lauantai 24. maaliskuuta 2012

Näkymätön oppiminen ensimmäistä kertaa

Ruutukaappaus blogikirjoituksesta, jossa näkymätön oppiminen mainitaan ensimmäistä kertaa

Jatkan jälleen keskustelua näkymättömästä oppimisesta. Olen kirjoittanut jo monta blogikirjoitusta asiasta ja lisäksi pitänyt webinaareja (tallenne). Taustalla on John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirja "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Olen kääntänyt kirjaa suomeksi. Ensimmäisen luku (Luku 0: Johdatus näkymättömään oppimiseen: evoluutio (vallankumous) luokkahuoneen ulkopuolella) on valmis. Siihen voi käydä tutustumassa ja parantelemassa lopputulosta tässä url-osoitteessa: 
http://fi.wikiversity.org/wiki/N%C3%A4kym%C3%A4t%C3%B6n_oppiminen/Luku_0

Haluan nostaa näkymättömän oppimisen ideoita esille keskusteluun. Ning-sivustossa löytyy monta toinen toistaan mielenkiintoisempaa keskustelua asiaan liittyen. Tervetuloa mukaan myös Ning-ryhmään.

Tällä kertaa käsittelen sitä Cristóbal Cobon blogikirjoitusta "Aprendizaje Invisible: M-learning + Personal Learning Environment" (6.5.2007), jossa näkymätön oppiminen mainitaan ensimmäistä kertaa. On mielenkiintoista, että näkymätön oppiminen mainitaan ensimmäistä kertaa juuri mobiilioppimisen yhteydessä. Mobiilioppiminen on aiheena myös IT-kouluttajien Koulutus taskussa -kevätseminaarissa.



Uusi teknologia, vanhat metodit


Cobon mielenkiintoisessa blogikirjoituksessa sanotaan suunnilleen mm.:


"Vaikka e-oppiminen on osoittautunut erittäin hyödylliseksi siltä kannalta, että sillä on mahdollisuus tarjota oppisisältöjä suurelle määrälle oppijoita, tämä malli ei ole osoittautunut riittävän vakuuttavaksi tarjoamaan oppimisen metodologiaa, joka olisi huomattavasti parempi kuin perinteinen koulutus, jota voisimme kutsua "kasvotusten" (opettaja-opiskelija ja opiskelija-opiskelija) metodiksi. Tästä lähtökohdasta, e-oppiminen on menettänyt merkitystään yhdistämällä uutta teknologiaa vanhoihin koulutusmalleihin, keskittyen tiedonsiirtoon ja tietoon."


Eilisessä TVT (tieto- ja viestintäteknologia) -kouluttajaseminaarissa nousi esille aivan sama ongelma interaktiivisten älytaulujen kanssa. Espoon koulujen opetus- ja oppimisteknologian käyttöä tutkinut Tomi-Pekka Niukkanen alusti aiheesta otsikolla: ”Älyä älytaulun käyttöön” - interaktiivisten valkotaulujen oikeanlainen pedagoginen käyttö. Tutkimuksen mukaan Espoossa 2011 tutkituista luokanopettajista suurin osa oli tasoilla "liitu/tussitaulun korvike" tai "oppipoikamainen käyttäjä" interaktiivisen älytaulun käytössä. Tämä kertoo pedagogisen kehittämisen ja uuden toimintakulttuurin tarpeesta. 



Mobiiliteknologia perinteistä koulutusta tukemassa


Mainitussa Cobon blogikirjoituksessa sanotaan edelleen:


"Sen edessä, että on tarpeellista jatkaa suotuisaa teknologioiden ja koulutuksen integroinnin tutkimista, mobiililaitteiden käytössä voidaan nähdä merkittävä tilaisuus tälle tekno-koulutukselliselle yhdistelmälle. Edellä sanottu toteutetaan perinteisen koulutuksen tukemisen logiikalla käyttämällä näitä uusia laitteita ja opetusmenetelmiä. Ajatuksena ei ole korvata jo olemassa olevaa, vaan lisätä ne siihen."


Vaikka toimintakulttuurin muutokselle ja pedagogiselle kehittämiselle on suuri tarve, ei se tarkoita kaiken vanhan korvaamista. Päin vastoin näkymättömän oppimisen avainideoiden mukaisesti "Oppimisen uudelleen keksiminen ei tarkoita kaiken vanhan poistamista ja aloittamista alusta". Myös meillä Espoossa tutkitaan ja osin jo toteutetaan mahdollisuuksia mobiiliteknologian sisällyttämisestä perinteiseen opetukseen ja jopa oppilaiden omien laitteiden hyödyntämistä. Kohta saattaa olla ohitse aika, jolloin kännykät täytyy sulkea tai panna äänettömälle koulussa takavarikoinnin uhalla. Olemme lähellä aikaa, jolloin oppilaita kannustetaan mobiiliteknologian hyödyntämiseen oman oppimisensa tukemisessa.


Cristóbal Cobo Romani

Tavoitteena on kouluttaa nomadi-opiskelijoita


Blogikirjoituksessa sanotaan edelleen:


"Kuitenkin tämän mallin omaksuminen vaatii useita muutoksia ja suurta joustavuutta, koska se edellyttää muutosta työkaluissa, opetusmenetelmissä ja toimintatavoissa. Kaikki tämä tehdään silmällä pitäen tavoitetta kouluttaa nomadi-opiskelijoita (joista huomenna tulee sopeutuvia asiantuntijoita)."


Nomadi-opiskelijoilla Cobo viittaan tähän Bryan Alexanderin artikkeliin "Going Nomadic: Mobile Learning in Higher Education" vuodelta 2004, jossa sanotaan mm. seuraavaa:


"Moreover, since this technology is mobile, students turn "nomad," carrying conversations and thinking across campus spaces, as always, but now with the ability to google a professor’s term, upload a comment to a class board, and check for updates to today’s third assignment—all while striding across the quad."


Toinen "Aprendizaje Invisible..." -kirjan kirjottajista, John Moravec, on ilmeisesti myös tästä vaikutteita saaneena kehittänyt edelleen "Knowmad" -termin: "Termillä "knowmad" Moravec tarkoittaa nomadeja tieto- ja innovaatiotyöläisiä. Knowmad on innovatiivinen, kekseliäs ja luova.  Hän pystyy työskentelmään käytännöllisesti katsoen kenen kanssa tahansa ajasta ja paikasta riippumatta. Knowmadiä arvostetaan henkilökohtaisen osaamisensa perusteella, joka antaa hänelle kilpailuedun suhteessa muihin työntekijöihin." (lähde)


Täyttääkö tämänhetkinen koulutusjärjestelmämme tämän tavoitteen? Taitaa olla kehittämisen paikka, vai mitä?

Muutosvastarinnan voittaminen


Edelleen blogissa sanotaan:


"Olisi toivottavaa, että oppilaitos olisi avoin uudistamaan itsensä ottamalla vastaan tällaisia pedagogisia innovaatioita ja voittamalla luonnollisen vaistomaisen muutosvastarinnan, joka on sille ominaista."


Tärkeintä on kuitenkin muutosvastarinnan voittaminen. Muutos tulisi nähdä mahdollisuutena ei uhkana. Bottom-up -lähestymistapa, jolla tässä yhteydessä tarkoitan kentältä lähtevää muutosta, en ylhäältä ohjattua, saattaisi helpottaa muutoksen hyväksymistä ja siihen sitoutumista. 


Bottom-up -ajattelu liittyy laajemminkin näkymättömään oppimiseen:

"Näkymätön oppiminen sen sijaan ehdottaa bottom-up-ideoiden vallankumousta ("do it yourself", "käyttäjien luomat sisällöt", "ongelmalähtöinen oppiminen", "elinikäinen oppiminen", jne.)..."



Jatkuva informaali oppiminen vuorovaikutuksessa


Lopuksi blogissa todetaan:

"Kaikki nämä ideat auttavat meitä haaveilemaan ideasta saavuttaa näkymätön oppiminen, eli opiminen jatkuvasti ja informaalisti jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa."


Mitä tämä voisi sitten oikein tarkoittaa? Tätä pohditaan myös SomeTime KISS 2012 -tapahtumassa. Tervetuloa mukaan!



sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Näkymätön oppiminen "selvällä" suomen kielellä - Bottom-up -ideoiden vallankumous


Tämä oli idea alkuperäiseksi kirjan kanneksi

Pitkän hiljaisuuden jälkeen avaan jälleen keskustelua näkymättömästä oppimisesta. Olen kirjoittanut jo monta blogikirjoitusta asiasta ja lisäksi pitänyt webinaareja (tallenne). Taustalla on siis ollut koko ajan John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirja "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tämä pitkä hiljaisuus on johtunut mm. projektista, jota olen pikku hiljaa tehnyt Wikiopistoon. Olen kääntänyt mainittua John  Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjaa suomeksi. Sain nyt ensimmäisen luvun (Luku 0: Johdatus näkymättömään oppimiseen: evoluutio (vallankumous) luokkahuoneen ulkopuolella) käännettyä. Siihen voi käydä tutustumassa ja parantelemassa lopputulosta tässä url-osoitteessa: 
http://fi.wikiversity.org/wiki/N%C3%A4kym%C3%A4t%C3%B6n_oppiminen/Luku_0

Seuraavaksi otan esille ja kommentoin joitakin asioita tästä ensimmäisestä luvusta. Haluan taas nostaa näkymättömän oppimisen ideoita esille keskusteluun. Ning-sivustossa löytyy monta toinen toistaan mielenkiintoisempaa keskustelua asiaan liittyen. Tervetuloa mukaan myös tähän ryhmään.

Miten koulutusta voitaisiin kehittää ja muuttaa



Tarvitaan syvällisiä muutoksia ja pitkän aikavälin toimia koulutuksen kehittämiseksi vastaamaan 3.0 yhteiskunnan vaatimuksiin. Kirjoittajat eivät siis kuvittele keksineensä yksinkertaista ratkaisua koulutuksen kehittämisen ongelmaan. Monimutkaisuus ei voi kuitenkaan olla tekosyynä muutoksen tarpeeseen reagoimattomuuteen. Meillä on ehkä parempi mahdollisuus kuin koskaan päästä vaikuttamaan siihen, miltä tulevaisuus tulee näyttämään. Tätä mahdollisuutta ei voi jättää käyttämättä!

Yhtenä esimerkkinä "Aprendizaje Invisible..." -kirjassa otetaan vertaisyliopiston idea:


Hajautetun älyn periaatteessa saattaa olla yksi ratkaisu koulutuksen haasteisiin vastaamisessa. Yhteisöllisyyden merkitys kasvaa. Konnektivismi on luultavimmin yksi tulevaisuuden rakennuspalikoista. Samalla tavalla kuin tieteen tekemisessä ollaan siirtymässä kohti monitieteellistä näkökulmaa, myös koulutuksen näkökulma, jossa asiat on pilkottu oppiaineisiin ja viellä niiden sisällä pienempiin yksiköihin, on muutoksen tarpeessa. Samasta asiasta kirjassa jatketaan:


Oppimisen yhteisöt, inkluusio, koulutuksen ilmaisuus ja paras tapa oppia on opettaa. Hienoja periaatteita ja ratkaisumalleja, mutta vastustus on kovaa... Keskeisenä muutoksen työvälineenä on kuitenkin toimintakulttuurin muutos. Ei ne välineet, vaan mitä niillä tehdään...


Koulutuksen muutos on jo tapahtumassa. Elämme suurten mahdollisuuksien aikaa ja voimme oikeasti päästä vaikuttamaan siihen, millainen tulevaisuus meitä ja varsinkin meitä seuraavia sukupolvia odottaa. Haluatko olla mukana vaikuttamassa muutokseen? Minä ainakin haluan.


Muutoksen hetki on käsillä ja meidän tulee vaikuttaa siihen tietoisesti! Me nautimme Suomessa maailman parhaimmasta perusopetuksesta. Se on jostain ihmeen syystä kova pala niellä osalle meistä suomalaisista. Helpompi on hyväksyä Nokian menestystarinat tai Formula  menestykset. Pidetään kuitenkin huolta siitä, että myös tulevaisuudessa olemme ykkösiä koulutuksessa ja myös muilla kuin perusopetuksen alueella!

Mitä on näkymätön oppiminen

"Näkymätön oppiminen on kutsu rakentaa yhdessä koulutuksen paradigmaa, joka on inklusiivinen, joka ei aseta etusijalle mitään tiettyä teoreettista lähestymistapaa, vaan tuo esille sellaisia osaamisen alueita, joita on tähän asti laiminlyöty. Näkymätön oppiminen ei esitä teoriaa sellaisenaan, vaan metateoriaa, joka kykenee integroimaan itseensä erilaisia ideoita ja näkökulmia. Siksi olemme halunneet kutsua sitä protoparadigmaksi, joka on beta-tilassa ja täydessä rakennusvaiheessa. Se on eräänlainen work-in-progress, joka on avoin erilaisten näkökulmien ja tieteenalojen panostuksiin."

Näkymätön oppiminen on työn alla. Se kehittyy koko ajan. Me rakennamme sitä koko ajan itsemme näköiseksi. Muutamme näkymätöntä näkyväksi. Meidän tulee kuitenkin ottaa:

"...teknologisen kehityksen sekä formaalin, non-formaalin ja informaalin koulutuksen muutosten vaikutukset huomioon, sekä lisäksi niiden väliset metatilat."

Huomioon tulee siis ottaa teknologinen kehitys + formaali, non-formaali ja informaali koulutus + niiden väliset metatilat. Näin rakennamme tulevaisuuden koulutusta ja koulu tulee säilyttämään tärkeän asemansa osana yhteiskunnan kehitystä. Tämä asema on jo tällä hetkellä suuressa vaarassa. Koulu on menettämässä yksinoikeutensa opettamiseen.

Näkymätöntä oppimista kutsutaan:

"...protoparadigmaksi, joka on beta-tilassa ja täysin rakennusvaiheessa.

"Oppiminen ja koulutus nähdään:

"...läpi elämän ulottuvana jatkumona ja voi tapahtua milloin ja missä tahansa."

Se voisi olla:

"...merkityksellisempää koulutusta, joka pystyisi kaventamaan sitä kuilua, joka on formaalin koulutuksen opetuksen ja työmaailman vaatimusten välillä."

Eli:

"Näkymätöntä oppimista ei ehdoteta standardivastaukseksi kaikkiin oppimisympäristöihin. Ennemminkin etsitään sitä, miten näitä ideoita voidaan adoptoida ja adaptoida lähtien kontekstin erityisyydestä ja monimuotoisuudesta."

Ei standardivastauksia vaan ideoiden adoptoinnin ja adaptoinnin etsintää lähtien kontekstista. Ei patenttivastauksia vaan tarpeesta lähtevää ratakaisunetsintää.

Bottom-up -ideoiden vallankumous:

"Näkymätön oppiminen sen sijaan ehdottaa bottom-up-ideoiden vallankumousta ("do it yourself", "käyttäjien luomat sisällöt", "ongelmalähtöinen oppiminen", "elinikäinen oppiminen", jne.)..."

On voitava todella kyseenalaistaa käsitykset koulutuksesta tiettyyn ikäkauteen kuuluvana. Elinikäiseen oppimiseen tulisi olla subjektiivinen oikeus meillä kaikilla maapallon asukkailla!


Miksi näkymätön oppiminen

"...näkymätön ei ole sitä, mitä ei ole olemassa, vaan sitä, mitä ei ole mahdollista havaita."

Näkymätön oppiminen on myös olemassa, sitä ei vain havaita. Miten tämä on mahdollista?

"Eli toisaalta meillä on eksplisiittinen tieto, joka on helppoa koodata tai pukea sanoiksi, ja myös observoida kirjoissa, tietokannoissa, ohjelmointikäsikirjoissa, partituureissa, jne. Ja toisaalta on tämä toinen tieto, jota kutsutaan hiljaiseksi (tacit knowledge), joka on henkilökohtaista ja kokemuksen kautta saatua, ja joka osoittautuu paljon monimutkaisemmaksi (ellei jopa, joissakin tapauksissa, mahdottomaksi) siirtää, systematisoida ja jopa pukea sanoiksi."

Michael Polanyi
"Polanyi (1958) toteaa: "Tiedämme enemmän kuin osaamme ilmaista.""


Polanyin hiljainen tieto (tacit knowledge) on  taustateoriana myös näkymättömässä oppimisessa. Hiljainen tieto ja näkymätön oppiminen ovat toisiinsa liittyviä ideoita.


"Liittyen niihin työkaluihin, joita käytetään tukemaan oppimista se, mitä arkisemmiksi ja monipuolisemmaksi tieto- ja viestintätekniikan käyttö tulee, sitä todennäköisempää on uusien käytäntöjen ja oppimisen tapojen kehittyminen, jotka ovat jääneet näkymättömiksi tai ohitetuiksi perinteisille mittausmenetelmille..."


Tämä voisi olla syynä siihen, miksi TVT kuitenkin joka tapauksessa tukee näkymättömien oppimismuotojen ja -käytäntöjen kehittymistä.


"On mielenkiintoista, että maailma tarvitsee teknillis-ammatillisia tietoja, taitoja ja kykyjä, joita ei usein edes opeteta formaaleissa koulutuksen kanavissa. Tässä kysymme: miten nämä kriittiset taidot hankitaan?"


Hyvä kysymys! Koulun tehtävänä olisi valmistaa opiskelijat kohtaamaan tulevaisuuden haasteet. Kuinka tämä on mahdollista, jos suuri osa tarvittavista taidoista ei ole edes sisällytettynä opetussuunnitelmaan?

Jatkoa seuraa

Lopetan tällä kertaa tähän, ettei blogikirjoitus venyisi liian pitkäksi. Jatkan piakkoin lisää samasta aiheesta. Näkymätön oppiminen näkyväksi pikku hiljaa, mutta varmasti!