myös lukio ja toisen asteen opetusta). Tästä asiasta varmasti vielä keskustellaan!

Tarmon oivallisen esityksen voi käydä katsomassa vaikka hänen blogistaan slideshare-esityksenä.

Kati Clements kertoi esityksessään: "Learning Object Repositories challenging Google - The User's point of view" oppiaineistojen meta-tiedostoista, joita on mukana rakentamassa Jyväskylän yliopisto yhteistyössä European Schoolnet:in kanssa. Tarkoitus on hyvä, mutta ainakaan vielä ne eivät toimi sillä tavalla ja laadulla, kuin haluttaisiin. Näin olin lukevinani rivien välistä käyttäjätutkimusta kuunnellessani.

Mieleeni tuli heti kysymys siitä, miksi ei ennemmin panostettaisi globaaleihin avoimiin oppimisen resursseihin (OER)?

Menin "Osallistavia oppimisympäristöjä verkostoitumalla ja yhteistyöllä" -esitykseen todella suurin odotuksin. Odotin uusia ideoita ja toteutusmalleja verkostoituneille oppimisympäristöille ja esimerkkejä yhteistyöstä. Mika Sihvosen avauksessa ja Samppa Rohkimaisen (kuvassa) esityksessä jotain tämänsuuntaista löytyikin. Rohkimainen mainitsi jopa Leapfrog -liikkeen esityksessään.

Tämän jälkeen kuitenkin näkökulma muuttui eipäs - juupas väittelyksi sosiaalisen median ja verkostoituneiden oppimisympäristöjen käytöstä. Esitykset 5 teemaa à 15 min. ja puheenvuorot tuntuivat minun näkökulmastani todella konservatiivisilta ja muutosvastaisilta. Ne kyllä toisaalta varmasti heijastivat todellista tilannetta kentällä.

Tämä oli siis se jo otsikossani mainitsemani pettymys.

Onneksi päivän kruunasi todellinen huippuhetki: Ilmiö-café, josta valitsin myös kuvan otsikon alle.

Ihmiset jakautuivat loistavan alustuksen jälkeen neljän hengen ryhmiksi pohtimaan nettiajan mahdollisuuksia. Samalla tehtiin merkintöjä pöytäliinaan.

Säännöllisin väliajoin jäsenet vaihtoivat muihin pöytiin niin, että uudet ihmiset kohtasivat joka kerta. Vain ensimmäisen ryhmän keskuudestaan valitsema puheenjohtaja pysyi paikoillaan. Näin tehtiin kolme kertaa. Lopuksi pöytäkuntia haastateltiin kokemuksesta ja tuloksista. Opiskelijat hemmottelivat meitä koko prosessin ajan kahvi- ja herkkutarjoiluin.

Minut satuttiin valitsemaan oman pöytäni puheenjohtajaksi. Nopean esittelyn jälkeen ryhmät joka kerta kävivät suoraan asiaan. Kaikille annettiin kohteliaasti vuoro esittää omia ajatuksiaan ja samalla löydettiin yhteisiä linjoja ja myös erilaisia näkemyksiä. Kaikki kolme keskustelua olivat mielestäni sekä syvällisiä että hedelmällisiä. Koin todella oppineeni jotain uutta! Varsinainen prosessi oli tärkein. Syntyi myös tulosta -> uusia ajatuksia, mutta se oli sivuseikka. Upea yhteisöllisen oppimisen keidas!

Suurkiitos vielä kerran Ville Venäläiselle, Sometulle ja kaikille, jotka olitte mukana järjestämässä tätä suurenmoista tapahtumaa!

Huippuhetket eivät onneksi olleet ohitse. Perjantaina osana "Mitä huominen tuo tullessaan" -esitystä Teemu Arina teki jälleen uskomattoman esityksen, jossa yhdistyivät visionääri ja rautainen ammattitaito.

Arina puhui Cloud Learning:stä, on-demand-oppimisesta ja koko oppimisen vallankumouksesta. Hän esitti hurjia teesejä tyyliin:

- Koulussa yhteistyötä kutsutaan lunttaamiseksi tai plagioimiseksi
- Jakaminen on tätä päivää
- Opiskelijat ovat huonoiten käytetty resurssi
- Tärkeintä on vuorovaikutus ja omien ajatusten haastaminen
- Tulevaisuuden työ on toisiaan tarvitsevuuden logiikkaa
- Henkilökohtaiset oppimisympäristöt ovat tulevaisuuden oppimisympäristöjä

Miten koulu valmistaa oppilaitaan näihin työelämän uusiin vaatimuksiin, jossa työntekijän pitää kyetä markkinoimaan itseään sekä osata käyttää Internet:in tarjoamia mahdollisuuksia itsensä työllistämiseksi?

Internet on minulle ennen muuta henkilökohtainen oppimisympäristö, jota kehitän koko ajan. Siinä olen Arinan kanssa ehdottomasti samaa mieltä ja opin häneltä taas kerran uusia asioita, jotka liitän omaan oppimisympäristööni. Toisaalta olen huolissani niistä ihmisistä, jotka tarvitset tukea etteivät jäisi kyydistä pois tässä hurjasti eteenpäin kulkevassa tulevaisuusveturissa.