Sosiaalinen media ja muutosvastarinta

John Moravec: Toward Society 3.0: A New Paradigm for 21st century education/

slide 44

Opiskellessani Turun Yliopistossa Opettajankoulutuslaitoksella meille tähdennettiin aina sitä, että meidän tulisi toimia muutosagentteina myöhemmin työpaikoillamme kouluissa. En silloin olisi uskonut, kuinka totta tuo olikaan. En todellakaan edusta nuorta, radikaalia sukupolvea, vaan jo harmaantuvaa eläkeikää lähentyvää sukupolvea (54v). Kuitenkin koulumaailmassa joudun jatkuvasti tekemään töitä hartiavoimin ennakkoluuloja ja muutosvastarintaa vastaan.

Edellisessä blogikirjoituksessani "ITK 2011 - Huippuhetkiä ja pieniä pettymyksiä" kirjoitin jo tähän liittyen oudosta konservatiivisuudesta ja muutosvastarinnasta, jota esiintyy varsinkin suhteessa sosiaalisen median käyttöön opetuksessa. Opettaja-lehdessä Janne Viljamaan artikkeli "Kuinka hukuin blogosfääriin" on vihamielinen kirjoitus sosiaalista mediaa kohtaan. Samassa artikkelissa teilataan Eija Kallialan ja Tarmo Toikkasen erinomainen kirja "Sosiaalinen media opetuksessa" tökeröllä tavalla. Tarmo Toikkanen kirjoitti siihen erinomaisen vastineen Sosiaalinen media opetuksessa -blogissaan: "OAJ:n vaalipelissä some-gambiitti". Se kannattaa lukea. Samoin Matleena Laakson hieno kommentti samasta artikkelista "Sosiaalinen media oppimisen tukena" -Ning:ssä muiden ohella. 

Oppilailla tulisi olla subjektiivinen oikeus käyttää TVT:tä (tieto- ja viestintätekniikkaa)  oppimisensa tukena. On siis osa opettajan ammattitaitoa osata käyttää TVT:tä, sillä muuten tuo oikeus ei voi toteutua. Aikaisemmin Microsoftin Office-paketin käyttötaidot ovat saattaneet riittää hyvin pitkälle, mutta jotta koulu olisi yhteisöllinen ja tulevaisuuteen valmistava, tarvitaan sosiaalisen median tarjoamien mahdollisuuksien tuntemusta. Kysymys ei ole välineistä vaan toimintakulttuurin muutoksesta. Olemme ylpeitä suomalaisesta koulusta, jossa oppilaat saavat huippuammattilaisten antamaa maailman parasta opetusta. Olemme siitä syystä ylpeitä, mutta samalla se myös velvoittaa meitä jatkuvasti kehittämään koululaitostamme ja sen opetusta.

John Moravec:in sanoin: "Society 1.0 schools cannot teach 3.0 kids." Taistelu dinosauruksia vastaan jatkuu, vaikka ne ovatkin kuolemassa sukupuuttoon. Joskus vain tuntuu niin turhauttavalta kuluttaa energiaa turhaan kädenvääntöön, energiaa, jota voitaisiin käyttää koko Suomen hyväksi käyttämällä sosiaalista mediaa oppimisen tukena! Tarvitaan muutosagentteja, knowmadejä, jotka eivät pelkää tulevaisuutta, vaan näkevät sen mahdollisuutena!

ITK 2011 - Huippuhetkiä ja pieniä pettymyksiä

Osallistuin ensimmäistä kertaa ITK 2011 konferenssiin torstaina 7.4. ja perjantaina 8.4. Kannatti osallistua! Suurimmaksi osaksi olin erittäin tyytyväinen ja joukkoon mahtui jopa kolme huippuhetkeä. Tosin jouduin myös kokemaan pientä pettymystäkin.

Heti konferenssin alkuun osui yksi huippuhetkistä: Tarmo Toikkasen oivaltava puolen tunnin tiivis esitys opettajan tekijänoikeuksista. Tarmo on taitava esiintyjä ja hallitsee suvereenisti aina aihealueensa. Niin myös tällä kerralla. Moni asia oli Tarmon aikaisemmista esityksistä asian tiimoilta tuttua, mutta ne oli kiva kerrata taas vähän uudenlaisessa paketissa. Mukaan mahtui myös uutta tietoa. Mielestäni jymypaukku oli tulkinta peruskoulun luokkaopetuksesta yksityistilaisuutena tekijänoikeudellisesti (koskee myös lukio ja toisen asteen opetusta). Tästä asiasta varmasti vielä keskustellaan!

Tarmon oivallisen esityksen voi käydä katsomassa vaikka hänen blogistaan slideshare-esityksenä.

Kati Clements kertoi esityksessään: "Learning Object Repositories challenging Google - The User's point of view" oppiaineistojen meta-tiedostoista, joita on mukana rakentamassa Jyväskylän yliopisto yhteistyössä European Schoolnet:in kanssa. Tarkoitus on hyvä, mutta ainakaan vielä ne eivät toimi sillä tavalla ja laadulla, kuin haluttaisiin. Näin olin lukevinani rivien välistä käyttäjätutkimusta kuunnellessani.

Mieleeni tuli heti kysymys siitä, miksi ei ennemmin panostettaisi globaaleihin avoimiin oppimisen resursseihin (OER)?

Menin "Osallistavia oppimisympäristöjä verkostoitumalla ja yhteistyöllä" -esitykseen todella suurin odotuksin. Odotin uusia ideoita ja toteutusmalleja verkostoituneille oppimisympäristöille ja esimerkkejä yhteistyöstä. Mika Sihvosen avauksessa ja Samppa Rohkimaisen (kuvassa) esityksessä jotain tämänsuuntaista löytyikin. Rohkimainen mainitsi jopa Leapfrog -liikkeen esityksessään.

Tämän jälkeen kuitenkin näkökulma muuttui eipäs - juupas väittelyksi sosiaalisen median ja verkostoituneiden oppimisympäristöjen käytöstä. Esitykset 5 teemaa à 15 min. ja puheenvuorot tuntuivat minun näkökulmastani todella konservatiivisilta ja muutosvastaisilta. Ne kyllä toisaalta varmasti heijastivat todellista tilannetta kentällä.

Tämä oli siis se jo otsikossani mainitsemani pettymys.

Onneksi päivän kruunasi todellinen huippuhetki: Ilmiö-café, josta valitsin myös kuvan otsikon alle. 

Ihmiset jakautuivat loistavan alustuksen jälkeen neljän hengen ryhmiksi pohtimaan nettiajan mahdollisuuksia. Samalla tehtiin merkintöjä pöytäliinaan. 

Säännöllisin väliajoin jäsenet vaihtoivat muihin pöytiin niin, että uudet ihmiset kohtasivat joka kerta. Vain ensimmäisen ryhmän keskuudestaan valitsema puheenjohtaja pysyi paikoillaan. Näin tehtiin kolme kertaa. Lopuksi pöytäkuntia haastateltiin kokemuksesta ja tuloksista. Opiskelijat hemmottelivat meitä koko prosessin ajan kahvi- ja herkkutarjoiluin.

Minut satuttiin valitsemaan oman pöytäni puheenjohtajaksi. Nopean esittelyn jälkeen ryhmät joka kerta kävivät suoraan asiaan. Kaikille annettiin kohteliaasti vuoro esittää omia ajatuksiaan ja samalla löydettiin yhteisiä linjoja ja myös erilaisia näkemyksiä. Kaikki kolme keskustelua olivat mielestäni sekä syvällisiä että hedelmällisiä. Koin todella oppineeni jotain uutta! Varsinainen prosessi oli tärkein. Syntyi myös tulosta -> uusia ajatuksia, mutta se oli sivuseikka. Upea yhteisöllisen oppimisen keidas!

Suurkiitos vielä kerran Ville Venäläiselle, Sometulle ja kaikille, jotka olitte mukana järjestämässä tätä suurenmoista tapahtumaa!

Huippuhetket eivät onneksi olleet ohitse. Perjantaina osana "Mitä huominen tuo tullessaan" -esitystä Teemu Arina teki jälleen uskomattoman esityksen, jossa yhdistyivät visionääri ja rautainen ammattitaito. 


Arina puhui Cloud Learning:stä, on-demand-oppimisesta ja koko oppimisen vallankumouksesta. Hän esitti hurjia teesejä tyyliin:


- Koulussa yhteistyötä kutsutaan lunttaamiseksi tai plagioimiseksi
- Jakaminen on tätä päivää
- Opiskelijat ovat huonoiten käytetty resurssi
- Tärkeintä on vuorovaikutus ja omien ajatusten haastaminen
- Tulevaisuuden työ on toisiaan tarvitsevuuden logiikkaa
- Henkilökohtaiset oppimisympäristöt ovat tulevaisuuden oppimisympäristöjä


Miten koulu valmistaa oppilaitaan näihin työelämän uusiin vaatimuksiin, jossa työntekijän pitää kyetä markkinoimaan itseään sekä osata käyttää Internet:in tarjoamia mahdollisuuksia itsensä työllistämiseksi?


Internet on minulle ennen muuta henkilökohtainen oppimisympäristö, jota kehitän koko ajan. Siinä olen Arinan kanssa ehdottomasti samaa mieltä ja opin häneltä taas kerran uusia asioita, jotka liitän omaan oppimisympäristööni. Toisaalta olen huolissani niistä ihmisistä, jotka tarvitset tukea etteivät jäisi kyydistä pois tässä hurjasti eteenpäin kulkevassa tulevaisuusveturissa.