torstai 28. huhtikuuta 2011

Diigon vastaus laajennetun mielen haasteeseen


Kirjoitin aikaisemmin tässä kuussa blogikirjoituksessani "Cyberminä - laajeneeko mieli" siitä, voimmeko laajentaa aivojamme tietotekniikan ja internetin avulla. Tiety-kouluttajakoulutuksen tiedonhakuun ja -hallintaan liittyvässä tehtävässä jouduin pohtimaan uudestaan tätä kysymystä. Diigo-linkkienjakopalvelu on minulle yksi tärkeimmistä työvälineistä internetistä saatujen tietojen arkistoinnissa, organisoinnissa ja jakamisessa. Aivojeni olisi mahdotonta säilyttää sitä suunnatonta tietomäärä, jota päivittäin saan internetin kautta. Saati sitten pitää niitä hyvin organisoituina niin, että löytäisin haluamani tiedon riittävän nopeasti.


Blogikirjoituksessani siteeraamassani Järvilehdon kirjoituksessa laajennettu mieli oli jaettu kolmeen osaan: ACCESS -Tiedonhaku, ARRANGE - Tiedon suodattaminen ja ARCHIVE - Tiedon tallentaminen. Sen mukaan näiden kolmen avulla olisi mahdollista tavoittaa kaikki internetin sisältämä tieto, löytää tiedon joukosta juuri se, mitä tarvitsee ja tallentaa se. Huomasin, että lähes kaikki nämä tehtävät teen Diigon avulla. Sijoitin Diigolla tekemäni tehtävät ylläolevaan kuvion ja sain tulokseksi:


Ja tämä edustaa vain osaa Diigolla tekemistäni asioista eli "Tutkiminen" (kts. otsikon alla oleva mind map). Sen lisäksi teen Diigolla "Jakamista" ja "Yhteistyötä". Kun löydän internetistä jonkin mielestäni tärkeän ja mielenkiintoisen web-sivun, kirjanmerkitsen sen heti Diigolet-lisäosan avulla ja jaan sen saman tien yleensä muille. Otan silloin huomioon sen ryhmän, jolle ajattelen sen parhaiten soveltuvan. Saatan myös lähettää linkin henkilökohtaisesti jollekin ystävistäni sähköpostitse tai muulla tavoin, että hän varmasti huomaa sen.

Jos tarkastelen noita ylläolevia kuvioita ja vertailen niitä havaitsen, että niissä on paljon yhteneväisyyttä. "Archive" on tietysti arkistointia ja "arrange" järjestämistä eli organisointia, vaikka ne on Järvilehdon artikkelissa käännetty toisin. "Access", joka on käännetty tiedonhauksi, voisi myös olla tiedon saatavuutta: Pääsen tietoon käsiksi milloin ja missä vain. Diigo on yksi niistä välineistä, joilla olen voinut tämän mahdollistaa. 

Onko mieleni sitten laajentunut... Ehkä ei nyt sentään, mutta pystyn todella käsittelemään suuria määriä tietoja ja pitämään ne organisoituinta näiden loistavien sosiaalisen median välineiden avulla.

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Sosiaalisen median verkkoyhteisöt



TIETY - Tietotyötutkinnon kouluttajakoulutukseen liittyen sain tehtäväksi antaa ohjeistusta opettajille ja oppilaille, mitä asioita tulee huomioida viestinnässä sosiaalisessa mediassa silloin, kun opetuksessa otetaan käyttöön sosiaalisen median verkkoyhteisöjä.


Ensiksi piti tietysti määritellä, mitä verkkoyhteisöllä tarkoitetaan. Löysin tällaisen aika hyvältä vaikuttavan määritelmän:


"Verkkoyhteisö on yhteisö, jonka jäsenten välinen vuorovaikutus tapahtuu pääasiallisesti tietoverkon välityksellä."


Olen jo pitkään halunnut kokeilla Prezi-esitystyökalua ja päätin toteuttaa annetun tehtävän sillä. Ajattelin laatia ensin jonkilaisen mindmap:in asiasta, jotta saisin esityksen toteutettua loogisesti. Mindmap:in laadinnassa ja muutenkin käytin lähdemateriaaleina "Kalliala, E. & Toikkanen, T. 2009. Sosiaalinen media opetuksessa." -kirjaa, Someopiston verkkoyhteisöt-sivuaSosiaalisen median työpajojen yhteisöt-sivuaItä-Suomen Yliopiston: Mitä verkkoyhteisöissä voi tehdä? -sivua sekä Wikipediaa. Niiden avulla sainkin luotua mielestäni varsin loogisen kokonaisuuden, jota tässä vielä vähän arvioin. Blogin loppuun upotan vielä tekemäni Prezi-esityksen.

Verkkoyhteisöt voidaan jakaa ominaisuuksiensa ja toimintojensa perusteella kolmeen kategoriaan:

1. Yleiset verkkoyhteisöt,
2. Sisällön mukaan profiloituvat verkkoyhteisöt sekä
3. Verkkoyhteisöpalvelut


Näistä yleisille verkkoyhteisöille on ominaista se, että niihin voi periaatteessa kuka tahansa liittyä jäseneksi. Edelleen yleiset verkkoyhteisöt voi jakaa kolmeen alakategoriaan eli


a. Vapaa-ajan käyttö
b. Mikroblogit
c. Ammatilliset verkkoyhteisöt


Vapaa-ajan käyttöön tarkoitetuista yleisistä verkkoyhteisöistä otin esimerkeiksi Facebook:in, MySpace:in ja Second Life:in. Second Life kuuluu itseasiassa virtuaalimaailmoihin, mutta sen voidaan katsoa kuuluvan myös tähän alakategoriaan.


En itse käytä Facebook:ia opetuksessa, mutta tiedän että monet käyttävät. Sitä voi käyttää opetuksessa yhteiseen kommunikaatioon ja tiedonjakoon.


En käytä myöskään MySpace:iä opetuksessa, eikä se siihen ehkä kovin hyvin sovellukaan. MySpace on muutenkin menettänyt merkitystään. Se toimii kuitenkin edelleen. Siihen voi luoda oman käyttäjäprofiilinsa ja blogin. Siihen voi lisätä musiikkia, videoita ja kuvia.


Second Life on mielestäni näistä kolmesta se, joka vaikuttaa kaikista lupaavimmalta opetuksen käyttöön. Second Life:iin on jo toteutettu lukuisia tähän tarkoitukseen liittyviä "saaria" yliopistojen ja muiden toimesta. Second Life:in vahvuus on läsnäolon tunne, joka voi tehdä siitä jopa luokkahuoneen tai luentosalin korvaajan. Myös kieltenopetukseen se antaa paljon mahdollisuuksia erilaisin vuorovaikutusta käyttävien elementtien avulla.


Toinen vapaa-ajan käytön alaluokka "mikroblogit" on itselläni päivittäisessä käytössä itseopiskelun välineenä. Twitter on minulla kovemmassa käytössä, mutta suomalainen Qaiku on myös todella vakavasti otettava palvelu. Molemmat soveltuvat erinomaisesti back channel:ksi luennoille ja konferensseihin. Ehkä niitä voisi käyttää jopa koululuokassa tähän tarkoitukseen. Jos opettaja vielä seuraisi koko ajan oppilaidensa tweettejä, toisi se mahdollisuuden koko luokan reaaliaikaiseen vuorovaikutukseen ja osallistumiseen. Olisi siinä varmasti myös omat pulmansa ja varsinkin opettajalta se vaatisi uudenlaisen toimintakulttuurin omaksumista.


Kolmas vapaa-ajan käytön alaluokka on "ammatilliset verkkoyhteisöt", joista esittelin LinkedIn:in. LinkedIn antaa opettajalle mahdollisuuksia luoda erilaisia verkostoja esim. erikoisaloihin ja -taitoihin liittyen. Olen itse käyttänyt sitä autismiopetukseen liittyen ja se toimii erinomaisesti tässä tarkoituksessa. Tosin verkostojen luominen vaatii aikaa ja palveluun perehtymistä. LinkedIn:in kautta voi jopa saada työpaikan. Digitaalisen jalanjäljen merkitys kasvaa...


Sisällön mukaan profiloituvat verkkoyhteisöt tulevat kysymykseen silloin, kun kyseessä on ammattiin, harrastukseen tai muuhun mielenkiinnon kohteeseen liittyvä verkostoituminen.


Sisällön mukaan profiloituvat verkkoyhteisöt voidaan myös jakaa kolmeen alaryhmään:


a. Harrastusyhteisöt
b. Vertaisverkot
c. Ammatilliset yhteisöt opetuksessa


Harrastusyhteisöt liittyvät nimensä mukaisesti johonkin harrastukseen, joista esityksessä ovat ruoanlaittoon liittyvä Kotikokki.net ja käsitöihin liittyvä NeulomoHarrastusyhteisöt voivat olla myös opettajille erinomaisia lähde- ja oppiaineistoja. Taito- ja taideaineiden merkityksen kasvaminen tulee nostamaan myös näiden yhteisöjen merkitystä opetukselle.


Vertaisverkot ovat minulle tuntemattominta aluetta verkkoyhteisöissä. Esitykseen otin esimerkiksi BitTorrent -vertaisverkko-ohjelmiston. Sitä käytetään tiedostojen lähettämiseen ja lataamiseen BitTorrent-protokollan välityksellä. Tämä on se alue, josta oppilaiden joukosta saattavat löytyä parhaimmat asiantuntijat. Tämä on myös se alue, jossa tekijänoikeuskysymykset nousevat vahvasti esille. 


Kolmantena alakategoriana sisällön mukaan profiloituvissa verkkoyhteisöissä ovat ammatilliset yhteisöt opetuksessa. Tästä alakategoriasta otin esimerkiksi Mendeley:n, jota myös itse olen jonkin verran käyttänyt. Se on työpöytä- ja web-ohjelma tieteellisten tutkielmien hallitsemista ja jakamista varten. Minulla on aikeissa panostaa väitöskirjan tekemiseen vielä tänä vuonna, joten tämä yhteisö voi joutua vielä kovaan käyttöön.


Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä kategoriana esittelen verkkoyhteisöpalvelut Prezi-esityksessäni. Verkkoyhteisöpalveluja tarvitaan silloin, kun luodaan omia verkkoyhteisöjä ja toimintaympäristöjä. Verkkoyhteisöpalvelut ovat tärkeällä sijalla silloin, kun puhutaan sosiaalisen median käytöstä oppimisen ja opettamisen tukena. 


Tässä kategoriassa ei ole alakategorioita, vaan esittelen kolmea esimerkkiä verkkoyhteisöpalveluista: Ning, Moodle ja Google-ryhmät. Näistä Ning on ollut minulle hyvin tärkeä vaikka en olekaan vielä aloittanut siihen yhtään omaa ryhmää. Tähän on vaikuttanut sen muuttuminen maksulliseksi. Siirryin silloin käyttämään tähän tarkoitukseen Wikispaces-palvelua. 


Olen kuitenkin mukana monessa Ning-verkkoyhteisössä, joista mainittakoon Classroom 2.0 ja Sosiaalinen media oppimisen tukena. Pedacasting oli minun ensimmäinen Ning-yhteisöni ja sen kautta opin todella paljon. Ning soveltuu mielestäni erinomaisesti opetuskäyttöön ainakin silloin, kun kysymyksessä on aikuisopiskelu. 


Moodleen olen tutustunut paremmin nyt TIETY-kouluttajakoulutuksen mukana. Olen aikaisemminkin sitä jonkin verran tutkiskellut, mutta vain päällisin puolin. Se on avoimen lähdekoodin virtuaalinen oppimisympäristö, joka on vapaasti ladattavissa Moodlen sivustolta. Tutustuttuani siihen nyt paremmin, vaikuttaa se mielestäni erittäin lupaavalta opetuksen välineeksi. 


Olen myös mukana muutamissa Google-ryhmissä. Lähinnä nämä ryhmät ovat toimineet kommunikoinnin välineenä esim. WikiEducator-workshopeissa. Google:lla on paljon annettavaa. Gmail-sähköpostitilin hankittuaan saa liudan erinomaisia työvälineitä ja palveluita, joita käytän päivittäin. Näitä välineitä olisi periaatteessa myös helppo käyttää opetuksessa, mutta käytännössä voi olla monta mutkaa matkassa, ennenkuin tällaiseen ratkaisuun päädyttäisiin. 


Verkkoyhteisöillä olisi siis paljon annettavaa opetukselle. Ongelmatonta se ei kuitenkaan ole. Ennenmuuta tarvittaisiin uudenlaisen toimintakulttuurin omaksumista. Koulu on suurten muutosten kynnyksellä. Näin uskallan ennustaa. Tämä muutos on jo lähtenyt käyntiin ja toivottavasti se voitaisiin viedä mahdollisimman kivuttomasti, mutta samalla nopeasti, läpi. Sosiaalisen median verkkoyhteisöjen ja koko sosiaalisen median antamia mahdollisuuksia meidän ei ole varaa hukata!



perjantai 22. huhtikuuta 2011

TIETY - WebSlides

Kokeilen WebSlides -palvelua. Sen avulla pitäisi saada Diigo-kirjanmerkit slide show:ksi. 



Sehän toimii! Napsauta kuvakkeen keskelle ilmestyvää valkoista nuolta vihreällä pohjalla ja pääset katselemaan TIETY-kouluttajakoulutusryhmämme Diigo-kirjanmerkkejä.

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Sosiaalinen media ja muutosvastarinta


Opiskellessani Turun Yliopistossa Opettajankoulutuslaitoksella meille tähdennettiin aina sitä, että meidän tulisi toimia muutosagentteina myöhemmin työpaikoillamme kouluissa. En silloin olisi uskonut, kuinka totta tuo olikaan. En todellakaan edusta nuorta, radikaalia sukupolvea, vaan jo harmaantuvaa eläkeikää lähentyvää sukupolvea (54v). Kuitenkin koulumaailmassa joudun jatkuvasti tekemään töitä hartiavoimin ennakkoluuloja ja muutosvastarintaa vastaan.

Edellisessä blogikirjoituksessani "ITK 2011 - Huippuhetkiä ja pieniä pettymyksiä" kirjoitin jo tähän liittyen oudosta konservatiivisuudesta ja muutosvastarinnasta, jota esiintyy varsinkin suhteessa sosiaalisen median käyttöön opetuksessa. Opettaja-lehdessä Janne Viljamaan artikkeli "Kuinka hukuin blogosfääriin" on vihamielinen kirjoitus sosiaalista mediaa kohtaan. Samassa artikkelissa teilataan Eija Kallialan ja Tarmo Toikkasen erinomainen kirja "Sosiaalinen media opetuksessa" tökeröllä tavalla. Tarmo Toikkanen kirjoitti siihen erinomaisen vastineen Sosiaalinen media opetuksessa -blogissaan: "OAJ:n vaalipelissä some-gambiitti". Se kannattaa lukea. Samoin Matleena Laakson hieno kommentti samasta artikkelista "Sosiaalinen media oppimisen tukena" -Ning:ssä muiden ohella. 

Oppilailla tulisi olla subjektiivinen oikeus käyttää TVT:tä (tieto- ja viestintätekniikkaa)  oppimisensa tukena. On siis osa opettajan ammattitaitoa osata käyttää TVT:tä, sillä muuten tuo oikeus ei voi toteutua. Aikaisemmin Microsoftin Office-paketin käyttötaidot ovat saattaneet riittää hyvin pitkälle, mutta jotta koulu olisi yhteisöllinen ja tulevaisuuteen valmistava, tarvitaan sosiaalisen median tarjoamien mahdollisuuksien tuntemusta. Kysymys ei ole välineistä vaan toimintakulttuurin muutoksesta. Olemme ylpeitä suomalaisesta koulusta, jossa oppilaat saavat huippuammattilaisten antamaa maailman parasta opetusta. Olemme siitä syystä ylpeitä, mutta samalla se myös velvoittaa meitä jatkuvasti kehittämään koululaitostamme ja sen opetusta.

John Moravec:in sanoin: "Society 1.0 schools cannot teach 3.0 kids." Taistelu dinosauruksia vastaan jatkuu, vaikka ne ovatkin kuolemassa sukupuuttoon. Joskus vain tuntuu niin turhauttavalta kuluttaa energiaa turhaan kädenvääntöön, energiaa, jota voitaisiin käyttää koko Suomen hyväksi käyttämällä sosiaalista mediaa oppimisen tukena! Tarvitaan muutosagentteja, knowmadejä, jotka eivät pelkää tulevaisuutta, vaan näkevät sen mahdollisuutena!

lauantai 9. huhtikuuta 2011

ITK 2011 - Huippuhetkiä ja pieniä pettymyksiä


Osallistuin ensimmäistä kertaa ITK 2011 konferenssiin torstaina 7.4. ja perjantaina 8.4. Kannatti osallistua! Suurimmaksi osaksi olin erittäin tyytyväinen ja joukkoon mahtui jopa kolme huippuhetkeä. Tosin jouduin myös kokemaan pientä pettymystäkin.

Heti konferenssin alkuun osui yksi huippuhetkistä: Tarmo Toikkasen oivaltava puolen tunnin tiivis esitys opettajan tekijänoikeuksista. Tarmo on taitava esiintyjä ja hallitsee suvereenisti aina aihealueensa. Niin myös tällä kerralla. Moni asia oli Tarmon aikaisemmista esityksistä asian tiimoilta tuttua, mutta ne oli kiva kerrata taas vähän uudenlaisessa paketissa. Mukaan mahtui myös uutta tietoa. Mielestäni jymypaukku oli tulkinta peruskoulun luokkaopetuksesta yksityistilaisuutena tekijänoikeudellisesti (koskee myös lukio ja toisen asteen opetusta). Tästä asiasta varmasti vielä keskustellaan!

Tarmon oivallisen esityksen voi käydä katsomassa vaikka hänen blogistaan slideshare-esityksenä.

Kati Clements kertoi esityksessään: "Learning Object Repositories challenging Google - The User's point of view" oppiaineistojen meta-tiedostoista, joita on mukana rakentamassa Jyväskylän yliopisto yhteistyössä European Schoolnet:in kanssa. Tarkoitus on hyvä, mutta ainakaan vielä ne eivät toimi sillä tavalla ja laadulla, kuin haluttaisiin. Näin olin lukevinani rivien välistä käyttäjätutkimusta kuunnellessani.

Mieleeni tuli heti kysymys siitä, miksi ei ennemmin panostettaisi globaaleihin avoimiin oppimisen resursseihin (OER)?


Menin "Osallistavia oppimisympäristöjä verkostoitumalla ja yhteistyöllä" -esitykseen todella suurin odotuksin. Odotin uusia ideoita ja toteutusmalleja verkostoituneille oppimisympäristöille ja esimerkkejä yhteistyöstä. Mika Sihvosen avauksessa ja Samppa Rohkimaisen (kuvassa) esityksessä jotain tämänsuuntaista löytyikin. Rohkimainen mainitsi jopa Leapfrog -liikkeen esityksessään.

Tämän jälkeen kuitenkin näkökulma muuttui eipäs - juupas väittelyksi sosiaalisen median ja verkostoituneiden oppimisympäristöjen käytöstä. Esitykset 5 teemaa à 15 min. ja puheenvuorot tuntuivat minun näkökulmastani todella konservatiivisilta ja muutosvastaisilta. Ne kyllä toisaalta varmasti heijastivat todellista tilannetta kentällä.

Tämä oli siis se jo otsikossani mainitsemani pettymys.

Onneksi päivän kruunasi todellinen huippuhetki: Ilmiö-café, josta valitsin myös kuvan otsikon alle. 

Ihmiset jakautuivat loistavan alustuksen jälkeen neljän hengen ryhmiksi pohtimaan nettiajan mahdollisuuksia. Samalla tehtiin merkintöjä pöytäliinaan. 

Säännöllisin väliajoin jäsenet vaihtoivat muihin pöytiin niin, että uudet ihmiset kohtasivat joka kerta. Vain ensimmäisen ryhmän keskuudestaan valitsema puheenjohtaja pysyi paikoillaan. Näin tehtiin kolme kertaa. Lopuksi pöytäkuntia haastateltiin kokemuksesta ja tuloksista. Opiskelijat hemmottelivat meitä koko prosessin ajan kahvi- ja herkkutarjoiluin.

Minut satuttiin valitsemaan oman pöytäni puheenjohtajaksi. Nopean esittelyn jälkeen ryhmät joka kerta kävivät suoraan asiaan. Kaikille annettiin kohteliaasti vuoro esittää omia ajatuksiaan ja samalla löydettiin yhteisiä linjoja ja myös erilaisia näkemyksiä. Kaikki kolme keskustelua olivat mielestäni sekä syvällisiä että hedelmällisiä. Koin todella oppineeni jotain uutta! Varsinainen prosessi oli tärkein. Syntyi myös tulosta -> uusia ajatuksia, mutta se oli sivuseikka. Upea yhteisöllisen oppimisen keidas!

Suurkiitos vielä kerran Ville Venäläiselle, Sometulle ja kaikille, jotka olitte mukana järjestämässä tätä suurenmoista tapahtumaa!



Huippuhetket eivät onneksi olleet ohitse. Perjantaina osana "Mitä huominen tuo tullessaan" -esitystä Teemu Arina teki jälleen uskomattoman esityksen, jossa yhdistyivät visionääri ja rautainen ammattitaito. 


Arina puhui Cloud Learning:stä, on-demand-oppimisesta ja koko oppimisen vallankumouksesta. Hän esitti hurjia teesejä tyyliin:


- Koulussa yhteistyötä kutsutaan lunttaamiseksi tai plagioimiseksi
- Jakaminen on tätä päivää
- Opiskelijat ovat huonoiten käytetty resurssi
- Tärkeintä on vuorovaikutus ja omien ajatusten haastaminen
- Tulevaisuuden työ on toisiaan tarvitsevuuden logiikkaa
- Henkilökohtaiset oppimisympäristöt ovat tulevaisuuden oppimisympäristöjä


Miten koulu valmistaa oppilaitaan näihin työelämän uusiin vaatimuksiin, jossa työntekijän pitää kyetä markkinoimaan itseään sekä osata käyttää Internet:in tarjoamia mahdollisuuksia itsensä työllistämiseksi?


Internet on minulle ennen muuta henkilökohtainen oppimisympäristö, jota kehitän koko ajan. Siinä olen Arinan kanssa ehdottomasti samaa mieltä ja opin häneltä taas kerran uusia asioita, jotka liitän omaan oppimisympäristööni. Toisaalta olen huolissani niistä ihmisistä, jotka tarvitset tukea etteivät jäisi kyydistä pois tässä hurjasti eteenpäin kulkevassa tulevaisuusveturissa.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Cyberminä - laajeneeko mieli

TIEKE:n TIETY-kouluttajakoulutuksessa tutustuin Anne Himbergin Opintiellä-blogin kautta mielenkiintoisen käsitteeseen Extended Mind eli laajennettu mieli. Blogista löytyi linkki Lauri Järvilehdon kirjoitukseen vuodelta 2010: Laajennettu mieli 1.0. Tästä kirjoituksesta löytyi minulle uusi näkökulma sosiaalisen median kokonaisuuden hahmottamiseen.



Järvilehdon kirjoituksessa (2010) kerrotaan, että Thomas Alva Edisonilta jäi yli viisi miljoonaa sivua muistiinpanoja. Tämä kuullostaa kyllä uskomattomalta määrältä, mutta parempaa seuraa... Kerrotaan, että Edison pystyi saamaan käsiinsä tietyn yksittäiseen muistiinpanon alle viidessä minuutissa. Viiden miljoonan sivun joukosta löytyi siis haluttu sivu viidessä minuutissa! Hurjaa! Tuon taidon minäkin haluaisin oppia. 



Mikä oli sitten Edisonin salaisuus? Hän oli keksinyt innovatiivisen arkistointijärjestelmän. Kaikki tieto oli siis organisoitu tehokkaasti.



Digitaalisen informaation ja Internetin myötä voimme pystyä jopa Edisoniakin parempiin tuloksiin. Tietoa on jo valmiiksi säilöttynä uskomattomia määriä Internetiin ja hakukoneiden avulla voimme löytää haluamme tiedon muutamassa sekunnissa, jos osaamme käyttää niitä loogisesti ja tehokkaasti. Ulkoaopitun tiedon merkitys on vähentynyt ja tiedonhaku- ja hallintataitojen lisääntynyt. 



David Chalmers ja Andy Clark esittivät vuonna 1998 laajennetun mielen 
hypoteesinsa vaikutusvaltaisessa artikkelissa “The Extended Mind”. He kysyvät artikkelissa, missä kohtaa minä loppuu ja ulkopuolinen maailma alkaa. Jos ajattelemme fyysistä olentoa, vastausta ei ole vaikea antaa. Jos taas puhumme ajattelusta, ei asia enää olekaan niin yksiselitteinen. Voimmeko laajentaa aivojamme tietotekniikan ja internetin avulla? Mielestäni tietyssä mielessä voimme. Voimme antaa aivojemme tekemiä tehtäviä ulkoisille välineille. Ovatko ne silloin osa aivojen toimintaa? Jävilehtoa (2010) siteeraten: "Chalmersin ja Clarkin mukaan ajatukset voivat laajentua myös pään ulkopuolelle. Heidän mukaansa mikä tahansa sellainen laite, joka pään sisälle sijoitettuna katsottaisiin osaksi ihmisen mielen toimintaa tulee nähdä mielen osana myös pään ulkopuolella." 


Lähitulevaisuudessa meihin saatetaan myös asentaa aivojen toimintaa tehostavia välineitä kehomme sisään. Kuulostaa aluksi aika karmivalta, mutta kun ajattelee proteeseja (tavallaan silmälasitkin ovat sellaiset), ei ajatus enää kuullostaa niin luotaan työntävältä.


Monet meistä ovat jo siirtäneet tai ainakin tukevat aivoille perinteisesti kuuluneita tehtäviä tietotekniikan ja Internetin tehtäviksi.



Järvilehdon (2010) kirjoituksessa "Laajennetun mielen metodologia" on jaettu kolmeen osaan: 
ACCESS – Tiedonhaku
ARRANGE – Tiedon suodattaminen
ARCHIVE – Tiedon tallentaminen
Näiden kolmen avulla on mahdollista tavoittaa kaikki Internetin sisältämä tieto, löytää tiedon joukosta juuri se, mitä tarvitset ja tallentaa tieto niin, että se on aina saatavilla, kun sitä tarvitset.


Mitä työkaluja Järvilehto sitten ehdottaa näihin tehtäviin? Tiedon hakua varten hän ehdottaa Googlen hakupalvelua ja Wikipediaa; tiedon suodattamiseen iGooglea, Twitteriä, Google syötteenlukijaa ja StumbleUponia sekä tiedon tallentamiseen Evernotea. Nuo kaikki palvelut ovat minulle tuttuja ja käytössä. Järvilehdon artikkelin innottamana myönnän StumbleUponin käytön lisääntyneen;-)


Monia välineitä jää toki uupumaan Järvilehdon listasta. En itse tulisi enää toimeen ilman Diigoa, Dropboxia ja Gmailia (, joka on minulle paljon enemmän kuin pelkkä sähköposti).