Näkymätön oppiminen "selvällä" suomen kielellä - Bottom-up -ideoiden vallankumous

Tämä oli idea alkuperäiseksi kirjan kanneksi

Pitkän hiljaisuuden jälkeen avaan jälleen keskustelua näkymättömästä oppimisesta. Olen kirjoittanut jo monta blogikirjoitusta asiasta ja lisäksi pitänyt webinaareja (tallenne). Taustalla on siis ollut koko ajan John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirja "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tämä pitkä hiljaisuus on johtunut mm. projektista, jota olen pikku hiljaa tehnyt Wikiopistoon. Olen kääntänyt mainittua John  Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjaa suomeksi. Sain nyt ensimmäisen luvun (Luku 0: Johdatus näkymättömään oppimiseen: evoluutio (vallankumous) luokkahuoneen ulkopuolella) käännettyä. Siihen voi käydä tutustumassa ja parantelemassa lopputulosta tässä url-osoitteessa: 

http://fi.wikiversity.org/wiki/N%C3%A4kym%C3%A4t%C3%B6n_oppiminen/Luku_0

Seuraavaksi otan esille ja kommentoin joitakin asioita tästä ensimmäisestä luvusta. Haluan taas nostaa näkymättömän oppimisen ideoita esille keskusteluun. Ning-sivustossa löytyy monta toinen toistaan mielenkiintoisempaa keskustelua asiaan liittyen. Tervetuloa mukaan myös tähän ryhmään.

Miten koulutusta voitaisiin kehittää ja muuttaa

"Samoin kuin ei ole mahdollista tehdä yksinkertaisia, nopeita ja tehokkaita ratkaisuja ympäristöongelmien ratkaisemiseksi, niin myös kun ajattelemme syvällisiä parannuksia koulutuksessa, tulee panostaa pitkän aikavälin toimiin, joissakin tapauksissa monimutkaisiin eikä aina kaikkien silmin nähtävin tuloksin."

Tarvitaan syvällisiä muutoksia ja pitkän aikavälin toimia koulutuksen kehittämiseksi vastaamaan 3.0 yhteiskunnan vaatimuksiin. Kirjoittajat eivät siis kuvittele keksineensä yksinkertaista ratkaisua koulutuksen kehittämisen ongelmaan. Monimutkaisuus ei voi kuitenkaan olla tekosyynä muutoksen tarpeeseen reagoimattomuuteen. Meillä on ehkä parempi mahdollisuus kuin koskaan päästä vaikuttamaan siihen, miltä tulevaisuus tulee näyttämään. Tätä mahdollisuutta ei voi jättää käyttämättä!

Yhtenä esimerkkinä "Aprendizaje Invisible..." -kirjassa otetaan vertaisyliopiston idea:

"Tämä aloite on nimeltään Vertaisyliopisto (P2PU)[9] ja se sisällyttää Wikipediassa tai vapaissa ohjelmistoissa käytettäviä hajautetun älyn periaatteita, jotka tässä tapauksessa siirretään koulutukseen."

Hajautetun älyn periaatteessa saattaa olla yksi ratkaisu koulutuksen haasteisiin vastaamisessa. Yhteisöllisyyden merkitys kasvaa. Konnektivismi on luultavimmin yksi tulevaisuuden rakennuspalikoista. Samalla tavalla kuin tieteen tekemisessä ollaan siirtymässä kohti monitieteellistä näkökulmaa, myös koulutuksen näkökulma, jossa asiat on pilkottu oppiaineisiin ja viellä niiden sisällä pienempiin yksiköihin, on muutoksen tarpeessa. Samasta asiasta kirjassa jatketaan:

"...informaalin koulutuksen malli, joka perustuu oppimisen yhteisöihin. Avoimuuden, tietojen horisontaalisen siirtymisen ja inkluusion periaatteiden alla tarjotaan koulutusohjelmia ilmaiseksi. Sen filosofiana on, että me kaikki tiedämme jotakin, jota voimme jakaa ja samalla, paras tapa oppia jotain on opettaa."

Oppimisen yhteisöt, inkluusio, koulutuksen ilmaisuus ja paras tapa oppia on opettaa. Hienoja periaatteita ja ratkaisumalleja, mutta vastustus on kovaa... Keskeisenä muutoksen työvälineenä on kuitenkin toimintakulttuurin muutos. Ei ne välineet, vaan mitä niillä tehdään...

"Eri puolilla maailmaa ollaan kehittämässä lupaavia ideoita, jotka pyrkivät luomaan siltoja sellaiseen koulutukseen, joka vastaisi muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin."

Koulutuksen muutos on jo tapahtumassa. Elämme suurten mahdollisuuksien aikaa ja voimme oikeasti päästä vaikuttamaan siihen, millainen tulevaisuus meitä ja varsinkin meitä seuraavia sukupolvia odottaa. Haluatko olla mukana vaikuttamassa muutokseen? Minä ainakin haluan.

"Tämä kirja on syntynyt vahvan vakaumuksen tuloksena: on tärkeää käyttää hyväksi nykytilanne, samoin kuin ne tilat ja alustat, joita meillä on hallussamme, jotta voimme reflektoida ja toimia yksilöllisesti ja yhdessä suunnitellaksemme koulutusta, joka ei ole ainoastaan ajankohtaista, vaan myös kykenevä vastaamaan huomisen muutoksiin."

Muutoksen hetki on käsillä ja meidän tulee vaikuttaa siihen tietoisesti! Me nautimme Suomessa maailman parhaimmasta perusopetuksesta. Se on jostain ihmeen syystä kova pala niellä osalle meistä suomalaisista. Helpompi on hyväksyä Nokian menestystarinat tai Formula  menestykset. Pidetään kuitenkin huolta siitä, että myös tulevaisuudessa olemme ykkösiä koulutuksessa ja myös muilla kuin perusopetuksen alueella!

Mitä on näkymätön oppiminen

"Näkymätön oppiminen on kutsu rakentaa yhdessä koulutuksen paradigmaa, joka on inklusiivinen, joka ei aseta etusijalle mitään tiettyä teoreettista lähestymistapaa, vaan tuo esille sellaisia osaamisen alueita, joita on tähän asti laiminlyöty. Näkymätön oppiminen ei esitä teoriaa sellaisenaan, vaan metateoriaa, joka kykenee integroimaan itseensä erilaisia ideoita ja näkökulmia. Siksi olemme halunneet kutsua sitä protoparadigmaksi, joka on beta-tilassa ja täydessä rakennusvaiheessa. Se on eräänlainen work-in-progress, joka on avoin erilaisten näkökulmien ja tieteenalojen panostuksiin."

Näkymätön oppiminen on työn alla. Se kehittyy koko ajan. Me rakennamme sitä koko ajan itsemme näköiseksi. Muutamme näkymätöntä näkyväksi. Meidän tulee kuitenkin ottaa:

"...teknologisen kehityksen sekä formaalin, non-formaalin ja informaalin koulutuksen muutosten vaikutukset huomioon, sekä lisäksi niiden väliset metatilat."

Huomioon tulee siis ottaa teknologinen kehitys + formaali, non-formaali ja informaali koulutus + niiden väliset metatilat. Näin rakennamme tulevaisuuden koulutusta ja koulu tulee säilyttämään tärkeän asemansa osana yhteiskunnan kehitystä. Tämä asema on jo tällä hetkellä suuressa vaarassa. Koulu on menettämässä yksinoikeutensa opettamiseen.

Näkymätöntä oppimista kutsutaan:

"...protoparadigmaksi, joka on beta-tilassa ja täysin rakennusvaiheessa.

"Oppiminen ja koulutus nähdään:

"...läpi elämän ulottuvana jatkumona ja voi tapahtua milloin ja missä tahansa."

Se voisi olla:

"...merkityksellisempää koulutusta, joka pystyisi kaventamaan sitä kuilua, joka on formaalin koulutuksen opetuksen ja työmaailman vaatimusten välillä."

Eli:

"Näkymätöntä oppimista ei ehdoteta standardivastaukseksi kaikkiin oppimisympäristöihin. Ennemminkin etsitään sitä, miten näitä ideoita voidaan adoptoida ja adaptoida lähtien kontekstin erityisyydestä ja monimuotoisuudesta."

Ei standardivastauksia vaan ideoiden adoptoinnin ja adaptoinnin etsintää lähtien kontekstista. Ei patenttivastauksia vaan tarpeesta lähtevää ratakaisunetsintää.

Bottom-up -ideoiden vallankumous:

"Näkymätön oppiminen sen sijaan ehdottaa bottom-up-ideoiden vallankumousta ("do it yourself", "käyttäjien luomat sisällöt", "ongelmalähtöinen oppiminen", "elinikäinen oppiminen", jne.)..."

On voitava todella kyseenalaistaa käsitykset koulutuksesta tiettyyn ikäkauteen kuuluvana. Elinikäiseen oppimiseen tulisi olla subjektiivinen oikeus meillä kaikilla maapallon asukkailla!

Miksi näkymätön oppiminen

"...näkymätön ei ole sitä, mitä ei ole olemassa, vaan sitä, mitä ei ole mahdollista havaita."

Näkymätön oppiminen on myös olemassa, sitä ei vain havaita. Miten tämä on mahdollista?

"Eli toisaalta meillä on eksplisiittinen tieto, joka on helppoa koodata tai pukea sanoiksi, ja myös observoida kirjoissa, tietokannoissa, ohjelmointikäsikirjoissa, partituureissa, jne. Ja toisaalta on tämä toinen tieto, jota kutsutaan hiljaiseksi (tacit knowledge), joka on henkilökohtaista ja kokemuksen kautta saatua, ja joka osoittautuu paljon monimutkaisemmaksi (ellei jopa, joissakin tapauksissa, mahdottomaksi) siirtää, systematisoida ja jopa pukea sanoiksi."

Michael Polanyi

"Polanyi (1958) toteaa: "Tiedämme enemmän kuin osaamme ilmaista.""


Polanyin hiljainen tieto (tacit knowledge) on  taustateoriana myös näkymättömässä oppimisessa. Hiljainen tieto ja näkymätön oppiminen ovat toisiinsa liittyviä ideoita.


"Liittyen niihin työkaluihin, joita käytetään tukemaan oppimista se, mitä arkisemmiksi ja monipuolisemmaksi tieto- ja viestintätekniikan käyttö tulee, sitä todennäköisempää on uusien käytäntöjen ja oppimisen tapojen kehittyminen, jotka ovat jääneet näkymättömiksi tai ohitetuiksi perinteisille mittausmenetelmille..."


Tämä voisi olla syynä siihen, miksi TVT kuitenkin joka tapauksessa tukee näkymättömien oppimismuotojen ja -käytäntöjen kehittymistä.


"On mielenkiintoista, että maailma tarvitsee teknillis-ammatillisia tietoja, taitoja ja kykyjä, joita ei usein edes opeteta formaaleissa koulutuksen kanavissa. Tässä kysymme: miten nämä kriittiset taidot hankitaan?"


Hyvä kysymys! Koulun tehtävänä olisi valmistaa opiskelijat kohtaamaan tulevaisuuden haasteet. Kuinka tämä on mahdollista, jos suuri osa tarvittavista taidoista ei ole edes sisällytettynä opetussuunnitelmaan?

Jatkoa seuraa

Lopetan tällä kertaa tähän, ettei blogikirjoitus venyisi liian pitkäksi. Jatkan piakkoin lisää samasta aiheesta. Näkymätön oppiminen näkyväksi pikku hiljaa, mutta varmasti!

MediaLab Xmas Day 2011 - Ihanaa Luovaa Hulluutta

Näkymättömän oppimisen Ning-sivuilla on käynnissä todella mielenkiintoinen keskustelu, jossa mm. Pekka Ihanainen ja Jesse Soininen ovat viime aikoina menneet syvälle oppimisen uuden paradigman etsimisessä. Pekka Ihanainen kiteytti kutsun lähteä tekemään näkymättömästä näkyvää: "Tässä tuli mieleen, että yksi tärkeä juttu olisi hahmottaa informaalin ja formaalin oppimisen välistä tilaa ja sitä millaisia käytäntöjä ja oppimis/opetustekoja sillä tapahtuu."

Aleksander Nikulin: Creative Collaboration in Digital Native Communities

Kun osallistuin MEDIA LAB DEMO DAY -tapahtumaan Lasipalatsissa 15.12.2011, tulivat nuo Pekka Ihanaisen sanat mieleen. Sain nähdä kavalkadin ihania luovan hulluuden luomuksia. Samalla tuntui siltä, että olin katsomassa myös sitä, millaista voisi olla oppimisen tulevaisuus. Tuntui siltä, että Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun medialaboratorio, on jo toteuttamassa tulevaisuuden oppimista. Ei olekaan ihme, että se valittiin "yhdeksi maailman johtavista tieteidenvälistä korkeakoulututkimusta tekevistä medialaboratorioista Times Higher Education -lehden MIT:n medialaboratoriota käsittelevässä artikkelissa".

Luovan hulluuden kavalkadi

Esityksen rytmi oli kiihkeä. Muutamassa minuutissa tuli esittäjien kiteyttää luomuksiensa keskeinen sisältö yleisölle ymmärettävässä muodossa. Oivaltavasti keskeisessä osassa olivatkin itse luomukset, jotka parhaimmillaan tuottivat performansseja, joissa tiede ja taide yhdistyivät elämyksellisiksi kokonaisuuksiksi. 

Muutamia esimerkkejä luovuuden kirjosta: CityBeat -projektissa ihmisillä kadulla oli mahdollisuus päästä taktiilisesti tunnustelemaan laatikoista toisten kaupunkien sydämen lyöntejä. Mukana olivat Helsinki, Riga, Lissabon ja Lontoo. Hand Gesture Based MIDI Controller -projektissa ultraäänisensoreiden avulla päästiin vaikuttamaan kädellä MIDI-laitteistoon ja tuottamaan ääniä. Creative Collaboration in Digital Native Communities -projektissa, joka on vasta alkanut, tutkitaan Internet:in muutosta viihteellisestä leikkiympäristöstä paikaksi, jossa järjestetään vallankumouksia. Playful Soul -projektissa tehtiin näkymättömästä näkyvää. Etsittiin sielua... voiko sitä koskea tai nähdä...

Sound Gloves - ääni käsissä

Videot on tehty iPhone:lla. Harmi, että heräsin filmaamaan vasta esityksen lopussa. Hieno esitys, jossa vielä väritys meni suoraan meikäläisen sieluun ;-)

The gloving sound - epäonnistumista ei pelätä

Tämä esitys oli aivan mielettömän hauska! Inhimillinen levysoitin! Henri Hütt näytti meille mallia hyvästä itsetunnosta ja tulevaisuuden oppimisesta. Epäonnistumista ei tarvitse pelätä vaan siitä otetaan kaikki ilo irti. Tästä keksinnöstä saatetaan muuten vielä kehittää mielettömiä variaatioita. Ehkä syntyy jopa uusi musiikin muoto...

Aerobical mechanic & organic orchestra - keho muuttuu musiikiksi

Juan Duarte ja Valtteri Wikström olivat yhdistäneet akustiset soittimet (rummut) elektronisiin, joita ohjattiin omalla keholla. Todella vaikuttava esitys! Tekniikan kanssa oli aina välillä vähän ongelmia, mutta tässäkään esityksessä sen ei annettu haitata menoa. Vaikuttavaa ja samalla hullun hauskaa!

Hyvältä näyttää

Tässä oli vain muutama esimerkki aivan mahtavasta annista. Joistain näistä projekteista saattaa vielä syntyä jotain, josta koko maailma haluaa päästä osalliseksi. Jos ajattelen tätä näkymättömän oppimisen ideoiden näkökulmasta niin: 

- tässä tilaisuudessa koin informaalin oppimisen päässeen vaikuttamaan todella voimakkaasti formaalin koulutuksen sisällä

- yhteiskunnalliset ja teknologiset muutokset olivat päässeet vaikuttamaan koulutukseen ja oppimiseen

- keskityttiin enemmän siihen miten opitaan (tekemällä oppimiseen) kuin mitä opitaan (oppiminen tapahtuu toiminnan sivutuotteena)

- uskallettiin sukeltaa tulevaisuuteen ja rakennettiin tulevaisuuden mahdollisuuksia

- oppiminen muuttui uuden teknologian myötä 

Tämä on siis mahdollista ja toteutettavissa olevaa. Oppimisen vallankumous on alkanut!

Näkymätön pikkujoulu - lahjoja koko maailmalle

Maailmanparantajien on helppo hymyillä

Sometu-pikkujoulut pidettiin tänä vuonna Petäys Resort:ssa Tyrvännöllä 26.-27.11.2011. Olin lupautunut ohjelmanvetäjäksi liittyen näkymättömän oppimisen tematiikkaan Näkymätön oppiminen "jatko" -webinaarin yhteydessä. Näkymätön pikkujoulu oli lauantaipäivän osuus, jonka oli tarkoitus olla mahdollisimman osallistavaa osallistujille. Tarkoituksena oli saada näkymättömän oppimisen ideat realisoitumaan. Kyseessä oli leikkimielinen kilpailu, jonka voittaisi tonttujoukko, joka

• olisi luova, innovatiivinen, yhteistyökykyinen ja motivoitunut
• olisi kekseliäs, intuitiivinen ja kykenevä tuottamaan ideoita
• kykenisi oppimaan ja poisoppimaan nopeasti
• käyttäisi TVT:tä rohkeasti ja kokeellisesti
• olisi verkostoitunut ja yhteistyökykyinen.

Petäys Resort

Meitä oli kuusitoista sometulaista kokoontuneina hivelevän kauniiseen Petäykseen. Aurinko vielä näyttäytyi sopivasti toivottamaan meidät tervetulleiksi tuleviin koitoksiin. Ennen näkymättömän pikkujoulun osuutta asetuimme istumaan rinkiin. Pauliina Mäkelä asetteli keskelle kortteja, joissa oli ominaisuuksia ja niihin liittyviä kuvia. Jokainen sai valita niistä 2-3 korttia, jotka vastaisivat omia ominaisuuksia tai olotilaa. Vuorotellen kerroimme itsestämme ja tuntemuksistamme. Tarinat menivät syvälle vaikka monet paikalla olijoista tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa. Tuleva tehtävä oli aika vaativa, enkä ollut ollenkaan varma siitä, tulisiko se toimimaan. Huomasin, että paikalla oli ihmisiä, jotka pystyisivät mihin vain. 

Näkymätön pikkujoulu

Suunnittelimme yhdessä, miten jakautuisimme ryhmiin. Päätettiin tehdä kolmen ihmisen ryhmiä ja ryhmät muodostuisivat vapaasti. Sillä aikaa, kun virittelin tietokonetta kuntoon, olivat ihmiset muodostaneet ryhmät. Näytin blogin loppuun upottamani esityksen, lähes ilman selostuksia.

Ideana oli tehdä näkymätön oppiminen näkyväksi käyttämällä tekemällä oppimisen menetelmää. Tiesin, että tehtävä oli todella haastava. Ei ollut selviä toimintaohjeita, vaan jokaisen ryhmän pitäisi rakentaa oma ratkaisunsa haasteeseen.

Ensimmäinen mysteeri

Esityksen lopussa kerrottiin hashtag #avoinvisio ja QR-koodi, joka johdattaisi avoimien oppimisympäristöjen lähteille. Sinne kaikki linkittäisivät omat luomuksensa. Jotta asiat eivät menisi liian helpoiksi, käytettiin yhteisenä mikroblogipalveluna avoimeen lähdekoodiin perustuvaa identi.ca:a.

Me ollaan aivan pihalla

Tehtävä ei todellakaan ollut helppo. Jo QR-koodin lukeminen Keynote-esityksestä vaati erilaisten app:ien kokeilemista. Vähitellen kaikki ryhmät pääsivät alkulähteille.

Ryhmät siirtyivät eri tiloihin ahkeroimaan. Seuraava ongelma olivat langattomat yhteydet, jotka jälleen kerran aiheuttivat harmaita hiuksia. Ryhmät keksivät erilaisia ratkaisuja tähän ongelmaan. Identi.ca aiheutti myös pään vaivaa, sillä se lakkasi hyväksymästä kirjautumisia. Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin todella luovat ihmiset, jotka keksivät siirtyä koneilta toiselle ja pääsivät näin tavoitteeseensa.

Pihalla-ryhmä sisällä

Kiertelin kyselemässä eri ryhmiltä kuulumisia. Pihalla-ryhmä kertoi olevansa aivan pihalla siitä, mitä pitäisi tehdä ja siksi myös nimesi oman ryhmänsä näin. Huomasin myös pientä suorituspainetta ilmassa, vaikka kyseessä olikin leikkimielinen hauskanpito. Pihalla ryhmä taisi myös vähän hämätä, sillä myöhemmin heiltä tuli todella hieno esitys:

Linkki pihalla-ryhmän Google Docs -dokumenttiin

Pihalla-ryhmä käytti Google:n palveluja: Doogle Docs:ia dokumentin tekoon ja Google+:aa suunnitteluun. Ryhmä käytti vahvuuksiaan, kuten mm. Jaana Nyström:iä Google+:ssa, Harri Vainikkaa vuorovaikutustaidoissa ja Titi Tammista sosiaalisessa mediassa, hyväkseen. 

Sydämen tahtiin

Oli myös aivan mahtavaa, että jokainen ryhmä keksi aivan omanlaisensa ratkaisumallin tehtävään. EKG-ryhmä pyysi minua hankkimaan joko post-it -lappuja tai sitten maalarinteippiä. Maalarinteippiä löytyikin ystävällisestä ja avuliaasta Petäyksen respasta. 

EKG-ryhmä avaa oppimisen saloja

EKG-ryhmä oli liikkeellä suurella sydämellä nimensä mukaisesti. He pohtivat asiat valmiiksi ennenkuin siirtyivät toteutukseen. EKG-ryhmä pohti oppimista syvällisesti ja globaalisti. Ryhmästä löytyi viisautta ja näkemystä: Heikki Hallantie, Leena Vainio ja Jaana Paju.

Linkki EKG-ryhmän Animoto-esitykseen

Rentoa luovuutta maailmaa syleillen

Maailman syleilijät tuntuivat osaavan nauttia olostaan. Heidän ryhmästään huokui harmonia ja luovuus samassa paketissa. 

Maailman syleilijät luomassa

Maailman syleilijöille tehtävä ei koskenut vain tätä hetkeä, vaan sen tekeminen tulee jatkumaan... He näkevät maailman globaalisti... Avoimeen tehtävään avoin vastaus... Mahtavaa! Ryhmässä riitti asiantuntemusta ja taitoa: Helena Pulkkinen, Antti Keskitalo ja Minna Artimo.

Linkki maailman syleilijöiden aarreaitoille

Linkki globaaliin jouluun

Sosiaalisuus on voimaa myös kilteillä ihmisillä

Kiltit-ryhmä joutui kamppailemaan teknisten vaikeuksien kanssa paljon heti alussa. Tätä ryhmää olisi kuitenkin ollut mahdoton lannistaa. Heistä hehkui positiivinen energia ja sosiaalisuuden voima. He ottivat heti verkostot käyttöön, kun tekniikka vain sen salli. Tämä ryhmä käytti myös avoimien oppimisympäristöjen mahdollisuuksia todella oivaltavasti. 

Kiltit ja sosiaaliset

Kun järjestämässä on maailman ihanin ihminen Pauliina Mäkelä, niin ei ole ihme, että syntyy ihmeitä! Positiivisen energian ryhmässä mukana olivat Pauliinan lisäksi Jaana Kullaslahti ja Katariina Haavisto. Tämä ryhmä käytti aivan mahtavasti hyväkseen avoimia oppimisympäristöjä. Purot.net heti käyttöön! Hienoa!

Tässä linkki tehtävän ratkaisuun, joka johti vielä:


Kaikkien oppijoiden kohtaamispaikkaan Mieletöntä ja mahtavaa!

Maailmanparantajat voittavat varmasti

Maailmanparantajilla olivat sekä psykologiset että sosiaaliset aseet heti alusta käytössä. Jo aivan kilpailun alkuvaiheessa he ilmoittivat kaikille voittavansa kilpailun. Ja näinhän siinä kävi. Ryhmä käytti sosiaalisen median välineitä todella oivaltavasti. He pääsivät myös todella nopeasti vauhtiin. Tälle ryhmälle tehtävänanto tuntui sopivan erinomaisesti. 

Maailmanparantajat työn touhussa

Maailmanparantajien hurjassa ryhmässä oli myös oma guruni Anne Rongas, jolta olen Tarmo Toikkasen ohella oppinut sosiaalisen median kautta koko oppimisen uuden ulottuvuuden. Tässä mielettömän kovassa ryhmässä olivat mukana Annen lisäksi Jari Moisio ja Helena Mykrä. Ei voi kuin ihailla!

Tässä linkki Maailmanparantajien mahtavaan kokonaisuuteen wikiopistossa

Nöyrä kiitos

Kyllä oli mahtava kokemus! Kiitos Pauliina, kun pyysit mukaan! Elämäni paras pikkujoulu! Tulokseksi syntyi vielä oppimisympäristöjä, jotka jatkavat elämäänsä ja niistä voi syntyä vielä vaikka mitä! Näkymätön tuli näkyväksi!

Näkymätön pikkujoulu

View more presentations from Tero Toivanen

Inspiroiva IT-kouluttajien 10-vuotisjuhlaseminaari

Sain kunnian päästä mukaan osaalistumaan esiintyjänä IT-kouluttajien 10-vuotisjuhlaseminaariin Hotelli Arthurissa 9.11.2011. Seminaari alkoi yhdeksältä aamulla ja kesti juhlagaaloineen melkein puolille öin. Mukaan oli saatu todella mielenkiintoisia esiintyjiä: Esko Kilpi, Ville Venäläinen, Jaana Holvikivi, Teemu Leinonen, Teemu Arina, Anne Rongas ja Jyrki Kasvi. 

Puheenjohtajan terveiset

Tarmo Toikkanen

Onnellisen perhetapahtuman johdosta IT-kouluttajien hallituksen puheenjohtaja Tarmo Toikkasen terveiset kuultiin nauhoitteena. IT-kouluttajien aiempi puheenjohtaja ja nykyinen sihteeri Eija Kalliala kertoi IT-kouluttajien toiminnasta koko sen historian ajalta. IT-kouluttajat on 21.8.2001 perustettu Tietotekniikan liiton jäsenyhdistys.

Eija Kalliala

Yllätys muodostuikin yllätykseksi laatijalleen

Irmeli Pietilä oli laatinut Tarmo Toikkasta varten yllätykseksi koosteen esiintyjien esityksistä, jotka hän nyt joutui itse esittämään. Samalla tuli tunnistaa kenen esityksistä oli milloinkin kyse. Parhaiten onnistuneille oli luvassa paidat palkinnoksi. Irmeli Pietilä hoiti osuutensa tyylikkäästi, samoin koko seminaarin juontamisen. Hyvällä huumorilla ja inspiraatiolla hän piti yllä hyvää tunnelmaa koko päivän.

Irmeli Pietilä

TVT opetuksessa keskiajalta kohti uutta aikaa

Seminaarissa oli kaksi puolen tunnin esitystä, joista ensimmäisen piti Teemu Leinonen. Hän sai puoleen tuntiin mahtumaan todella paljon kiinnostavaa asiaa. Esityksessään hän teki todella mielenkiintoisen vertauksen Eurooppalaisen sivistyksen kehityksen suuren linjan ja TVT:n kehityskaaren välillä. 

Eurooppalaisen sivistyksen kehitys voidaan jakaa karkeasti antiikkiin, keskiaikaan ja uuteen aikaan. Näistä antiikin ja uuden ajan voidaan ajatella edustavan korkeita kehitysvaiheita, kun taas keskiaikaa voidaan ajatella matalaksi kehitysvaiheeksi näiden korkeiden vaiheitten välissä. Asia ei tietystikään ole näin yksinkertainen eikä keskiaika välttämättä ole niin synkkä kuin miksi sitä kuvaillaan. 

Teemu Leinonen

Teemu Leinonen esitti kehityskaaren tietokoneiden käyttämisestä oppimisessa, joka lähti liikkeelle 1975 ja päätyen nykyhetkeen. Kronologisesti etenevät vaiheet hän nimesi seuraavin englanninkielisin termein: Programming/ drill and practice, Computer-based training (CBT) with multimedia, Iternet-based training (IBT), e-Learning, Social software + free and open content. Näihin vaiheisiin hän yhdisti aikaisemmin esittämänsä Eurooppalaisen sivistyksen kehityksen kuvion. Näin Programming/ drills and practice edusti antiikin loiston aikaa ja Teemu Leinonen antoi oivia esimerkkejä mm. Douglas Engelbart:in aikaansa edellä olevista kokeiluista, jotka muistuttavat tämän hetken sosiaalisen median välineillä tehtäviä asioita. Computer-based training with multimedia ja Internet-based training edustivat vuorostaan pimeätä keskiaikaa, kun taas e-Learning, Social software + free and open content ovat viemässä meitä uuteen aikaan. 

Avoimet oppimisympäristöt korostuivat osana kehitystä kohti uutta aikaa. Teemu Leinonen mainitsi mm. LeMill:in esimerkkinä tästä kehityksestä. 

Teemu Leinonen esitteli myös Erkkolan määritelmän sosiaaliselle medialle vuodelta 2009: "Sosiaalinen media on teknologiasidonnainen ja rakenteinen prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla vertais- ja käyttötuotannon kautta. Samalla sosiaalinen media on jälkiteollinen ilmiö, jolla on tuotanto- ja jakelurakenteen muutoksen kautta vaikutuksia yhteiskuntaan, talouteen ja kulttuurin."

Miljoona apinaa irti

Toisen puolen tunnin "pitkän" esityksen piti Jyrki Kasvi. Hän sai myös puoleen tuntiin mahdutettua hirmuisen määrän tärkeää asiaa. Huoltosuhde on Suomessa romahtamassa pysyvästi. Jyrki Kasvi esitti huolestuttavan esimerkin tämänsuuntaisesta kehityksestä Japanista, jossa robottikuutit lohduttivat viime tsunamista selvinneitä vanhuksia. Onko tämä meilläkin edessä: vanhustenhoito robottien käsissä?

Jyrki Kasvi puhui myös hukatusta etumatkasta. Suomi oli vielä 2000-luvun alussa tietotekniikan edelläkävijämaita. Viimeaikoina Suomi on kuitenkin pudonnut huolestuttavasti kansainvälisissä vertailuissa. Ainoa poikkeus on Pisa-menestys. 

Miksi näin on sitten tapahtunut? Jyrki Kasvin mukaan Suomi unohtui paistattelemaan erinomaisuudessaan, lainsäädäntö ja viranomaiset putosivat kehityksen vauhdista, lisäksi suomalaiset yrityksen kasvoivat kylläisiksi ja hitaiksi. 

Mitä sitten voi tehdä? Jyrki Kasvin mukaan läpimurrot vaativat "miljoonan apinan" päästämistä irti ja toi Teemu Leinosen tavoin avoimien toimintamallien ideaa esille. Innovaatiot vaativat luovaa anarkiaa. Projektihelvetissä niiden syntyminen on mahdotonta. Suomesta on tullut projektien luvattu maa.

Salama-alustukset

Lounaan jälkeen pääsimme me muut esiintyjät vuoroon salama-alustuksin. Jokaiselle esiintyjälle oli varattu ruhtinaalliset 8 minuuttia esitykseensä. Seurasi toinen toistaan mielenkiintoisempia ja ajattelemaan laittavampia esityksiä. Toivottavasti niistä tulee jossain vaiheessa tallenne jakoon, jotta pääsee ne vielä uudelleen kokemaan.

Viimeisimmässä erinomaisessa blogikirjoituksessaan Cloud Learning as Universal Primary Education Teemu Arina käsittelee osin samoja asioita kuin esityksessään. Mobiiliteknologian myötä olemme pääsemässä eroon neljän seinän rajoittamasta oppimisesta ja pääsemme käsiksi suunnattomaan määrään tietoa. Meillä on kirjasto mukanamme taskussamme!

Teknologiat ovat myös muuttumassa näkymättömiksi. Ne ovat pian integroituina kaikkialle, emmekä kohta edes huomaa niitä käyttävämme. Ne ovat muodostuneet osaksi jokapäiväistä elämää.

Esko Kilven syvälliset ajatukset tekivät minuun suuren vaikutuksen. Samoin muiden esiintyjien oivaltavat ja hienot esitykset, jotka lähestyivät tätä tematiikkaa yllättäen hyvin samansuuntaisesti. 

Näkymä näkymättömään

Oma salama-alustukseni, jonka yritin esittää Pecha Kucha -esityksenä, käsitteli mm. näkymätöntä oppimista, kuinka ollakaan ;-) Upotan esitykseni tähän:

Näkymä näkymättömään oppimiseen

View more presentations from Tero Toivanen

Learning Café

Edellisen Learning Café:n pääsin kokemaan ITK 2011 -päivillä. Se oli silloin mahtava oppimiskokemus ja niin oli tälläkin kertaa. Jokainen esiintyjistä oli esittänyt haasteen, jota sitten ratkottiin ryhmissä yhdessä esiintyjien kanssa. Tasaisin väliajoin ihmiset vaihtoivat pöytien välillä vapaamuotoisesti.

Oma haasteeni oli: "Kun oppiminen uhkaa siirtyä koulusta muihin ympäristöihin, mitä it-kouluttajat voisivat tehdä, etteivät koulut muuttuisi pelkiksi päivähoitopaikoiksi?"

Ja tällaisia vastauksia ja kysymyksiä syntyi eri ryhmien yhteistyöllä pöytäliinaan:

- Opettajasta oppimisen ohjaaja 

- Opettaja -> personal trainer 

- Miksi oppija ei saa itse asettaa tavoitteitaan? 

- Palkitsevat oppimisympäristöt 

- Pitäisikö koulujen avautua? 

- Motivoivat oppimisympäristöt 

- Pitäisikö opettajien mennä sinne, missä on kivaa? 

- Oppia kokonaisuuksia yksityiskohtien sijasta 

- Mihin tarvitsen oppimiani asioita? Mihin ne minut vievät? 

- Opettajat ottavat pelit opetukseensa 

- Oppijoiden osaamisen tunnustaminen 

- Oppilaat/opiskelijat tekevät itse pelejä 

- Missä vaiheessa kivuus katoaa? 

- Miksi ekaluokkalaisen mielestä koulussa ei ole kivaa (teki itkien läksyjä) 

- Miksi tarvitaan erillisiä opinto-ohjaajia? 

- Yhteisöllinen oppiminen 

- Oppilas opettaa opettajaa 

- Miksi koulu on neljän seinän sisällä ulkona maailmasta? 

- Oppiminen on monimuotoista! 

- IT:stä pitää tehdä näkymätöntä

Eikä siinä kaikki

Lisäksi oli varattu aikaa verkostoitumiseen ja varsinaisen seminaariosuuden lopuksi esiintyjät nousivat vielä estradille käsittelemään sekä Learning Café:ssa että alustuksissa syntyneitä ajatuksia ja yhteisiä linjauksia. Toivottavasti tämäkin osuus tulee jossain vaiheessa tallenteena ulos.

Minua oli pyydetty jo etukäteen myös soittamaan juhlaillallisella. Minulla oli siis tressini mukana ja laulelin kuubalaista son-musiikkia osallistujille. Ilta kuitenkin vielä jatkui kiihkeissä keskusteluissa, jotka meidän pöydässämme käsittelivät jopa uskontoon liittyviä asioita. Olipa hurja ilta! Vielä seuraavana päivänä pää surisi kuin ampiaispesä täynnä uusia ideoita! 

Oppimisen vallankumous on alkanut!

Avoimien oppimisympäristöjen käyttö verkkopedagogiikassa

Pidin 24.10.2011 "Avoimien oppimisympäristöjen käyttö verkkopedagogiikassa" -kurssin joukolle Espoolaisia opettajia. 12 opettajaa oli uskaltautunut mukaan seikkailuun. Kurssia varten käytimme hyväksi Wikiopistoa, johon rakensin tarkoitusta varten kurssin. Hyödynsin kurssia varten materiaalia ennen muuta erinomaisesta "Vapaiden ja avointen oppiresurssien tuottaminen" -kurssista, jonka kävin syksyllä 2009. Alkuperäinen kurssi kesti kymmenen viikkoa ja oma kurssini vain yhden päivän, joten jouduin karsimaan aika lailla alkuperäistä materiaalia. Lisäsin myös mukaan aika paljon uutta sisältöä. Kurssin aluksi kävimme läpi vähän teoreettista taustaa, johon liittyvän esityksen upotan tämän blogin loppuun. Kurssin päätyttyä pidimme vielä verkkoneuvottelun 27.10.2011, jossa osa kurssilaisista esitteli tuotoksiaan.

Avoimet oppimisen resurssit (Open Educational Resources, OER)

Mitä avoimet oppimisen resurssit sitten ovat? UNESCO:ssa 2002 päädyttiin tällaiseen muotoiluun: "The term Open Educational Resources (OER) was adopted at a UNESCO meeting in 2002 to refer to the open provision of educational resources, enabled by information and communication technologies, for consultation, use and adaptation by a community of users for non-commercial purposes" Löytyy alkuperäisestä lähteestä sivulta 7.

Avoimilla oppimisen resursseilla ymmärretään siis opetuksessa (oppimisessa) käytettäviä sisältöjä, joita kaikki voivat vapaasti käyttää, luoda, kopioida, muokata ja jakaa tietyin edellytyksin, jotka käyn vähän tarkemmin läpi tekijänoikeuksien yhteydessä alempana.

Miksi avoimuus?

Konnektivismin, jossa oppimisen ajatellaan tapahtuvan enenevässä määrin ihmisten välisissä verkostoissa, merkitys kasvaa koko ajan. Sen mukaan oppiminen ja tieto perustuvat mahdollisuuksien moninaisuudelle. Konnektivistisen näkemyksen mukaan oppimisessa korostuu erikoistuneiden tietolähteiden yhdistämisen prosessi. Yhteyksien vaalimista ja ylläpitämistä tarvitaan helpottamaan elinikäistä oppimista. Avoimet oppimisympäristöt luovat luonnollisen alustan konnektivismin toteuttamiselle.

Mobiiliteknologian ja muun tietotekniikan antamat mahdollisuudet oppimiselle ovat muuttamassa oppimisen paradigmaa. Avoimien oppimisen resurssien myötä myös kaikista heikoimmista lähtökohdista tulevien mahdollisuus tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin oppimisessa paranevat. Puhutaan todella tärkeistä asioista, jotka vaikuttavat koko maailman rauhaan, kehittymiseen ja hyvinvointiin. "Opettajan tärkein tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi" - saman periaatteen pitäisi ohjata myös toimintaamme globaalisti.

Avoimien sisältöjen määrät kasvavat verkossa koko ajan. Monille meistä niiden käyttäminen on itsestään selvyys ja osa jokapäiväistä elämäämme. Koulumaailma  on kuitenkin jäänyt näitten resurssien käyttämisessä ja kehittämisessä oudosti ulkopuolelle. Espoolaisille opettajille pitämäni kurssi on yksi vaatimaton tekijä tiellä kohti avoimien oppimisympäristöjen käyttöä ja luomista laajemmin koulumaailmassa. Kurssimateriaali on avoimesti kaikkien käytettävissä ja edelleen muokattavissa.

Oppimisympäristöksi Wikimedia

Oppimisympäristön valintaa mietin aika pitkään. Mielessäni oli Wikiopiston (tai Wikikirjaston) lisäksi ennen muuta LeMill. Myös Purot.net oli yhtenä varteenotettavana mahdollisuutena. Päädyin kuitenkin Wikiopistoon siksi, että se on osa Wikimediaa, ja Wikipedian kautta luultavasti tutuin ympäristö edellä mainituista ympäristöistä opettajille. Samalla se saattaisi tehdä Wikipedian tutummaksi ja ymmärrettävämmäksi, ehkä jopa kannustaisi artikkelien kirjoittamiseen Wikipediaan. 

Kurssin pohjaksi valitisin siis Wikiopiston, johon jokaisen osallistujan oli tarkoitus luoda omalle käyttäjäsivulle hiekkalaatikko harjoittelemista varten. Lainasin tämän idean Wikieducator -kursseista, joihin olen myös osallistunut aikaisemmin. Ongelmaksi osoittautui yllättäen kirjautuminen. Koska olimme samassa opetustilassa, myös IP-osoite oli kaikilla sama. Wikiopisto pisti kampoihin eikä antanut luoda kuutta uutta tiliä enempää. Kurssipäivän lopuksi kokeilimme uudestaan ja silloin se onnistui. Onneksi mukana olleet opettajat olivat luovia ja keksivät luoda ala-hiekkalaatikoita. Ensi kerralla tiedän, että käyttäjätilit kannattaa luoda jo ennen kurssia.

Varsinaisten uusien oppimisympäristöjen luomista harjoiteltiin tekemään Wikikirjastoon. Osa kurssilaisista päätyi kuitenkin valitsemaan Wikispaces-palvelun, vaikka se ei kuulukaan Wikimediaan. Se ei myöskään edusta samalla tavalla avoimia oppimisympäristöjä kuin muut aikaisemmin mainitsemani palvelut, mutta tarjoavat toisaalta koulumaailmalle tärkeitä ominaisuuksia.

Ongelmana avoimissa oppimisympäristöissä voi koulumaailman suhteen olla juuri avoimuus. Oppilaiden omat tuotokset ovat avoimesti kaikkien nähtävillä ja tämä täytyy ottaa huomioon kaikessa toiminnassa. Wikispaces tarjoaa mahdollisuuden suljettuihin ympäristöihin myös maksuttomana vaihtoehtona, kun kyseessä on opetuskäyttö. 

Tekijänoikeudet ja Creative Commons

Avoimista oppimisympäristöistä on vaikea puhua mainitsematta tekijänoikeuksia. Niiden kanssa joutuu tekemisiin heti, kun alkaa luoda oppimisen resursseja: "Minkälaiset tekijänoikeudet ovat niillä materiaaleilla, joita resurssissa käytetään?" Vaikka kyseessä olisi pelkästään jo olemassa olevien resurssien käyttö, joudutaan samojen kysymysten ääreen. Onneksi meillä suomalaisilla on Tarmo Toikkanen, joka on tehnyt tärkeää ja korkealaatuista työtä näiden kysymysten parissa.

Creative Commons on se ratkaisu, jonka myös Wikimedia on valinnut. Wikimedian sisällöt jaetaan  Creative Commons Attribution/Share-Alike -lisenssillä. Tällä lisenssillä: "Annat muiden kopioida, jaella, näyttää ja esittää sinun tekijänoikeusiisi kuuluvaa teosta sekä sen pohjalta tehtyjä muokattuja versioita teoksestasi vain, jos he mainitsevat nimesi alkuperäisenä tekijänä. Annat muiden levittää muokattuja teoksia vain samalla lisenssillä, jolla oma teoksesi on julkaistu." 

Tekijänoikeudet saattavat olla yksi vaikeimmista esteistä, joita vapaiden oppimisympäristöjen kehittämisellä on edessään. Näissäkin asioissa on hyvä nostaa kissa pöydälle ja löytää ratkaisu, joka todella hyödyttää koko ihmiskuntaa. Itse tutkimusta tekevänä joudun kohtaamaan saman ongelman, joka todella haittaa vapaata tieteen tekemistä. Tutkimustieto ei ole vapaasti kaikkien saatavilla, niinkuin sen pitäisi olla. Ne ovat monesti maksullisten palveluiden ja tietojärjestelmien takana, jos ollenkaan saatavilla. 

3.0 oppiminen

Kirjoitin näin edellisessä blogikirjoituksessani: "3.0 kouluissa teknologia on jo kaikkialla, osa luonnollista elinympäristöä. Oppimista varten ei enää tarvitse mennä koulurakennuksiin, vaan opiskella voi missä vain. Koulujen sijasta voi olla oppimisen keskuksia, jossa pedagogian ammattilaiset (tulevaisuuden opettajat?) auttavat ihmisiä löytämään heitä parhaiten palvelevat oppimisen ympäristöt, menetelmät ja välineet. Oppiminen on elinikäistä ja kaikki voivat olla sekä oppilaita että opettajia."

Avoimuuden merkitys tulee vain kasvamaan. Kehitys ei tule pysähtymään, vaan se kiihtyy koko ajan. Lähdetään mukaan kehitykseen ja ollaan mieluiten kehityksen kärjessä kuin taistelemassa tuulimyllyjä vastaan, yrittäen hidastaa jo hävittyä taistoa!