keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

3D, 360° oppiminen - Edupunk vai Edupop

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Punfx_copy.svg


Koulumaailma laahaa kehityksestä jäljessä

Aprendizaje Invisible... -kirjassa viitataan Carina Magureguin ( Maguregui, C. (2009). Educación expandida. Educ.ar. Ministerio de Educación de Argentina. http://portal.educ.ar/debates/educacionytic/educacion-expandida.php) huomioon siitä, että TVT:n (tieto- ja viestintätekniikan) tarjoama mahdollisuus välittömään, nopeaan ja interaktiiviseen tiedon välittämiseen globaalisti muuttaa kulttuuriamme nopeasti, ja asettaa koulutukselle uusia kysymyksiä ja haasteita. Koulumaailma ei kuitenkaan näytä hänen mukaansa ottaneen tätä muutosta vastaan olennaisilta osiltaan.

Vaihtoehtoja formaalille oppimiselle

Aprendizaje Invisible... -kirjassa esitetään toistensa kanssa jopa osittain ristiriidassa olevia vaihtoehtoja formaalille opetukselle tarkoituksena saada aikaan uusia ideoita, joilla viedä  koulutusta kohti 3D ja 360° oppimista.

Elinikäinen oppiminen

Aprendizaje Invisible... -kirjan mukaan elinikäisen oppiminen edistää inhimillisten voimavarojen kautta jatkuvaa prosessia, joka rohkaisee yksilöitä hankkimaan jatkuvasti tietoa, arvoja ja taitoja, joita he tarvitsevat koko elämänsä ajan, käyttäen luovasti hyväksi olosuhteita ja mahdollisia ympäristöjä oppia uutta tietoa.

Formaalista koulutuksesta poiketen oppiminen ei siis tapahtuisikaan jonain tiettynä ikäkautena ennaltamäärätyissä oppimisympäristöissä. Muutos on todella suuri!


Laajennettu koulutus


Laajennettu koulutus (Educación expandida) -käsitteellä tarkoitetaan Aprendizaje Invisible... -kirjan mukaan uusia koulutusmuotoja, jotka ottavat mukaan Internetin aiheuttamia sosiaalisia ja viestinnällisiä prosesseja ja mukautuvat niihin. Uudelle digitaaliselle kulttuurille on tyypillistä verkko-organisaatiot, työskentely kollektiiveina, eri tiedotusvälineiden lähentyminen toisiinsa, copyleft jne. Suurin osa näistä prosesseista ei sisälly perinteiseen koulutusjärjestelmään. Tästä johtuen uusi koulutus ei tapahdu pelkästään tai pääosin oppilaitoksissa eikä sitä myöskään johdeta niistä käsin. Koulutus voi tapahtua milloin ja missä tahansa. Oppiminen ei ole neljän seinän sisälle suljettua tapahtumista eikä koululla ole yksinoikeutta opettamiseen ja oppimiseen.


Edupunk


http://en.wikipedia.org/wiki/File:Edupunk.jpg

Termiä edupunk käytti ensimmäisenä Jim Groom (kuvassa yllä) blogikirjoituksessaan "The Glass Bees" 25.5.2008. Sen taustalla on ajatus punk-hengestä ja tee se itse (do it yourself DIY) -asenteessa opetuksessa ja oppimisessa. Sen tärkeimpiä vetäjiä ja promotoijia ovat olleet Jim Groom Mary Washington -yliopistosta ja Brian Lamb British Columbia -yliopistosta.

Alkuperäinen idea edupunkista syntyi Jim Groomin blogikirjoituksesta, jossa hän kritisoi Blackboard -yhtiötä rikastumisesta ihmisten yhdessä kehittämillä ideoilla ja näkökulmasta teknologiasta kriittisen ajattelun kehittäjänä ja luokkahuoneen toiminnan parantajana. Kun Stephen Downes ja The Cronicle of Higher Education huomioivat edupunkin, lähti siitä todellinen buumi käyntiin niin, että syntyi jopa Edupunk manifesti:


Edupunk manifesti
  • Oppitunnit ovat keskusteluja
  • Ihmissuhteet ovat dynaamisia ja dynaamisuus on relationaalista
  • Ole hypertekstuaalinen ja multilineaarinen, heterogeeninen ja heterodoksinen
  • Edupunkissa ei ole kyse siitä, mitä tapahtuu luokkahuoneessa, vaan maailmasta luokkahuoneen sisällä
  • Elä seikkailusi ... luo oma tiesi kävellessäsi
  • Ole välittäjä, älä tiedon "mittaaja"
  • Rääkkää aivojasi (Rack your brain) luomaan uusia rooleja omassa luokassasi, kun olet luonut ne, rääkkää heidän aivojansa
  • Roolien tulee olla uudistuvia (emergenttejä), monipuolisia, näkymättömiä
  • Ota muutos käytännöksi, se on vain asennekysymys
  • Ajattele itsesi osana kollektiivista työtä
  • Älä toimi, kuin olisit TV. Ota mukaan ihmisiä, jotka ympäröivät sinua
  • Levitä viestiäsi, saa seinät ympärilläsi räjähtämään
  • Sekoita, plagioi, ota omaksi, urki, pelaa, muuta itsesi, toimi, ole poikkeava
  • Helvettiin todellinen/virtuaalinen antagonismi
  • Koulutus, josta puuttuu yhteistyö, on fiktiota
  • Näyttele osasi omalla areenallasi, tutki toimimalla
  • Tee se itse ... mutta myös ja olennaisesti, tee se muiden ihmisten kanssa
  • Toimi Edupunkin mukaisesti, tuhoa nämä säännöt, tee omasi ja sitten tuhoa ne myös
Kestäisikö koulujärjestelmä nämä muutokset? Kysyn vain...

Edupop

Emilio Quintana ja David Vidal ovat Edupop-termin takana, joka syntyi vastauksena Edupunkille. Tässä heidän Edupop manifestinsa vapaasti käännettynä:

"Me uskomme teknologiaan, sillä uskomme yksilöihin. Ja siksi uskomme, että taistelumme on teknologian tulevaisuudesta ja siitä, miten sitä käytämme. Taistelumme on kulttuurimme tulevaisuudesta, jota vastaan punk-ajattelu on hyökännyt joka puolelta. Teknologian ja osaamisen tulee olla vapaita jaettavaksi, myytäväksi tai käytettäväksi antamaan ideoita, innovaatioita ja visioita. Saamme siis vastineeksi jotain jaettua, myytyä tai annettua takaisin. Elämme konnektiivisessa maailmassa, jossa kulttuuri ja tieto on kaikkialla, ja yksilöiden täytyy olla vapaita tekemään sitä, mitä he haluavat."

Edupop on varmasti paljon mieluisampi vaihtoehto valtaa pitävien näkökulmasta. Mutta muuttuuko mitään, jos tuo vaihtoehto valitaan?

Aprendizaje Invisible -kirjassa annetaan vielä lisää vaihtoehtoja, mutta tämä saa riittää tällä kertaa. Edupunk ei jätä kylmäksi!




sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Näkymätön oppiminen jättiläisten olkapäillä



Jatkuvuus ja vuorovaikutus

Yksi Aprendizaje Invisible... -kirjassa lainatuista kasvatustieteen jättiläisistä, John Dewey, korosti, että oppimiskokemukset muodostuvat jatkuvuuden ja vuorovaikutuksen periaatteille. Oppiminen ei siis ole erillinen tapahtuma, vaan se on suhteessa aikaisempiin kokemuksiimme, jotka väistämättä vaikuttavat siihen, mitä voimme myöhemmin oppia. Vuorovaikutuksen periaate korostaa sitä vaikutusta, joka tietyllä ympäristöllä tai tilanteella on kokemuksen syntymiselle. Sekä tiedon hankinta että soveltaminen riippuvat siitä asiayhteydestä, jossa ne esiintyvät. Ympäristö (esim. formaali tai informaali, henkilökohtainen tai kollektiivinen, analoginen tai digitaalinen) vaikuttaa siis merkittävällä tavalla oppimiskokemukseen. 

Aprendizaje Invisible... -kirja ehdottaa ajatusta rajattomasta kolmen ulottuvuuden (3D) ja kolmensadankuudenkymmenen asteen oppimisesta. Nykyisen formaalin koulutuksen ajalliset ja paikalliset rajat ylittävää 7/24 koulutusta. Teknologisen kehityksen ja Internetin myötä tämä on tullut täysin mahdolliseksi toteuttaa. Näkymättömän oppimisen protoparadigma ehdottaa kaikkien erilaisten oppimisen muotojen, formaalin oppimisen, non-formaalin oppimisen, informaalin oppimisen sekä näiden välimuotojen, mukaan ottamisen. 

Koulutuksen ja oppimisen muodot

Formaalilla koulutuksella Aprendizaje Invisible... -kirjassa tarkoitetaan koulutusta, joka on suoraan yhteydessä kouluihin tai oppilaitoksiin. Koulutus sisältää hierarkkisen rakenteen, joka kulkee peruskoulusta aina yliopistoon asti. Samanlaisia hierarkkisia käytänteitä on löydettävissä myös teknisessä ja ammatillisessa koulutuksessa. Oppiminen tapahtuu organisoidussa ja strukturoidussa kontekstissa (koulu, oppilaitos, työpaikka) ja siitä voi saada virallisen tunnustuksen(tutkinto tai todistus).

Non-formaalilla koulutuksella Aprendizaje Invisible... -kirjassa tarkoitetaan virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella järjestettävää koulutustoimintaa, jota tehdään erillään  tai suunniteltuna palvelemaan määriteltyjä oppimistavotteita. Se pitää sisällään toimintoja, jotka eivät ole pelkästään opettavia, mutta sisältävät tärkeitä komponentteja helpottamaan oppimisprosessia. 

Informaalilla koulutuksella Aprendizaje Invisible... -kirjassa tarkoitetaan oppimista, joka tapahtuu muodollisen koulutuksen ulkopuolella. Se on kokonaisvaltaista ja sitä on vaikeata mitata. Se on kehittynyt käytännön kautta ja sitä ohjataan keskustelun avulla. Se etenee tutkimisen kautta kokemuksiin asti. Se on tavallisesti spontaania. Se voi tapahtua missä tahansa arkielämän kontekstissa. Se on luonnollista seurausta ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Se ymmärretään oppimiseksi, jota tapahtuu, kun henkilö on osana yhteisöä tai organisaatiota. Se on prosessi, joka tapahtuu läpi elämän, ja jossa ihmiset oppivat (mutta myös opettavat) arkipäivän kokemuksista. Yleisesti ottaen sille on luonteenomaista se, ettei se noudata opetussuunnitelmaa, siitä ei saa sertifikaatteja eikä sitä käydä ennaltamäärätyssä järjestyksessä (esim. luokka-asteet). Informaali oppiminen organisaatioissa pitää sisällään monenlaisia spontaaneja, epävirallisia ja ennalta arvaamattomia muotoja, joiden kautta ihmiset oppivat tekemään työtänsä. Monia näistä käytännöistä tukee vahvasti yhteisölliset oppimiskokemukset, joissa opettajan sijasta mukana on kollega, työtoveri tai ystävä. Näkymättömän oppimisen paradigma on hyvin lähellä informaalin koulutuksen ominaisuuksia, mutta se pitää sisällään aineksia myös kaikista muista koulutuksen muodoista. Suurin osa oppimisesta tapahtuu joka tapauksessa informaalisesti.

Oppimisen välimuodot

Kuvio muokattuna John Moravecin ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación" sivulta 116 (Conner, 2009, mukaan)


Aprendizaje Invisible... -kirjassa on Marcia Connerilta (2009) lainattu kuvio oppimisen muodoista. Conner ehdottaa, että oppimisen muodot voivat sekoittua keskenään ja näin syntyy tarkoituksellista-formaalia oppimista, odottamatonta-formaalia oppimista, tarkoituksellista-informaalia oppimista ja odottamatonta-informaalia oppimista.

Tarkoituksellinen-formaali oppiminen tapahtuu luokkahuoneissa, e-oppimisessa, kirjaa luettaessa, tenttiin opiskellessa jne.

Odottamaton-muodollinen oppiminen tapahtuu tutkimustyössä, tiimityössä kollegojen kanssa, Internetistä tietoa hakiessa jne.

Tarkoituksellinen-informaali oppiminen tapahtuu työpajoihin ja seminaareihin osallistumisen yhteydessä, työtoverilta tai asiantuntijalta neuvoja saadessa, YouTube-videolta ohjelmiston käyttöä oppiessa jne.

Odottamaton-informaali oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa sosiaalisissa verkostoissa, Internetissä surffaillessa, tarkkaillessa toista käyttäjää jonkin tietyn teknologian yhteydessä, yhteistyötä tehdessä wikissä jne.

Jatkuvasti kiihtyvä kehitys muokkaa oppimis- ja työympäristöjämme. Se vaikuttaa jatkuvuuteen ja vuorovaikutukseen oppimisessa ja työelämässä. 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan oppilaita. Autetaan kouluamme kehittymään ja pysymään maailman parhaana kouluna!


tiistai 14. kesäkuuta 2011

SomeTime2011 - kaksi päivää flow-tilassa


Heikki Hallantie ja Otto Romanowski

Kesäloman alkaessa olen yleensä aina pari ensimmäistä viikkoa zombie-olotilassa eikä tämän kesäloman alku muodostanut poikkeusta. Päätin kuitenkin osallistua SomeTime2011 -tapahtumaan Espoon Otaniemessä Aalto Design Factory:lla. Se oli oikea ratkaisu!

Maaginen avaus

Heikki Hallantien innostavien ja ajatuksia herättävien alkusanojen jälkeen alkoi maaginen kokemus: Tassu Takalan ja Otto Romanowskin So(m)me(r)Time -audiovisuaalinen installaatio. Sen viesti kulki suoraan sieluun ja koin syvän ymmärryksen tunteen siitä, miksi sosiaalinen media on saanut minut valtoihinsa. Verkostoitumisen tapahtuessa silmien edessä koin tunteen laajennetun mielen syntymisestä.

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut siitä blogissa, mutta tämä installaatio sai minut ymmärtämään sen kauneuden.  Olin ajatellut sitä henkilökohtaisena mielen jatkeena, mutta nyt tajusin sen tarkoittavan ehkä vielä joskus ryhmän tai jopa koko ihmiskunnan yhdistettyä tajuntaa. 

Sana-assosiaatiopeli

Heikki Hallantie ja Tuija Aalto
Musiikkivideo-installaation takia oli zombie-tilani mennyttä ja lähentelin flow-tilaa. Tuija Aallon oivaltava sana-assosiaatiopeli Twitterin avulla palautti jälleen maanpinnalle ja kertoi julman, mutta toiveita herättävän totuuden siitä, miten vanhempi X-sukupolvi ja uudempi Y-sukupolvi eroavat toisistaan. Kuvasta voi jokainen vetää omat johtopäätöksensä:





Tuija Aalto ja X- ja Y-sukupolvi


#SomeTime -prosessin yhteys #MOOC -ilmiöön


Maaginen avaus päättyi Irmeli Aron onnistuneeseen unkeynote:iin, jossa uskaliaasti tuotettiin yhteisöllisesti tietoa Twitterin, FB:n ja Qaikun avulla hashtagillä #change11. Syksyllä 2011 olisi tarkoitus kokeilla ensimmäistä suomalaista MOOC:ia (Massive Open Online Courses). Yes!


Somegradut ja diplomityöt



Anne Rongas

Kun Anne Rongas on lavalla lähtee sosiaalinen media lentoon! Sosiaalisen median tutkimus esittäytyi ja keskustelu lähti käyntiin innostuneena. Sosiaalisen median tutkijat pääsivät verkostoitumaan keskenään ja ideoista ei ollut puutetta. Tästä ryhmästä tullaan vielä kuulemaan!


Myös Afrikka oli paikalla




Heikki Hallantie esitteli aluksi tilannetta Burundissa, 61 % pojista ja 40 % tytöistä osaa lukea. Koulutuksen tila on heikko johtuen maan äärimmäisestä köyhyydestä. Meillä oli myös suora yhteys Capetownin R-labsiin. Oli mahtavaa keskustella suoraan niistä upeista sosiaalista mediaa hyväksi käyttävistä projekteista, joita siellä on käynnissä. Mielenkiintoista oli kuulla, kuinka mobiilitekniikkaa käytetään hyväksi Internet-yhteyksien ja tietokoneiden puutteessa. Avoimien oppimisen resurssien (OER) tärkeys tuli jälleen kerran esille. Internet-yhteydet on jo tunnustettu ihmisoikeuksiksi. Samoin täytyy olla asia oppimisen resurssien suhteen!


Näkymätön oppiminen -keskustelutilaisuus




Sain myös itse kunnian avata keskustelutilaisuuden näkymättömästä oppimisesta ja oppimisen tulevaisuudesta. Johdantona soitin Miguel Matamorosin Son de la Loma -kappaleen tres:llä säestäen. Syynä tähän oli omat vahvat oppimisen kokemukseni formaalisen opetuksen ulkopuolisesta oppimisesta, joita sekä tres:in soitto että espanjan kieli hyvin edustavat.


Kerroin vielä lyhyesti näkymättömän oppimisen protoparadigmasta ja siitä, että tärkeintä on se miten opitaan, ei mitä opitaan. Tämän jälkeen siirryttiin Google Docs:iin, Twitteriin ja Qaiku:uun kommentoimaan näkymättömän oppimisen kymmentä avainideaa. Kommentit löytyvät Ning:stä ja toivon, että kommentointi jatkuu!


Lopuksi koottiin ajatuksia, joita nämä ideat olivat herättäneet. Syntyi myös keskustelu, joka oli täynnä luovia ideoita, käytännön realismia ja rohkeata tulevaisuuden suunnittelua! Aika loppui kesken, mutta kaikki halusivat jatkaa keskustelua. Nälkä, ajan kulu ja ulkoiset motivaatiot unohtuivat... Olimme flow-tilassa!


Oli suuri kunnia saada osallistua SomeTime2011 -tapahtumaan. Suurkiitos kaikille järjestäjille ja Heikki Hallantielle tästä suurenmoisesta tapahtumasta! 

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Tietotyöläisten vallankumous




Tietotyöläiset

Aprendizaje Invisible... -kirjan mukaan Peter Drucker kuvasi jo vuonna 1959 jälkiteollisen ajan uuden ammattiprofiilin. Hän käytti siitä knowledge worker (tietotyöläinen) -käsitettä. Tällä käsitteellä Drucker kuvasi henkilöä, joka tekee työtä lähinnä informaation kanssa ja/tai jonka tehtävänä on hallita tietoa työssään. Yllättävän aikaisin Drucker osasi jo nähdä tulevaisuuteen. Nykyään yhä useampi ammatti on saamassa tietyöläisyyden tuntomerkkejä. Myös opettajan ammatti on siirtymässä lujaa vauhtia tähän suuntaan.

Kuten Cobon ja Moravecin kirjassa hyvin huomioidaan, niin tämä käsite ei enää rajoitu pelkästään työn yhteyteen. Kaikkien kansalaisten täytyy jossain määrin omaksua näitä taitoja selvityäkseen tietoa ja yhteyksiä täynnä olevassa maailmassa. Valitettavasti niistä, joilla ei ole näitä perustaitoja hallussaan, tulee digitaalisesti lukutaidottomia. He eivät pysty käyttämään verkkopankkia, tekemään etätyötä, maksamaan veroja verkossa tai edes ostamaan lentolippua Internetistä. Heistä on vaarassa tulla toisen luokan kansalaisia. Koulumaailma ei voi jäädä katsomaan sivusta tätä huolestuttavaa kehitystä, vaan sen on taattava kaikille kansalaisille riittävät perustaidot tietoyhteiskunnassa selviämiseen.

Tiedon agentit

Aprendizaje Invisible... -kirjassa viitataan Morgan Meyerin artikkeliin (The Rise of the Knowledge Broker, 2010), joka esittää useitä tarkeitä näkökulmia suhteessa tietotyöläisen (tiedon agentin) käsitteeseen. Tietotyöläiset ovat sen mukaan henkilöitä tai organisaatioita, jotka siirtävät tietoa ja luovat yhteyksiä eri kohderyhmien välille. Tiedon siirto ja kääntäminen voidaan ymmärtää prosessina, joka sisältää useita vaiheita: tietojen yhdistämistä, siirtämistä, formaatin tai kielen muuttamista ilman, että tietoa menetetään. On tärkeää huomata, että tämän tietotyöläisen (tiedon agentin) on osattava toimia muuttuvissa konteksteissa ja tiedon ylitarjonnassa, ollen kykenevä siirtymään tiedon lähteiltä sen soveltamiseen ja/tai kääntämiseen uusiin sovelluksiin ja formaatteihin. Tämä kaikki tulisi vielä kyetä tekemään dynaamisesti, kokonaisvaltaisesti ja toistaen ilman, että tingittäisiin tietoyhteiskunnan eettisistä ja oikeudellisista vaatimuksista. 

Haasteet koulumaailmalle

Koulutuksessa tiedon agentti on Meyerin mukaan aktiivinen fasilitoija, joka yhdistää ihmisiä, verkostoja, järjestöjä ja resursseja, ja joka vakiinnuttaa edellytykset luoda jotain uutta tai antamaan lisäarvoa jo olemassa olevalle. Koulu on suuressa vaarassa jäädä kehityksestä jälkeen, mutta samaan aikaan sillä on mahdollisuus tulla yhdeksi yhteiskunnan tärkeimmistä uudistavista voimista.

Aprendizaje Invisible... -kirjan mukaan näkymättömän oppimisen näkökulmasta Meyerin idea tiedon agenteista mahdollistaa ajatuksen "teknologian tekemisestä näkymättömäksi" ja huomion keskittämistä tietojen, taitojen ja kykyjen hankkimiseen, joita tarvitaan tiedon hankkimiseen, prosessointiin ja hallintaan valikoivasti, tehokkaasti ja multikontekstuaalisesti. Tämä on myös suuri muutos näkökulmassa tietotekniikkaan. Se tarkoittaa siirtymistä "insinööri-näkökulmasta" kohti "knowmadin" ihannetta.

Kirjassa kysytäänkin hyvin sitä, kuinka kaukana olemme vielä siitä ajasta, että yliopistomme, instituuttimme ja koulumme kouluttaisivat tiedon agentteja? Ovatko kyky yhdistää eri tietolähteitä, sopeutumiskyky, elinikäinen oppiminen tai analogis-digitaalisessa ympäristössä tarvittavat taidot riittävästi tunnustettu virallisessa koulutusjärjestelmässä? Onko tullut aika lopettaa koulut vai paremminkin miettiä, miten lopettaa "huono opetus"? Meidän tulee jatkaa kaikkien näiden kysymysten tutkimista.

On aika tehdä tietotyöläisten vallankumous!