sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Onko tulevaisuudessa kouluja?

Kuvio muokattuna John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta
 "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación" sivulta 91


Tulevaisuudessa ei ole kouluja...

Moravecin ja Cobon kirjan sivulla 78 esitellään kahta tekstiä, joissa arvoidaan koulutuksen tulevaisuutta. Ensimmäisen lähde on Seymour Papertin, Massachutes Institute of Technology:n (MIT) professorin, vuodelta 1984. Papert esittää (Seymour Papert. 1984. “Trying to Predict the Future.” Popular Computing, 3(13), pp. 30-44.), että tulevaisuudessa ei tulisi olemaan kouluja.  Koululla tarkoitetaan tässä yhteydessä: Kouluja, joissa on oppitunteja. Kouluja, joissa on opettajia, jotka määräävät kokeita. Kouluja, joita käyvät henkilöt, jotka on lajiteltu ikäryhmittäin käymään läpi opetussuunnitelmaa. Tällainen järjestelmä perustuu ryhmään rakenteellisia käsitteitä, jotka eivät Papertin mukaan toimi tietokoneiden kanssa. Hänen mukaansa näin tulisi tapahtumaan (koulujen häviäminen) vain sellaisissa yhteisöissä, joissa lapsilla on riittävä pääsy tietokoneille. 

Papertin kuvaus koulujärjestelmästä, joka ei toimi tietokoneiden kanssa, kuvastaa valitettavan tarkasti nykyistä koulujärjestelmäämme. Näkymättömän oppimisen paradigma (protoparadigma) pyrkii koulujärjestelmän uudistamiseen ja mm. Papertin mainitsemien kouluun liittyvien tietokoneiden kanssa toimimattomien rakenteiden muuttamiseen.

Toisen tekstin lähde, johon kirjassa tässä yhteydessä viitataan, on Euroopan komission alaisen IPTS:n (The Institute for Prospective Technological StudiesSchool's Over: Learning Spaces in Europe in 2020: An Imagining Exercise on the Future of Learning Authors sivulla X. Sen mukaan vuoteen 2015 mennessä puolet lukion opiskelijoista on jättäytynyt pakollisen järjestelmän ulkopuolelle. Edelleen siinä ennustetaan, että viisi vuotta siitä eteenpäin eli vuonna 2020 vanhat luokkahuoneet olisivat vain historiallinen jäänne. 

...vai onko sittenkin?

Kirjan mukaan näyttää siltä, että teknologia on muuttanut tapaamme nähdä tulevaisuus. Tässä yhteydessä nousee esille myös kysymys siitä, johtuuko TVT:n (tieto- ja viestintätekniikan) tehoton käyttö kouluissa siitä, että opettajat eivät osaa käyttää sitä oikein. Uskallan väittää, että tämä pitää varmaan paikkansa. Tällä en kuitenkaan halua syyllistää opettajia vaan kohdistaa voimavaroja laitehankinnoista opettajien kouluttamiseen ja pedagogiseen kehittämiseen. Laitteistoja myös tarvitaan, mutta ne eivät tuo muutosta asiaan ilman koko toimintakulttuurin muutosta. 

Blogin alussa oleva kuvio on Moravecin ja Cobon kirjassa olevan kuvion pohjalta tehty. Kun vertailee siinä koulun ja kodin antamia mahdollisuuksia teknologian ja oppimisen yhdistämiseen ei ole ihme, jos koti alkaa tuntua varsin sopivalta paikalta opiskelemista varten. Koulun on syytä ottaa tämä muutoksen haaste vastaan, jotta otsikon kysymys ei toteutuisi.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Humanistiset taidot näkymättömän oppimisen päämääränä




Humanistiset taidot

Aprendizaje Invisible... -kirjassa tavoitteena olevia taitoja kutsutaan humanistisiksi taidoiksi. Arthur Harkinsin ja John Moravecin (2006) kirjoituksissa Minnesotan yliopistolle tuodaan esille linjauksia siitä, mitä nämä humanistiset taidot voisivat olla. He tuovat esille sen, kuinka tärkeää on kehittää taitoja, joilla selvitä nopeiden muutosten ja epävarmuuden aikakaudella.

1. Systeeminen ajattelu

Nuorten tulisi oppia hahmottamaan nykyisiä kulttuurisia ja sosiaalisia rakenteita sekä tutkia vaihtoehtoja niille. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorten tulee harjoittaa vertailevaa ajattelua, ymmärtää taustalla olevia järjestelmiä ja vaikuttaa niiden systemaattisiin rakenteisiin voidakseen saavuttaa tavoitteensa. Oppijasta kehittyy aktiivinen toimija passiivisen tiedon vastaanottajan sijasta. Samalla toteutuisi voimauttaminen hyvin konkreettisella tavalla.

2. Simuloiva ajattelu

Mitä jos? -ajattelu kokeilevan ajattelun ja mentaalisten harjoitusten kanssa, joita johtaa mielikuvitus ja projektio. Nuoret voiva luoda silmät auki simuloituja visioita sekä kulttuurillisten ja sosiaalisten rakenteiden sisä- että ulkopuolella käyttäen mielikuvista hyväkseen. Tämä on myös luovan ajattelun edellytys.

3. Kyky menestyä muutosten, haasteiden ja epävarmuustekijöiden keskellä

Nuoret kehittävät näkökulmia, tietämystä ja vaihtoehtoja monimuotoisuuteen ja epävarmuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorten täytyy luoda uusia mentaalisia välineitä, jotka auttavat heitä selviytymään keskellä lisääntyvää kaaosta ja epävarmuutta sisältävässä muuttuvasssa maailmassa. Nuorista tulee knowmadejä.

4. Kyky luoda ja käsitellä vaihtoehtoisia menneisyyksiä, nykyisyyksiä ja tulevaisuuksia

Nuori pystyy luomaan ja hallitsemaan virtuaalista aikaa kehittämällä joustavia sosiaalisen ja henkilökohtaisen ajan määritelmiä valikoivasti yhdistämällä mahdollista menneisyyttä ja tulevaisuutta nykyhetken vaihtoehtoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorten pitäisi pystyä vastustamaan perinteistä kellon mukaista aikakäsitystä yksilöllisesti rakennetun aikakäsityksen kautta samalla ottaen huomioon historian käsitykset. Dynaaminen, jatkuvasti kehittyvä aika- ja historiakäsitys.

5. Tavoitteiden ja haasteiden hankkiminen ja niihin vastaaminen

Nuori asettaa päämääriä ja haasteita itselleen, tunnistaa ja ennakoi esteitä menestymiselleen ja kehittää ratkaisuja ongelmiinsa. Tämä merkitsee sitä, että nuorille tulee enemmän ja enemmän vastuuta elämästään. He pääsevät käyttämään aktiivisesti arvojaan ja älykkyyttään. Vastuun kantamista voi oppia vain vastuuta saamalla. 

6. Olemassa olevan informaation ymmärtäminen ja tehokas käyttö

Nuori hankkii ja käyttää informaatiota valikoivasti mahdollisuuksien löytämiseen ja ongelmien ratkaisuun. Tämä tarkoittaa sitä, että nuoret tuntevat vetoa uusien sisältöjen hankintaan, tilanteessa, jossa informaation runsautta pidetään yhteiskunnallis-taloudellisesti arvokkaana. Tiedonhaku- ja hallintataitojen merkitys korostuu koko ajan. 

7. Yksilötasolla sovellettavan tiedon rakentaminen ja hyödyntäminen

Nuori muokkaa tarkoituksenmukaisesti informaatiota henkilökohtaiseksi tiedoksi. Hän luo persoonallisen tyylin vaihtoehtojen laajentamiseksi päätöksenteossa muodostamalla uusia tulkintoja ja ymmärtämystä. Tämä tarkoittaa sitä, että nuoret omistavat elämänsä uusien sekä eksplisiittisten että implisiittisten merkitysten rakentamiseen. Luovuus ja innovatiivisuus ovat itsestäänselvyyksiä.

8. Kyky rakentaa ja käyttää uutta tietämystä, joka liittyy konteksteihin, prosesseihin ja kulttuureihin

Nuoret hahmottavat, suunnitelevat ja rakentavat todellisia ja virtuaalisia ympäristöjä erityisiä tehtäviä varten. He kokoavat ja käyttävät erilaisia näkemyksiä esille nouseviin  kysymyksiin, jotta voidaan parantaa mahdollisuuksia löytää ratkaisu päätöksentekoprosesseissa. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorista tulee yhä enemmän suunnittelijoita ja arkkitehteja, jotka pystyvät luomaan osaamista ja vaihtoehtoisia kulttuureita, jotka mahdollistavat heitä parantamaan omaa elämäänsä. Hänestä tulee autotelinen ihminen.

9. Nykyisen ja tulevaisuuden tieto- ja viestintäteknologian tehokas käyttö

Nuoret pysyvät näiden teknologioiden eturintamassa, jotka mahdollistavat ajankohtaisen oppimisen, käyttämällä teknologiaa tehokkaasti. Tämä tarkoittaa sitä, että nuoret tulevat laajentamaan toimiaan digitaalisina tutkimusmatkailijoina ja kehittäjinä, ja näin helpottavat teknologian käyttöönottoa muulle yhteiskunnalle. Teknologia on kuitenkin väline ei itsetarkoitus.

10. Globaalien trendien tietämyksen hankkiminen ja arvoiminen

Nuori luo kokonaiskuvaa maailmasta, joka koostuu erilaisista erityisistä näkemyksistä. Hän kehittyy kansalaiseksi, jolla on globaali ajattelu ja joka käyttää eri näkökulmia hyväkseen ongelmien hahmottamiseen sekä mahdollisuuksien, tavoitteitteiden ja keinojen tunnistamiseen. Nuoret osallistuvat uusien ja jännittävien visioiden suunnitteluun sekä yhteisöistä että yhteiskunnasta yleensä. Heitä ei mukauteta yhteiskuntaan vaan he ovat mukana luomassa sitä.

11. Nuori kirjoittaa ja puhuu itsenäisesti

Nuori kehittää ja hyödyntää eri oppiaineita käyttäen hyväksi omia ominaisuuksiaan, mutta myös ryhmien ja tiimien kanssa, kehittäen niiden avulla omaa luonnettaan ja identiteettiään. Vapaan ja luovan ilmaisun kautta nuorista voi tulla demokratian ja vapauden malliesimerkkejä. Oppiminen ei ole ainesisältöjen omaksumista ja ymmärtämistä, vaan ihmiseksi kasvamista.

12. Henkilökohtainen sitoutuminen siihen, että asiat tehdään oikein

Nuoret tehdään eettisesti vastuullisiksi henkilökohtaisista omista toimistaan ja laiminlyönneistään. He vastaavat rakentavasti henkilökohtaisiin ja kollektiivisiin arviointeihin suhteessa saavuttamaansa tasoon. Tämä tarkoittaa sitä, että nuoret eivät vain nauti virheistään oppimisesta, vaan myös pyrkivät muuttamaan nämä virheet saavutuksiksi. Virheitä ei tarvitse pelätä tai välttää, vaan ne ovat hyödyllisiä oppimisen tarkoituksiin.

Tällaista koulua haluan olla mukana kehittämässä! Samalla olemme synnyttämässä uutta yhteiskuntaa... siirrymme yhteiskunta 2.0:sta 3.0:aan (1.0:sta suurimmassa osassa tapauksista). 

Näkymätön oppiminen 3.0 yhteiskunnassa



1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tämä blogikirjoitus jatkaa samasta teemasta tällä kertaa kohdistaen huomion siihen, millaista näkymätön oppiminen voisi olla 3.0 koulussa.


3.0 protoparadigma

Moravec:in ja Cobon kirjan mukaan 3.0 yhteiskunnan täytyy jättää taakseen teollisen ajan paradigma ja pedagogiset mallit (katso kuvio yllä), jotka keskittyivät Moravec:in termein ennaltaehkäisevään informaatioon ja osaamiseen. Koulun ja/tai oppimisen tulisi kehittyä kohti oppimisen muotoja, jotka hyödyntävät näkymättömiä oppimisen tiloja rakentaakseen käytännöllistä ja hyödyllistä tietoa sekä henkilökohtaisella että sosiaalisella tasolla. Opetus keskittyy kuitenkin edelleenkin suurelta osin tietoon, joka ei ole suoraan merkityksellistä opiskelijoiden ympäröivässä elämässä.

Cristóbal Cobon ja John Moravec:in kirjan mukaan 3.0 protoparadigmassa (kts. http://teromakotero.blogspot.com/2011/05/nakymaton-oppiminen-invisible-learning.html) kaaos ja moniselitteisyys liittyneinä valtaviin sosiaalisiin ja teknologisiin muutoksiin vaativat "tekemällä oppimisen" paradigman uudelleen syntymistä. Aika jolloin opiskelija oli tiedon passiivinen vastaanottaja on tulossa päätökseen ja on aika siirtyä uudenlaiseen toimintakulttuuriin sekä oppimisessa että opettamisessa. 

Kuten kirjassa mainitaan, myös muut tutkijat kuten Sir Ken Robinson huomauttavat, että ulkoamuistamiseen perustuvat oppimisen mallit ovat vastakohtia sille synteettiselle ja luovalle ajattelulle, jota nykypäivän kansalaiset tarvitsevat tehdäkseen työtä nyky-yhteiskunnassa. Tulevaisuuden yhteiskunnassa tämä tulee vielä korostumaan.

Tärkeintä on se, miten opitaan, ei se, mitä opitaan

Moravec:in mukaan näkymättömän oppimisen protoparadigma korvaa "ennaltaehkäisevän" ulkoaoppimisen oppimisella, joka on merkityksellistä oppimiskokemukseen osallistuville. Näkymättömässä oppimisessa edistetään ennen kaikkea tiedon käytännön soveltamista uusiin tapoihin ratkaista ongelmia mekaanisen aiemmin opitun tiedon toistamisen sijaan. Opiskelija muuttuu tiedon vastaanottajasta tiedon tuottajaksi. Opiskelijat toimivat omien tietojensa pohjalta soveltaen sitä, mitä he ovat oppineet ratkaisemalla käytännön ongelmia. Mukana näissä ratkaisuissa on myös ongelmia, joita ei ole aikaisemmin ratkaistu.

Perinteiset arvioinnin mekanismit soveltuvat huonosti arvioimaan henkilökohtaisen tietämyksen tarkoituksellista ja kontekstuaalista soveltamista, joka on suuntautunut innovatiivisten ratkaisujen luomiseen. Näkymättömässä oppimisessa fokus on enemmän siinä, miten opitaan kuin mitä opitaan. Tämä johtaa siihen, että kokeiden ja arvioiden tulisi perustua tuloksien arviointiin samalla tavalla kuin silloin, kun arvioimme innovaatiivisia tuotteita.

Helppoja nämä muutokset tuskin tulevat olemaan. Esimerkiksi jotta voisimme vapautua suorituskyvyn mittaamisen kultilta, meillä tulisi olla uskoa ja luottamusta jatkuvaan oppimiseen. Tämä perustuu ajatukseen siitä, että ihmisinä olemme jatkuvasti osana oppimisprosessia.





lauantai 7. toukokuuta 2011

1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita

Nomadeja Afganistanista vuodelta 1919

Kahdessa edellisessä blogikirjoituksessani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible ja Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tämä blogikirjoitus jatkaa samasta teemasta tällä kertaa kohdistaen huomion yhteiskunnan jatkuvasti kiihtyvään muutokseen ja siitä seuraavaan tarpeeseen tehdä uudenlaisia ratkaisuja koulutusjärjestelmässä.


Yhteiskunnan muutos 1.0:sta kohti 3.0:aa.

Moravecin ja Cobon kirjassa on yhteiskunnan muutosta symboloitu vastaavilla termeillä kuin World Wide Webin kehittymistä (web 1.0, web 2.0 ja web 3.0). Yhteiskunta 1.0 heijastaa kirjan mukaan niitä normeja ja käytäntöjä, jotka vallitsivat siirryttäessä esiteollisesta yhteiskunnasta teolliseen yhteiskuntaan, aikaan ennen 21. vuosisataa. Yhteiskunta 2.0 edustaa vuorostaan niitä valtavia sosiaalisia muutoksia, joita on tapahtumassa nyky-yhteiskunnassa ja jotka ovat peräisin teknlogisista muutoksista. Yhteiskunta 3.0 viittaa lähitulevaisuuden yhteiskuntaan, jossa on odotettavissa suuria muutoksia kiihtyvän teknologisen muutoksen ansiosta. Alla oleva kuvio edellä mainitusta Cobon ja Moravec:in kirjasta muokattuna kuvastaa hyvin kehityksen kiihtymistä:


Kuvion J-käyrä kuvastaa teknologian räjähdysmäistä kehitystä ja kustannusten eksponentiaalista vähenemistä. Teknologian kehitys kiihtyy koko ajan ja samalla hinnat laskevat. Huipputekonologia tulee tavallisten ihmisten saataville. Mobiiliteknologian viimeaikainen kehitys voisi olla hyvä esimerkki tästä kehityksestä.

Kirjan mukaan jatkuva globalisaatio mahdollistaa tiedon jakamisen horisontaalisesti aloilla, jotka ovat tähän asti olleet eristyksissä. Syntyy heterarkkisia suhteita ja mahdollisuuksia soveltaa tietoa innovatiivisissa yhteyksissä. Oppimisympäristöissa tämä tarkoittaa sitä, että meistä kaikista tulee yhdessäopiskelijoita ja myös yhdessäopettajia. Tämä on seurausta kollektiivisesta tiedon rakentamisesta ja uuden tiedon soveltamisesta. Sosiaalinen media antaa monenlaisia välineitä tämän kehityksen tarpeisiin. Wiki-ympäristöt, verkkoyhteisöt ja jopa keskustelupalstat voisivat olla esimerkkejä tästä kehityksestä.

Tulevaisuuden tietotyöläinen eli knowmad

Termillä "knowmad" Moravec tarkoittaa nomadeja tieto- ja innovaatiotyöläisiä. Knowmad on innovatiivinen, kekseliäs ja luova.  Hän pystyy työskentelmään käytännöllisesti katsoen kenen kanssa tahansa ajasta ja paikasta riippumatta. Knowmadiä arvostetaan henkilökohtaisen osaamisensa perusteella, joka antaa hänelle kilpailuedun suhteessa muihin työntekijöihin. 

Teollisen yhteiskunnan muutos on antamassa tilaa intensiiviselle tieto- ja innovaatiotyölle. Työelämä ja -kuttuuri ovat muutoksen kourissa ja yhteiskunnan tulee etsiä ratkaisuja tämän hetken ja tulevaisuuden vaatimuksiin. Knowmadeillä on määritelmän mukaisesti kyky uudelleen muotoilla ja kontekstualisoida työnsä koska tahansa. Tämä sopeutuvaisuus ja lisääntynyt liikkuvuus ovat luomassa uusia mahdollisuuksia ja ratkaisuja murrostilanteessa.

Koulutusjärjestelmien kehitystarve

Mihin suuntaan koulutusjärjestelmiä sitten tulisi pyrkiä kehittämään? Moravecin ja Cobon kirjan mukaan 3.0 yhteiskunnan opiskelijoiden pitäisi pystyä oppimaan, työskentelemään, pelaamaan ja jakamaan lähes kaikissa yhteyksissä. Kuitenkin on olemassa vain vähän viitteitä siitä, että koulutus olisi kehittymässä 3.0 paradigmaa kohti. 

Mitkä olisivat ne tiedot ja taidot, jotka parhaiten kuvailisivat knowmadejä? Ne voisivat antaa osviittaa siitä, miten koulutusta kehittää.

Moravecin ja Cobon kirjassa on esitelty knowmadien kykypassi. Vapaasti mukaillen se on seuraavanlainen:

1. Knowmad ei ole rajoittunut johonkin johonkin tiettyyn ikään (koen jollain tavalla olevani sellainen tai ainakin haluaisin olla).
2. Knowmad on luova, innovatiivinen, yhteistyökykyinen ja motivoitunut.
3. Hän käyttää ja tuottaa tietoa eri yhteyksissä. Hän ei ole vain tiedon kuluttaja vaan myös tuottaja (myös kollektiivisesti).
4. Knowmad on kekseliäs, intuitiivinen ja kykenevä tuottamaan ideoita.
5. Hän pystyy luomaan sosiaalisesti rakennettua ymmärrystä.
6. Knowmad ei vain etsi pääsyä tiedon lähteille, vaan myös yrittää käyttää sitä avoimesti ja vapaasti (vapaat ja avoimet oppimisen resurssit).
7. Knowmad on verkostojen luoja, joka on aina yhdistämässä ihmisiä, ideoita, järjestöjä, jne...
8. Hän tuntee ja hänellä on kyky käyttää työkaluja erilaisten ongelmien ratkaisemiseen.
9. Knowmad on digitaalisesti lukutaitoinen. Hän ymmärtää miten ja miksi digitaaliset teknologiat toimivat.
10. Knowmad on kykenevä ratkaisemaan tuntemattomia ongelmia eri konteksteissa.
11. Knowmad osaa jakaa tietoa ja tietämystä (ilman maantieteellisiä rajoja).
12. Hän on mukautuvainen eri yhteyksiin ja ympäristöihin.
13. Hän on tietoinen vapaan tiedonsaannin arvosta.
14. Hän on tarkka tiedon yhteyksien ja sovellettavuuden suhteen.
15. Knowmad on kykenevä poisoppimaan nopeasti sekä yhdistämään uusia ideoita.
16. Knowmad on kykenevä luomaan horisontaaleja osaamisverkostoja.
17. Hänelle on tyypillistä jatkuva ja koko elämän kestävä oppiminen (sekä formaali että informaali).
18. Knowmad tekee jatkuvasti kokeita TVT:llä (yhteistoiminnallisesti).
19. Knowmad ei pelkää epäonnistumista.

Aikamoinen lista! Miten nykyinen koulutusjärjestelmämme kykenee vastaamaan näihin oppimisen ja ominaisuuksien tarpeisiin? Luulen, että aika huonosti. Koulutusjärjestelmämme on tehty 1.0 yhteiskunnan tarpeita varten eikä se ole pystynyt muuttumaan yhteiskunnan mukana. Pahimmassa tapauksessa voi olla, että luokissa on tapahtunut vain kosmeettisia muutoksia kansakouluajoista. Muutos ei ole helppo, mutta tarpeellinen. 



perjantai 6. toukokuuta 2011

Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible


 

Edellisessä blogikirjoituksessani "Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible" kirjoitin ehdotuksesta oppimisen uudeksi paradigmaksi 21. vuosisadalle. Nyt haluan mennä vähän syvemmälle samasta aiheesta. John Moravec:in ja Critóbal Cobon kirjan "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educaciónkymmenestä avainideasta löytyy osviittaa, mutta ei suoria vastauksia tai valmiita reseptejä siihen, minkälainen tämä oppimisen uusi paradigma voisi olla. 


1. Näkymätön oppiminen ei ole yksi idea vaan se koostuu monista ideoista, jotka ovat keskeisiä 21. vuosisataa varten. Ei ole yhtä valmista reseptiä vaan ehkä pikemminkin lähestymistapa. Tämä lähestymistapa ottaa huomioon teknologian kehityksen ja muodollisen kasvatuksen muutokset, epäviralliset (non-formal, informal), sekä kaikki hämärät metatilat, joita on edellisten välimaastossa. Näin ollen näkymätön oppiminen on enemmän kuin idea, se on katsaus relevanteista tulevaisuuden näkymistä tämän päivän koulutukselle.

2. Meidän on otettava huomioon nopeiden yhteiskunnallisten ja teknologisten muutosten vaikutukset koulutukseen ja oppimiseen. 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opetaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita. Tänään niiden, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita nuorten tulevaisuudesta, tulisi valmistautua tulevaisuuteen, jota kukaan ei osaa edes vielä uneksia. Tähän pääsemiseksi tarvitaan harppausta mutkan taakse (leapfrogging ahead of the curve), joka auttaa meitä rakentamaan tulevaisuuttamme ennakoivasti. Tämä edellyttää ennen näkemätöntä johtajuuden ja toiminnan näkemystä yhteiskunnassamme oppimisen kannalta.

3. Näkymätön oppiminen keskittyy enemmän siihen, miten opitaan, kuin mitä opitaan. Fokus siirtyy oppisisältöihin keskittymisestä opetuksen uudistamiseen. Tämä edellyttää perusteellista rakenteellista ja toiminnallista muutosta koulujärjestelmässä, jotta se tuottaisi opiskelijoita, joilla on riittävät taidot suorittamaan tarvittavat tehtävät käyttäen hyväksi kriittistä ajattelua, vaihtoehtojen arviointia, uuden tiedon luomista ja ennakoivaa johtamista. Nämä taidot ovat välttämättömiä tiedon agenttien eli knowmad:ien onnistumiselle taloudellisessa ympäristössä, joka vaatii jatkuvaa innovointia. Knowmad:it saattavat edustaa nykyajassa tulevaisuuden työntekijöitä, jotka ovat muuntautumiskykyisiä, paikkaan sitoutumattomia ja jatkuvasti omaa osaamistaan kehittäviä henkilöitä.

4. Ennakoivien menetelmien (kirjassa annetaan erilaisia esimerkkejä ja menetelmiä) käyttö voi auttaa meitä rakentamaan tulevaisuuden koulutusta, joka on relevanttia näkymättömän oppimisen näkökulmasta. Eletään tässä hetkessä katse kohti tulevaisuutta ja unohdetaan menneisyys, ellei sillä ole meille käyttöä. Ennakoivien menetelmien oikea käyttö voi olla hyödyllistä, sillä niiden avulla voi tunnistaa tulevaisuuden näköaloja ja edellytyksiä, ja suunnittelemaan seuraavia askeleita. Vaikka kukaan ei voi ennustaa varmasti tulevaisuutta, näillä tulevaisuuden tutkimuksen apuvälineillä voimme helpottaa ymmärtämään sitä, mikä voi olla tulevaisuus ja joitakin sen piirteitä. Ne voivat myös auttaa harppauksessa mutkan taakse (tulevaisuuteen). Koulutusjärjestelmää kehitettäessä katse pitäisi olla tulevaisuudessa tai ainakin tässä hetkessä, mutta ei missään nimessä menneisyydessä.

5. Jos katsomme koulutuksen virallisia instituutioita uudesta näkökulmasta, pitäisi sen saada meidät panostamaan avoimuuteen. Avoimuus kannustaa sisältöjen, kokemusten ja resurssien jakamiseen ja vaihtamiseen. Se tarkoittaa virallisen koulutuksen resurssien avaamista maailmalle (esim. Open Educational Resources), joka johtaa virallisen oppimisen rajojen hämärtymiseen. Toisin sanoen avoimuuden strategia mahdollistaa oppimisen reurssien käytön opettajille ja opiskelijoille, mutta myös muille väestöryhmille. Se antaa kaikille mahdollisuuden ylläpitää elinikäistä ja luovaa oppimista.

6. Näyttää siltä, että monet oppilaitosten innovatiivisista puheenvuoroista ovat olleet enemmän muodollisia kuin todellisia -> Uudet laitteet, mutta vanhat opetusmenetelmät. Monesti kiinnitetään erityistä huomiota infrastruktuuriin, teknologiaan, jne., vaikka pitäisi kiinnittää huomiota aivan muihin seikkoihin. Tällaisia asioita ovat esim. uudet muutoksen strategiat ja tiedon hankkiminen, innovatiiviset arviointitavat, oppimisen edistäminen ja opettamalla oppiminen sekä osallistaminen eli digitaalisen kuilun kaventaminen (taidot ja pätevyydet).

7. Oppimisen uudelleen keksiminen ei tarkoita kaiken vanhan poistamista ja aloittamista alusta. On monia toimivia esim. informaalisen oppimisen muotoja, jotka voidaan ottaa käyttöön myös muussa opiskelussa. Ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen... Työpajat, urheilu-, taide- ja tanssitilaisuudet, maalaus, vierailut uusiin paikkoihin, ovat esimerkkejä strategioista, jotka ovat edelleen arvokkaita. Nyt on aika miettiä, miten lähentää virallista ja epävirallista oppimista ja miten sekoittaa niitä keskenään.

8. Koulutuksen ei enää pitäisi liittyä vain johonkin tiettyyn vaiheeseen ihmisen elämässä. Tämä on minulle todella läheinen asia. Olen jo 54 vuotias ja opiskeluni tuntuu vasta olevan alussa! Opiskelu olisi ymmärrettävä jatkumona, joka kestää koko eliniän. On tärkeää kannustaa kehittämään taitoja ja asenteita pitää oppimisprosessia yllä. Näin myös oppilaitokset eivät olisi ole enää vain "väliaikaisia seisakkeita", vaan niistä tulisi jatkuvasti vierailtavia paikkoja. Tämä muutos edellyttää kuitenkin erilaista näkemystä opettamiseen ja oppimiseen, instituutioiden kaikille avoimia avaria ovia.

9. Nykyisen koulutuksen painopisteen ei pitäisi olla reduktionismia ohjelmistoihin (software) ja laitteistoihin (hardware), vaan siinä miten voisimme kouluttaa mindware:iämme. Meidän tulisi kehittää kykyämme oppia, kuvitella, luoda ja innovoida. Riippumatta digitaalisista laitteista, joita käytämme, meidän tulisi jatkuvasti päivittää ja laajentaa inhimillisiä valmiuksiamme. Kognitiiviset taitomme ovat sisäinen huipputeknologiamme: ne ovat multikontekstuaalisia, yhteensopivia digitaalisten ja analogisten laitteiden kanssa, niitä voidaan käyttää jokapäiväisessä elämässä ja ne mahdollistavat myös verkossa työskentelyn jopa eri kielillä ja useiden prosessien samanaikaisen suorittamisen.

10. Ei ole manifestia eikä vaihe vaiheelta tarjottavaa reseptiä. Olemme kaikki mukana luomassa sitä, mitä siitä sitten tuleekin. Valmis resepti olisikin vastoin näkymättömän oppimisen periaatteita. Jokainen rakentaa oman oppimisen kokonaisuutensa itse. Näkymättömän oppimisen projekti uskoo "tee se itse" -periaatteeseen. Se kuinka näkymättömän oppimisen periaatteita sovelletaan riippuu kontekstista, kiinostuksen kohteista, luovuudesta ja sopeutumiskyvystä, joka kullakin on.

Näkymättömästä oppimisesta on mielenkiintoinen keskustelu käynnissä samannimisessä Ning ryhmässä. Tervetuloa mukaan!

tiistai 3. toukokuuta 2011

Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible


Sain Twitterin kautta tiedon siitä, että John Moravec etsi henkilöitä tekemään arviota Critóbal Cobon kanssa tekemästään kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Innostuin heti asiasta ja olin häneen yhteydessä ja sainkin heti paluupostissa kirjan arviointiversion (PDF) tutustuttavaksi. Olen sitä nyt jo vähän selaillut sieltä täältä enkä malta olla heti kommentoimatta siitä syntyneitä ajatuksia. Palaan kyllä vielä uudestaan tähän asiaan, sillä olen asiasta erittäin innostunut!

Moravec on ollut jo pitkään yksi tärkeimmistä guruistani sosiaalisen median tutkimusmatkallani. John Moravec:in slideshare-esitys Toward Society 3.0: A New Paradigm for 21st century education synnytti aikoinaan ensimmäisen kiihkeän verkkokeskusteluni Web 3.0? Pedacasting-koulutuksessa ja samoin toisen verkkokeskustelun Elämme mielenkiintoista aikaa, jossa on myös Cristóbal Cobo tärkeässä osassa. Molemmat keskustelut ovat keväältä 2009, joten tämä asia on inspiroinut minua jo pitemmän aikaa. 

Aprendizaje invisible -kirjan voi tilata kirjan web-sivuilta http://www.invisiblelearning.com/en/, mutta toistaiseksi siitä on vasta espanjankielinen versio saatavilla hintaan 5 €. Kirja muuttuu siinä vaiheessa ilmaiseksi, kun tekokustannukset on saatu kerättyä kasaan. Kirjan taustavoimana on Laboratori de Mitjans (LMI) Barcelonan yliopistosta. Sen projektit käsittelevät digitaalisten keinojen käyttöä opetuksessa, taiteessa, kommunikaatiossa ja sosiaalisessa muutoksessa. Taustavoimia löytyy vielä paljon lisää kirjan alkuosasta.

Määrittelyä

Mitä sitten näkymätön oppiminen (Aprendizaje Invisible - Invisible Learning) oikein tarkoittaa? Se on ehdotus oppimisen uudeksi paradigmaksi 21. vuosisadalle. Se ei ole kuitenkaan teoria, vaan pikemminkin metateoria, joka mahdollistaa erilaisten teorioiden ja näkökulmien integroinnin itseensä. Siksi kirjoittajat kutsuvat sitä protoparadigmaksi, joka on beta- ja rakennusvaiheessa. Kirjassa esitetään kutsu kopioimaan, liittämään ja remiksaamaan kirjassa esitettyjä ideoita sekä liittymään mukaan kehitystyöhön esim. www.aprendizajeinvisible.com sivuilla avoimuuden idean mukaisesti (OER).

Näkymättömän oppimisen taustalta löytyy hiljainen tieto (tacit knowledge), Michael Polanyin kehittämä käsite, joka oli oman pro gradu -tutkielmani ANAMNESIS - Kohti ”uutta” oppimisen teoriaa - Rekonstruktiivisen oppimisen malli yksi avainsanoista ja tärkeimmistä taustateorioista. Kaikkea sitä, mitä opitaan, ei välttämättä havaita formaalissa oppimisessa oppimiseksi. Se jää näkymättömäksi, piilotetuksi opetussuunnitelmaksi. 

Kaikki uusi tieto rakentuu vanhan pohjalle. Kirjassa mainitaankin Argyris, Paulo Freire, Illich ja Knowles jotka ovat jo aikaisemmin puhuneet formaalin opetuksen ulkopuolisesta oppimisesta. Tämä projekti vie näitä ideoita eteenpäin käyttäen digitaalisten keinojen mahdollisuuksia hyväksi. 

Digitaalisessa ympäristössä tarvittavat taidot

Monet digitaalisissa ympäristöissä tarvittavista taidoista, kuten sosiaalisissa verkkoyhteisöissä tai sähköpostin käytössä tarvittavat, opitaan usein tarkkailemalla tai tekemällä oppimalla. Silti nämä taidot alkavat olla välttämättömiä nykyaikaisessa yhteiskunnassa selviämiselle.  

Monet tämän hetken maailman keskeisistä taidoista kuten hakukoneiden tehokas käyttö, sosiaalisten verkostojen vuorovaikutustaidot, kirjoittaminen ja julkaiseminen erilaisissa multimedian muodoissa, tiedon säilyttäminen ja jakaminen, erilaisten formaattien ja sisältöjen remiksaustaidot jne., ovat näkymättömiä perinteisessä opetuksessa. Kuitenkin nämä taidot saattavat olla huomattavan tärkeässä asemassa ympäröivässä maailmassa koulun ulkopuolella.

Koulujärjestelmän uudistaminen

Koulujärjestelmässä käytetty koejärjestelmä johtaa siihen, että opitut sisällöt unohtuvat nopeasti, kirjoittajat kutsuvat sitä "amnesia postevaluación":ksi, evaluaation jälkeiseksi muistinmenetykseksi. Oppilaat ja opiskelijat joutuvat opiskelemaan suuren määrän tietoja selviytyäkseen kokeesta, mutta pian kokeen jälkeen suurin osa tästä tiedosta unohtuu. Kokeet tekevät opiskelun henkisesti raskaaksi ja stressaavaksi toiminnaksi. Jos niiden oppimista tukeva vaikutus vielä kyseenalaistetaan, on syytä miettiä, kannattaisiko muuttaa toimintatapoja.


Näkymätön oppiminen -projektissa kutsutaan kiinnostuneita mukaan rakentamaan yhdessä koulutuksen paradigmaa, joka on osallistava, jolla ei ole mitään tiettyä teoreettista lähestymistapaa, ja joka pyrkii tuomaan esille osaamisalueita, jotka on tähän asti laiminlyöty. Se pyrkii tuomaan esiin innovatiivisia käytänteitä, jotka auttavat tekemään näkymättömästä oppimisesta näkyvää. 


TVT (tieto- ja viestintäteknologia) on tärkeä osa näkymätöntä oppimista, mutta ei keskeinen. TVT on hyödyllinen väline tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta se ei ole itseisarvo. Ennemminkin ongelmana ovat koulun huonot valmiudet antaa opiskelijoille taitoja kohdata globaalin yhteiskunnan mahdollisuuksia ja haasteita.


Nopea sosiaalinen ja teknologinen kehitys edellyttää valmistautumista tulevaisuuteen, jota emme ole vielä edes osanneet uneksia. John Moravecin termein: 1.0 yhteiskunnan koulut eivät voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita. Meidän täytyy  pystyä uudistamaan koulutusjärjestelmiä vastaamaan modernin yhteiskunnan ja tulevaisuuden tarpeita. Tarvitaan toimintakulttuurin muutosta. Meidän on korostettava enemmän sitä, miten opitaan kuin mitä opitaan. 


Näkymättömän oppimisen paradigmassa mekaaniselle muistamiselle perustuva oppiminen korvataan oppimisella, jossa oppiminen tehdään mielekkääksi kaikille oppimiskokemukseen osallistuville. Teknologia on näkymättömälle oppimiskäsitykselle vain käytännöllinen työkalu, jolla tehdään uudenlaisia asioita. Koulumaailmassa on yleensä valitettavasti jatkettu samojen menetelmien käyttöä vain välineet ovat uudistuneet. John Moravec vaatiikin koulutuksen vallankumousta.

Oppimista ilman rajoja


Teknologian käyttö kodeissa avaa uusia mahdollisuuksia itseopiskelulle, jotka johtavat pohtimaan uudelleen virallisen ja epävirallisen koulutuksen välisiä rajoja. Oppiminen voi tapahtua milloin ja missä vain. Kouluilla ja oppilaitoksilla ei ole enää yksinoikeutta opettamiseen ja oppimiseen. Voi olla, että jo tällä hetkellä oppimista tapahtuu suurelta osin koulun ulkopuolella. 


Yksi tehokkaimmista tavoista oppia on opettaa. Siksi on rohkaistava vertaisverkko (P2P) -oppimista ja yhteisöllistä oppimista, joissa opitaan opettamalla toisia tai jakamalla tietoa toisten kanssa. Myös kouluissa on tapahtumassa muutos. Ennen opettaja opetti oppilaita. Nyt myös oppilaat saattavat opettaa oppilaita ja jopa oppilas saattaa opettaa opettajaa. Opettajat tarvitsevat ehdottomasti sekä koulutusta että muuta tukea näiden suurten muutosten alla. Elämme muutoksen aikaa!