ITK 2012 - Nyt pelittää mobiilisti tviitaten

Osallistuin toista kertaa Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa -konferenssiin keskiviikkona 18.4., torstaina 19.4. ja perjantaina 20.4. Kannatti todella osallistua! Edellisellä kerralla koin myös pieniä pettymyksiä, mutta tällä kerralla oli niin paljon mielenkiintoista tarjottavaa, että ehdin vain osaan edes suunnittelemistani esityksistä ja workshopeista. Ihmisiä oli liikkeellä todella paljon ja siksi en myöskään mahtunut edes sisälle osaan esityksistä. 

Tällä kerralla tuntuivat kuumimpia aiheita olevan mobiilioppiminen, pelillisyys ja sosiaalinen media. Suurin muutos edelliseen kertaan verrattuna tuntui olevan suhtautuminen sosiaaliseen mediaan. Viimeksi sitä kyseenalaistettiin ja sen merkitystä jopa vähäteltiin. Nyt sosiaalinen media tuntuu olevan jo hyväksytty tosiasia myös koulutuksen piirissä, ja lähtökohtana olikin se, miten sitä voitaisiin mahdollisimman tehokkaasti ja samalla turvallisesti hyödyntää.

Matkatoimisto SoMe - Avoimesti jakaen ja opastaen

Somea Suomesta

Ensimmäinen päivä meni siivillä AVO-hankkeen, SOMETU-verkoston ja Suomen eOppimiskeskus ry:n "Matkatoimisto SoMe - Avoimesti jakaen ja opastaen" -workshopissa vetäjinään Pauliina Mäkelä ja Janne Ruohisto. Mukana oli mielenkiintoisia ihmisiä joka puolelta Suomea. Jälleen kerran oli mahdollisuus tavata monta sosiaalisesta mediasta tuttua ihmistä "livenä". Tunne on vieläkin ihmeellinen. Virtuaalinen todellisuus yhdistyy reaalitodellisuuteen...

Esittäytymiskierroksella käytettiin hyväksi ominaisuuksia ja/tai olotilaa kuvaavia kortteja, jotka olivat minulle tuttuja SOMETU:n "Näkymättömästä pikkujoulusta". Ne toimivat jälleen mainiosti inspiraation lähteenä ja olimme hetkessä lämpimässä yhteisöllisessä ilmapiirissä. 

Pauliina rakensi päivän ohjelman osallistujien ehdoilla. Saimme itse ehdottaa niitä asioita, jotka päivän aikana käsiteltäisiin. Esille nousivat mm. kuvapalvelut, Twitter ja LinkedIn. Ainakin minulle itselleni henkilökohtaisesti näillä ITK-päivillä Twitter nousi ehkä entistä tärkeämmäksi välineeksi. Siinä on yksinkertaisia, mutta samalla nerokkaita ratkaisuja, jotka ovat suurimmaksi osaksi kehittyneet käyttäjien ideoista. Yksi niistä on tietysti hashtag, joka on lainattu irc-kanavista Twitteriin. Se on sisältöä kuvaava avainsana, joka merkitään ristikkomerkillä (#). Avainsanan avulla löytää helposti tiettyyn aihepiiriin liittyvät tviitit. Esimerkiksi ITK 2012 -konferenssin hashtag oli #itk2012 ja "Matkatoimisto SoMe...:n" #itkworkshop243.

Käytin itse Twitteriä koko konferenssin ajan paitsi kommentoimiseen ja ajan tasalla pysymiseen, myös vuorovaikutteisena muistiinpanovälineenä konferenssissa. Oman workshoppimme aikana pystyin seuraamaan, mitä muissa workshopeissa tapahtui ja samalla myös toimimaan välittäjänä verkossa ITK-päiviä seuraaville.

Workshopin aikana syntyi myös hieno idea Twitterin käyttämisestä: huoltoyhtiölle oma hashtag ja kaikki pyynnöt Twitterin kautta näkyviin. Tämäkin idea sopii hyvin @jpruohisto :n lainaukseen Heikki Hallantien sosiaalisen median määritelmästä: "anna enemmän kuin otat, saat enemmän kuin annat". 

Koko workshopin ajan jaoimme myös toisillemme mielenkiintoisia linkkejä keskusteluissa käsiteltyjen asioiden taustamateriaaleihin ja mielenkiintoisiin lähteisiin. Tässä muutamia esimerkkejä:

Mobiilioppiminen Afrikassa: http://www.slideshare.net/stevevosloo/mobile-learning-south-african-examples

Suomalaisen firman sovellus iPad:lle kitaran soiton oppimiseen @jpruohisto :lta: http://www.ovelin.com/

Tärkeä linkki suomalaiseen hashtag-kirjastoon: http://bit.ly/htag-fi

Yksi tärkeä ongelma, joka myös sai paljon keskustelua aikaan workshopissa, on sosiaalisen median jalkauttaminen perusopetukseen. Ongelmia on monia: ikärajat, kaupalliset toimijat, tietoturva, tekijänoikeudet, eri maiden lainsäädännöt jne. 

Pauliina jakoi linkin luonnokseen huoltajan käyttölupalomakkeesta, jolla huoltaja voisi antaa luvan jonkin tietyn palvelun käyttämiseen oppilaalla: 

http://www.opettajantekijanoikeus.fi/2012/04/huoltajan-kayttolupalomake-vedos-kommentoitavaksi/

Janne Ruohisto kiteytti hienosti sosiaalisen median toimintalogiikan, joka on auttamista, jakamista, vuorovaikutusta ja vastavuoroisuutta. Eivätkö nuo toimisi erinomaisesti tavoitteiksi myös tulevaisuuden koulutusta suunniteltaessa? 

Ville Venäläinen

Pedagogiikka on mahdollisuuksia täynnä: sosiaalinen media oppimisen välineeksi

Ville Venäläinen esitti "Pedagogiikka on mahdollisuuksia täynnä: pelit ja sosiaalinen media oppimisen välineiksi" -esityksessä kaksi mielenkiintoista diaa muutoksessa suhtautumisessa sosiaalisen mediaan ITK-päivillä

ITK 2009 ohjelmaa

ITK 2009 -päivillä sosiaalinen media mainitaan kyllä ohjelmassa, mutta se on vain yksi sivujuonne. 

ITK 2012 tagipilvi

Ville Venäläinen sanoikin, että ITK 2012 -päivillä se on muuttunut keskeisimmäksi asiaksi, joka hyvin heijastuu tästä tagipilvestä. Muutos heijastaa koko yhteiskunnassa tapahtunutta muutosta. Ville Venäläinen antoikin kuvaavan esimerkin siitä, että jos puhumme postista, tarkoitamme nykyään sähköpostia, emme paperista postista.

Sosiaalinen media on Internetin ohella vaikuttanut myös järisyttävällä tavalla oppimiseen. Ville Venäläinen otti tästä esimerkiksi Khan Academy:n. Siinä YouTube -videoita hyväksi käyttämällä mahdollistetaan opiskelu omaan tahtiin. Ville Venäläinen jätti tietoisesti käyttämättä Flipped Classroom (käänteinen luokkahuone) -käsitettä, vaikka selostikin sen periaatteiden mukaista tilannetta, jossa perinteinen luokkahuone käänetään päälaelleen. Hän ei halunnut leimata oppimisessa tapahtuvaa muutosta jonkin tietyn käsitteen alle, sillä muutosta tapahtuu niin monessa asiassa yhtä aikaa, että yksi käsite heijastaisi vain osaa tästä suuresta muutoksesta.

Opetus on todella muutoksen tilassa. Tällä hetkellä on 15 hanketta menossa perusopetuksesta lukioon: lukio 3.0 nyt, tomut, kulkuri, tieto haltuun... jne. Ville Venäläinen kertoi myös, että Minna Haavisto on tuottamassa omista kokemuksistaan "Meidän koulu" -hankkeesta kirjan.

Ville Venäläinen kertoi, että oppimisen tulevaisuutta on tutkittu Delfoi -metodia hyväksi käyttäen. Sosiaalinen media tulee mullistamaan oppimisen. Sosiaalinen media on Ville Venäläisen mukaan toistaiseksi vielä enemmän naisten juttu. Sitä käytetään opetuksessa eniten äidinkielessä ja reaaliaineissa. Yleisimmin käytössä ovat Wikispaces, Google-tuotteet, SlideShare ja Prezi, joka on lyömässä läpi.

Sosiaalinen media on siis lyömässä läpi opetuksen kentällä. Haasteina kehitykselle ovat laitteet ja verkkojen toiminta. Pahin este on kuitenkin ajan puute. Sosiaaliselle medialle tulisikin rajata aikaa.

Nyt pelittää! Oppimisen vallankumous käytännössä

Nyt pelittää! ITK 2012

Nyt pelittää! oli kyllä yksi uskomattomimmista kokemuksista, joissa olen ollut mukana. Pääsin mukaan jo suunnitteluvaiheessa, joka jo sinällään edusti tulevaisuuden oppimisprosessia. Lupauduin mukaan 2. lokakuuta Sometu-verkoston ITK12 valmistelu-ryhmän Ning-sivuilla. Anne Rongas ja Ville Venäläinen olivat yhdessä saaneet idean pelistä 30.9. ja jo 1.10. Anne pisti sivun pystyyn kehittämisen alkamiseksi. 

Ryhmä alkoi muodostua nopeasti. Kaikki toiminta hakukaavakkeista ja pelin suunnittelemisesta lähtien toteuttamiseen asti tehtiin yhteistoiminnallisesti sosiaalisen median välineitä hyväksi käyttäen. Mukana suunnittelemassa ja/tai toteuttamassa olivat mm. Tarmo Toikkanen, Ville Venäläinen, Anne Rongas, Pauliina Mäkelä, Matti Karmaa, Mauri Laakso, Heidi-Tuulia Eklund ja monta muuta tärkeää tekijää Sometu-verkostosta ja muista ystävistä.

Viimeisen illan puristus

Vielä peliä edeltävänä iltana olimme täydessä työn touhussa valmistamassa pelivälineitä kuntoon seuraavaa päivää varten. Myös säännöt muokkautuivat vielä viimeisen illan aikana. Tehtävä ei tulisi olemaan helppo ja lisäksi dramaattiset muutokset pelin aikana tulisivat vielä vaikeuttamaan pelaajien työtä. Hashtagina tulisi toimimaan #ITKpeli. Minun tehtäväkseni tuli toimia Twitterin kautta sekä tiedottajana että peliin vihjeitä antavana toimijana.

Olin edellisenä iltana ollut vähän huolissani aikataulussa pysymisestä, mutta yhteisömme toimi jälleen kuin partaterä ja saimme pelin lähtemään käyntiin aikataulussa ja pian pääsimme jopa sitä edelle.

Peli käynnistyy

Pelaajat jakautuivat pöytiin 6 henkilön ryhmiin. Huomasin pöydän numero 13 jääneen tyhjäksi... olisiko taikauskolla ollut osuutta asiaan? 

Joukkueita oli noin 14. Ne edustivat kouluja (oppilaitoksia) ja niiden tehtävä oli luoda tarinaa ja selvitä erinäisistä tehtävistä ja vastoinkäymisistä. 

Nyt pelittää! -ohjeet

Joukkueet olivat saaneet ylläolevat ohjeet ja loppu olisikin sitten joukkueiden luovuuden, yhteistyökyvyn ja ongelmanratkaisutaitojen varassa. Yksi joukkueista keksi aika pian lähteä vakoilemaan muita. Mobiililaitteet olivat myös heti aktiivikäytössä. Jokin joukkueista keksi myös lähteä varkaisiin...

QR-koodeilla onneen tai onnettomuuteen

Sitten ensimmäiset QR-koodeilla varustetut palikat lähtivät liikenteeseen. Pöydissä puhuttiin älyn ryhtyneen parveilemaan. Ensimmäinen satelliittikoulu perustettiin ja pian sen jälkeen Laki7 -joukkue jo perusti bloginsa (tämä saattoi olla enne lopputuloksesta).

QR-koodien ongelmien ratkaisujen luovutus Pauliinalle

QR-koodien kautta pääsi käsiksi kysymyksiin. Jos vastasi oikein, sai lisäpalikoita, jotka saattoivat olla hyviä tai myös huonoja. Tehtävässä vaadittiin siis myös riskin ottoa. Huomasin ilokseni, että yksi joukkue tiesi knowmad:in, niitähän tässä rakennettiin.

Osa joukkueista ei ollut ilmeisesti ymmärtänyt tiedottamisen tärkeyttä pelissä ja se saattoi vaikuttaa loppusijoittumiseen. Pelijohtaja Mauri Laaksolta saattoi käydä kysymyssä peliteknisiä neuvoja ja vihjeitä.

Ensimmäinen draama

Musiikki katkaisi pelin ja sen jälkeen seurasi ensimmäinen draamallinen elementti. Taloustilanne kääntyi huonoksi, jonka seurauksena leikattiin 10 % valtionavustuksista yleisopetuksessa. Apua! Toivottavasti tämä ei tule toteutumaan reaalielämässä. Heidi-Tuulia Eklundin upeat musiikki- ja ääniefektit, Ville Venäläisen upeat ja uskomattoman realistiset draamaesitykset ja valot saivat draamoihin syvyyttä ja vaikuttavuutta sekä toden tuntua.

Joukkueet jatkoivat kuitenkin pelaamista hymyissä suin. Huomasimme myös joukkueiden tason olevan kovan kuin suomalaisen perusopetuksen. Koko ajan sateli oikeita vastauksia. Joukkueet olivat huomanneet myös yhteistyön voiman. Yksi joukkue ryhtyi laulamaan... Joukkueet tuntuivat olevan todella motivoituneita ja vastauksia alettiin tuomaan juosten.

Apua! Hometta kouluissa!

Elävä musiikki katkaisi jälleen pelin ja seurasi seuraava draama. Hometta kouluissa... Jouduttiin lopettamaan kouluja. Lopetetuista kouluista henkilökunnan piti lähteä etsimään töitä muista kouluista. Tässä vaiheessa yksi motivoituneimmista kouluista (joukkue 5) sai tarpeekseen heidän koulunsa lopetettiin ja he päättivät siirtyä yksityiselle puolelle. Onneksi peliin liittyi mukaan uusia pelaajia.

Sami Voutilaisen avulla peliä saattoi seurata verkossa reaaliaikaisesti. Pelaajat voisivat myös  toimia yhteistyössä verkossa olevien apuvoimien kanssa. 

Kiinalainen innovaatio

Elävä musiikki katkaisi viimeistä kertaa pelin ja seuraavana draamana olikin viimein jotain positiivista: kiinalaiset olivat keksineet innovaation, joka voisi pelastaa koulun ja maailman. Joukkueiden tehtävänä oli musiikin aikana (3 min) keksiä, mikä innovaatio oli kyseessä.

Seurasi viimeinen pelisetti ja jännitys alkoi tiivistyä...

Lopetussessio

Lopetussession parikeskustelut

Pelin lopetussessio tehtiin Anne Rongaksen johdolla. Roolista on tärkeä päästä irti pelin jälkeen. Purkaminen tehtiin parikeskusteluin. Aikaa oli kaksi minuuttia ja sitten siirrytiin seuraavaan keskustelukumppaniin. Kuulin sivusta syvällistä analyysiä pelistä. Mikä toimi, minkä olisi voinut tehdä paremmin.

Joukkueiden upeita tuotoksia

Joukkue 1: Virtuaaliukulele, hyvät audioboot: http://audioboo.fm/boos/762739-itk-aulanko-poyta1-jukulelen-koulu  http://audioboo.fm/boos/762717-jukulele-itk-aulanko-poyta-1 

http://audioboo.fm/boos/762758-itk-aulanko-poyta1-jukulelen  http://audioboo.fm/boos/762819-itk-aulanko-poyta1jukulele

Joukkue 2: http://futurolla-koulu.blogspot.com/  Futurolla-koulun blogi ja YouTube-video upotettuna

Joukkue 3: Kolmen sukupolven globaalin oppimisyhteisön monipuolinen tuotanto https://docs.google.com/document/d/1F-tH62ulrG801AmSxx_4OwlZkGJiHDl8fm5wlUs5Kl4/edit

Joukkue 4: Sami-koulun riemukkaan hauska blogi, jolle naurettiin vedet silmissä http://itkpeli.blogspot.com/ 

Joukkue 6: Kalakukkoveikkojen haaskoja viteoita http://www.youtube.com/watch?gl=US&hl=en&client=mv-google&v=11Rz-Hfz56s&nomobile=1  http://www.youtube.com/watch?v=UTUT2fU2cnc&feature=relmfu  http://www.youtube.com/watch?v=6CQgqm4A3I8&feature=relmfu 

Joukkue 7: Laki7 -joukkueen tuotoksia ei voi kuin ihailla http://lakiseven.wordpress.com/  Täältä löytyy kaikkea...

Joukkue 9: Topokki-koulu on TYYTYVÄISTEN OPPILAIDEN JA PÄTEVIEN OPETTAJIEN KOULU http://osaamo.blogspot.com/ 

Joukkue 10: Hyvä audioboo-selostus… tämä joukkue osasi tehdä yhteistyötä koulujen välillä http://audioboo.fm/boos/762825-meetings-are-evilboo

Joukkue 14: Sofa School's kaunis esitys: https://docs.google.com/presentation/d/1j9c2L0K-URjRyUOHnl7nqPrSBQ4zo1b2OsQCoPciueQ/edit#slide=id.p

7 oli onnennumero

Teimme Tarmo Toikkasen kanssa töitä puolille yötä arvioiden joukkueiden tuloksia eri kategorioissa. Valitettavasti emme ehkä löytäneet ihan kaikkia lopputuloksia. Jos jotain jäi löytymättä, voi kommentteihin laittaa tietoa tuotoksista. Joka tapauksessa tulokset olivat vaikuttavia. Luulen, että tämä oli meille kaikille mahtava oppimiskokemus ja elämys.

Voittajat kategorioittain

Joukkue 7 Laki7 -joukkue ratkaisi eniten QR-koodeja (kahdeksan)

Joukkue 10 Tällä joukkueella oli eniten palikoita rakennelmassa (19)

Joukkue 9 Topokki-koululla oli paras loogisuus rakennelman palikoissa

Joukkueilla 4 ja 9 oli uskottavimmat tarinat

Joukkue 4 Sami-joukkueella (joukkue 4) oli paras tiedotus

Kokonaiskilpailun voittaja

Joukkue 7 oli Sometun Nyt pelittää! -tapahtuman voittaja. Tässä linkki Pauliina Mäkelän kuvaan voittajista: http://pic.twitter.com/KNv2mC0s 

Lopuksi

Kyllä oli mahtava konferenssi! Tässä blogikirjoituksessa ehdin raapaista vain hiukan pintaa siitä kaikesta, mitä ehdin konferenssissa kokea. Onneksi monia tilaisuuksia tallennettiin niin, että niihin voi palata vielä myöhemmin. 

Tässä lisää näkökulmia ITK 2012 -konferenssiin:

Mervi Mavendorf´s Blog: Pojat tekee projektin

Mauri Laakso: Nyt Pelitti Hämeenlinnan ITK-päivillä! (Soon in English!)

Heli Nurmi verkko-ihmisen palapeli: Pohdiskelua ITK2012 luennoista

Henna-Riikka Ahvenjärvi: ITK2012-ajatuksia

Viikon e-vinkki: ITK 2012 ja mitä siitä jäi käteen?

Koulutus taskussa on taskukoulu

IT-kouluttajien "Koulutus taskussa" -kevätseminaarin 30. - 31.3.2012 aiheena oli mobiilioppiminen ja -ohjaus. Seminaari oli todella mobiili, sillä olimme lähes koko ajan liikkeessä m/s Viking XPRS:ssä. Laivamatkat käytettiin huipputehokkaasti hyväksi kokoustiloissa. Tallinnassa keskuspaikkana toimi Scandic Palace -hotelli, jossa seminaaria pidettiin hotellin kokoustiloissa. Vierailimme myös Tallinnan Polütehnikumissa. Tarjolla oli myös kulttuuriohjelmaa molemmille päiville, mm. balettia ja taidemuseovierailu.

Mahtava kokemus, josta riittää sulateltavaa vielä pitkäksi aikaa. Yhteen blogikirjoitukseen ei mahdu kuin pieni raapaisu siitä kaikesta, mitä kahden päivän aikana tapahtuikaan. Seuraavaksi otteita tästä hullun hauskasta seminaarista.

#taskukoulu

Seminaarissa käytimme hashtagia #taskukoulu. Käytin sitä myös hyväksi tehtävässä, jonka tarkoituksena oli johdattaa aiheeseen ja samalla tutustuttaa ihmisiä toisiinsa. Tehtävänanto oli seuraavanlainen:

#taskukoulu

#ohje1

#ohje2

#ohje3

Tämä tehtävänanto pisti ihmiset tarkoituksella eriarvoiseen asemaan. Osalle hashtagit ja Twitter olivat tuttuja, mutta yllättävän monelle tuntui tämä maailma olevan täysin vierasta. Tarkoituksena olikin saada osallistujat ratkaisemaan ongelma yhteisöllisesti. Suurella osalla ei ollut Twitter-tiliä, joten piti löytää ryhmästä joku, jolla tili oli.

Tässä tehtävänanto avattuna:

#ohje1 #taskukoulu = mobiilioppiminen ja - ohjaus

#ohje2 Kirjoita: "#taskukoulu on..." ja jatka lausetta

#ohje3 Kirjoittakaa vähintään yhtä monta lausetta kuin ryhmässä on jäseniä #taskukoulu

Tässä esimerkkejä ryhmien antamista vastauksista:

@tarmotoikkanen: #taskukoulu on opettavainen versio näistä:#taskubileet, #taskulounas. Vai onko? (linkki)

@mervijan: #taskukoulu on nykyisyyttä ja tulevaisuutta #ohje2 (linkki)

@sunaitis: #taskukoulu on yhteisöllinen (linkki)

@Tuitzi: #taskukoulu on siä, että oppiminen kulkee mukana missä vaan (linkki)

@hlankine: #taskukoulu on meidan kokeilua (linkki)

@LaruX: taskukoulu kämmenellä. Sopii hyvin pienille kokonsa puolesta. Taskukoulu on kevyempi siirtää kuin tavallinen koulu. (linkki)

Twitter oli jo osoittanut hyödyllisyytensä ennen kuin oltiin edes päästy terminaaliin. Itse tulin onneksi hyvissä ajoin terminaaliin, mutta osalla oli ongelmia tästä syystä:

@tarmotoikkanen: Ratikka 4 on kolaroinut. Satamaan menijöiden ei kannata niitä odottaa. #taskukoulu (linkki)

Tämä Tarmon viesti saavutti osan meistä ja kaikki osallistujat ehtivät onnellisesti ajoissa terminaaliin. Käytin Twitteriä myös tavallaan seminaarin muistiinpanovälineenä ja jonkin verran tuli myös vuorovaikutusta verkon kautta ihmisiltä, jotka eivät itse päässeet fyysisesti seminaariin osallistumaan. 

Tuttujen palvelujen laajentunut mobiilielämä

Tarmo  Toikkanen piti jälleen todella mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän esityksen yhä kiihkeämpään rytmiin muuttuvasta maailmasta. Yksi muutoksen moottoreista on mobiiliteknologian mukanaan tuomat mahdollisuudet. Tarmo viittasi tutkimukseen, jonka mukaan kännyköitä on jo enemmän kuin ihmisiä. Kuullostaa uskomattomalta ja kertoo siitä, että olemme todella siirtyneet jo mobiilielämään.

Puhelin on jo niin tärkeä osa kaikkea toimintaa, että Tarmon mukaan olisi jo tarve kertakäyttöpuhelimille, kuten aikoinaan oli kertakäyttökameroille. Jos puhelin unohtuisi kotiin, voisi helposti ostaa puhelimen 10 €:lla kioskilta. Puhelin voisi sitten tulla käyttökelvottomaksi kahden kolmen päivän sisällä.

Mobiiliteknologian myötä oppiminen on muuttumassa. Tarmo otti esille nano-oppimisen (Nano-learning). Kun oppiminen on mobiiliteknologian avulla mahdolllista milloin ja missä vain, se voidaan pilkkoa pieniksi osasiksi. Tämä mahdollistaa oppimisen esim. bussia odotellessa. 

Tallinnan Polütehnikum

Päivi Riihelä oli saanut järjestettyä meille mahdollisuuden vierailla Tallinnan Polütehnikum:ssa. Oppilaitoksen huippusympaattiset opettajat ja IT:stä vastaavat pitivät meille ensin esityksen oppilaitoksestaan. Esityksen jälkeen alkoi innokas keskustelu. Kuumimmalta aiheelta tuntui tietohallintoon liittyvät kysymykset. Polütehnikum:ssa he olivat keksineet yksinkertaisen ja mielenkiintoisen ratkaisun. Opiskelijoilla oli täydet valtuudet ladata haluamiaan ohjelmia ja sisältöjä koneille. Kerran viikossa koneet kuitenkin deletoitiin alkuperäiseen tilaansa. Aika mielenkiintoinen ratkaisu...

Esityksen jälkeen pääsimme kiertämään oppilaitoksen osastoja läpi. Kaikessa paistoi innostus ja ylpeys omasta toiminnasta. Kierros oli kuitenkin suunniteltu draamantajuisesti. Suomalaisilta tuli innostuksen huutoja, kun kierroksen loppuvaiheessa pääsimme alla näkyvään opetustilaan.

Tätyy myöntää, että huipputyylikkäitä Mac:jä täynnä oleva huone oli vaikuttava. Luulisin, että opiskelijoilla on aivan vastaavanlaiset reaktiot. Ei voi olla vaikuttamatta motivaatioon...

Jatkoimme vielä kierrosta. Lopulta jouduimme jättämään sen kesken, sillä aikataulumme vaati jo siirtymistä seuraavaan ohjelmanumeroon. Erinomainen vierailu!

Myytti diginatiiveista

Jari Laru piti hotellin kokoustilassa samalla sekä hullun hauskan että syvällisen tieteellisen esityksen. Välillä nauroin silmät kyynelissä ja jo seuraavana hetkenä oltiin syvällisessä tieteellisessä pohdinnassa. Heti esityksen aluksi hän määritteli meidät ja samalla itsensä hörhöiksi. Ja oikeassahan hän oli. 

Jari osasi hienosti sohaista provosoivilla väittämillä tyyliin "varsinainen bang (mobiilioppimisessa) oli iPad:in keksiminen 70-luvun alussa". Kun ajatellaan Nokian kovia kokemuksia, osui tuo sohaisu kyllä kipeästi. Miten menetimmekään paikkamme maailman huipulla... Onneksi meillä on sentään vielä perusopetus...

Jari Laru myös uskalsi kyseenalaistaa normiratkaisumallit tietoteknisen osaamisen turvaamisen tulevaisuudesta: "Onko järkevää, että jokaisella on oma laite, jos yhteistoiminnallisesti saadaan ehkä enemmän aikaiseksi?" Olisiko sittenkin järkevämpää opetella toimimaan yhteistoiminnallisesti vähemmällä laitemäärällä? 

Laru puhui myös hajautetun kognition mahdollisuuksista. Internet on saanut aikaan lyhyessä ajassa suunnattoman muutoksen. Maiden välisten rajojen merkitys on häviämässä. Oppiminen on muuttumassa aivan toisenlaiseksi. Mobiililaitteet ovat vain kiihdyttäneet tätä muutosta. Silti suurin osa appseistä liittyy elämänhallintaan, oppimiseen liittyviä appseja on paljon vähemmän. Opetus kulkee perässä vaikka sen pitäisi pyrkiä kulkemaan edellä.

Yksi Jari Larun suurimmista pommeista esityksessään oli diginatiivi-myytin purkaminen. Hän kertoi useista tutkimuksista, jossa se on kumottu. Diginatiiveilla ei myöskään ole mitään erityiskykyjä multitasking:iin. Onko koko asian pohtiminen ajan tuhlausta?

Jari esitti myös provosoivan, mutta niin lähellä olevan, kysymyksen TVT:tä kouluttaville: "Kuinka opettaa TVT:tä rautakankityyppisille henkilöille kiihtymättä?" Kieltämättä nauroin silloin vedet silmissä. 

Hän kertoi myös omasta kivikkoisesta tutkimushistoriastaan: "Professorit nauroivat, mutta minä selvisin voittajana". Tuokin kuullosti tutulta, paitsi etten ole vielä selvinnyt voittajana.

Kun Jari Laru kertoi julkaisevansa kaiken tutkimusaineistonsa Creative Commons -lisenssillä, annoimme spontaanit aplodit Tarmo Toikkasen kanssa. Kun hän vielä kertoi huomanneensa tutkimuksessaan, että Wikispaces oli lelu ja olisi kannattanut käyttää MediaWiki -ohjelmistoja, jossa on valmiita välineitä analyysiä varten, niin olin pelkkää hymyä.

Jari Larun materiaaleihin kannattaa käydä tutustumassa esim. SlideShare:ssa ja Mendeley:ssä.

Kulinarismia unohtamatta

Joukossamme oli monta Tallinnan tuntijaa ja lähdinkin joukon mukana syömään Must Lammas -ravintolaan. Valitsin villisikaa ja tällaisen annoksen sain eteeni.

Ruoka oli aivan mielettömän hyvää ja vielä lisäksi sain syödä sen mahtavassa pöytäseurueessa! 

Mitä työelämä odottaa mobiiliohjelmoijalta

Matkalla takaisin Helsinkiin meillä oli koko matkaksi ohjelmaa. Elias Pietilä puhui yritysmaailman näkökulmasta. Myös hän heitti monta provosoivaa väittämää, jotka saivat kiihkeitä keskusteluja aikaiseksi. Meille IT-kouluttajille hän heitti heti aluksi mm. seuraavaa: "Koulutuksen merkitys on yllättävän pieni päätymisellä ohjelmoijaksi". Hän uskalsi myös kyseenalaistaa ohjelmointitaidon merkityksen. Sen sijaan hän nosti design:in ymmärtämisen yhdeksi tärkeimmistä ominaisuuksista mobiiliohjelmoijalle. 

Eliaksen mukaan täydellinen työntekijä on täydellinen yrittäjä, joka kokee yrityksen omakseen eikä paikaksi, jossa on töissä.

Koulullakin on kuitenkin tehtävä. Sen tulisi innostaa ja yhdistää, kokemus ja intohimo opettaa loput.  Elias sanoi, että jos hän alottaisi opiskelun uudestaan TKK:lla, opiskelisi hän vain kieliä. Kielillä hän tarkoitti sekä ihmisten että koneiden kieliä. 

Nautin Eliaksen esityksestä todella paljon. Hän puhui mielestäni erittäin viisaita sanoja. Maailma on muuttunut. Se täytyy hyväksyä ja siirtää katse tulevaisuuteen. Luulen, että Eliaksen kuvaama täydellinen työntekijä on hyvin lähellä John Moravec:in kuvaamaa Knowmadia.

Matka jatkuu

Saavuimme yht'äkkiä satamaan ja tuntui, kuin matka olisi loppunut kesken. Vielä terminaalissa ja raitiovaunussa keskustelu kuitenkin jatkui kiihkeänä. 

Esittelin tässä blogissa vain muutamia välähdyksiä tapahtuneesta. Paljon tärkeitä ja hienoja esityksiä jäi esittelemättä. Sovimme kuitenkin yhteisesti, että julkaisemme asiaan liittyvää aineistoa.


Huomasin, että Mervi Jansson oli jo ehtinyt kirjoittaa blogiinsa otsikolla "Koulutus taskussa - silmäkarkkia ja pedagogiikkaa". Luen sen heti, kun olen saanut tämän blogikirjoituksen julkaistua. Mervi piti yhden niistä tärkeistä esityksistä, jota en ainakaan tällä kertaa ehtinyt käsitellä. Matka jatkuu...