tiistai 3. toukokuuta 2011

Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible


Sain Twitterin kautta tiedon siitä, että John Moravec etsi henkilöitä tekemään arviota Critóbal Cobon kanssa tekemästään kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Innostuin heti asiasta ja olin häneen yhteydessä ja sainkin heti paluupostissa kirjan arviointiversion (PDF) tutustuttavaksi. Olen sitä nyt jo vähän selaillut sieltä täältä enkä malta olla heti kommentoimatta siitä syntyneitä ajatuksia. Palaan kyllä vielä uudestaan tähän asiaan, sillä olen asiasta erittäin innostunut!

Moravec on ollut jo pitkään yksi tärkeimmistä guruistani sosiaalisen median tutkimusmatkallani. John Moravec:in slideshare-esitys Toward Society 3.0: A New Paradigm for 21st century education synnytti aikoinaan ensimmäisen kiihkeän verkkokeskusteluni Web 3.0? Pedacasting-koulutuksessa ja samoin toisen verkkokeskustelun Elämme mielenkiintoista aikaa, jossa on myös Cristóbal Cobo tärkeässä osassa. Molemmat keskustelut ovat keväältä 2009, joten tämä asia on inspiroinut minua jo pitemmän aikaa. 

Aprendizaje invisible -kirjan voi tilata kirjan web-sivuilta http://www.invisiblelearning.com/en/, mutta toistaiseksi siitä on vasta espanjankielinen versio saatavilla hintaan 5 €. Kirja muuttuu siinä vaiheessa ilmaiseksi, kun tekokustannukset on saatu kerättyä kasaan. Kirjan taustavoimana on Laboratori de Mitjans (LMI) Barcelonan yliopistosta. Sen projektit käsittelevät digitaalisten keinojen käyttöä opetuksessa, taiteessa, kommunikaatiossa ja sosiaalisessa muutoksessa. Taustavoimia löytyy vielä paljon lisää kirjan alkuosasta.

Määrittelyä

Mitä sitten näkymätön oppiminen (Aprendizaje Invisible - Invisible Learning) oikein tarkoittaa? Se on ehdotus oppimisen uudeksi paradigmaksi 21. vuosisadalle. Se ei ole kuitenkaan teoria, vaan pikemminkin metateoria, joka mahdollistaa erilaisten teorioiden ja näkökulmien integroinnin itseensä. Siksi kirjoittajat kutsuvat sitä protoparadigmaksi, joka on beta- ja rakennusvaiheessa. Kirjassa esitetään kutsu kopioimaan, liittämään ja remiksaamaan kirjassa esitettyjä ideoita sekä liittymään mukaan kehitystyöhön esim. www.aprendizajeinvisible.com sivuilla avoimuuden idean mukaisesti (OER).

Näkymättömän oppimisen taustalta löytyy hiljainen tieto (tacit knowledge), Michael Polanyin kehittämä käsite, joka oli oman pro gradu -tutkielmani ANAMNESIS - Kohti ”uutta” oppimisen teoriaa - Rekonstruktiivisen oppimisen malli yksi avainsanoista ja tärkeimmistä taustateorioista. Kaikkea sitä, mitä opitaan, ei välttämättä havaita formaalissa oppimisessa oppimiseksi. Se jää näkymättömäksi, piilotetuksi opetussuunnitelmaksi. 

Kaikki uusi tieto rakentuu vanhan pohjalle. Kirjassa mainitaankin Argyris, Paulo Freire, Illich ja Knowles jotka ovat jo aikaisemmin puhuneet formaalin opetuksen ulkopuolisesta oppimisesta. Tämä projekti vie näitä ideoita eteenpäin käyttäen digitaalisten keinojen mahdollisuuksia hyväksi. 

Digitaalisessa ympäristössä tarvittavat taidot

Monet digitaalisissa ympäristöissä tarvittavista taidoista, kuten sosiaalisissa verkkoyhteisöissä tai sähköpostin käytössä tarvittavat, opitaan usein tarkkailemalla tai tekemällä oppimalla. Silti nämä taidot alkavat olla välttämättömiä nykyaikaisessa yhteiskunnassa selviämiselle.  

Monet tämän hetken maailman keskeisistä taidoista kuten hakukoneiden tehokas käyttö, sosiaalisten verkostojen vuorovaikutustaidot, kirjoittaminen ja julkaiseminen erilaisissa multimedian muodoissa, tiedon säilyttäminen ja jakaminen, erilaisten formaattien ja sisältöjen remiksaustaidot jne., ovat näkymättömiä perinteisessä opetuksessa. Kuitenkin nämä taidot saattavat olla huomattavan tärkeässä asemassa ympäröivässä maailmassa koulun ulkopuolella.

Koulujärjestelmän uudistaminen

Koulujärjestelmässä käytetty koejärjestelmä johtaa siihen, että opitut sisällöt unohtuvat nopeasti, kirjoittajat kutsuvat sitä "amnesia postevaluación":ksi, evaluaation jälkeiseksi muistinmenetykseksi. Oppilaat ja opiskelijat joutuvat opiskelemaan suuren määrän tietoja selviytyäkseen kokeesta, mutta pian kokeen jälkeen suurin osa tästä tiedosta unohtuu. Kokeet tekevät opiskelun henkisesti raskaaksi ja stressaavaksi toiminnaksi. Jos niiden oppimista tukeva vaikutus vielä kyseenalaistetaan, on syytä miettiä, kannattaisiko muuttaa toimintatapoja.


Näkymätön oppiminen -projektissa kutsutaan kiinnostuneita mukaan rakentamaan yhdessä koulutuksen paradigmaa, joka on osallistava, jolla ei ole mitään tiettyä teoreettista lähestymistapaa, ja joka pyrkii tuomaan esille osaamisalueita, jotka on tähän asti laiminlyöty. Se pyrkii tuomaan esiin innovatiivisia käytänteitä, jotka auttavat tekemään näkymättömästä oppimisesta näkyvää. 


TVT (tieto- ja viestintäteknologia) on tärkeä osa näkymätöntä oppimista, mutta ei keskeinen. TVT on hyödyllinen väline tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta se ei ole itseisarvo. Ennemminkin ongelmana ovat koulun huonot valmiudet antaa opiskelijoille taitoja kohdata globaalin yhteiskunnan mahdollisuuksia ja haasteita.


Nopea sosiaalinen ja teknologinen kehitys edellyttää valmistautumista tulevaisuuteen, jota emme ole vielä edes osanneet uneksia. John Moravecin termein: 1.0 yhteiskunnan koulut eivät voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita. Meidän täytyy  pystyä uudistamaan koulutusjärjestelmiä vastaamaan modernin yhteiskunnan ja tulevaisuuden tarpeita. Tarvitaan toimintakulttuurin muutosta. Meidän on korostettava enemmän sitä, miten opitaan kuin mitä opitaan. 


Näkymättömän oppimisen paradigmassa mekaaniselle muistamiselle perustuva oppiminen korvataan oppimisella, jossa oppiminen tehdään mielekkääksi kaikille oppimiskokemukseen osallistuville. Teknologia on näkymättömälle oppimiskäsitykselle vain käytännöllinen työkalu, jolla tehdään uudenlaisia asioita. Koulumaailmassa on yleensä valitettavasti jatkettu samojen menetelmien käyttöä vain välineet ovat uudistuneet. John Moravec vaatiikin koulutuksen vallankumousta.

Oppimista ilman rajoja


Teknologian käyttö kodeissa avaa uusia mahdollisuuksia itseopiskelulle, jotka johtavat pohtimaan uudelleen virallisen ja epävirallisen koulutuksen välisiä rajoja. Oppiminen voi tapahtua milloin ja missä vain. Kouluilla ja oppilaitoksilla ei ole enää yksinoikeutta opettamiseen ja oppimiseen. Voi olla, että jo tällä hetkellä oppimista tapahtuu suurelta osin koulun ulkopuolella. 


Yksi tehokkaimmista tavoista oppia on opettaa. Siksi on rohkaistava vertaisverkko (P2P) -oppimista ja yhteisöllistä oppimista, joissa opitaan opettamalla toisia tai jakamalla tietoa toisten kanssa. Myös kouluissa on tapahtumassa muutos. Ennen opettaja opetti oppilaita. Nyt myös oppilaat saattavat opettaa oppilaita ja jopa oppilas saattaa opettaa opettajaa. Opettajat tarvitsevat ehdottomasti sekä koulutusta että muuta tukea näiden suurten muutosten alla. Elämme muutoksen aikaa!

16 kommenttia:

  1. Tämä on tärkeä asia ja vie kehittämisen painopistettä juuri siihen suuntaan, mihin pitää. Minua vähän huolettaa, kun nyt toitotetaan joka suunnasta, että Suomen tietoyhteiskuntakehitys on jäljessä ja lääkkeeksi ostetaan esimerkiksi lukioihin lisää koneita. Sinällään on ihan hienoa, että laitehankintoihin tulee rahaa, mutta laitehankintarahoitusta ei ole kytketty yhteen pedagogisen kehittämisen kanssa.

    VastaaPoista
  2. Olen samaa mieltä Anne! Olisiko taustalla "insinööriajattelu"? Tulee väkisinkin Nokian tapaus mieleen. Siihen viittasi muuten Teemu Arinakin ITK 2011 konferenssin "Mitä huominen tuo tullessaan" -esityksessä.

    Meillä alkaa olla välineitä joka taskussa ja olisi aika ryhtyä miettimään, miten niitä voisi todella tehokkaasti hyödyntää. Siihen tarvitaan mm. pedgogista kehittämistä ellei sitten peräti John Moravec:in ehdottamaa koulutuksen vallankumousta.

    VastaaPoista
  3. "1.0 yhteiskunnan koulut eivät voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita." Juuri niin! Ja lääkkeeksi ei tosiaankaan riitä tietokonehankinnat.

    VastaaPoista
  4. Hieno postaus ja uskon että hieno kirja. Kiitos!

    VastaaPoista
  5. Hyvin avattu ja kerrottu asiaa, jotka ovat toisaalta jo tiedossa ja ongelmaksi koettu. TVT:n aikakaudella ja sen genressä ei ole välineitä ilman menetelmiä ja päinvastoin. Välineet ja menetelmät kulkevat käsikädessä kun puhutaan näistä uusista paradigmoista (some, tvt jne.). Ihan selvää on, että yleensä ihmiset eivät käyttäytymistään nopeasti muuta. Minusta se on siinä. Mutta hyvä puhua ja tiedostaa. Hienoa!

    VastaaPoista
  6. Ja aiheeseen toki liittyy Haaga-Helian vuonna 2009 järjestämä Rajaton oppiminen -seminaari, jossa Moravec oli paikalla puhumassa. Veimme kaverin Lappi-ravintolaan syömään poroa illalla. Lisätietoja: http://rajatonoppiminen.blogspot.com/

    VastaaPoista
  7. Kiitos Tarmo linkistä! En silloin jostain syystä ehtinyt mukaan, vaikka asia kiinnosti todella paljon. Tämä asia on ollut esillä jo jonkin aikaa, mutta nyt tämän kirjan myötä saattaa asia nousta uuteen nousuun.

    Ning ryhmän Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible keskusteluista huomaan, että asia on kuuma myös meillä Suomessa. Ja minä aion pistää bensaa liekkeihin!

    VastaaPoista
  8. Kiitos Tero linkistä ja vinkistä. Koulussa liian moni arvokas asia jää näkymättömäksi. Miten metakognitiivisä taitoja saisi aktovoitua siten, että informaali oppinen, mallioppiminen ja kaikki mitä rivien välistä tulee jatkuvasti vastaan saataisiin enenevässä määrin tiedostetuksi eikä enää niin näkymättömäksi myös oppilajta itseltään?

    VastaaPoista
  9. Oppimisympäristöjä ja toimintakulttuuria koulussa tulisi muuttaa niin, että oppijoista tulisi aktiivisia toimijoita (tiedon tuottajia) passiivisten tiedon vastaanottajien sijasta.

    Kouluissa pitäisi olla mahdollisuus harjoitella kokeilevaa ajattelua ja mentaalisten mallien luomista. Siellä pitäisi harjoitella myös kaaoksen ja epävarmuuden sietämistä ja niistä selviytymistä turvallisessa ympäristössä.

    Oppijoille tulisi kehittää dynaaminen, jatkuvasti kehittyvät aika- ja historiakäsitys. Koulussa tulisi harjoitella vastuun kantamista (vastuuta saamalla) voimauttamalla oppijoita vaikuttamaan enemmän omaan oppimiseensa.

    Yksi edellytys edellisiin tavoitteisiin pääsemiseksi on tiedonhaku- ja hallintataitojen järjestelmällinen harjoittelu koulussa. Samalla opiskellaan uuden tiedon luomista yhdistämällä olemassaolevaa informaatiota ja lisäämällä siihen uusia tulkintoja ja ymmärrystä.

    Tavoitteena oppimiselle voisi olla autotelisen ihmisen/knowmadin ihanne.

    Mukana tässä prosessissa olisi koko ajan TVT:n tehokas käyttö luomassa oppijoista digitaalisia tutkimusmatkailijoita.

    VastaaPoista
  10. No need to explane! See www.visualtech.fi

    VastaaPoista
  11. Rainer, painopisteen ei pitäisi olla software tai hardware vaan mindware.

    VastaaPoista
  12. Moi kamut, toi rajaton oppiminen linkki ei enää toimi, siis näkymätöntä historiaa. Mutta aihe ei ole vanha, tietenkään. Itse tässä viime päivinä olen sivunnut aihetta tuumimalla oppimisen omistajuutta. Kökkövideo ( josta toki olen ihan ylpeä) täällä https://vimeo.com/165220271/5689e69b16 . Ja muistattehan, että John on Suomessa ja erityisesti Mikkelissä 10.6. Ks. http://idec2016.org/wp/

    VastaaPoista
  13. Hieno video! Kiitos @peeii ! Oppimisen omistajuus on minulle todella tärkeä kysymys. Jännää, että me lähestytään samoja juttuja vähän väliä. Tässä blogikirjoituksessa vuodelta 2013 oppijan oman oppimisensa omistaminen (OOOO) on keskeinen teema http://teromakotero.blogspot.fi/2013/10/scratch-flow-ja-nakymaton-oppiminen.html.

    VastaaPoista
  14. Mikä lie kohtalonyhteys, Tero :). Näkymättömässä oppimisessa ope oikeastaan häipyy oppijaksi, ja lopulta ei muuta voi ollakaan. Tuossa mun lähestymisessä oppimisen omistajuuteen on sama perustilanne, mutta sitten sen verran annettu periksi ... jollekin? ..., että opettajalle yritetään antaa rooli näkymättömän oppimisen näkyväksi tekemisessä.

    VastaaPoista
  15. Pekka, olen edelleen erittäin vahvasti sitä mieltä, että opettajan tärkein tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, samalla polulla ollaan. Juju onkin siinä miten osaa tehdä itsenä (opettajana) tarpeettomaksi.

      Poista