sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Tekijänoikeudet luovuuden ja innovaation esteinä

Wikipedian artikkelissa, History of copyright law, kerrotaan tekijänoikeuksien historiasta. Historian tuntemus on tärkeää, sillä se auttaa näkemään mistä myös nykyinen tekijänoikeuslainsäädäntö pyrkii löytämään oikeutuksensa.


Isossa-Britanniassa jo vuonna 1662 Kaarle II Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuningas oli huolissaan säätelemättömästä kirjojen kopioimisesta ja käytti kuninkaan oikeutta asettaen 1662 lisenssilain, joka vakiinnutti rekisterin kirjoista, joilla oli lisenssi ja vaati antamaan kopion tallennettavaksi. Tästä laista hyötyivät kirjanpainajat.


Kuitenkin vasta The Statute of Anne vuodelta 1709 oli ensimmäinen todellinen tekijänoikeuslaki. Se antoi tekijälle oikeudet 14 vuoden määräajaksi, jonka jälkeen tekijänoikeus päättyi. Jos tekijä oli elossa vielä tällöin, saattoi tekijänoikeus jatkua vielä toiset 14 vuotta. Bernin yleissopimus 9. syyskuuta 1886 määräsi tekijänoikeussuojan laajuuden ja on edelleen voimassa tänäkin päivänä.


Verrattuna vuoden 1662 lisenssilakiin, The Statute of Anne ensimmäisenä myönsi tekijöille yksinoikeuden teoksiinsa. Se myös suojaa painetun teoksen kuluttajia varmistamalla, että kustantamot eivät voineet valvoa niiden käyttöä myynnin jälkeen.


1900-luvulla alkoi kuitenkin tapahtua kummia. Lyhyessä ajassa tekijänoikeuksien kestot ovat lisääntynyt huimaa vauhtia niin, että ne kestävät jopa 95 vuotta tekijän kuoleman jälkeen. Tarmo Toikkanen kysyykin hyvin oivaltavassa esityksessään: “Kuinka paljon tekijä hyötyy 95-vuotta kuolemansa jälkeen siitä, ettei kukaan edelleenkään saa tehdä mitään hänen teokselleen.”


Remiksaus eli uuden tekeminen vanhoja aineksia uudelleen käsittelemällä ja yhdistelemällä on nykyaikana helppoa ja yleistä. Kuitenkin tekijänoikeudet aiheuttavat koko ajan ongelmia tämän luovan toiminnan kanssa. Hyvänä esimerkkinä Tarmon esityksessä otetaan Walt Disney ja sen mediataloa, joka on remiksannut vanhoja kansansatuja, kuten Grimmin veljesten sadut, mutta kukaan ei saa enää tehdä niistä remiksauksia vapaasti.


Ihmisen kaikki tieto ja kulttuuri ovat kuitenkin syntyneet juuri rakentamalla ja yhdistelemällä vanhoja aineksia uusiin. Jos tekijänoikeudet hankaloittavat tai jopa estävät tätä toimintaa, ne myös ovat luovuuden ja innovaation esteinä. Tekijänoikeuksien tarkoituksena oli tukea ja kannustaa luovuuteen, mutta nykyisessä tilanteessa uhkaa käydä juuri päinvastoin.


Creative Commons antaa uuden näkökulman tekijänoikeuteen. Tekijä voi itse määrittää tekijänoikeuksien laajuuden. CC pyrkii edistämään luovan työn tuotteiden leviämistä, ja ajaa luovuuden ja innovaation edistämisen asiaa puhtain paperein ilman oman hyödyn tavoittelua.


Tekijä voi määrittää sen, saako hänen teostaan käyttää kaupalliseen toimintaan ja saako hänen teostaan vuokrata. Tekijä voi myös määrätä sen, että teoksesta syntyneitä tuotoksia tulee jakaa tuotoksen samalla lisenssillä.


Miten tekijä sitten hyötyy tämän tyyppisestä lisenssistä? Tämän päivän maailmassa näkyvyys ja tunnettuvuus (maine) ovat päivä päivältä tärkeämpiä asioita. Jo nyt monet työnantajat maailmassa etsivät työntekijänsä käyttäen hyväkseen sosiaalista mediaa. LinkedIn on hyvä esimerkki tämäntyyppisiä mahdollisuuksia antavasta sosiaalisen median palvelusta. Tunnettuvuuden mukana tulee myös verkostuminen. Voi löytää ihmisiä eri puolilta maailmaa, jotka ovat samoista asioista kiinnostuneita ja valmiita yhteistyöhön.


Maiden välisten rajojen merkitys tulee koko ajan vähenemään ja olemme jo hyvin lähellä sitä tilannetta, jolloin edes kielitaito ei enää aseta samalla tavalla rajoitteita kuin ennen. Palvelut kääntävät tekstiä jo monista maailman kielistä.


Ahrash Bissell ja James Boyle artikkelissaan: “Towards a Global Learning Commons: ccLearn” tarkastelevat avoimuuden kehitystä tämän päivän Internetissä. Voisi odottaa, että avoimet oppimisen resurssit olisivat levinneet ja yleistyneet hyvin. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Wikipedia ja avoimen lähdekoodin ohjelmistot ovat jo luonnollinen osa verkostoituneen maailmamme todellisuutta. Open Educational Resources (OER) ovat edistyneet hyvin viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana, mutta ne eivät ole vielä saavuttaneet sitä näkyvyyttä ja kehittyneisyyttä, mitä olisi voinut odottaa.


Erityisesti alakouluissa ongelmana avoimien oppiresurssien yleistymisen leviämiseen ovat koulutuksen puute, tekninen tietämättömyys, suuri työn määrä ja opetussuunnitelmien vaatimukset, jotka tekevät kynnyksen avoimien oppimisen resurssien kokeilemiseen ja käyttöön korkeaksi. Lisäksi pelot, jotka liittyvät yksityisyyden menettämiseen ja tekijänoikeuslakien rikkomiseen korottavat tätä kynnystä OER:n käyttöön.


On hyvin outoa, että muutoksen tarvetta vähätellään. Opettajat eivät ole selvästikään tiedostaneet tilanteen vakavuutta. Muutos tulee kyllä joka tapauksessa tapahtumaan viimeistään silloin, kun ns. digitaalisten natiivien sukupolvi astuu estradille ja opettajan ammattiin. He ovat suurimmaksi osaksi tottuneita käyttämään, remiksaamaan ja jakamaan digitaalisia sisältöjä. Tällä sukupolvella tulee olemaan järisyttävä vaikutus koko kasvatuksen kenttään. Jos kuitenkin siirtyminen uuteen opetuksen ja oppimisen kulttuuriin alkaisi tapahtua jo nyt, luultavasti vältyttäisiin dramaattisilta muutoksilta ja koulu voisi helpommin sopeutua uuden ajan vaatimuksiin.


Suomessa ollaan jälleen uudistamassa Opetussuunnitelmien perusteita. Nyt olisi aivan erinomainen tilanne ottaa uuden ajan vaatimukset huomioon opetussuunnitelman laatimisessa. Tuntijakojen merkitys on tässä tilanteessa mielestäni toissijainen. Todellinen asiantuntijuus tulee vasta siinä vaiheessa, kun erikoistuminen tapahtuu. Opettajat helposti nousevat barrigaadeille puolustamaan oman oppiaineensa tuntimääriä, koska he ajattelevat, että juuri siinä voi olla opiskelijan tulevaisuuden avaimet. Kuitenkin tämän hetken maailmassa tarvitaan aivan uusia taitoja, taitoja opiskella, etsiä tietoja, yhdistää tietoja erilaisista lähteistä ja osata arvioida niiden luotettavuutta. Opiskelijan täytyy oppia ymmärtää tiedon jatkuva uudistuminen ja muokkautuminen. Opiskelijan täytyy oppia löytämään loputtomista tietomääristä juuri se, mikä hänelle on relevanttia. Tietojen ulkoa oppimisen merkitys on vähentynyt. Opiskelijan täytyy oppia toimimaan yhteistoiminnassa toisten oppilaiden kanssa ympäri maailmaa. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka…


Jos näitä uusia taitoja ei opeteta koulussa opiskelijoille, heidän mahdollisuutensa selviytyä tulevaisuuden maailmassa saattavat huonontua. Näin varsinkin niiden opiskelijoiden kanssa, joilla on heikoimmat lähtökohdat oppimiseen ja jotka tarvitsevat siinä eniten tukea. Suuri osa oppimisesta onneksi tapahtuu koulumaailman ulkopuolella, joten koulun merkitystä ei kannata myöskään yliarvioida. Jos kuitenkin halutaan säilyttää nykyisenlainen koulujärjestelmä edes osittain, täytyy koulun suhtautua vakavasti uuden ajan haasteisiin ja pyrkiä vastaamaan niihin muutenkin kuin juhlapuheissa.


Koulujen toiminta perustuu vielä hyvin pitkälle oppikirjojen sisältöihin. Niihin käytetään suuri osa koulun toimintaan tarkoitetuista varoista. Nämä sisällöt ovat tietysti tekijänoikeuksien alaisia ja niiden käyttöä kontrolloidaan tarkasti. Niillä ja avoimilla oppimisen resursseilla on hyvin vähän toistensa kanssa tekemistä. Voisiko joskus tulevaisuudessa ollakin niin, että jatkuvasti uudistuvat ja päivittyvät oppimisen resurssit olisivat verkossa kaikkien käytössä ilmaiseksi yhteiskunnan palveluna? Onneksi meillä on jo kirjastolaitos. Siinä meillä on olemassa oleva järjestelmä, joka toteuttaa avoimien oppimisen resurssien ideaa tosin vanhentuneilla menetelmillä.


Kohti vapaita ja avoimia oppimisen resursseja!


perjantai 16. lokakuuta 2009

Pieni ihminen Internet-jättiläisen olkapäillä näkee pidemmälle

Pieni ihminen Internet-jättiläisen olkapäillä näkee pidemmälle. Vapaiden ja avointen oppiresurssien tuottamisen kurssi on edennyt kolmannelle viikolleen ja käymme käsiksi taustafilosofioiden viidakkoon.


Miten valistuksesta, kirjastoaatteesta, vapaasta sivistystyöstä ja vapaiden ohjelmistojen liikkeestä löydetään taustafilosofiaa vapaiden/avointen oppiresurssien tuottamiseen?


Valistus korosti järjen ja tiedon merkitystä tavoitteenaan uusi uljas ihminen 1700-luvun jälkipuoliskolla. Valistusajattelijat nostivat järjen ja tieteen mystiikan ja uskonnon edelle sekä vaativat tasa-arvoa säätyoikeuksien sijaan. Vapaiden ja avoimien oppiresurssien mukana tuomme nyt omalla 2000-luvullamme ehkä samantyyppistä sanomaa omalle aikakaudellemme. Avoimuus tuo tiedon periaatteessa kaikkien ulottuville riippumatta tuloista tai maantieteellisestä sijainnista. Tämä voi toteutua siinä vaiheessa, kun kaikilla maapallomme ihmisillä on pääsy Internetiin. Suomi on ilmeisesti tässä asiassa yllättäen yksi edelläkävijämaista. Luin tästä suureksi ilokseni uutisesta syötteenlukijastani tänään.


Luultavasti suuri osa meistä käyttää Wikipediaa päivittäin. Valistusajattelijoiden yksi suurimmista voimannäytteistä oli Ensyklopedia. Wikipedia – THE FREE ENCYCLOPEDIA, vapaa tietokirja, voi olla yksi suurimmista voimannäytteistä, joihin vapaiden ja avoimien oppiresurssien liike on tähän asti pystynyt. Samalla se on osoittanut, minkälaiset uskomattomat voimavarat voivat niiden kautta aueta koko ihmiskunnan käyttöön.


Suomen suurin ja vanhin tieteellinen kirjasto, Kansalliskirjasto, on joutunut uusien haasteiden eteen samoin kuin varmasti kaikki kirjastot. Ilkka Tuomi esityksessään Kuopion kirjastopäivillä 8.6.2007 “TEKIJÄNOIKEUDET JA KIRJASTOJEN TULEVAISUUS” asettaa koko kirjastolaitokselle muutospaineita:


  1. Tarvitaanko kirjastoa enää tilana, kun uusia kopioita kirjoista ja tiedostoista voidaan tuottaa napin painalluksella ja lähes ilmaiseksi?
  2. Tuleeko kirjaston tehtäväksi sen sijaan toimia kommunikaation keskeisenä instituutiona?
  3. Edustaako kirjasto tulevaisuudessa yhteistä ja yhteiskunnallista intressiä kommunikaation ja tekijänoikeuksien kentällä?
  4. Tuleeko kirjastosta tietoyhteiskunnan tietohuollon tuottaja?
  5. Voiko jonain päivänä saada verkon kautta samat kirjaston palvelut vaikka sähköisellä henkilökortilla kuin kävelemällä sisään kirjaston ovesta?
  6. Siirtyykö kirjastolle digitaalisen ajan muistin hoitamisen tehtävät?
  7. Tuleeko kirjastosta severipankki ja blogien ja sähköisten viestien talletuslokero?

Oli vastaus näihin kysymyksiin sitten millainen vain on selvää, että kirjastoinstituutio tulee muuttumaan tavalla tai toisella. Kansalliskirjaston tehtävä useiden kansallisten tietokantojen pidossa kuten Suomen kansallisbibliografia Fennica, kansallisdiskografia Viola, yliopistokirjastojen yhteistietokanta Linda ja kansallinen artikkelitietokanta Arto, edellyttää näihin kysymyksiin vastaamista. Lisäksi Kansalliskirjastossa toimii Kansallinen elektroninen kirjasto FinELib, joka huolehtii keskitetysti elektronisten aineistojen hankinnasta yliopistoille, ammattikorkeakouluille, tutkimuslaitoksille ja yleisille kirjastoille.


Kirjastot ovat siis luultavasti suurten mullistusten edessä. Yksi tärkeä kysymys, johon täytyy yrittää löytää vastaus on tekijänoikeuksien ongelma. Tiukassa muodossaan copyright sisältää yksinoikeudet teoksen kopiointiin, muuttamiseen ja julkaisemiseen. Kirjastolaitoksen perustehtävä tiedon välittäjänä on edistää “yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen. Tavoitteena on edistää myös virtuaalisten ja vuorovaikutteisten verkkopalvelujen ja niiden sivistyksellisten sisältöjen kehittymistä.” Miten tiukka tekijänoikeuksien tulkinta sopii yhteen kirjaston perustehtävän kanssa?


Tekijänoikeuksien historia alkaa vuodelta 1709 ensimmäisen tekijänoikeuslain “Statute of Anne” myötä Isossa Britanniassa, jonka tarkoituksena oli kannustaa luovaan toimintaan. Siinä tekijälle annettiin neljäntoista vuoden oikeus teostensa (kirjojen) painamiseen yksinoikeudella. Aikaa voitiin jatka vielä neljällätoista vuodella, jos tekijä oli elossa ensimmäisen jakson päättyessä. Tämän jälkeen teos oli vapaasti yleisessä käytössä (public domain).


Ajat ovat kuitenkin muuttuneet suuresti tämän sopimuksen kirjoittamisajankohdasta. Digitaalisessa muodossaan tiedon kopiointi, säilyttäminen ja siirtäminen ovat muuttuneet aivan oleellisesti. Teknologian räjähdysmäinen kehitys jättää lainsäätäjät auttamatta jälkeen tekijänoikeuskysymyksissä. Tärkeätä on myös kysyä sitä, ajavatko tekijänoikeudet enää alkuperäistä tarkoitustaan eli kannustavatko ne luovaan toimintaan. Voi olla, että ne myös ehkäisevät sitä.


Internet on mahdollisuuksillaan luonut kokonaisen uuden innovaation ja luovuuden mallin. Käyttäjät eivät enää ole vain kuluttajia, vaan heistä on tullut sosiaalisen median myötä myös tuottajia. Kuluttajat ja käyttäjät ovat itse kehittämässä ja luomassa uusia tuotteita ja palveluita (user innovation). Käyttäjät luovat uutta sisältöä ja tiedonhakumenetelmiä (tagit, folksonomiat). Kenen tekijänoikeuden piiriin nämä yhteisesti tuotetut tuotteet kuuluvat?


Vapaat ja avoimet resurssit olisivat vastaus moniin näistä hankalista kysymyksistä. Kuten vapaita ohjelmistoja, niitä voisi käyttää, tutkia, muuttaa ja jakaa edelleen vapaasti. Varsinkin kun puhumme tiedosta, tämä asia vielä korostuu. Tieto rakentuu aina aikaisemmalle tiedolle. Kukaan ei “keksi” sitä tyhjästä, vaan tarvitaan suuri määrä pohjatietoa uuden oivalluksen pohjaksi. Tiedon tulisi olla kaikkien maailman ihmisten yhteisessä omistuksessa niin, että kaikki pääsisivät siitä hyötymään ja sitä edelleen kehittämään kaikkien hyödyksi. Koulutus on yksi tie tähän päämäärään ja toinen on Internet.


Popular education, kansanopistot, työväenopistot ja muu vapaa sivistystyö ovat saaneet vaikutteita valistusajan kasvatusajattelusta koulutuksen ulottamisesta myös alempiin yhteiskuntaryhmiin . Learning by doing –ajattelu on myös hyvin lähellä valistusajan kasvatusideaaleja, joissa korostettiin kokemukseen perustuvaa opetusta ja käytännön harjoittelemista. Elinikäinen oppiminen ja valistuksen idea aikuisten jatko-opetuksesta ovat myös lähellä toisiaan. Historia tuntuu toistavan itseään spiraalimaisesti hiljaa kehittyen.


Elämme suurien mahdollisuuksien aikaa Internet-jättiläisen olkapäillä.


perjantai 9. lokakuuta 2009

Koira haudattuna

Mieleeni tuli yksi seikka, joka saattaa olla myös takana siinä, miksi sosiaalisen median välineet eivät ole ainakaan vielä levinneet kouluihin. Olen myös törmännyt tähän asiaan monissa keskusteluissa kollegoiden kanssa. Olen innoissani selittänyt niistä välineistä, joita käytän jatkuvasti itseopiskelun välineinä kuten: Google-syötteenlukija, Diigo, RSS-syötteet, Wikit, Ning, Blogit, Twine, Trackle jne. Kerron, kuinka hienoja välineitä ne ovat ja että voin käyttää niitä ilmaiseksi.


Tuo ilmaiseksi sana saa monet heti todella epäluuloisiksi. Tässä täytyy olla koira haudattuna. Ne välineet, joita koulussa käytetään ovat kalliita, mutta niistä on maksettu lisenssit, eikä oikeuksien kanssa ole ongelmia. Meillä on omassa koulussamme OPIT:in systeemit käytössä ja opettajat ovat niihin syystä varsin tyytyväisiä, minä mukaan luettuna. Opettajana haluaisin kuitenkin edesauttaa sosiaalisen median uskomattomien mahdollisuuksien tuomista kaikkien oppilaiden ulottuville.

torstai 8. lokakuuta 2009

Sisältöä LeMilliin


Sain kuin sainkin luotua sisältöä LeMilliin: artikkelin nimeltään “Kuubalainen rumba”. Alku oli kyllä kieltämättä hankala. En löytänyt millään linkkiä uuden sisällön luomiseen. Jotenkin silmä ajautui aina Muokkaa-linkkeihin. Lopulta huomasin sen ja aika selvä se oli. Se vaan maastoutui hienosti tyylikkääseen ulkoasuun niin hyvin, ettei tällainen vähän vanhempi ukko sitä huomannut.


Itse tekstin kirjoittaminen, sen muotoilu ja linkkien laittaminen oli ihan simppeliä. Ihan kuin olisi blogia kirjoittanut. Tosin sekin on helpottunut Windows Live Writerin myötä.


Huomaa kyllä, että LeMill on suunniteltu ilmeisesti juuri opettajia varten ja hyvä niin. Täytyy ehdottomasti suositella oman koulun opettajille. Siellä on jo muutama, joka on alkanut syttyä sosiaalisen median käyttöön.


lauantai 3. lokakuuta 2009

Esimerkkejä vapaista ja avoimista oppimisen resursseista Internetissä

Open University (UK) Open Content Initiative


Ensisilmäyksellä vaikuttaa varsin kattavalta avoimelta yliopistolta. Lähden tietysti ensin tutkimaan mitä Education –linkin takaa löytyy. Sieltä löytyy kolmelta sivulta yhteensä 43 erilaista kurssia. Kurssien kestot on arvioitu myös ajassa ne kestävät 3:sta aina 100:n tuntiin.


Ensimmäisellä sivulla kiinnitin huomioni kurssiin: Creating open educational resources (OER_1) . Sen kestoksi on arvioitu 15 tuntia, se on johdantotasoa, ja se oli saanut käyttäjiltä 4 ja puoli tähteä. Kurssi on edelleen jaettu johdannon lisäksi kahdeksaan osaan. Kurssi vaikuttaa mielenkiintoiselta ja hyvätasoiselta, mutta syvällinen analyysi toki vaatisi kurssille osallistumista.


Ensisilmäyksellä kurssissa löytyi myös paljon yhtäläisyyksiä omaan kurssiimme ”Vapaiden ja avointen oppiresurssien tuottaminen”. Huomaa joka tapauksessa, että Isossa Britanniassa sosiaalisen median mahdollisuudet ja avoimen yliopiston idea otetaan tosissaan.


Rice Connexions


Ensimmäinen vaikutelma on todella sekava. Tällainen etusivu ei kyllä kutsu syvempään tutustumiseen. Laitan kuitenkin hakusanaksi ”autism”, katsotaan mitä löytyy… Löytyy 13 kohdetta, joista tosin vain ensimmäisessä on otsikossa sana ”autism”. Se vaikuttikin todella mielenkiintoiselta artikkelilta otsikolla: ”Exploring the Use of Computer Assisted Instruction with Autistic Students”. Merkitsin sen itselleni Diigoon lukemattomien listaan. Täytyy palata asiaan.


Palaan takaisin kotisivulle ja löydän sieltä Connexions:in määritelmän: sen on tarkoitus olla opetukseen ja kasvatukseen liittyvän materiaaliin tutustumisen ja sen jakamisen paikka. Materiaali on jaettu pieniin yksiköihin eli moduleihin, jotka voivat olla kursseina, kirjoina, raportteina jne. Sisältö vaikuttaakin paljon mielenkiintoisemmalta kuin etusivu antaisi olettaa.


MIT OpenCourseWare


Massachusettsin teknillisen korkeakoulun sivustossa on selkeä valikko sivun sisällöstä. Alkuun pääsyohjeet kertovat heti, että kyseessä on opetusta ilman rekisteröintiä, salasanoja jne., mutta toisaalta opiskelusta ei myöskään saa todistuksia, eikä niiden kautta pääse korkeakouluun kirjoille.


Kursseja saa myös käännettyinä tietyille kielille: klassiselle kiinan kielelle, yksinkertaistetulle kiinan kielelle, thain-kielelle, espanjaksi, portugaliksi ja persian kielelle. Mielenkiintoinen kieliyhdistelmä, joka ehkä kertoo jotain opiskelijoista, jotka näitä sivuja käyttävät.


Jokaiselta sivulta löytyy tietysti amerikkalaiseen tyylin linkkejä, joita käyttäen voi avustaa projektia. Linkkien alta tuntui löytyvän mm. video-luentoja ja kokeita ratkaisuineen.


LeMill.net


LeMill on jostain syystä jäänyt minulta tarkemmin tutustumatta, vaikka se tulikin hienosti esiteltyä Eija Kallialan ja Tarmo Toikkasen upeassa kirjassa: ”Sosiaalinen media opetuksessa”. Syynä on varmaan ollut se, että sain kirjasta jo niin paljon työvälineitä, etten yksinkertaisesti ole ehtinyt tähän tutustua.


Huomaan heti, että olisi kannattanut. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Katsoin materiaaleista ensiksi suomenkieliset. Niitä löytyi 40. Katsoin tietysti ”Sosiaalisen median työpajan” sieltä löytyi aika pelkistetty, mutta käytännöllinen harjoitusohjelma sosiaalisen median välineisiin. Viimeinen päivitys näkyi olevan 1.10.2009, joten näitä sivuja ainakin pidetään ajan tasalla.


Seuraavaksi katsoin ”Kitarakurssia”, jonka tekemiseen oli nähty todella paljon vaivaa. Se näytti ja tuntui hyvältä ja selkeältä alkeiskurssilta.


Ihastuin heti LeMill:iin tähän pitää tutustua paremmin!


OpenCourseWare Consortium


Menin ensiksi liittymissivuille, jolloin esiin tuli suuri määrä tekstiä aika pienellä printillä. Vaikutti siltä, että nämä sivustot on tarkoitettu organisaatioille. Seuraavaksi menin käyttäjäsivuille. Siellä huomio kiinnittyi siihen, että Suomen yliopistoja ei mukana näkynyt olevan.


Eniten yliopistoja oli Japanista, Espanjasta ja Yhdysvalloista. Näiden sivulinkkien kautta pääsee eri yliopistojen avointen kurssien lähteille. Kävin kokeeksi muutamilla yliopistojen sivuilla ja Kalifornian yliopiston sivustot vaikuttivat erittäin miellyttäviltä ja näyttäviltä. Täältä löytyisi tutkimalla varmasti paljon helmiä itseopiskelua varten.


Wikiopisto


Wikiopisto on vähän askeettinen ulkonäöltään, mutta rautainen sisällöltään. Wikiopisto on minulle kuin astuisi sisään tulevaisuuteen. Wikipedia on jo ollut mullistamassa maailmaa ja tämä on seuraava askel kohti tulevaisuuden sfäärejä.

OER – Avoimet oppimisen resurssit – tulevaisuutta ja tätä päivää

Tulevaisuuden maailma tulee olemaan juuri sellainen, jota Ilkka Tuomen raportin alussa maalaillaan. Oppimisen lähteet ja välineet tulevat kaikkien saataville. Ne tulevat myös olemaan kollektiivisesti tuotettuja. Enää ei ole väliä sillä, minne päin maailmaa synnyit. Kaikki tieto on kaikkien saatavilla. Oppimisesta tulee yleishyödyllinen tuote, jota koko ihmiskunta pitää yllä, sillä siitä saatava hyöty tulee myös koko maailman käyttöön. Tuleeko tämän järjestelmän rahoitus sitten verovaroista vai järjestetäänkö se jollain muulla tavalla, sitä en tiedä.


Sosiaalinen media on jo astunut hyvin suuren askeleen tähän suuntaan. Kurssimme ”Vapaiden ja avointen oppiresurssien tuottaminen” on hyvä esimerkki tästä suuntauksesta ja toteuttaa sitä käytännössä. Opiskelun siirtyminen enemmän ja enemmän verkossa tapahtuvaksi saattaa kyllä muuttaa suurestikin olemassa olevia rakenteita. Voidaan kysyä, tarvitaanko enää kouluja ja yliopistoja, jos opiskelu tapahtuu muissa foorumeissa


Tuomen raportissa tuodaan oivaltavasti esille se tosiasia, että tieto rakentuu jo olemassa olevan tiedonrakenteen (body of knowledge) päälle. Sellaiset tahot, jotka haluavat pitää tiedon itsellään toimivat mielestäni itsekkäästi ja epäoikeudenmukaisesti. Tieto on rakentunut sukupolvelta toiselle ja sitä voitaisiin pitää koko ihmiskunnan kansanperinteenä, johon kaikilla tulisi olla samanlainen oikeus. Lisäksi tämä tiedon ”pimittäminen” estää tiedon vapaata kehittymistä ja hidastaa tieteen kehitystä.


Tuomen raportti tuo esille ongelman siitä, miten tiedon tuottajat saavat korvauksen työstään silloin, kun kaikki tieto on avoimesti saatavilla. Muusikkona tulee mieleeni tilanne musiikkialalla. Musiikin vapaata jakamista vastustavat nimenomaan tuottajatahot eivätkä niinkään tekijät. Kun puhutaan tekijänoikeuksista, puhutaanko todella luovasta tahosta, vai siitä tahosta, joka siitä saa suuriman taloudellisen hyödyn. Esimerkiksi muusikko, jonka tuotanto on helposti kaikkien saatavilla, tulee helpommin tunnetuksi ja saa myös enemmän sitä työtä, mistä hänen todellinen ansionsa tulee eli keikkoja. Tiedemies, jonka ideat, teoriat ja löydöt tulevat tunnetuksi, saa paitsi julkisuutta myös hyviä työtarjouksia, sitä en epäile yhtään.


Avoimet oppimisen resurssit (Open Educational Resources, OER) ovat tulossa joka tapauksessa, mutta miten me voisimme siihen valmistautua? Meidän täytyy miettiä uudenlaista lähestymistapaa oppimiseen ja opiskeluun. Kouluilla on juuri nyt suuret paineet muutokseen, jos ne haluavat pysyä mukana kehityksessä. Muuten niiden taru saattaa päättyä. Se voi päättyä tosin joka tapauksessa.


Elämme jo tietoyhteiskunnassa ja tiedon merkitys ja varsinkin sen määrä kasvaa huimaa vauhtia. Se, miten tietoa tuotetaan, on myös suuressa murroksessa: yhä suurempi osa tietoa tuotetaan kollektiivisesti. Varsinkin kollektiivisesti tuotetun tiedon suhteen kysymys tiedon avoimuudesta muuttuu itsestäänselvyydeksi. On vaikea keksiä perusteita kollektiivisesti tuotetun tiedon omistamisen rajoituksille.


Olen ehdottomasti samaa mieltä Tuomen raportin esille tuomista seurauksista opetuksen järjestelmille. Opetuksesta tulee elinikäistä, aikuisopiskelun merkitys tulee vain kasvamaan ja se tulee ulottumaan yhä vanhempiin ikäluokkiin. Uusien tietojen ja taitojen päivittäminen tulee välttämättömäksi jatkuvasti uudistuvassa maailmassa.


Tulevaisuudessa kirjojen osuus tulee pienentymään informaation siirtyessä enenevässä määrin paperisesta digitaaliseen muotoon. Tämä on myös vihreää ajattelua, sillä metsien suojelun merkitys tulee koko ajan kasvamaan. Ihminen voi myös halutessaan kuljettaa suuria määriä tietoja mukanaan digitaalisessa muodossa, joka olisi ollut täysin mahdotonta ennen digitaalista aikaa. Tietoja voidaan tietysti säilyttää myös ”pilvessä” silloin, kun ollaan Internetin ulottuvilla, jonka saatavuus laajenee päivä päivältä.


Tuomen raportissa kerrotaan myös avointen oppimisen resurssien alkuperästä, avoimen lähdekoodin ohjelmista. Suomi voi olla ylpeä siitä, että Linux kuuluu tähän joukkoon.


Mitä avoimen lähdekoodin mallilla on tekemistä opetuksen kanssa? Tuomi ottaa esille neljä asiaa:

  1. Avoimen lähdekoodin järjestelmät ovat vapaasti saatavilla ilman erillisiä lisenssejä. Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei niistä tule samalla tavalla kustannuksia. Tämä on myös hyvin tärkeä seikka silloin, kun ajatellaan koulutuksen tasa-arvoisuutta ja kehitysmaita.
  2. Avoimen lähdekoodin järjestelmiä voi olla mukana kehittämässä suuri joukko ihmisiä eri puolilta maailmaa. Niiden kehittämisen prosessi on läpinäkyvää Internetissä. Luulen, että tulevaisuudessa myös eri maiden hallitusten täytyy liikkua tähän suuntaan. Ehkä joskus tulevaisuudessa tämä kehitys voi johtaa koko kansalaisvaltioiden idean purkamiseen ja siirtymiseen maailmankansalaisuuteen.
  3. Avoimen lähdekodin järjestelmät ovat muokattavissa juuri käyttäjän tarpeita vastaaviksi. Tällöin voidaan ottaa huomioon myös käyttäjän mahdolliset erityistarpeet. Tämä asia on erittäin merkityksellinen, kun katson asiaa erityisopettajan näkökulmasta.
  4. Avoimen lähdekoodin järjestelmät itsessään ovat erinomaisia oppimisen malleja. Niiden kehittäjistä tulee erinomaisia ohjelmoijia ja tietokonejärjestelmäarkkitehteja. Mielestäni tämä saattaa jopa olla tärkein asia koulun kannalta. Tästä kannattaisi ottaa oppia ja siirtää tätä mallia opetuksen järjestämiseen. Suomalainen koulutusjärjestelmä on meille ylpeydenaihe ja meidän kannattaa myös tulevaisuudessa satsata siihen ja sen kehittämiseen. Tässä voisi olla yksi hyvä lähtökohta sen kehittämiselle.

Tuomen raportissa on myös määritelty avoimuus sosiaalisessa kontekstissa Richard Stallmanin Free Software Foundation:in perustajan mukaan neljäksi vapaudeksi:

  1. Vapaus käyttää ohjelmaa, mihin vain tarkoitukseen. Tarkoittaako tämä myös kaupallista hyödyntämistä? Raportista selviää, että kyllä tarkoittaa.
  2. Vapaus tutkia miten ohjelma toimii ja mukauttaa se omiin tarpeisiin sopivaksi. Tämä liittyi myös jo aikaisemmin mainitsemaani erityisopetuksen näkökulmaan.
  3. Vapaus levittää kopioita ohjelmasta. Tämä on kyllä todella tärkeä kohta. Tässä toteutuu kyllä upeasti tiedon vapaus ja yhteisomistus.
  4. Vapaus kehittää ja parantaa ohjelmaa ja julkaista nämä parannukset yleisölle, niin että koko yhteisö hyötyy. Ymmärrän, että tämän täytyy olla edelleen ei-kaupallista. Vai täytyykö? Raportista selviää, että ei täydy.

Tuomen raportin mukaan avoimuuden rajoituksia avoimille oppimisen resursseille voi olla teknisissä piirteissä, sosiaalisissa piirteissä, resursseissa itsessään.


Teknisiä rajoitteita voivat olla yhteensopimattomuus tai muut tekniset ongelmat. Laajemmin käsitettynä myös maantieteellinen sijainti ja aikavyöhykkeet voivat asettaa teknisiä rajoitteita. Avoimet lähdekoodit ja aina saatavilla olevat materiaalit voivat helpottaa näitä ongelmia.


Sosiaalisina rajoitteina artikkelissa mainitaan esimerkiksi tekijänoikeudet, jotka rajoittavat saatavuutta ja voivat tehdä resursseista kalliita. Tähän vastaus on tietysti avoimien oppimisen resurssien tuottamisessa.


Erittäin mielenkiintoinen kysymys raportissa liittyy taloudelliseen näkökulmaan. Perinteisesti taloudessa ajatellaan, että kun tuotetta käytetään, se kuluu ja sen arvo laskee. Avoimissa lähteissä käykin juuri päinvastoin. Mitä enemmän niitä käytetään, sitä enemmän niitten arvo nousee. Käyttäjät tuovat niihin lisäarvoa. Niissä myös käyttäjän ja tuottajan roolit sekoavat, sillä käyttäjät voivat kehittää niitä edelleen.


Internetissä sivujen arvo nousee myös sen mukaan, mitä suurempi määrä ihmisiä niitä käyttää. Jos vertaan tätä taas muusikon tilanteeseen, voisin ottaa esimerkiksi Youtube:n tai MySpace:n. Muusikko lataa sinne musiikkiaan tai videoitaan ja odottaa innolla, että mahdollisimman moni kävisi näitä sivuja katsomassa. Menettääkö hän rahaa, kun ihmiset käyvät kuluttamassa hänen tuotantoaan ilmaiseksi? Vai voittaako hän tulemalla tunnetummaksi ja saamalla lisää keikkoja myös kotimaansa ulkopuolella?


Tieteen maailmassa vapaalle tieteen tekemiselle tiedon saannin rajoitteet ovat todellinen este ja ne hidastavat tiedon ja tieteen kehitystä. Uusimmat tieteelliset kirjoitukset ja löydökset ovat monessa tapauksessa joko maksullisten lähteiden takana tai salattuna tietona, jonkin yksityisen yrityksen tai muun tahon hallussa.


Elämme suuren muutoksen aikaa, joka asettaa meille uudenlaisia haasteita. Toisaalta se antaa meille mahdollisuuksia, joita koskaan aikaisemmin ei ihmisellä ole historiansa aikana ollut. Me voimme periaatteessa olla yhteydessä kehen vain, mihin aikaan vain koko maapallolla. Me voimme tehdä yhdessä työtä yhteisen hyvän eteen tai vain viettää hauskaa yhdessä. Avoimesti ja ilman rajoja.

perjantai 2. lokakuuta 2009

Miksi sosiaalisen median mahdollisuudet eivät ole yleistyneet

Kirjoitan tätä postia liittyen “Harppaus avoimeen oppimiseen” –opintopiiriin. Kuitenkin tämä kysymys koskee meitä kaikkia. Onko maailma muuttamassa tasa-arvoisemmaksi, vai meneekö se sittenkin päinvastaiseen suuntaan. Sosiaalisen median myötä on kaikille niille, joilla on mahdollisuus päästä Internet:iin, tullut lukematon joukko erilaisia välineitä ja sivustoja, joita hyödyntää. Toisaalta ne, jotka jäävät tämän kehityksen ulkopuolelle, jäävät ilman näitä mahdollisuuksia.


Olen siinä käsityksessä, että suurimmalle osalle suomalaisista pääsy Internet:iin ei ole ongelma. En tiedä tarkkaa tilannetta, mutta käsitykseni mukaan suurimmassa osassa suomalaisista kodeista on myös tietokone Internet-yhteyksin. Jos näin on asian laita, myös pääsy sosiaalisen median keitaille on avoinna.


Olen itse ollut hyvin kiinnostunut tietotekniikasta ja sen mahdollisuuksista, mutta jostain syystä olin jäänyt sosiaalisesta mediasta paitsi siihen asti, kun menin Pedacasting-koulutukseen. Yksi syy tähän saattoi olla Facebook, jota näin käytettävän työpaikallanikin tauoilla. Ihmiset olivat ladanneet sinne valokuviaan ja kertoilivat viimeisiä juoruja (näin ainakin ajattelin). Tuollaiset asiat eivät minua kauheasti kiinnostaneet. En osannut yhdistää sosiaalista mediaa (en tietenkään myöskään vielä tuntenut edes termiä) opiskeluun ja oppimiseen. Pedacasting-koulutuksen myötä minulle kuitenkin avautui aivan uusi näkökulma koko sosiaaliseen mediaan. Sehän antaa aivan uskomattomia mahdollisuuksia itseopiskeluun ja myös opiskeluun erilaisissa yhteisöissä, ja näiden erilaisia yhdistelmiä.


Käytän Google –syötteenlukijaa, johon minulle tulee joka päivä valitsemiltani sivuilta reilut tuhat otsaketta, joista löytyy lähes päivittäin joitakin helmiä. Tallennan niitä yleensä Diigo –kirjanmerkkipalveluun ja myös Delicious –palveluun, vähän riippuen tilanteesta. Olen mukana muutamissa Diigo –ryhmissä, joista minulle tulee päivittäin linkkivinkkejä sähköpostiin. Tämän lisäksi olen Twine:ssa, joka on vähän vielä alkeellista yritelmää semanttisesta web:stä. Twine:ssa olen mukana useissa eri ryhmissä ja olen itsekin aloittanut pari ryhmää. Tässä olen maininnut vain muutaman ensiksi mieleen tulleen asian, jotka kaikki toimivat aivan uskomattoman hienosti oppimisen ja opiskelun tukena.


Mikseivät nämä uskomattoman hienot mahdollisuudet sitten ole yleistyneet? Vaikka ne ovat olleet jo jonkin aikaa olemassa, on varmasti vielä paljon ihmisiä, jotka ovat onnistuneet pysymään niistä tietämättöminä. Osalle syynä saattaa olla samantyyppiset ennakkoluulot kuin itsellänikin oli. Miten tämän asiantilan voisi sitten muuttaa? Opettajana uskon tietysti koulutuksen voimaan. Koulujen tulisi mielestäni olla tässä edelläkävijöinä. En epäile yhtään sitä, etteivätkö oppilaat olisi valmiita tähän. He saattavat jopa olla näissä asioissa paljon pitemmällä kuin opettajat. Opettajien tulisi kuitenkin hyväksyä tämä tosiasia ja olla valmiita oppimaan asioita oppilailtaan.


Opettajan merkitys ei kuitenkaan välttämättä tule vähenemään. Opiskelu ja oppiminen eivät ole yksinkertaisia asioita. Niihin ei riitä erilaisten välineiden ja tekniikoiden tuntemus. Tarvitaan myös pedagogista näkemystä ja suunnittelua, kykyä osata erottaa tärkeät asiat vähemmän tärkeistä sekä kokonaisuuksien hahmottaminen eli se, mihin ollaan menossa. Kaikessa tässä opettajien ammattitaito on kullanarvoista. Voi olla niin, että koko opettajan ammattikuva täytyy ajatella kokonaan uudelleen. Tulevaisuuden opettajuuteen valmistautuminen tulisi aloittaa jo nyt.

Esittelyni “Vapaiden ja avointen oppiresurssien tuottaminen” –kurssia varten

Olen kuubalaiseen musiikkiin erikoistunut muusikko, kasvatustieteen maisteri ja erityisluokanopettaja. Aloitin musiikin opinnot Espoon musiikkiopistossa (1973-1982). Kontrabasso oli pääsoittimeni. Opiskelin Turun konservatoriossa (1982-1986) Asuin Santiago de Cubassa yhdeksän vuotta 1992-2001 ja työskentelin siellä ammattimuusikkona soittaen tres-kitaraa Casa de la Trovassa.


Tällä hetkellä työskentelen Kilonpuiston koulussa erityisluokanopettajana autismiopetuksessa. Olen soittanut lukuisissa kotimaisissa ja ulkomaisissa yhtyeissä. Kuubassa soitin mm. seuraavissa bändeissä: Conjunto Guitarras y Trovadores (1992-2001), Cuarteto Daiquiri, Changüí Santiago ja Los Cumbancheros. Joitakin kuubalaisen musiikin yhtyeistä Suomessa, joissa olen soittanut: Septeto Son (1982-1992), Orquesta Aché, Los Gigantes, jne. Tällä hetkellä soitan Septeto Son Orientalissa ja Tri Cohibassa.


Pedacasting-koulutuksen myötä innostuin todella sosiaalisesta mediasta ja sen mahdollisuuksista opiskelussa ja oppimisessa. Eija Kallialan ja Tarmo Toikkasen erinomainen kirja “Sosiaalinen media opetuksessa” avasi minulle vielä lisää sosiaalisen median mahdollisuuksia ja auttoi ensiaskeleissa välineiden tuntemukseen.


Olen pyrkinyt tekemään sosiaalista mediaa ja sen tuomia mahdollisuuksia tunnetuksi myös työpaikallani Kilonpuiston koulussa Espoossa. Ilokseni Espoossa alkoi syyskuussa “Motivoiva sosiaalinen media” –valmennusohjelma, johon tietysti lähdin innokkaasti mukaan. Ainoa ongelma, johon olen törmännyt sosiaalisen median kanssa, on sen vaatima aika. Se ei millään tahdo riittää kaikkeen siihen mihin haluaisin osallistua.


Upeaa, että täällä Suomessa olemme lähteneet vauhdilla mukaan sosiaalisen median mahdollisuuksien kehittämiseen. Olemme mukana luomassa tulevaisuuden maailmaa. Minulle yksi suurimmista inspiraation lähteistä tähän asti sosiaalisen median saralla on ollut John Moravecin esitys “Toward Society 3.0: A New Paradigm for 21st century education”. Jos et ole vielä sitä nähnyt, kannattaa tutustua.