lauantai 28. huhtikuuta 2012

ITK 2012 - Nyt pelittää mobiilisti tviitaten


Osallistuin toista kertaa Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa -konferenssiin keskiviikkona 18.4., torstaina 19.4. ja perjantaina 20.4. Kannatti todella osallistua! Edellisellä kerralla koin myös pieniä pettymyksiä, mutta tällä kerralla oli niin paljon mielenkiintoista tarjottavaa, että ehdin vain osaan edes suunnittelemistani esityksistä ja workshopeista. Ihmisiä oli liikkeellä todella paljon ja siksi en myöskään mahtunut edes sisälle osaan esityksistä. 

Tällä kerralla tuntuivat kuumimpia aiheita olevan mobiilioppiminen, pelillisyys ja sosiaalinen media. Suurin muutos edelliseen kertaan verrattuna tuntui olevan suhtautuminen sosiaaliseen mediaan. Viimeksi sitä kyseenalaistettiin ja sen merkitystä jopa vähäteltiin. Nyt sosiaalinen media tuntuu olevan jo hyväksytty tosiasia myös koulutuksen piirissä, ja lähtökohtana olikin se, miten sitä voitaisiin mahdollisimman tehokkaasti ja samalla turvallisesti hyödyntää.


Matkatoimisto SoMe - Avoimesti jakaen ja opastaen

Somea Suomesta

Ensimmäinen päivä meni siivillä AVO-hankkeen, SOMETU-verkoston ja Suomen eOppimiskeskus ry:n "Matkatoimisto SoMe - Avoimesti jakaen ja opastaen" -workshopissa vetäjinään Pauliina Mäkelä ja Janne Ruohisto. Mukana oli mielenkiintoisia ihmisiä joka puolelta Suomea. Jälleen kerran oli mahdollisuus tavata monta sosiaalisesta mediasta tuttua ihmistä "livenä". Tunne on vieläkin ihmeellinen. Virtuaalinen todellisuus yhdistyy reaalitodellisuuteen...

Esittäytymiskierroksella käytettiin hyväksi ominaisuuksia ja/tai olotilaa kuvaavia kortteja, jotka olivat minulle tuttuja SOMETU:n "Näkymättömästä pikkujoulusta". Ne toimivat jälleen mainiosti inspiraation lähteenä ja olimme hetkessä lämpimässä yhteisöllisessä ilmapiirissä. 

Pauliina rakensi päivän ohjelman osallistujien ehdoilla. Saimme itse ehdottaa niitä asioita, jotka päivän aikana käsiteltäisiin. Esille nousivat mm. kuvapalvelut, Twitter ja LinkedIn. Ainakin minulle itselleni henkilökohtaisesti näillä ITK-päivillä Twitter nousi ehkä entistä tärkeämmäksi välineeksi. Siinä on yksinkertaisia, mutta samalla nerokkaita ratkaisuja, jotka ovat suurimmaksi osaksi kehittyneet käyttäjien ideoista. Yksi niistä on tietysti hashtag, joka on lainattu irc-kanavista Twitteriin. Se on sisältöä kuvaava avainsana, joka merkitään ristikkomerkillä (#). Avainsanan avulla löytää helposti tiettyyn aihepiiriin liittyvät tviitit. Esimerkiksi ITK 2012 -konferenssin hashtag oli #itk2012 ja "Matkatoimisto SoMe...:n" #itkworkshop243.

Käytin itse Twitteriä koko konferenssin ajan paitsi kommentoimiseen ja ajan tasalla pysymiseen, myös vuorovaikutteisena muistiinpanovälineenä konferenssissa. Oman workshoppimme aikana pystyin seuraamaan, mitä muissa workshopeissa tapahtui ja samalla myös toimimaan välittäjänä verkossa ITK-päiviä seuraaville.

Workshopin aikana syntyi myös hieno idea Twitterin käyttämisestä: huoltoyhtiölle oma hashtag ja kaikki pyynnöt Twitterin kautta näkyviin. Tämäkin idea sopii hyvin @jpruohisto :n lainaukseen Heikki Hallantien sosiaalisen median määritelmästä: "anna enemmän kuin otat, saat enemmän kuin annat". 

Koko workshopin ajan jaoimme myös toisillemme mielenkiintoisia linkkejä keskusteluissa käsiteltyjen asioiden taustamateriaaleihin ja mielenkiintoisiin lähteisiin. Tässä muutamia esimerkkejä:


Suomalaisen firman sovellus iPad:lle kitaran soiton oppimiseen @jpruohisto :lta: http://www.ovelin.com/

Tärkeä linkki suomalaiseen hashtag-kirjastoon: http://bit.ly/htag-fi

Yksi tärkeä ongelma, joka myös sai paljon keskustelua aikaan workshopissa, on sosiaalisen median jalkauttaminen perusopetukseen. Ongelmia on monia: ikärajat, kaupalliset toimijat, tietoturva, tekijänoikeudet, eri maiden lainsäädännöt jne. 

Pauliina jakoi linkin luonnokseen huoltajan käyttölupalomakkeesta, jolla huoltaja voisi antaa luvan jonkin tietyn palvelun käyttämiseen oppilaalla: 

Janne Ruohisto kiteytti hienosti sosiaalisen median toimintalogiikan, joka on auttamista, jakamista, vuorovaikutusta ja vastavuoroisuutta. Eivätkö nuo toimisi erinomaisesti tavoitteiksi myös tulevaisuuden koulutusta suunniteltaessa? 


Ville Venäläinen

Pedagogiikka on mahdollisuuksia täynnä: sosiaalinen media oppimisen välineeksi

Ville Venäläinen esitti "Pedagogiikka on mahdollisuuksia täynnä: pelit ja sosiaalinen media oppimisen välineiksi" -esityksessä kaksi mielenkiintoista diaa muutoksessa suhtautumisessa sosiaalisen mediaan ITK-päivillä

ITK 2009 ohjelmaa

ITK 2009 -päivillä sosiaalinen media mainitaan kyllä ohjelmassa, mutta se on vain yksi sivujuonne. 

ITK 2012 tagipilvi

Ville Venäläinen sanoikin, että ITK 2012 -päivillä se on muuttunut keskeisimmäksi asiaksi, joka hyvin heijastuu tästä tagipilvestä. Muutos heijastaa koko yhteiskunnassa tapahtunutta muutosta. Ville Venäläinen antoikin kuvaavan esimerkin siitä, että jos puhumme postista, tarkoitamme nykyään sähköpostia, emme paperista postista.

Sosiaalinen media on Internetin ohella vaikuttanut myös järisyttävällä tavalla oppimiseen. Ville Venäläinen otti tästä esimerkiksi Khan Academy:n. Siinä YouTube -videoita hyväksi käyttämällä mahdollistetaan opiskelu omaan tahtiin. Ville Venäläinen jätti tietoisesti käyttämättä Flipped Classroom (käänteinen luokkahuone) -käsitettä, vaikka selostikin sen periaatteiden mukaista tilannetta, jossa perinteinen luokkahuone käänetään päälaelleen. Hän ei halunnut leimata oppimisessa tapahtuvaa muutosta jonkin tietyn käsitteen alle, sillä muutosta tapahtuu niin monessa asiassa yhtä aikaa, että yksi käsite heijastaisi vain osaa tästä suuresta muutoksesta.

Opetus on todella muutoksen tilassa. Tällä hetkellä on 15 hanketta menossa perusopetuksesta lukioon: lukio 3.0 nyt, tomut, kulkuri, tieto haltuun... jne. Ville Venäläinen kertoi myös, että Minna Haavisto on tuottamassa omista kokemuksistaan "Meidän koulu" -hankkeesta kirjan.

Ville Venäläinen kertoi, että oppimisen tulevaisuutta on tutkittu Delfoi -metodia hyväksi käyttäen. Sosiaalinen media tulee mullistamaan oppimisen. Sosiaalinen media on Ville Venäläisen mukaan toistaiseksi vielä enemmän naisten juttu. Sitä käytetään opetuksessa eniten äidinkielessä ja reaaliaineissa. Yleisimmin käytössä ovat Wikispaces, Google-tuotteet, SlideShare ja Prezi, joka on lyömässä läpi.

Sosiaalinen media on siis lyömässä läpi opetuksen kentällä. Haasteina kehitykselle ovat laitteet ja verkkojen toiminta. Pahin este on kuitenkin ajan puute. Sosiaaliselle medialle tulisikin rajata aikaa.

Nyt pelittää! Oppimisen vallankumous käytännössä


Nyt pelittää! ITK 2012

Nyt pelittää! oli kyllä yksi uskomattomimmista kokemuksista, joissa olen ollut mukana. Pääsin mukaan jo suunnitteluvaiheessa, joka jo sinällään edusti tulevaisuuden oppimisprosessia. Lupauduin mukaan 2. lokakuuta Sometu-verkoston ITK12 valmistelu-ryhmän Ning-sivuilla. Anne Rongas ja Ville Venäläinen olivat yhdessä saaneet idean pelistä 30.9. ja jo 1.10. Anne pisti sivun pystyyn kehittämisen alkamiseksi. 

Ryhmä alkoi muodostua nopeasti. Kaikki toiminta hakukaavakkeista ja pelin suunnittelemisesta lähtien toteuttamiseen asti tehtiin yhteistoiminnallisesti sosiaalisen median välineitä hyväksi käyttäen. Mukana suunnittelemassa ja/tai toteuttamassa olivat mm. Tarmo Toikkanen, Ville Venäläinen, Anne Rongas, Pauliina Mäkelä, Matti Karmaa, Mauri Laakso, Heidi-Tuulia Eklund ja monta muuta tärkeää tekijää Sometu-verkostosta ja muista ystävistä.

Viimeisen illan puristus


Vielä peliä edeltävänä iltana olimme täydessä työn touhussa valmistamassa pelivälineitä kuntoon seuraavaa päivää varten. Myös säännöt muokkautuivat vielä viimeisen illan aikana. Tehtävä ei tulisi olemaan helppo ja lisäksi dramaattiset muutokset pelin aikana tulisivat vielä vaikeuttamaan pelaajien työtä. Hashtagina tulisi toimimaan #ITKpeli. Minun tehtäväkseni tuli toimia Twitterin kautta sekä tiedottajana että peliin vihjeitä antavana toimijana.

Olin edellisenä iltana ollut vähän huolissani aikataulussa pysymisestä, mutta yhteisömme toimi jälleen kuin partaterä ja saimme pelin lähtemään käyntiin aikataulussa ja pian pääsimme jopa sitä edelle.

Peli käynnistyy


Pelaajat jakautuivat pöytiin 6 henkilön ryhmiin. Huomasin pöydän numero 13 jääneen tyhjäksi... olisiko taikauskolla ollut osuutta asiaan? 

Joukkueita oli noin 14. Ne edustivat kouluja (oppilaitoksia) ja niiden tehtävä oli luoda tarinaa ja selvitä erinäisistä tehtävistä ja vastoinkäymisistä. 

Nyt pelittää! -ohjeet

Joukkueet olivat saaneet ylläolevat ohjeet ja loppu olisikin sitten joukkueiden luovuuden, yhteistyökyvyn ja ongelmanratkaisutaitojen varassa. Yksi joukkueista keksi aika pian lähteä vakoilemaan muita. Mobiililaitteet olivat myös heti aktiivikäytössä. Jokin joukkueista keksi myös lähteä varkaisiin...

QR-koodeilla onneen tai onnettomuuteen


Sitten ensimmäiset QR-koodeilla varustetut palikat lähtivät liikenteeseen. Pöydissä puhuttiin älyn ryhtyneen parveilemaan. Ensimmäinen satelliittikoulu perustettiin ja pian sen jälkeen Laki7 -joukkue jo perusti bloginsa (tämä saattoi olla enne lopputuloksesta).

QR-koodien ongelmien ratkaisujen luovutus Pauliinalle

QR-koodien kautta pääsi käsiksi kysymyksiin. Jos vastasi oikein, sai lisäpalikoita, jotka saattoivat olla hyviä tai myös huonoja. Tehtävässä vaadittiin siis myös riskin ottoa. Huomasin ilokseni, että yksi joukkue tiesi knowmad:in, niitähän tässä rakennettiin.

Osa joukkueista ei ollut ilmeisesti ymmärtänyt tiedottamisen tärkeyttä pelissä ja se saattoi vaikuttaa loppusijoittumiseen. Pelijohtaja Mauri Laaksolta saattoi käydä kysymyssä peliteknisiä neuvoja ja vihjeitä.

Ensimmäinen draama


Musiikki katkaisi pelin ja sen jälkeen seurasi ensimmäinen draamallinen elementti. Taloustilanne kääntyi huonoksi, jonka seurauksena leikattiin 10 % valtionavustuksista yleisopetuksessa. Apua! Toivottavasti tämä ei tule toteutumaan reaalielämässä. Heidi-Tuulia Eklundin upeat musiikki- ja ääniefektit, Ville Venäläisen upeat ja uskomattoman realistiset draamaesitykset ja valot saivat draamoihin syvyyttä ja vaikuttavuutta sekä toden tuntua.

Joukkueet jatkoivat kuitenkin pelaamista hymyissä suin. Huomasimme myös joukkueiden tason olevan kovan kuin suomalaisen perusopetuksen. Koko ajan sateli oikeita vastauksia. Joukkueet olivat huomanneet myös yhteistyön voiman. Yksi joukkue ryhtyi laulamaan... Joukkueet tuntuivat olevan todella motivoituneita ja vastauksia alettiin tuomaan juosten.

Apua! Hometta kouluissa!


Elävä musiikki katkaisi jälleen pelin ja seurasi seuraava draama. Hometta kouluissa... Jouduttiin lopettamaan kouluja. Lopetetuista kouluista henkilökunnan piti lähteä etsimään töitä muista kouluista. Tässä vaiheessa yksi motivoituneimmista kouluista (joukkue 5) sai tarpeekseen heidän koulunsa lopetettiin ja he päättivät siirtyä yksityiselle puolelle. Onneksi peliin liittyi mukaan uusia pelaajia.

Sami Voutilaisen avulla peliä saattoi seurata verkossa reaaliaikaisesti. Pelaajat voisivat myös  toimia yhteistyössä verkossa olevien apuvoimien kanssa. 

Kiinalainen innovaatio


Elävä musiikki katkaisi viimeistä kertaa pelin ja seuraavana draamana olikin viimein jotain positiivista: kiinalaiset olivat keksineet innovaation, joka voisi pelastaa koulun ja maailman. Joukkueiden tehtävänä oli musiikin aikana (3 min) keksiä, mikä innovaatio oli kyseessä.

Seurasi viimeinen pelisetti ja jännitys alkoi tiivistyä...

Lopetussessio


Lopetussession parikeskustelut

Pelin lopetussessio tehtiin Anne Rongaksen johdolla. Roolista on tärkeä päästä irti pelin jälkeen. Purkaminen tehtiin parikeskusteluin. Aikaa oli kaksi minuuttia ja sitten siirrytiin seuraavaan keskustelukumppaniin. Kuulin sivusta syvällistä analyysiä pelistä. Mikä toimi, minkä olisi voinut tehdä paremmin.

Joukkueiden upeita tuotoksia



Joukkue 2: http://futurolla-koulu.blogspot.com/  Futurolla-koulun blogi ja YouTube-video upotettuna

Joukkue 3: Kolmen sukupolven globaalin oppimisyhteisön monipuolinen tuotanto https://docs.google.com/document/d/1F-tH62ulrG801AmSxx_4OwlZkGJiHDl8fm5wlUs5Kl4/edit

Joukkue 4: Sami-koulun riemukkaan hauska blogi, jolle naurettiin vedet silmissä http://itkpeli.blogspot.com/ 


Joukkue 7: Laki7 -joukkueen tuotoksia ei voi kuin ihailla http://lakiseven.wordpress.com/  Täältä löytyy kaikkea...

Joukkue 9: Topokki-koulu on TYYTYVÄISTEN OPPILAIDEN JA PÄTEVIEN OPETTAJIEN KOULU http://osaamo.blogspot.com/ 

Joukkue 10: Hyvä audioboo-selostus… tämä joukkue osasi tehdä yhteistyötä koulujen välillä http://audioboo.fm/boos/762825-meetings-are-evilboo



7 oli onnennumero


Teimme Tarmo Toikkasen kanssa töitä puolille yötä arvioiden joukkueiden tuloksia eri kategorioissa. Valitettavasti emme ehkä löytäneet ihan kaikkia lopputuloksia. Jos jotain jäi löytymättä, voi kommentteihin laittaa tietoa tuotoksista. Joka tapauksessa tulokset olivat vaikuttavia. Luulen, että tämä oli meille kaikille mahtava oppimiskokemus ja elämys.

Voittajat kategorioittain


Joukkue 7 Laki7 -joukkue ratkaisi eniten QR-koodeja (kahdeksan)

Joukkue 10 Tällä joukkueella oli eniten palikoita rakennelmassa (19)

Joukkue 9 Topokki-koululla oli paras loogisuus rakennelman palikoissa

Joukkueilla 4 ja 9 oli uskottavimmat tarinat

Joukkue 4 Sami-joukkueella (joukkue 4) oli paras tiedotus

Kokonaiskilpailun voittaja


Joukkue 7 oli Sometun Nyt pelittää! -tapahtuman voittaja. Tässä linkki Pauliina Mäkelän kuvaan voittajista: http://pic.twitter.com/KNv2mC0s 

Lopuksi

Kyllä oli mahtava konferenssi! Tässä blogikirjoituksessa ehdin raapaista vain hiukan pintaa siitä kaikesta, mitä ehdin konferenssissa kokea. Onneksi monia tilaisuuksia tallennettiin niin, että niihin voi palata vielä myöhemmin. 

Tässä lisää näkökulmia ITK 2012 -konferenssiin:







maanantai 9. huhtikuuta 2012

NÄKYMÄTTÖMÄN OPPIMISEN VIISI PILARIA

Photo by: Ravindraboopathi


Keskustelu näkymättömästä oppimisesta jatkuu. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut monta blogikirjoitusta asiasta ja lisäksi pitänyt webinaareja (tallenne). Taustalla on John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirja "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Olen kääntänyt kirjaa suomeksi. Ensimmäinen luku (Luku 0: Johdatus näkymättömään oppimiseen: evoluutio (vallankumous) luokkahuoneen ulkopuolella) on valmis. Siihen voi käydä tutustumassa ja parantelemassa lopputulosta tässä url-osoitteessa: 

Keskustelu näkymättömän oppimisen ideoista on jatkuvasti käynnissa Ning-sivustossa, josta löytyy monta mielenkiintoista keskustelua asiaan liittyen. Tervetuloa mukaan myös Ning-ryhmään.

Tällä kertaa puhun näkymättömän oppimisen viidestä peruspilarista. Lähteenä toimii koko ajan "Aprendizaje Invisible..." -kirjan ensimmäisen luvun osa otsakkeella: NÄKYMÄTTÖMÄN OPPIMISEN VIISI PILARIANäkymättömän oppimisen viisi peruspilaria luonnosteltiin aluperin Meksikossa 2010 pidettyä TEDx konferenssia varten. Alla John Moravec:in ja Cristóbal Cobon esitykset kyseisessä konferensissa. Cristóbal Cobo käy (espanjaksi) omassa esityksessään läpi vähän eri järjestyksessä nämä viisi pilaria.






Näkymättömän oppimisen peruspilarit eivät ole toisiaan poissulkevia, eivätkä myöskään ainoita, sillä näkymättömän oppimisen metafora on muuttuva käsite, joka jatkuvasti kehittyy.



1) Taidot, jotka eivät ole ilmeisiä, ovat näkymättömiä formaaleissa ympäristöissä



Ensimmäisessä peruspilarissa kerrotaan esimerkkinä Lim Ding Wen:stä, joka yhdeksän vuotiaana loi Doodle Kids -sovelluksen, jota on ladattu jo yli 700 000 kertaa. Hän opiskelee ohjelmointikieliä ja kehittelee uusia sovelluksia.

Sir Ken Robinson antaa kirjassaan The Element: How Finding Your Passion Changes Everything esimerkkejä ihmisistä eri aloilta, joiden kykyjä ei formaalin koulutuksen aikana huomattu, vaan ne kehittyivät muita teitä. Koulussa saatettiin jopa pitää heitä lahjattomina ja erityistä tukea tarvitsevina, vaikka kyseessä oli koulun kyvyttömyys tunnistaa ja tukea heidän erityislahjakkuuksiaan.

Näkymättömän oppimisen ensimmäisessä peruspilarissa esitetään yhdeksi syyksi tähän asiantilaan formaalin koulutuksen arviointimenetelmät. Ne edistävät lähinnä opettajan sanelemien tai oppikirjoista opittujen sisältöjen toistoa ja ulkoa oppimista. Toinen ongelma näissä testeissä on se, että ne rankaisevat virheistä. Kuitenkin virhe tai mahdollisuus olla väärässä ovat perustavanlaatuisia edellytyksiä luovuuden kehittämiseksi ja uuden oppimisen synnyttämiseksi.

Lisäksi näyttää siltä, että formaalin koulutuksen arviointimenetelmät epäonnistuvat niiden taitojen ja kykyjen tunnistamisessa, jotka eivät sisälly opetussuunnitelmaan.



2) TVT:stä tulee näkymätöntä



"Uudet teknologiat" on riittämätön käsite. Esimerkkinä tästä riittämättömyydestä käytetään näkymättömän oppimisen toisessa peruspilarissa sitä, kun opettaja ilmoittaa käyttävänsä "uusia teknologioita", ja tekee heikosti interaktiivisen PowerPoint -esityksen käyttäen perinteistä opettajajohtoista opetusmenetelmää. Tilanteen tekee koomiseksi se, että PowerPoint -esitysohjelmistopaketti on jo kaksikymmentäviisi vuotta vanha (ensimmäinen Powerpoint-versio julkaistiin Apple Macintoshille vuonna 1987).

Miksi sitten muutos on niin hidasta? Yksi syy saattaisi olla Adams:in ideaa vuodelta 2002 mukaillen: Silloin kun henkilö syntyy kaikki se, mikä on ympärillä, muodostaa luonnollisen ympäristön. 15 - 35 ikä vuoden välillä kaikki se mitä luodaan, muuttuu lupaukseksi tulevaisuudesta, teknologiaksi, jolle kyseinen henkilö saattaa omistautua koko työelämänsä ajan. Se, mitä luodaan sen jälkeen, kun henkilö on täyttänyt 35 vuotta, tuntuu kyseisestä henkilöstä rikkovan "asioiden luonnollista järjestystä", ja siihen sopeutuminen teettää hyvin paljon enemmän työtä.

Ratkaisuna tähän eivät ole kuitenkaan nuoret opettajat, vaan tieto- ja viestintäteknologian (TVT) tekeminen näkymättömäksi niin, että se edistäisi ihmisen kykyä luoda, yhdistää ja uudelleen synnyttää tietoa jatkuvasti menemättä naimisiin minkään erityisen teknologian kanssa. Koulumaailmassa tarvitaan syvällistä toimintakulttuurin muutosta.



3) Informaaleissa ympäristöissä hankitut tiedot ovat näkymättömiä



Kolmannessa peruspilarissa otetaan esille se seikka, että teknologian käytöllä on suurempia vaikutuksia silloin, kun sitä käytetään kotona kuin koulussa. Luokkahuoneissa digitaaliset laitteet eivät ainakaan vielä ole saaneet aikaiseksi selkeää vaikutusta koulutuksen saavutusten kannalta. Tarvitaan enemmän...

Olisiko mahdollista muuntaa informaalit ympäristöt kuten koti, kahvila tai muu sosiaalinen ympäristö, kokeilemisen ja oppimisen tiloiksi? Nämä oppimisen mikroympäristöt, joista Tarmo Toikkanen käytti termiä "nano-oppiminen" "Koulutus taskussa" -seminaarissa (#taskukoulu), osoittautuvat myös hedelmällisiksi ympäristöiksi tietojen hankkimista, yhdistämistä ja siirtämistä varten käyttäen hyväksi havainnoimista, keskustelua, yritystä ja erehdystä sekä vertaisoppimista. Flipped classroom (käänteinen luokkahuone) -idea saattaisi olla yksi tie kohti tätä tavoitetta.



4) Digitaaliset taidot ilmenevät näkymättöminä



Digitaaliset taidot ovat strategisessa asemassa 21. vuosisadan opiskelijoiden koulutuksessa. Tästä asiasta olemme varmaan kaikki aika yksimielisiä.  
Tietotekniset taidot vaativat käytännön kokemusten stimulointia. Ei riitä, että tuntee ohjelmiston tai laitteen välineellisen toiminnallisuuden, vaan oltava kykenevä ratkaisemaan ongelmia niiden suhteen ja niiden avulla. Pelkkä tekninen osaaminen ei riitä. Elias Pietilä nosti aiemmin jo mainitussa "Koulutus taskussa" -seminaarissa design:in ymmärtämisen yhdeksi tärkeimmistä taidoista mobiiliohjelmoijalle. Tarvitaan monipuolisia taitoja sekä uuden oppimisen ja poisoppimisen kykyjä.

Digitaalisten taitojen kanssa käy usein samoin kuin oppimisen kanssa yleensä, eli ne opitaan silloin, kun ollaan tekemässä jotain muuta. Monet näistä taidoista opitaan informaaleissa sosiaalistumisen ympäristöissä ja ilman tarkoitusta. Hyviä esimerkkejä voisivat olla sosiaalisen verkostumisen palvelut verkossa tai sähköpostin käyttö, jotka useimmiten opitaan noudattamatta formaaleja oppimisen reittejä. Huomaan itse oppivani uusien sosiaalisen median palvelujen ja välineiden käytön yrityksen ja erehdyksen kautta, tai sitten vertaisoppimalla. Ainoastaan poikkeustapauksessa tulee etsittyä käyttöohjeita.

Tällainen oppimisen muoto voi olla äärimmäisen sosiaalista, se tapahtuu yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa osallistumalla käyttäjien yhteisöihin. Sosiaalisen median myötä olen päässyt mukaan uusiin yhteisöihin. Odottelen jo innolla SomeTime KISS2012 -tapahtumaa, jossa on mukana myös Näkymätön oppiminen, avoimet oppimisympäristöt ja tulevaisuuden yhteisöllinen rakentaminen -työpaja.

Vaikka kyky hyödyntää hakukoneiden tehokasta käyttöä, kyky vuorovaikutukseen sosiaalisissa verkoissa, kyky kirjoittaa ja julkaista eri formaateissa, tietämys informaation tallentamisesta ja jakamisesta, tiedon siirtäminen, remiksaus jne. voivat olla tärkeimpia nykymaailmassa tarvittavista taidoista, jäävät ne monesti näkymättömiksi perinteisessä koulutuksessa. Näitä taitoja ei tunnusteta eikä niiden käyttämistä rohkaista monissa formaalin koulutuksen järjestelmissä. Tilanne tuntuu kuitenkin olevan pikkuhiljaa muuttumassa parempaan suuntaan. Odotan mielenkiinnolla tulevaa ITK -konferenssia 18.-20.4.2012 Kylpylä Hotelli Rantasipi Aulangolla, Hämeenlinnassa. Sometu-verkosto tarjoaa ITK-päiville elämyksellisen ja kokemuksellisen "Nyt pelittää" -tapahtuman. Ideana on pelillinen oppiminen, joka yhdistää draamallisia aineksia strategiseen joukkuepeliin.



5) On olemassa tiettyjä käytäntöjä koulussa/yliopistossa, jotka voisivat muuttua näkymättömiksi



Aikaisemmin ensimmäisessä pilarissa jo mainittiin siitä, kuinka käytössä olevat arviointimenetelmät ovat epäkelpoja mittaamaan yksilön todellista oppimista. Lisäksi on tunnettua, että suurin osa kokeisiin opituista tiedoista unohtuu nopeasti kokeiden jälkeen. "Aprendizaje Invisible..." -kirjan kirjoittavat kutsuvat tätä "arvioinnin jälkeiseksi muistinmenetykseksi". Perinteiset arviointimenetelmät siis voisivat olla yksi näkymättömäksi muutettavista asioista.

Myös seuraavien asioiden tulisi kirjan kirjoittajien mielestä muuttua näkymättömiksi koulutuksessa: koulutusprosessien depersonalisaatio (luokkakohtaisten oppilasmäärien kasvaessa opettajasta tulee tietojen toistaja yksilön oppimisen tukijan sijasta), uusien teknologioiden sisällyttäminen vanhoihin pedagogisiin käytäntöihin (älytaulujen käyttö yhdistettynä opettajakeskeiseen opetukseen), väärät odotukset (teknologian sisällyttäminen luokkaan saa parempia arvosanoja aikaiseksi), "pankkikoulutus" tai ensyklopedinen koulutus (priorisoi tosistaan irrallaan olevien yksiköiksi ja lohkoiksi katkaistujen sisältöjen kasaamisen).

Älytaulujen suhteen tuo opettajakeskeisyyden ongelma varmasti pitää paikkansa. Kuitenkin olen havainnut niiden lisänneen TVT:n käyttöä oppitunneilla. Vaikka se olisikin edelleen opettajakeskeistä, ollaan kuitenkin astuttu askel eteenpäin. Seuraavaksi kuitenkin tulee panostaa opetuksen ja pedagogiikan kehittämiseen sekä laajempaan toimintakulttuurin muutokseen. Oppimisen vallankumous on alkanut!




sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Koulutus taskussa on taskukoulu


IT-kouluttajien "Koulutus taskussa" -kevätseminaarin 30. - 31.3.2012 aiheena oli mobiilioppiminen ja -ohjaus. Seminaari oli todella mobiili, sillä olimme lähes koko ajan liikkeessä m/s Viking XPRS:ssä. Laivamatkat käytettiin huipputehokkaasti hyväksi kokoustiloissa. Tallinnassa keskuspaikkana toimi Scandic Palace -hotelli, jossa seminaaria pidettiin hotellin kokoustiloissa. Vierailimme myös Tallinnan Polütehnikumissa. Tarjolla oli myös kulttuuriohjelmaa molemmille päiville, mm. balettia ja taidemuseovierailu.

Mahtava kokemus, josta riittää sulateltavaa vielä pitkäksi aikaa. Yhteen blogikirjoitukseen ei mahdu kuin pieni raapaisu siitä kaikesta, mitä kahden päivän aikana tapahtuikaan. Seuraavaksi otteita tästä hullun hauskasta seminaarista.

#taskukoulu

Seminaarissa käytimme hashtagia #taskukoulu. Käytin sitä myös hyväksi tehtävässä, jonka tarkoituksena oli johdattaa aiheeseen ja samalla tutustuttaa ihmisiä toisiinsa. Tehtävänanto oli seuraavanlainen:





Tämä tehtävänanto pisti ihmiset tarkoituksella eriarvoiseen asemaan. Osalle hashtagit ja Twitter olivat tuttuja, mutta yllättävän monelle tuntui tämä maailma olevan täysin vierasta. Tarkoituksena olikin saada osallistujat ratkaisemaan ongelma yhteisöllisesti. Suurella osalla ei ollut Twitter-tiliä, joten piti löytää ryhmästä joku, jolla tili oli.

Tässä tehtävänanto avattuna:

  = mobiilioppiminen ja - ohjaus
 Kirjoita: " on..." ja jatka lausetta
 Kirjoittakaa vähintään yhtä monta lausetta kuin ryhmässä on jäseniä 

Tässä esimerkkejä ryhmien antamista vastauksista:

 on opettavainen versio näistä:. Vai onko? (linkki)
 on nykyisyyttä ja tulevaisuutta  (linkki)
 on yhteisöllinen (linkki)
 on siä, että oppiminen kulkee mukana missä vaan (linkki)
 on meidan kokeilua (linkki)
taskukoulu kämmenellä. Sopii hyvin pienille kokonsa puolesta. Taskukoulu on kevyempi siirtää kuin tavallinen koulu. (linkki)

Twitter oli jo osoittanut hyödyllisyytensä ennen kuin oltiin edes päästy terminaaliin. Itse tulin onneksi hyvissä ajoin terminaaliin, mutta osalla oli ongelmia tästä syystä:

Ratikka 4 on kolaroinut. Satamaan menijöiden ei kannata niitä odottaa.  (linkki)

Tämä Tarmon viesti saavutti osan meistä ja kaikki osallistujat ehtivät onnellisesti ajoissa terminaaliin. Käytin Twitteriä myös tavallaan seminaarin muistiinpanovälineenä ja jonkin verran tuli myös vuorovaikutusta verkon kautta ihmisiltä, jotka eivät itse päässeet fyysisesti seminaariin osallistumaan. 

Tuttujen palvelujen laajentunut mobiilielämä



Tarmo  Toikkanen piti jälleen todella mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän esityksen yhä kiihkeämpään rytmiin muuttuvasta maailmasta. Yksi muutoksen moottoreista on mobiiliteknologian mukanaan tuomat mahdollisuudet. Tarmo viittasi tutkimukseen, jonka mukaan kännyköitä on jo enemmän kuin ihmisiä. Kuullostaa uskomattomalta ja kertoo siitä, että olemme todella siirtyneet jo mobiilielämään.

Puhelin on jo niin tärkeä osa kaikkea toimintaa, että Tarmon mukaan olisi jo tarve kertakäyttöpuhelimille, kuten aikoinaan oli kertakäyttökameroille. Jos puhelin unohtuisi kotiin, voisi helposti ostaa puhelimen 10 €:lla kioskilta. Puhelin voisi sitten tulla käyttökelvottomaksi kahden kolmen päivän sisällä.

Mobiiliteknologian myötä oppiminen on muuttumassa. Tarmo otti esille nano-oppimisen (Nano-learning). Kun oppiminen on mobiiliteknologian avulla mahdolllista milloin ja missä vain, se voidaan pilkkoa pieniksi osasiksi. Tämä mahdollistaa oppimisen esim. bussia odotellessa. 

Tallinnan Polütehnikum



Päivi Riihelä oli saanut järjestettyä meille mahdollisuuden vierailla Tallinnan Polütehnikum:ssa. Oppilaitoksen huippusympaattiset opettajat ja IT:stä vastaavat pitivät meille ensin esityksen oppilaitoksestaan. Esityksen jälkeen alkoi innokas keskustelu. Kuumimmalta aiheelta tuntui tietohallintoon liittyvät kysymykset. Polütehnikum:ssa he olivat keksineet yksinkertaisen ja mielenkiintoisen ratkaisun. Opiskelijoilla oli täydet valtuudet ladata haluamiaan ohjelmia ja sisältöjä koneille. Kerran viikossa koneet kuitenkin deletoitiin alkuperäiseen tilaansa. Aika mielenkiintoinen ratkaisu...

Esityksen jälkeen pääsimme kiertämään oppilaitoksen osastoja läpi. Kaikessa paistoi innostus ja ylpeys omasta toiminnasta. Kierros oli kuitenkin suunniteltu draamantajuisesti. Suomalaisilta tuli innostuksen huutoja, kun kierroksen loppuvaiheessa pääsimme alla näkyvään opetustilaan.


Tätyy myöntää, että huipputyylikkäitä Mac:jä täynnä oleva huone oli vaikuttava. Luulisin, että opiskelijoilla on aivan vastaavanlaiset reaktiot. Ei voi olla vaikuttamatta motivaatioon...

Jatkoimme vielä kierrosta. Lopulta jouduimme jättämään sen kesken, sillä aikataulumme vaati jo siirtymistä seuraavaan ohjelmanumeroon. Erinomainen vierailu!

Myytti diginatiiveista



Jari Laru piti hotellin kokoustilassa samalla sekä hullun hauskan että syvällisen tieteellisen esityksen. Välillä nauroin silmät kyynelissä ja jo seuraavana hetkenä oltiin syvällisessä tieteellisessä pohdinnassa. Heti esityksen aluksi hän määritteli meidät ja samalla itsensä hörhöiksi. Ja oikeassahan hän oli. 

Jari osasi hienosti sohaista provosoivilla väittämillä tyyliin "varsinainen bang (mobiilioppimisessa) oli iPad:in keksiminen 70-luvun alussa". Kun ajatellaan Nokian kovia kokemuksia, osui tuo sohaisu kyllä kipeästi. Miten menetimmekään paikkamme maailman huipulla... Onneksi meillä on sentään vielä perusopetus...

Jari Laru myös uskalsi kyseenalaistaa normiratkaisumallit tietoteknisen osaamisen turvaamisen tulevaisuudesta: "Onko järkevää, että jokaisella on oma laite, jos yhteistoiminnallisesti saadaan ehkä enemmän aikaiseksi?" Olisiko sittenkin järkevämpää opetella toimimaan yhteistoiminnallisesti vähemmällä laitemäärällä? 

Laru puhui myös hajautetun kognition mahdollisuuksista. Internet on saanut aikaan lyhyessä ajassa suunnattoman muutoksen. Maiden välisten rajojen merkitys on häviämässä. Oppiminen on muuttumassa aivan toisenlaiseksi. Mobiililaitteet ovat vain kiihdyttäneet tätä muutosta. Silti suurin osa appseistä liittyy elämänhallintaan, oppimiseen liittyviä appseja on paljon vähemmän. Opetus kulkee perässä vaikka sen pitäisi pyrkiä kulkemaan edellä.

Yksi Jari Larun suurimmista pommeista esityksessään oli diginatiivi-myytin purkaminen. Hän kertoi useista tutkimuksista, jossa se on kumottu. Diginatiiveilla ei myöskään ole mitään erityiskykyjä multitasking:iin. Onko koko asian pohtiminen ajan tuhlausta?

Jari esitti myös provosoivan, mutta niin lähellä olevan, kysymyksen TVT:tä kouluttaville: "Kuinka opettaa TVT:tä rautakankityyppisille henkilöille kiihtymättä?" Kieltämättä nauroin silloin vedet silmissä. 

Hän kertoi myös omasta kivikkoisesta tutkimushistoriastaan: "Professorit nauroivat, mutta minä selvisin voittajana". Tuokin kuullosti tutulta, paitsi etten ole vielä selvinnyt voittajana.

Kun Jari Laru kertoi julkaisevansa kaiken tutkimusaineistonsa Creative Commons -lisenssillä, annoimme spontaanit aplodit Tarmo Toikkasen kanssa. Kun hän vielä kertoi huomanneensa tutkimuksessaan, että Wikispaces oli lelu ja olisi kannattanut käyttää MediaWiki -ohjelmistoja, jossa on valmiita välineitä analyysiä varten, niin olin pelkkää hymyä.

Jari Larun materiaaleihin kannattaa käydä tutustumassa esim. SlideShare:ssa ja Mendeley:ssä.

Kulinarismia unohtamatta

Joukossamme oli monta Tallinnan tuntijaa ja lähdinkin joukon mukana syömään Must Lammas -ravintolaan. Valitsin villisikaa ja tällaisen annoksen sain eteeni.


Ruoka oli aivan mielettömän hyvää ja vielä lisäksi sain syödä sen mahtavassa pöytäseurueessa! 

Mitä työelämä odottaa mobiiliohjelmoijalta



Matkalla takaisin Helsinkiin meillä oli koko matkaksi ohjelmaa. Elias Pietilä puhui yritysmaailman näkökulmasta. Myös hän heitti monta provosoivaa väittämää, jotka saivat kiihkeitä keskusteluja aikaiseksi. Meille IT-kouluttajille hän heitti heti aluksi mm. seuraavaa: "Koulutuksen merkitys on yllättävän pieni päätymisellä ohjelmoijaksi". Hän uskalsi myös kyseenalaistaa ohjelmointitaidon merkityksen. Sen sijaan hän nosti design:in ymmärtämisen yhdeksi tärkeimmistä ominaisuuksista mobiiliohjelmoijalle. 

Eliaksen mukaan täydellinen työntekijä on täydellinen yrittäjä, joka kokee yrityksen omakseen eikä paikaksi, jossa on töissä.

Koulullakin on kuitenkin tehtävä. Sen tulisi innostaa ja yhdistää, kokemus ja intohimo opettaa loput.  Elias sanoi, että jos hän alottaisi opiskelun uudestaan TKK:lla, opiskelisi hän vain kieliä. Kielillä hän tarkoitti sekä ihmisten että koneiden kieliä. 

Nautin Eliaksen esityksestä todella paljon. Hän puhui mielestäni erittäin viisaita sanoja. Maailma on muuttunut. Se täytyy hyväksyä ja siirtää katse tulevaisuuteen. Luulen, että Eliaksen kuvaama täydellinen työntekijä on hyvin lähellä John Moravec:in kuvaamaa Knowmadia.

Matka jatkuu

Saavuimme yht'äkkiä satamaan ja tuntui, kuin matka olisi loppunut kesken. Vielä terminaalissa ja raitiovaunussa keskustelu kuitenkin jatkui kiihkeänä. 

Esittelin tässä blogissa vain muutamia välähdyksiä tapahtuneesta. Paljon tärkeitä ja hienoja esityksiä jäi esittelemättä. Sovimme kuitenkin yhteisesti, että julkaisemme asiaan liittyvää aineistoa.


Huomasin, että Mervi Jansson oli jo ehtinyt kirjoittaa blogiinsa otsikolla "Koulutus taskussa - silmäkarkkia ja pedagogiikkaa". Luen sen heti, kun olen saanut tämän blogikirjoituksen julkaistua. Mervi piti yhden niistä tärkeistä esityksistä, jota en ainakaan tällä kertaa ehtinyt käsitellä. Matka jatkuu...