Inspiroiva IT-kouluttajien 10-vuotisjuhlaseminaari

Sain kunnian päästä mukaan osaalistumaan esiintyjänä IT-kouluttajien 10-vuotisjuhlaseminaariin Hotelli Arthurissa 9.11.2011. Seminaari alkoi yhdeksältä aamulla ja kesti juhlagaaloineen melkein puolille öin. Mukaan oli saatu todella mielenkiintoisia esiintyjiä: Esko Kilpi, Ville Venäläinen, Jaana Holvikivi, Teemu Leinonen, Teemu Arina, Anne Rongas ja Jyrki Kasvi. 

Puheenjohtajan terveiset

Tarmo Toikkanen

Onnellisen perhetapahtuman johdosta IT-kouluttajien hallituksen puheenjohtaja Tarmo Toikkasen terveiset kuultiin nauhoitteena. IT-kouluttajien aiempi puheenjohtaja ja nykyinen sihteeri Eija Kalliala kertoi IT-kouluttajien toiminnasta koko sen historian ajalta. IT-kouluttajat on 21.8.2001 perustettu Tietotekniikan liiton jäsenyhdistys.

Eija Kalliala

Yllätys muodostuikin yllätykseksi laatijalleen

Irmeli Pietilä oli laatinut Tarmo Toikkasta varten yllätykseksi koosteen esiintyjien esityksistä, jotka hän nyt joutui itse esittämään. Samalla tuli tunnistaa kenen esityksistä oli milloinkin kyse. Parhaiten onnistuneille oli luvassa paidat palkinnoksi. Irmeli Pietilä hoiti osuutensa tyylikkäästi, samoin koko seminaarin juontamisen. Hyvällä huumorilla ja inspiraatiolla hän piti yllä hyvää tunnelmaa koko päivän.

Irmeli Pietilä

TVT opetuksessa keskiajalta kohti uutta aikaa

Seminaarissa oli kaksi puolen tunnin esitystä, joista ensimmäisen piti Teemu Leinonen. Hän sai puoleen tuntiin mahtumaan todella paljon kiinnostavaa asiaa. Esityksessään hän teki todella mielenkiintoisen vertauksen Eurooppalaisen sivistyksen kehityksen suuren linjan ja TVT:n kehityskaaren välillä. 

Eurooppalaisen sivistyksen kehitys voidaan jakaa karkeasti antiikkiin, keskiaikaan ja uuteen aikaan. Näistä antiikin ja uuden ajan voidaan ajatella edustavan korkeita kehitysvaiheita, kun taas keskiaikaa voidaan ajatella matalaksi kehitysvaiheeksi näiden korkeiden vaiheitten välissä. Asia ei tietystikään ole näin yksinkertainen eikä keskiaika välttämättä ole niin synkkä kuin miksi sitä kuvaillaan. 

Teemu Leinonen

Teemu Leinonen esitti kehityskaaren tietokoneiden käyttämisestä oppimisessa, joka lähti liikkeelle 1975 ja päätyen nykyhetkeen. Kronologisesti etenevät vaiheet hän nimesi seuraavin englanninkielisin termein: Programming/ drill and practice, Computer-based training (CBT) with multimedia, Iternet-based training (IBT), e-Learning, Social software + free and open content. Näihin vaiheisiin hän yhdisti aikaisemmin esittämänsä Eurooppalaisen sivistyksen kehityksen kuvion. Näin Programming/ drills and practice edusti antiikin loiston aikaa ja Teemu Leinonen antoi oivia esimerkkejä mm. Douglas Engelbart:in aikaansa edellä olevista kokeiluista, jotka muistuttavat tämän hetken sosiaalisen median välineillä tehtäviä asioita. Computer-based training with multimedia ja Internet-based training edustivat vuorostaan pimeätä keskiaikaa, kun taas e-Learning, Social software + free and open content ovat viemässä meitä uuteen aikaan. 

Avoimet oppimisympäristöt korostuivat osana kehitystä kohti uutta aikaa. Teemu Leinonen mainitsi mm. LeMill:in esimerkkinä tästä kehityksestä. 

Teemu Leinonen esitteli myös Erkkolan määritelmän sosiaaliselle medialle vuodelta 2009: "Sosiaalinen media on teknologiasidonnainen ja rakenteinen prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla vertais- ja käyttötuotannon kautta. Samalla sosiaalinen media on jälkiteollinen ilmiö, jolla on tuotanto- ja jakelurakenteen muutoksen kautta vaikutuksia yhteiskuntaan, talouteen ja kulttuurin."

Miljoona apinaa irti

Toisen puolen tunnin "pitkän" esityksen piti Jyrki Kasvi. Hän sai myös puoleen tuntiin mahdutettua hirmuisen määrän tärkeää asiaa. Huoltosuhde on Suomessa romahtamassa pysyvästi. Jyrki Kasvi esitti huolestuttavan esimerkin tämänsuuntaisesta kehityksestä Japanista, jossa robottikuutit lohduttivat viime tsunamista selvinneitä vanhuksia. Onko tämä meilläkin edessä: vanhustenhoito robottien käsissä?

Jyrki Kasvi puhui myös hukatusta etumatkasta. Suomi oli vielä 2000-luvun alussa tietotekniikan edelläkävijämaita. Viimeaikoina Suomi on kuitenkin pudonnut huolestuttavasti kansainvälisissä vertailuissa. Ainoa poikkeus on Pisa-menestys. 

Miksi näin on sitten tapahtunut? Jyrki Kasvin mukaan Suomi unohtui paistattelemaan erinomaisuudessaan, lainsäädäntö ja viranomaiset putosivat kehityksen vauhdista, lisäksi suomalaiset yrityksen kasvoivat kylläisiksi ja hitaiksi. 

Mitä sitten voi tehdä? Jyrki Kasvin mukaan läpimurrot vaativat "miljoonan apinan" päästämistä irti ja toi Teemu Leinosen tavoin avoimien toimintamallien ideaa esille. Innovaatiot vaativat luovaa anarkiaa. Projektihelvetissä niiden syntyminen on mahdotonta. Suomesta on tullut projektien luvattu maa.

Salama-alustukset

Lounaan jälkeen pääsimme me muut esiintyjät vuoroon salama-alustuksin. Jokaiselle esiintyjälle oli varattu ruhtinaalliset 8 minuuttia esitykseensä. Seurasi toinen toistaan mielenkiintoisempia ja ajattelemaan laittavampia esityksiä. Toivottavasti niistä tulee jossain vaiheessa tallenne jakoon, jotta pääsee ne vielä uudelleen kokemaan.

Viimeisimmässä erinomaisessa blogikirjoituksessaan Cloud Learning as Universal Primary Education Teemu Arina käsittelee osin samoja asioita kuin esityksessään. Mobiiliteknologian myötä olemme pääsemässä eroon neljän seinän rajoittamasta oppimisesta ja pääsemme käsiksi suunnattomaan määrään tietoa. Meillä on kirjasto mukanamme taskussamme!

Teknologiat ovat myös muuttumassa näkymättömiksi. Ne ovat pian integroituina kaikkialle, emmekä kohta edes huomaa niitä käyttävämme. Ne ovat muodostuneet osaksi jokapäiväistä elämää.

Esko Kilven syvälliset ajatukset tekivät minuun suuren vaikutuksen. Samoin muiden esiintyjien oivaltavat ja hienot esitykset, jotka lähestyivät tätä tematiikkaa yllättäen hyvin samansuuntaisesti. 

Näkymä näkymättömään

Oma salama-alustukseni, jonka yritin esittää Pecha Kucha -esityksenä, käsitteli mm. näkymätöntä oppimista, kuinka ollakaan ;-) Upotan esitykseni tähän:

Näkymä näkymättömään oppimiseen

View more presentations from Tero Toivanen

Learning Café

Edellisen Learning Café:n pääsin kokemaan ITK 2011 -päivillä. Se oli silloin mahtava oppimiskokemus ja niin oli tälläkin kertaa. Jokainen esiintyjistä oli esittänyt haasteen, jota sitten ratkottiin ryhmissä yhdessä esiintyjien kanssa. Tasaisin väliajoin ihmiset vaihtoivat pöytien välillä vapaamuotoisesti.

Oma haasteeni oli: "Kun oppiminen uhkaa siirtyä koulusta muihin ympäristöihin, mitä it-kouluttajat voisivat tehdä, etteivät koulut muuttuisi pelkiksi päivähoitopaikoiksi?"

Ja tällaisia vastauksia ja kysymyksiä syntyi eri ryhmien yhteistyöllä pöytäliinaan:

- Opettajasta oppimisen ohjaaja 

- Opettaja -> personal trainer 

- Miksi oppija ei saa itse asettaa tavoitteitaan? 

- Palkitsevat oppimisympäristöt 

- Pitäisikö koulujen avautua? 

- Motivoivat oppimisympäristöt 

- Pitäisikö opettajien mennä sinne, missä on kivaa? 

- Oppia kokonaisuuksia yksityiskohtien sijasta 

- Mihin tarvitsen oppimiani asioita? Mihin ne minut vievät? 

- Opettajat ottavat pelit opetukseensa 

- Oppijoiden osaamisen tunnustaminen 

- Oppilaat/opiskelijat tekevät itse pelejä 

- Missä vaiheessa kivuus katoaa? 

- Miksi ekaluokkalaisen mielestä koulussa ei ole kivaa (teki itkien läksyjä) 

- Miksi tarvitaan erillisiä opinto-ohjaajia? 

- Yhteisöllinen oppiminen 

- Oppilas opettaa opettajaa 

- Miksi koulu on neljän seinän sisällä ulkona maailmasta? 

- Oppiminen on monimuotoista! 

- IT:stä pitää tehdä näkymätöntä

Eikä siinä kaikki

Lisäksi oli varattu aikaa verkostoitumiseen ja varsinaisen seminaariosuuden lopuksi esiintyjät nousivat vielä estradille käsittelemään sekä Learning Café:ssa että alustuksissa syntyneitä ajatuksia ja yhteisiä linjauksia. Toivottavasti tämäkin osuus tulee jossain vaiheessa tallenteena ulos.

Minua oli pyydetty jo etukäteen myös soittamaan juhlaillallisella. Minulla oli siis tressini mukana ja laulelin kuubalaista son-musiikkia osallistujille. Ilta kuitenkin vielä jatkui kiihkeissä keskusteluissa, jotka meidän pöydässämme käsittelivät jopa uskontoon liittyviä asioita. Olipa hurja ilta! Vielä seuraavana päivänä pää surisi kuin ampiaispesä täynnä uusia ideoita! 

Oppimisen vallankumous on alkanut!

Ajatuksia IT-kouluttajien 10-vuotisjuhlaseminaariin purtavaksi

IT-kouluttajat juhlii 10-vuotista taivaltaan juhlaseminaarissa, jonka teema on "IT-koulutuksen kolme vuosikymmentä" 9.11.2011 Helsingissä Hotel Arthurissa. Sain kunnian päästä esiintyjäjoukkoon tilaisuuteen. Tässä oma lyhyt avaukseni omasta näkökulmastani asiaan liittyen.

Taustaa

Toimin erityisluokanopettajana autismin kirjon oppilaiden opetuksessa Kilonpuiston koulussa Espoossa ja olen intohimoinen avointen oppimisympäristöjen ja sometun muutosagentti. Toimin aikaisemmassa ammatissani muusikkona Santiago de Cuban Casa de la Trova:ssa 9 vuoden ajan soittimenani tres. Voimakkaat formaalin opetuksen ulkopuoliset oppimiskokemukset Suomessa ja Kuubassa saivat minut pohtimaan oppimista syvällisesti.

Tämän vuoden huhti-toukokuun vaihteessa sain käsiini John Moravec:in ja Cristóbal Cobo:n kirjan "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de laeducación", joka on ollut minulle siitä lähtien valtaisa innostuksen lähde. Kirja on vapaasti ladattavissa kirjan internet-sivustolta. Olin kuitenkin näistä asioista innostunut jo paljon ennen kirjaan tutustumistani. Olin tutustunut kirjan kirjoittajien, John Moravec:in ja Cristóbal Cobo:n, ajatuksiin samoihin aikoihin Pedacasting-koulutuksen kanssa. Keväällä 2009 löysin netissä surffaillessani John Moravec:in slideshare-esityksen ”Toward Society 3.0: A New Paradigm for 21stcentury education”, jonka innoittamana aloitin verkkokeskusteluni ”Web3.0?” Pedacasting-koulutuksessa. Cristóbal Cobo on vuorostaan tärkeässä osassa ”Elämme mielenkiintoista aikaa” -verkkokeskustelussa. Oppimisen teoreettista pohdiskelua olin jo tehnyt pitkään mm. pro gradu -tutkielmassani 2005. Tutkielmassani taustateorioina olivat Platon/Sokrates:in anamnesis, Michael Polanyin tacit knowledge (hiljainen tieto, joka on myös taustateoriana näkymättömässä oppimisessa) sekä Mihály Csíkszentmihályin flow.

Oppimisen tulevaisuus

Jotta Suomi pysyisi oppimisen kärkimaana myös tulevaisuudessa, täytyy koulua jatkuvasti kehittää. John Moravecin sanoin: "1.0 yhteiskunnan koulut eivät voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita." Meidän täytyy pystyä uudistamaan koulutusjärjestelmää ja toimintakulttuuria vastaamaan modernin yhteiskunnan ja tulevaisuuden tarpeisiin.

Kaikkea sitä, mitä opitaan, ei havaita formaaleissa oppimisympäristöissä oppimiseksi. Osa oppimisesta jää näkymättömäksi. Näkymättömän oppimisen prosesseissa tapahtuu kuitenkin suuri määrä oppimista. Miten voisimme saada non-formaalin ja informaalin oppimisen sekä niiden välimuodot mukaan formaaleihin oppimisen prosesseihin?

Oppiminen voi tapahtua milloin ja missä vain. Tämän hetken maailmassa kouluilla ja oppilaitoksilla ei ole enää yksinoikeutta opettamiseen ja oppimiseen. Suurin osa oppimisesta saattaa jo tapahtua formaalien oppimisympäristöjen ulkopuolella.

Avoimuuden merkitys kasvaa koko ajan. Suljettujen oppimisympäristöjen aika saattaa olla käymässä vähiin. Avoimuuden kulttuurissa kannustetaan sisältöjen, kokemusten ja resurssien jakamiseen sekä vaihtamiseen vapaasti ja avoimesti. Koulumaailmassa se voisi tarkoittaa virallisen koulutuksen resurssien avaamista maailmalle.

Yksi tehokkaimmista oppimisen keinoista on opettaa. Meidän tulisi rohkaista vertaisverkko- (P2P) ja yhteisöllistä oppimista. Oppijat oppisivat opettamalla toisiaan tai jakamalla tietoa toistensa kanssa. Kouluissa on tapahtumassa muutos. Ennen opettaja opetti oppilaita. Nyt myös oppilaat saattavat opettaa oppilaita ja parhaimmillaan oppilas saattaa opettaa opettajaa. Tähän muutokseen opettajat tarvitsevat sekä koulutusta että muuta tukea, jotta pystyisivät vastaamaan näihin suuriin muutoksiin.

Oppiminen ei enää rajoitu johonkin tiettyyn ikäkauteen ennaltamäärätyissä oppimisympäristöissä. Oppiminen voi tapahtua milloin ja missä tahansa. Oppiminen ei ole enää neljän seinän sisälle suljettua eikä koululla ole enää yksinoikeutta opettamiseen ja oppimiseen.

Puhutaan rajattomasta kolmen ulottuvuuden (3D) ja kolmensadankuudenkymmenen asteen (360°) oppimisesta. Se tarkoittaa nykyisen formaalin koulutuksen ajalliset ja paikalliset rajat ylittävää 7/24 koulutusta. Teknologinen kehitys ja Internet mahdollistavat sen jo nyt.

Toimintakulttuurin muutos

Johtuuko TVT:n (tieto- ja viestintätekniikan) tehoton käyttö kouluissa siitä, että opettajat eivät osaa käyttää ja hyödyntää sen antamia mahdollisuuksia? Mielestäni tämä pitää ainakin osittain paikkansa, mutta en kuitenkaan halua syyllistää opettajia vaan kohdistaa voimavaroja laitehankinnoista opettajien kouluttamiseen ja pedagogiseen kehittämiseen. Muutoksen pitäisi lähteä jo opettajankoulutusvaiheesta, mutta se ei yksinään riitä. Opettajien jatkuva kouluttaminen on ehdoton edellytys sille, että pystyttäisiin vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Laitteistoja myös tarvitaan, jotta turvattaisiin tasapuoliset mahdollisuudet TVT:n käyttöön oppilaille ja opettajille. Tärkeintä on kuitenkin toimintakulttuurin muutos kohti 3.0 yhteiskunnan koulua.

John Moravec: Toward Society 3.0: A New Paradigm for 21st century education/

slide 44

Elämme jo tulevaisuutta. Koulu ei voi jäädä vierestä katsomaan tilannetta passiivisena, vaan sen tulee ottaa tulevaisuuden haasteet vastaan pelotta. Se, mitä tarkoitamme koululla, on muuttumassa. Onko tulevaisuuden kouluissa oppitunteja, kokeita määrääviä opettajia tai ikäryhmittäin lajiteltuja oppilaita käymässä läpi opetussuunnitelmaa? Tämä kaikki saattaa olla muuttumassa.

Näkymätön oppiminen

Näkymätön oppiminen on John Moravec:in ja Cristóbal Cobo:n ehdotus oppimisen uudeksi paradigmaksi 21. vuosisadalle. Näkymätön on oppiminen ei ole kuitenkaan teoria, vaan metateoria, joka yhdistää erilaisia teorioita ja näkökulmia itseensä. Sitä kutsutaan myös protoparadigmaksi, joka on jatkuvassa beta- ja rakennusvaiheessa.

Näkymätön oppiminen pähkinänkuoressa:

Näkymätön oppiminen koostuu monista ideoista. Se pyrkii ottamaan huomioon nopeiden yhteiskunnallisten ja teknologisten muutosten vaikutukset koulutukseen ja oppimiseen. Se keskittyy enemmän siihen, miten opitaan, kuin mitä opitaan. Se pyrkii rakentamaan tulevaisuuden koulutusta. Sen tarkoituksena on saada panostamaan avoimuuteen. Se pyrkii pääsemään irti ajattelusta, jossa oppimisen ongelmia on ratkaistu uusilla laitteilla, luopumatta vanhoista opetusmenetelmistä. Se ei kuitenkaan tarkoita oppimisen uudelleen keksimistä, eikä kaiken vanhan poistamista ja aloittamista alusta. Se ei enää liity vain johonkin tiettyyn vaiheeseen ihmisen elämässä. Se tarkoittaa koulutuksen painopisteen siirtämistä software:stä ja hardware:stä mindware:in kehittämiseen. Se ei ole kuitenkaan manifesti tai vaihe vaiheelta tarjottava resepti vaan periaatteita, jonka pohjalta etsitään ratkaisuja ”tee se itse” -menetelmällä.

TVT (tieto- ja viestintäteknologia)

Mikä on sitten TVT:n osa tässä uudistustyössä? Se on tärkeä osa näkymätöntä oppimista, mutta ei keskeinen. Se on hyödyllinen väline, joka auttaa tavoitteiden saavuttamisessa, mutta se ei saa olla itseisarvo. TVT tarjoaa mahdollisuuden välittömään, nopeaan ja interaktiiviseen tiedon välittämiseen. Se muuttaa kulttuuriamme nopeasti, ja asettaa koulutukselle uusia kysymyksiä ja haasteita.

TVT:lle on tulossa myös kansalaisten väliseen tasa-arvoisuuteen liittyviä tehtäviä. Nykyajan maailmassa kaikkilla kansalaisilla täytyy ainakin jossain määrin olla näitä taitoja, jotta he voisivat selviytyä tietoa ja yhteyksiä täynnä olevassa maailmassa. Uhkana on digitaalinen lukutaidottomuus. Ilman näitä taitoja ei pysty käyttämään verkkopankkia, tekemään etätyötä, maksamaan veroja verkossa tai edes ostamaan lentolippua Internetistä. Digitaalisesti lukutaidottomista voi tulla toisen luokan kansalaisia. Siksi koulumaailman on taattava kaikille kansalaisille riittävät perustaidot tietoyhteiskunnassa selviämiseen.

Lopuksi

Opettajana olen ylpeänä voinut sanoa, että suomalainen koulu on maailman paras. Haluan myös pitää sen maailman parhaana! Siksi sitä tuleekin kehittää koko ajan vastaamaan paremmin tulevaisuuden haasteisiin. Oppimis- ja työympäristömme ovat jatkuvan kehityksen tilassa. Koulun tulee pystyä vastaamaan näihin haasteisiin. TVT:llä on hyvin tärkeä tehtävä näihin haasteisiin vastaamisessa. Otetaan haaste vastaan!