lauantai 24. maaliskuuta 2012

Näkymätön oppiminen ensimmäistä kertaa

Ruutukaappaus blogikirjoituksesta, jossa näkymätön oppiminen mainitaan ensimmäistä kertaa

Jatkan jälleen keskustelua näkymättömästä oppimisesta. Olen kirjoittanut jo monta blogikirjoitusta asiasta ja lisäksi pitänyt webinaareja (tallenne). Taustalla on John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirja "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Olen kääntänyt kirjaa suomeksi. Ensimmäisen luku (Luku 0: Johdatus näkymättömään oppimiseen: evoluutio (vallankumous) luokkahuoneen ulkopuolella) on valmis. Siihen voi käydä tutustumassa ja parantelemassa lopputulosta tässä url-osoitteessa: 
http://fi.wikiversity.org/wiki/N%C3%A4kym%C3%A4t%C3%B6n_oppiminen/Luku_0

Haluan nostaa näkymättömän oppimisen ideoita esille keskusteluun. Ning-sivustossa löytyy monta toinen toistaan mielenkiintoisempaa keskustelua asiaan liittyen. Tervetuloa mukaan myös Ning-ryhmään.

Tällä kertaa käsittelen sitä Cristóbal Cobon blogikirjoitusta "Aprendizaje Invisible: M-learning + Personal Learning Environment" (6.5.2007), jossa näkymätön oppiminen mainitaan ensimmäistä kertaa. On mielenkiintoista, että näkymätön oppiminen mainitaan ensimmäistä kertaa juuri mobiilioppimisen yhteydessä. Mobiilioppiminen on aiheena myös IT-kouluttajien Koulutus taskussa -kevätseminaarissa.



Uusi teknologia, vanhat metodit


Cobon mielenkiintoisessa blogikirjoituksessa sanotaan suunnilleen mm.:


"Vaikka e-oppiminen on osoittautunut erittäin hyödylliseksi siltä kannalta, että sillä on mahdollisuus tarjota oppisisältöjä suurelle määrälle oppijoita, tämä malli ei ole osoittautunut riittävän vakuuttavaksi tarjoamaan oppimisen metodologiaa, joka olisi huomattavasti parempi kuin perinteinen koulutus, jota voisimme kutsua "kasvotusten" (opettaja-opiskelija ja opiskelija-opiskelija) metodiksi. Tästä lähtökohdasta, e-oppiminen on menettänyt merkitystään yhdistämällä uutta teknologiaa vanhoihin koulutusmalleihin, keskittyen tiedonsiirtoon ja tietoon."


Eilisessä TVT (tieto- ja viestintäteknologia) -kouluttajaseminaarissa nousi esille aivan sama ongelma interaktiivisten älytaulujen kanssa. Espoon koulujen opetus- ja oppimisteknologian käyttöä tutkinut Tomi-Pekka Niukkanen alusti aiheesta otsikolla: ”Älyä älytaulun käyttöön” - interaktiivisten valkotaulujen oikeanlainen pedagoginen käyttö. Tutkimuksen mukaan Espoossa 2011 tutkituista luokanopettajista suurin osa oli tasoilla "liitu/tussitaulun korvike" tai "oppipoikamainen käyttäjä" interaktiivisen älytaulun käytössä. Tämä kertoo pedagogisen kehittämisen ja uuden toimintakulttuurin tarpeesta. 



Mobiiliteknologia perinteistä koulutusta tukemassa


Mainitussa Cobon blogikirjoituksessa sanotaan edelleen:


"Sen edessä, että on tarpeellista jatkaa suotuisaa teknologioiden ja koulutuksen integroinnin tutkimista, mobiililaitteiden käytössä voidaan nähdä merkittävä tilaisuus tälle tekno-koulutukselliselle yhdistelmälle. Edellä sanottu toteutetaan perinteisen koulutuksen tukemisen logiikalla käyttämällä näitä uusia laitteita ja opetusmenetelmiä. Ajatuksena ei ole korvata jo olemassa olevaa, vaan lisätä ne siihen."


Vaikka toimintakulttuurin muutokselle ja pedagogiselle kehittämiselle on suuri tarve, ei se tarkoita kaiken vanhan korvaamista. Päin vastoin näkymättömän oppimisen avainideoiden mukaisesti "Oppimisen uudelleen keksiminen ei tarkoita kaiken vanhan poistamista ja aloittamista alusta". Myös meillä Espoossa tutkitaan ja osin jo toteutetaan mahdollisuuksia mobiiliteknologian sisällyttämisestä perinteiseen opetukseen ja jopa oppilaiden omien laitteiden hyödyntämistä. Kohta saattaa olla ohitse aika, jolloin kännykät täytyy sulkea tai panna äänettömälle koulussa takavarikoinnin uhalla. Olemme lähellä aikaa, jolloin oppilaita kannustetaan mobiiliteknologian hyödyntämiseen oman oppimisensa tukemisessa.


Cristóbal Cobo Romani

Tavoitteena on kouluttaa nomadi-opiskelijoita


Blogikirjoituksessa sanotaan edelleen:


"Kuitenkin tämän mallin omaksuminen vaatii useita muutoksia ja suurta joustavuutta, koska se edellyttää muutosta työkaluissa, opetusmenetelmissä ja toimintatavoissa. Kaikki tämä tehdään silmällä pitäen tavoitetta kouluttaa nomadi-opiskelijoita (joista huomenna tulee sopeutuvia asiantuntijoita)."


Nomadi-opiskelijoilla Cobo viittaan tähän Bryan Alexanderin artikkeliin "Going Nomadic: Mobile Learning in Higher Education" vuodelta 2004, jossa sanotaan mm. seuraavaa:


"Moreover, since this technology is mobile, students turn "nomad," carrying conversations and thinking across campus spaces, as always, but now with the ability to google a professor’s term, upload a comment to a class board, and check for updates to today’s third assignment—all while striding across the quad."


Toinen "Aprendizaje Invisible..." -kirjan kirjottajista, John Moravec, on ilmeisesti myös tästä vaikutteita saaneena kehittänyt edelleen "Knowmad" -termin: "Termillä "knowmad" Moravec tarkoittaa nomadeja tieto- ja innovaatiotyöläisiä. Knowmad on innovatiivinen, kekseliäs ja luova.  Hän pystyy työskentelmään käytännöllisesti katsoen kenen kanssa tahansa ajasta ja paikasta riippumatta. Knowmadiä arvostetaan henkilökohtaisen osaamisensa perusteella, joka antaa hänelle kilpailuedun suhteessa muihin työntekijöihin." (lähde)


Täyttääkö tämänhetkinen koulutusjärjestelmämme tämän tavoitteen? Taitaa olla kehittämisen paikka, vai mitä?

Muutosvastarinnan voittaminen


Edelleen blogissa sanotaan:


"Olisi toivottavaa, että oppilaitos olisi avoin uudistamaan itsensä ottamalla vastaan tällaisia pedagogisia innovaatioita ja voittamalla luonnollisen vaistomaisen muutosvastarinnan, joka on sille ominaista."


Tärkeintä on kuitenkin muutosvastarinnan voittaminen. Muutos tulisi nähdä mahdollisuutena ei uhkana. Bottom-up -lähestymistapa, jolla tässä yhteydessä tarkoitan kentältä lähtevää muutosta, en ylhäältä ohjattua, saattaisi helpottaa muutoksen hyväksymistä ja siihen sitoutumista. 


Bottom-up -ajattelu liittyy laajemminkin näkymättömään oppimiseen:

"Näkymätön oppiminen sen sijaan ehdottaa bottom-up-ideoiden vallankumousta ("do it yourself", "käyttäjien luomat sisällöt", "ongelmalähtöinen oppiminen", "elinikäinen oppiminen", jne.)..."



Jatkuva informaali oppiminen vuorovaikutuksessa


Lopuksi blogissa todetaan:

"Kaikki nämä ideat auttavat meitä haaveilemaan ideasta saavuttaa näkymätön oppiminen, eli opiminen jatkuvasti ja informaalisti jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa."


Mitä tämä voisi sitten oikein tarkoittaa? Tätä pohditaan myös SomeTime KISS 2012 -tapahtumassa. Tervetuloa mukaan!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti