torstai 15. joulukuuta 2011

MediaLab Xmas Day 2011 - Ihanaa Luovaa Hulluutta


Näkymättömän oppimisen Ning-sivuilla on käynnissä todella mielenkiintoinen keskustelu, jossa mm. Pekka Ihanainen ja Jesse Soininen ovat viime aikoina menneet syvälle oppimisen uuden paradigman etsimisessä. Pekka Ihanainen kiteytti kutsun lähteä tekemään näkymättömästä näkyvää: "Tässä tuli mieleen, että yksi tärkeä juttu olisi hahmottaa informaalin ja formaalin oppimisen välistä tilaa ja sitä millaisia käytäntöjä ja oppimis/opetustekoja sillä tapahtuu."

Aleksander Nikulin: Creative Collaboration in Digital Native Communities


Kun osallistuin MEDIA LAB DEMO DAY -tapahtumaan Lasipalatsissa 15.12.2011, tulivat nuo Pekka Ihanaisen sanat mieleen. Sain nähdä kavalkadin ihania luovan hulluuden luomuksia. Samalla tuntui siltä, että olin katsomassa myös sitä, millaista voisi olla oppimisen tulevaisuus. Tuntui siltä, että Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun medialaboratorio, on jo toteuttamassa tulevaisuuden oppimista. Ei olekaan ihme, että se valittiin "yhdeksi maailman johtavista tieteidenvälistä korkeakoulututkimusta tekevistä medialaboratorioista Times Higher Education -lehden MIT:n medialaboratoriota käsittelevässä artikkelissa".


Luovan hulluuden kavalkadi

Esityksen rytmi oli kiihkeä. Muutamassa minuutissa tuli esittäjien kiteyttää luomuksiensa keskeinen sisältö yleisölle ymmärettävässä muodossa. Oivaltavasti keskeisessä osassa olivatkin itse luomukset, jotka parhaimmillaan tuottivat performansseja, joissa tiede ja taide yhdistyivät elämyksellisiksi kokonaisuuksiksi. 

Muutamia esimerkkejä luovuuden kirjosta: CityBeat -projektissa ihmisillä kadulla oli mahdollisuus päästä taktiilisesti tunnustelemaan laatikoista toisten kaupunkien sydämen lyöntejä. Mukana olivat Helsinki, Riga, Lissabon ja Lontoo. Hand Gesture Based MIDI Controller -projektissa ultraäänisensoreiden avulla päästiin vaikuttamaan kädellä MIDI-laitteistoon ja tuottamaan ääniä. Creative Collaboration in Digital Native Communities -projektissa, joka on vasta alkanut, tutkitaan Internet:in muutosta viihteellisestä leikkiympäristöstä paikaksi, jossa järjestetään vallankumouksia. Playful Soul -projektissa tehtiin näkymättömästä näkyvää. Etsittiin sielua... voiko sitä koskea tai nähdä...


Sound Gloves - ääni käsissä




Videot on tehty iPhone:lla. Harmi, että heräsin filmaamaan vasta esityksen lopussa. Hieno esitys, jossa vielä väritys meni suoraan meikäläisen sieluun ;-)


The gloving sound - epäonnistumista ei pelätä

Tämä esitys oli aivan mielettömän hauska! Inhimillinen levysoitin! Henri Hütt näytti meille mallia hyvästä itsetunnosta ja tulevaisuuden oppimisesta. Epäonnistumista ei tarvitse pelätä vaan siitä otetaan kaikki ilo irti. Tästä keksinnöstä saatetaan muuten vielä kehittää mielettömiä variaatioita. Ehkä syntyy jopa uusi musiikin muoto...






Aerobical mechanic & organic orchestra - keho muuttuu musiikiksi

Juan Duarte ja Valtteri Wikström olivat yhdistäneet akustiset soittimet (rummut) elektronisiin, joita ohjattiin omalla keholla. Todella vaikuttava esitys! Tekniikan kanssa oli aina välillä vähän ongelmia, mutta tässäkään esityksessä sen ei annettu haitata menoa. Vaikuttavaa ja samalla hullun hauskaa!






Hyvältä näyttää

Tässä oli vain muutama esimerkki aivan mahtavasta annista. Joistain näistä projekteista saattaa vielä syntyä jotain, josta koko maailma haluaa päästä osalliseksi. Jos ajattelen tätä näkymättömän oppimisen ideoiden näkökulmasta niin: 

- tässä tilaisuudessa koin informaalin oppimisen päässeen vaikuttamaan todella voimakkaasti formaalin koulutuksen sisällä

- yhteiskunnalliset ja teknologiset muutokset olivat päässeet vaikuttamaan koulutukseen ja oppimiseen

- keskityttiin enemmän siihen miten opitaan (tekemällä oppimiseen) kuin mitä opitaan (oppiminen tapahtuu toiminnan sivutuotteena)

- uskallettiin sukeltaa tulevaisuuteen ja rakennettiin tulevaisuuden mahdollisuuksia

- oppiminen muuttui uuden teknologian myötä 

Tämä on siis mahdollista ja toteutettavissa olevaa. Oppimisen vallankumous on alkanut!


sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Näkymätön pikkujoulu - lahjoja koko maailmalle

Maailmanparantajien on helppo hymyillä


Sometu-pikkujoulut pidettiin tänä vuonna Petäys Resort:ssa Tyrvännöllä 26.-27.11.2011. Olin lupautunut ohjelmanvetäjäksi liittyen näkymättömän oppimisen tematiikkaan Näkymätön oppiminen "jatko" -webinaarin yhteydessä. Näkymätön pikkujoulu oli lauantaipäivän osuus, jonka oli tarkoitus olla mahdollisimman osallistavaa osallistujille. Tarkoituksena oli saada näkymättömän oppimisen ideat realisoitumaan. Kyseessä oli leikkimielinen kilpailu, jonka voittaisi tonttujoukko, joka
  • olisi luova, innovatiivinen, yhteistyökykyinen ja motivoitunut
  • olisi kekseliäs, intuitiivinen ja kykenevä tuottamaan ideoita
  • kykenisi oppimaan ja poisoppimaan nopeasti
  • käyttäisi TVT:tä rohkeasti ja kokeellisesti
  • olisi verkostoitunut ja yhteistyökykyinen.


Petäys Resort


Meitä oli kuusitoista sometulaista kokoontuneina hivelevän kauniiseen Petäykseen. Aurinko vielä näyttäytyi sopivasti toivottamaan meidät tervetulleiksi tuleviin koitoksiin. Ennen näkymättömän pikkujoulun osuutta asetuimme istumaan rinkiin. Pauliina Mäkelä asetteli keskelle kortteja, joissa oli ominaisuuksia ja niihin liittyviä kuvia. Jokainen sai valita niistä 2-3 korttia, jotka vastaisivat omia ominaisuuksia tai olotilaa. Vuorotellen kerroimme itsestämme ja tuntemuksistamme. Tarinat menivät syvälle vaikka monet paikalla olijoista tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa. Tuleva tehtävä oli aika vaativa, enkä ollut ollenkaan varma siitä, tulisiko se toimimaan. Huomasin, että paikalla oli ihmisiä, jotka pystyisivät mihin vain. 


Näkymätön pikkujoulu


Suunnittelimme yhdessä, miten jakautuisimme ryhmiin. Päätettiin tehdä kolmen ihmisen ryhmiä ja ryhmät muodostuisivat vapaasti. Sillä aikaa, kun virittelin tietokonetta kuntoon, olivat ihmiset muodostaneet ryhmät. Näytin blogin loppuun upottamani esityksen, lähes ilman selostuksia.

Ideana oli tehdä näkymätön oppiminen näkyväksi käyttämällä tekemällä oppimisen menetelmää. Tiesin, että tehtävä oli todella haastava. Ei ollut selviä toimintaohjeita, vaan jokaisen ryhmän pitäisi rakentaa oma ratkaisunsa haasteeseen.

Ensimmäinen mysteeri


Esityksen lopussa kerrottiin hashtag #avoinvisio ja QR-koodi, joka johdattaisi avoimien oppimisympäristöjen lähteille. Sinne kaikki linkittäisivät omat luomuksensa. Jotta asiat eivät menisi liian helpoiksi, käytettiin yhteisenä mikroblogipalveluna avoimeen lähdekoodiin perustuvaa identi.ca:a.


Me ollaan aivan pihalla

Tehtävä ei todellakaan ollut helppo. Jo QR-koodin lukeminen Keynote-esityksestä vaati erilaisten app:ien kokeilemista. Vähitellen kaikki ryhmät pääsivät alkulähteille.

Ryhmät siirtyivät eri tiloihin ahkeroimaan. Seuraava ongelma olivat langattomat yhteydet, jotka jälleen kerran aiheuttivat harmaita hiuksia. Ryhmät keksivät erilaisia ratkaisuja tähän ongelmaan. Identi.ca aiheutti myös pään vaivaa, sillä se lakkasi hyväksymästä kirjautumisia. Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin todella luovat ihmiset, jotka keksivät siirtyä koneilta toiselle ja pääsivät näin tavoitteeseensa.



Pihalla-ryhmä sisällä



Kiertelin kyselemässä eri ryhmiltä kuulumisia. Pihalla-ryhmä kertoi olevansa aivan pihalla siitä, mitä pitäisi tehdä ja siksi myös nimesi oman ryhmänsä näin. Huomasin myös pientä suorituspainetta ilmassa, vaikka kyseessä olikin leikkimielinen hauskanpito. Pihalla ryhmä taisi myös vähän hämätä, sillä myöhemmin heiltä tuli todella hieno esitys:





Pihalla-ryhmä käytti Google:n palveluja: Doogle Docs:ia dokumentin tekoon ja Google+:aa suunnitteluun. Ryhmä käytti vahvuuksiaan, kuten mm. Jaana Nyström:iä Google+:ssa, Harri Vainikkaa vuorovaikutustaidoissa ja Titi Tammista sosiaalisessa mediassa, hyväkseen. 

Sydämen tahtiin

Oli myös aivan mahtavaa, että jokainen ryhmä keksi aivan omanlaisensa ratkaisumallin tehtävään. EKG-ryhmä pyysi minua hankkimaan joko post-it -lappuja tai sitten maalarinteippiä. Maalarinteippiä löytyikin ystävällisestä ja avuliaasta Petäyksen respasta. 

EKG-ryhmä avaa oppimisen saloja


EKG-ryhmä oli liikkeellä suurella sydämellä nimensä mukaisesti. He pohtivat asiat valmiiksi ennenkuin siirtyivät toteutukseen. EKG-ryhmä pohti oppimista syvällisesti ja globaalisti. Ryhmästä löytyi viisautta ja näkemystä: Heikki Hallantie, Leena Vainio ja Jaana Paju.








Rentoa luovuutta maailmaa syleillen

Maailman syleilijät tuntuivat osaavan nauttia olostaan. Heidän ryhmästään huokui harmonia ja luovuus samassa paketissa. 

Maailman syleilijät luomassa


Maailman syleilijöille tehtävä ei koskenut vain tätä hetkeä, vaan sen tekeminen tulee jatkumaan... He näkevät maailman globaalisti... Avoimeen tehtävään avoin vastaus... Mahtavaa! Ryhmässä riitti asiantuntemusta ja taitoa: Helena Pulkkinen, Antti Keskitalo ja Minna Artimo.










Sosiaalisuus on voimaa myös kilteillä ihmisillä

Kiltit-ryhmä joutui kamppailemaan teknisten vaikeuksien kanssa paljon heti alussa. Tätä ryhmää olisi kuitenkin ollut mahdoton lannistaa. Heistä hehkui positiivinen energia ja sosiaalisuuden voima. He ottivat heti verkostot käyttöön, kun tekniikka vain sen salli. Tämä ryhmä käytti myös avoimien oppimisympäristöjen mahdollisuuksia todella oivaltavasti. 


Kiltit ja sosiaaliset

Kun järjestämässä on maailman ihanin ihminen Pauliina Mäkelä, niin ei ole ihme, että syntyy ihmeitä! Positiivisen energian ryhmässä mukana olivat Pauliinan lisäksi Jaana Kullaslahti ja Katariina Haavisto. Tämä ryhmä käytti aivan mahtavasti hyväkseen avoimia oppimisympäristöjä. Purot.net heti käyttöön! Hienoa!



Tässä linkki tehtävän ratkaisuun, joka johti vielä:


Kaikkien oppijoiden kohtaamispaikkaan Mieletöntä ja mahtavaa!


Maailmanparantajat voittavat varmasti


Maailmanparantajilla olivat sekä psykologiset että sosiaaliset aseet heti alusta käytössä. Jo aivan kilpailun alkuvaiheessa he ilmoittivat kaikille voittavansa kilpailun. Ja näinhän siinä kävi. Ryhmä käytti sosiaalisen median välineitä todella oivaltavasti. He pääsivät myös todella nopeasti vauhtiin. Tälle ryhmälle tehtävänanto tuntui sopivan erinomaisesti. 


Maailmanparantajat työn touhussa


Maailmanparantajien hurjassa ryhmässä oli myös oma guruni Anne Rongas, jolta olen Tarmo Toikkasen ohella oppinut sosiaalisen median kautta koko oppimisen uuden ulottuvuuden. Tässä mielettömän kovassa ryhmässä olivat mukana Annen lisäksi Jari Moisio ja Helena Mykrä. Ei voi kuin ihailla!






Nöyrä kiitos


Kyllä oli mahtava kokemus! Kiitos Pauliina, kun pyysit mukaan! Elämäni paras pikkujoulu! Tulokseksi syntyi vielä oppimisympäristöjä, jotka jatkavat elämäänsä ja niistä voi syntyä vielä vaikka mitä! Näkymätön tuli näkyväksi!



sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Inspiroiva IT-kouluttajien 10-vuotisjuhlaseminaari


Sain kunnian päästä mukaan osaalistumaan esiintyjänä IT-kouluttajien 10-vuotisjuhlaseminaariin Hotelli Arthurissa 9.11.2011. Seminaari alkoi yhdeksältä aamulla ja kesti juhlagaaloineen melkein puolille öin. Mukaan oli saatu todella mielenkiintoisia esiintyjiä: Esko Kilpi, Ville VenäläinenJaana Holvikivi, Teemu Leinonen, Teemu Arina, Anne Rongas ja Jyrki Kasvi

Puheenjohtajan terveiset


Tarmo Toikkanen

Onnellisen perhetapahtuman johdosta IT-kouluttajien hallituksen puheenjohtaja Tarmo Toikkasen terveiset kuultiin nauhoitteena. IT-kouluttajien aiempi puheenjohtaja ja nykyinen sihteeri Eija Kalliala kertoi IT-kouluttajien toiminnasta koko sen historian ajalta. IT-kouluttajat on 21.8.2001 perustettu Tietotekniikan liiton jäsenyhdistys.


Eija Kalliala


Yllätys muodostuikin yllätykseksi laatijalleen


Irmeli Pietilä oli laatinut Tarmo Toikkasta varten yllätykseksi koosteen esiintyjien esityksistä, jotka hän nyt joutui itse esittämään. Samalla tuli tunnistaa kenen esityksistä oli milloinkin kyse. Parhaiten onnistuneille oli luvassa paidat palkinnoksi. Irmeli Pietilä hoiti osuutensa tyylikkäästi, samoin koko seminaarin juontamisen. Hyvällä huumorilla ja inspiraatiolla hän piti yllä hyvää tunnelmaa koko päivän.

Irmeli Pietilä

TVT opetuksessa keskiajalta kohti uutta aikaa


Seminaarissa oli kaksi puolen tunnin esitystä, joista ensimmäisen piti Teemu Leinonen. Hän sai puoleen tuntiin mahtumaan todella paljon kiinnostavaa asiaa. Esityksessään hän teki todella mielenkiintoisen vertauksen Eurooppalaisen sivistyksen kehityksen suuren linjan ja TVT:n kehityskaaren välillä. 

Eurooppalaisen sivistyksen kehitys voidaan jakaa karkeasti antiikkiin, keskiaikaan ja uuteen aikaan. Näistä antiikin ja uuden ajan voidaan ajatella edustavan korkeita kehitysvaiheita, kun taas keskiaikaa voidaan ajatella matalaksi kehitysvaiheeksi näiden korkeiden vaiheitten välissä. Asia ei tietystikään ole näin yksinkertainen eikä keskiaika välttämättä ole niin synkkä kuin miksi sitä kuvaillaan. 



Teemu Leinonen



Teemu Leinonen esitti kehityskaaren tietokoneiden käyttämisestä oppimisessa, joka lähti liikkeelle 1975 ja päätyen nykyhetkeen. Kronologisesti etenevät vaiheet hän nimesi seuraavin englanninkielisin termein: Programming/ drill and practice, Computer-based training (CBT) with multimedia, Iternet-based training (IBT), e-Learning, Social software + free and open content. Näihin vaiheisiin hän yhdisti aikaisemmin esittämänsä Eurooppalaisen sivistyksen kehityksen kuvion. Näin Programming/ drills and practice edusti antiikin loiston aikaa ja Teemu Leinonen antoi oivia esimerkkejä mm. Douglas Engelbart:in aikaansa edellä olevista kokeiluista, jotka muistuttavat tämän hetken sosiaalisen median välineillä tehtäviä asioita. Computer-based training with multimedia ja Internet-based training edustivat vuorostaan pimeätä keskiaikaa, kun taas e-Learning, Social software + free and open content ovat viemässä meitä uuteen aikaan. 



Avoimet oppimisympäristöt korostuivat osana kehitystä kohti uutta aikaa. Teemu Leinonen mainitsi mm. LeMill:in esimerkkinä tästä kehityksestä. 



Teemu Leinonen esitteli myös Erkkolan määritelmän sosiaaliselle medialle vuodelta 2009: "Sosiaalinen media on teknologiasidonnainen ja rakenteinen prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla vertais- ja käyttötuotannon kautta. Samalla sosiaalinen media on jälkiteollinen ilmiö, jolla on tuotanto- ja jakelurakenteen muutoksen kautta vaikutuksia yhteiskuntaan, talouteen ja kulttuurin."

Miljoona apinaa irti


Toisen puolen tunnin "pitkän" esityksen piti Jyrki Kasvi. Hän sai myös puoleen tuntiin mahdutettua hirmuisen määrän tärkeää asiaa. Huoltosuhde on Suomessa romahtamassa pysyvästi. Jyrki Kasvi esitti huolestuttavan esimerkin tämänsuuntaisesta kehityksestä Japanista, jossa robottikuutit lohduttivat viime tsunamista selvinneitä vanhuksia. Onko tämä meilläkin edessä: vanhustenhoito robottien käsissä?




Jyrki Kasvi puhui myös hukatusta etumatkasta. Suomi oli vielä 2000-luvun alussa tietotekniikan edelläkävijämaita. Viimeaikoina Suomi on kuitenkin pudonnut huolestuttavasti kansainvälisissä vertailuissa. Ainoa poikkeus on Pisa-menestys. 


Miksi näin on sitten tapahtunut? Jyrki Kasvin mukaan Suomi unohtui paistattelemaan erinomaisuudessaan, lainsäädäntö ja viranomaiset putosivat kehityksen vauhdista, lisäksi suomalaiset yrityksen kasvoivat kylläisiksi ja hitaiksi. 

Mitä sitten voi tehdä? Jyrki Kasvin mukaan läpimurrot vaativat "miljoonan apinan" päästämistä irti ja toi Teemu Leinosen tavoin avoimien toimintamallien ideaa esille. Innovaatiot vaativat luovaa anarkiaa. Projektihelvetissä niiden syntyminen on mahdotonta. Suomesta on tullut projektien luvattu maa.


Salama-alustukset

Lounaan jälkeen pääsimme me muut esiintyjät vuoroon salama-alustuksin. Jokaiselle esiintyjälle oli varattu ruhtinaalliset 8 minuuttia esitykseensä. Seurasi toinen toistaan mielenkiintoisempia ja ajattelemaan laittavampia esityksiä. Toivottavasti niistä tulee jossain vaiheessa tallenne jakoon, jotta pääsee ne vielä uudelleen kokemaan.

Viimeisimmässä erinomaisessa blogikirjoituksessaan Cloud Learning as Universal Primary Education Teemu Arina käsittelee osin samoja asioita kuin esityksessään. Mobiiliteknologian myötä olemme pääsemässä eroon neljän seinän rajoittamasta oppimisesta ja pääsemme käsiksi suunnattomaan määrään tietoa. Meillä on kirjasto mukanamme taskussamme!

Teknologiat ovat myös muuttumassa näkymättömiksi. Ne ovat pian integroituina kaikkialle, emmekä kohta edes huomaa niitä käyttävämme. Ne ovat muodostuneet osaksi jokapäiväistä elämää.

Esko Kilven syvälliset ajatukset tekivät minuun suuren vaikutuksen. Samoin muiden esiintyjien oivaltavat ja hienot esitykset, jotka lähestyivät tätä tematiikkaa yllättäen hyvin samansuuntaisesti. 



Näkymä näkymättömään

Oma salama-alustukseni, jonka yritin esittää Pecha Kucha -esityksenä, käsitteli mm. näkymätöntä oppimista, kuinka ollakaan ;-) Upotan esitykseni tähän:

Learning Café
Edellisen Learning Café:n pääsin kokemaan ITK 2011 -päivillä. Se oli silloin mahtava oppimiskokemus ja niin oli tälläkin kertaa. Jokainen esiintyjistä oli esittänyt haasteen, jota sitten ratkottiin ryhmissä yhdessä esiintyjien kanssa. Tasaisin väliajoin ihmiset vaihtoivat pöytien välillä vapaamuotoisesti.





Oma haasteeni oli: "Kun oppiminen uhkaa siirtyä koulusta muihin ympäristöihin, mitä it-kouluttajat voisivat tehdä, etteivät koulut muuttuisi pelkiksi päivähoitopaikoiksi?"

Ja tällaisia vastauksia ja kysymyksiä syntyi eri ryhmien yhteistyöllä pöytäliinaan:



- Opettajasta oppimisen ohjaaja 
- Opettaja -> personal trainer 
- Miksi oppija ei saa itse asettaa tavoitteitaan? 
- Palkitsevat oppimisympäristöt 
- Pitäisikö koulujen avautua? 
- Motivoivat oppimisympäristöt 
- Pitäisikö opettajien mennä sinne, missä on kivaa? 
- Oppia kokonaisuuksia yksityiskohtien sijasta 
- Mihin tarvitsen oppimiani asioita? Mihin ne minut vievät? 
- Opettajat ottavat pelit opetukseensa 
- Oppijoiden osaamisen tunnustaminen 
- Oppilaat/opiskelijat tekevät itse pelejä 
- Missä vaiheessa kivuus katoaa? 
- Miksi ekaluokkalaisen mielestä koulussa ei ole kivaa (teki itkien läksyjä) 
- Miksi tarvitaan erillisiä opinto-ohjaajia? 
- Yhteisöllinen oppiminen 
- Oppilas opettaa opettajaa 
- Miksi koulu on neljän seinän sisällä ulkona maailmasta? 
- Oppiminen on monimuotoista! 
- IT:stä pitää tehdä näkymätöntä


Eikä siinä kaikki

Lisäksi oli varattu aikaa verkostoitumiseen ja varsinaisen seminaariosuuden lopuksi esiintyjät nousivat vielä estradille käsittelemään sekä Learning Café:ssa että alustuksissa syntyneitä ajatuksia ja yhteisiä linjauksia. Toivottavasti tämäkin osuus tulee jossain vaiheessa tallenteena ulos.

Minua oli pyydetty jo etukäteen myös soittamaan juhlaillallisella. Minulla oli siis tressini mukana ja laulelin kuubalaista son-musiikkia osallistujille. Ilta kuitenkin vielä jatkui kiihkeissä keskusteluissa, jotka meidän pöydässämme käsittelivät jopa uskontoon liittyviä asioita. Olipa hurja ilta! Vielä seuraavana päivänä pää surisi kuin ampiaispesä täynnä uusia ideoita! 

Oppimisen vallankumous on alkanut!





lauantai 29. lokakuuta 2011

Avoimien oppimisympäristöjen käyttö verkkopedagogiikassa






Pidin 24.10.2011 "Avoimien oppimisympäristöjen käyttö verkkopedagogiikassa" -kurssin joukolle Espoolaisia opettajia. 12 opettajaa oli uskaltautunut mukaan seikkailuun. Kurssia varten käytimme hyväksi Wikiopistoa, johon rakensin tarkoitusta varten kurssin. Hyödynsin kurssia varten materiaalia ennen muuta erinomaisesta "Vapaiden ja avointen oppiresurssien tuottaminen" -kurssista, jonka kävin syksyllä 2009. Alkuperäinen kurssi kesti kymmenen viikkoa ja oma kurssini vain yhden päivän, joten jouduin karsimaan aika lailla alkuperäistä materiaalia. Lisäsin myös mukaan aika paljon uutta sisältöä. Kurssin aluksi kävimme läpi vähän teoreettista taustaa, johon liittyvän esityksen upotan tämän blogin loppuun. Kurssin päätyttyä pidimme vielä verkkoneuvottelun 27.10.2011, jossa osa kurssilaisista esitteli tuotoksiaan.

Avoimet oppimisen resurssit (Open Educational Resources, OER)

Mitä avoimet oppimisen resurssit sitten ovat? UNESCO:ssa 2002 päädyttiin tällaiseen muotoiluun: "The term Open Educational Resources (OER) was adopted at a UNESCO meeting in 2002 to refer to the open provision of educational resources, enabled by information and communication technologies, for consultation, use and adaptation by a community of users for non-commercial purposes" Löytyy alkuperäisestä lähteestä sivulta 7.



Avoimilla oppimisen resursseilla ymmärretään siis opetuksessa (oppimisessa) käytettäviä sisältöjä, joita kaikki voivat vapaasti käyttää, luoda, kopioida, muokata ja jakaa tietyin edellytyksin, jotka käyn vähän tarkemmin läpi tekijänoikeuksien yhteydessä alempana.




Miksi avoimuus?

Konnektivismin, jossa oppimisen ajatellaan tapahtuvan enenevässä määrin ihmisten välisissä verkostoissa, merkitys kasvaa koko ajan. Sen mukaan oppiminen ja tieto perustuvat mahdollisuuksien moninaisuudelle. Konnektivistisen näkemyksen mukaan oppimisessa korostuu erikoistuneiden tietolähteiden yhdistämisen prosessi. Yhteyksien vaalimista ja ylläpitämistä tarvitaan helpottamaan elinikäistä oppimista. Avoimet oppimisympäristöt luovat luonnollisen alustan konnektivismin toteuttamiselle.





Mobiiliteknologian ja muun tietotekniikan antamat mahdollisuudet oppimiselle ovat muuttamassa oppimisen paradigmaa. Avoimien oppimisen resurssien myötä myös kaikista heikoimmista lähtökohdista tulevien mahdollisuus tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin oppimisessa paranevat. Puhutaan todella tärkeistä asioista, jotka vaikuttavat koko maailman rauhaan, kehittymiseen ja hyvinvointiin. "Opettajan tärkein tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi" - saman periaatteen pitäisi ohjata myös toimintaamme globaalisti.

Avoimien sisältöjen määrät kasvavat verkossa koko ajan. Monille meistä niiden käyttäminen on itsestään selvyys ja osa jokapäiväistä elämäämme. Koulumaailma  on kuitenkin jäänyt näitten resurssien käyttämisessä ja kehittämisessä oudosti ulkopuolelle. Espoolaisille opettajille pitämäni kurssi on yksi vaatimaton tekijä tiellä kohti avoimien oppimisympäristöjen käyttöä ja luomista laajemmin koulumaailmassa. Kurssimateriaali on avoimesti kaikkien käytettävissä ja edelleen muokattavissa.


Oppimisympäristöksi Wikimedia

Oppimisympäristön valintaa mietin aika pitkään. Mielessäni oli Wikiopiston (tai Wikikirjaston) lisäksi ennen muuta LeMill. Myös Purot.net oli yhtenä varteenotettavana mahdollisuutena. Päädyin kuitenkin Wikiopistoon siksi, että se on osa Wikimediaa, ja Wikipedian kautta luultavasti tutuin ympäristö edellä mainituista ympäristöistä opettajille. Samalla se saattaisi tehdä Wikipedian tutummaksi ja ymmärrettävämmäksi, ehkä jopa kannustaisi artikkelien kirjoittamiseen Wikipediaan. 


Kurssin pohjaksi valitisin siis Wikiopiston, johon jokaisen osallistujan oli tarkoitus luoda omalle käyttäjäsivulle hiekkalaatikko harjoittelemista varten. Lainasin tämän idean Wikieducator -kursseista, joihin olen myös osallistunut aikaisemmin. Ongelmaksi osoittautui yllättäen kirjautuminen. Koska olimme samassa opetustilassa, myös IP-osoite oli kaikilla sama. Wikiopisto pisti kampoihin eikä antanut luoda kuutta uutta tiliä enempää. Kurssipäivän lopuksi kokeilimme uudestaan ja silloin se onnistui. Onneksi mukana olleet opettajat olivat luovia ja keksivät luoda ala-hiekkalaatikoita. Ensi kerralla tiedän, että käyttäjätilit kannattaa luoda jo ennen kurssia.

Varsinaisten uusien oppimisympäristöjen luomista harjoiteltiin tekemään Wikikirjastoon. Osa kurssilaisista päätyi kuitenkin valitsemaan Wikispaces-palvelun, vaikka se ei kuulukaan Wikimediaan. Se ei myöskään edusta samalla tavalla avoimia oppimisympäristöjä kuin muut aikaisemmin mainitsemani palvelut, mutta tarjoavat toisaalta koulumaailmalle tärkeitä ominaisuuksia.

Ongelmana avoimissa oppimisympäristöissä voi koulumaailman suhteen olla juuri avoimuus. Oppilaiden omat tuotokset ovat avoimesti kaikkien nähtävillä ja tämä täytyy ottaa huomioon kaikessa toiminnassa. Wikispaces tarjoaa mahdollisuuden suljettuihin ympäristöihin myös maksuttomana vaihtoehtona, kun kyseessä on opetuskäyttö. 


Tekijänoikeudet ja Creative Commons


Avoimista oppimisympäristöistä on vaikea puhua mainitsematta tekijänoikeuksia. Niiden kanssa joutuu tekemisiin heti, kun alkaa luoda oppimisen resursseja: "Minkälaiset tekijänoikeudet ovat niillä materiaaleilla, joita resurssissa käytetään?" Vaikka kyseessä olisi pelkästään jo olemassa olevien resurssien käyttö, joudutaan samojen kysymysten ääreen. Onneksi meillä suomalaisilla on Tarmo Toikkanen, joka on tehnyt tärkeää ja korkealaatuista työtä näiden kysymysten parissa.



Tekijänoikeudet saattavat olla yksi vaikeimmista esteistä, joita vapaiden oppimisympäristöjen kehittämisellä on edessään. Näissäkin asioissa on hyvä nostaa kissa pöydälle ja löytää ratkaisu, joka todella hyödyttää koko ihmiskuntaa. Itse tutkimusta tekevänä joudun kohtaamaan saman ongelman, joka todella haittaa vapaata tieteen tekemistä. Tutkimustieto ei ole vapaasti kaikkien saatavilla, niinkuin sen pitäisi olla. Ne ovat monesti maksullisten palveluiden ja tietojärjestelmien takana, jos ollenkaan saatavilla. 


3.0 oppiminen


Kirjoitin näin edellisessä blogikirjoituksessani: "3.0 kouluissa teknologia on jo kaikkialla, osa luonnollista elinympäristöä. Oppimista varten ei enää tarvitse mennä koulurakennuksiin, vaan opiskella voi missä vain. Koulujen sijasta voi olla oppimisen keskuksia, jossa pedagogian ammattilaiset (tulevaisuuden opettajat?) auttavat ihmisiä löytämään heitä parhaiten palvelevat oppimisen ympäristöt, menetelmät ja välineet. Oppiminen on elinikäistä ja kaikki voivat olla sekä oppilaita että opettajia."






Avoimuuden merkitys tulee vain kasvamaan. Kehitys ei tule pysähtymään, vaan se kiihtyy koko ajan. Lähdetään mukaan kehitykseen ja ollaan mieluiten kehityksen kärjessä kuin taistelemassa tuulimyllyjä vastaan, yrittäen hidastaa jo hävittyä taistoa!


tiistai 25. lokakuuta 2011

Protoparadigmasta metateoriaan 3.0




Pidin kaksi webinaaria 13. ja 20.10.2011 näkymättömästä oppimisesta Online ITK -AVO-osahankkeen järjestämänä: Näkymätön oppiminen aloittelijoille -webinaari ja Näkymätön oppiminen "jatko" -webinaari. Upotan webinaarien esitykset blogin loppuun. Jälkimmäisen webinaarin voi käydä katsomassa myös tallenteena: http://eoppimiskeskus.adobeconnect.com/p82cftq66tb/.

Olin osallistunut aikaisemmin webinaareihin, mutta pääsin nyt ensi kertaa vetohommiin. Upea kokemus! Ensimmäisessä webinaarissa olin niin innostunut itse, että interaktiivisuus jäi ehkä vähän liian vähälle. Jälkimmäisessä webinaarissa pääsin todella nauttimaan yhteisöllisyyden voimasta. Helena Pulkkinen tuki koko ajan teknisissä yksityiskohdissa ja auttoi minua pysymään kärryillä sekä chatissa että muissa palveluissa tapahtuvasta samanaikaisesta ajatustenvaihdosta.

Materiaalia syntyi koko ajan sekä Qaiku-seminaarikannuun Irmeli Aron aloittamana että Google Docs:iin Pauliina Mäkelän ja monen muun tekemänä. Kun mieleeni tuli jokin hyvä esimerkki, ilmestyi linkki hetkessä joko chattiin tai edellä mainittuihin muihin palveluihin näiden ihanien ihmisten, mm. Anne Rongas, avulla.

Eikä tässä vielä ollut kaikki! Linda Saukko-Rauta visualisoi vielä molemmat webinaarit upealla tavalla: Tero Toivanen @teromakotero puhui webinaarissa, Linda piirsi muistiinpanot ja Webinaari näkymättömästä oppimisesta, puhujana @teromakotero. Mahtavaa!

Seuraavaksi joitakin ajatuksia liittyen varsinkin jälkimmäiseen webinaareista. Minkälainen voisi olla tulevaisuus? Käytän siitä 3.0 -tunnusta yhdistettynä eri osa-alueisiin viitaten John Moravecin sanoihin: "Society 1.0 schools cannot teach 3.0 kids".


Yhteiskunta 3.0

Yhteiskunta on jo siirtynyt 1.0 yhteiskunnasta (teollisuus- ja informaatioyhteiskunnasta) 2.0 yhteiskuntaan (tietoyhteiskuntaan). John Moravec puhuu jopa TEDxLaguna -konferenssissa 2.5 yhteiskunnasta (innovaatioyhteiskunnasta), josta edettäisiin 3.0 yhteiskuntaan (knowmad-yhteiskunta). Teollisuus- ja informaatioyhteiskunnalle (1.0) oli tyypillistä hierarkkinen järjestys, jossa ihmisten väliset suhteet olivat yksinkertaisia ja mekaanisia. 

Tietoyhteiskunnassa (2.0) suhteet ovat monimutkaistuneet ja järjestys on muuttunut heterarkkisemmaksi. Enää ei voi olla varma kuka on kenenkin pomo. Sosiaalisen median myötä ihmiset pääsevät vaikuttamaan asioihin uudella tavalla, ja myös käsitys maailmasta sekä kuva todellisuudesta rakentuu uudella tavalla. Hyvä esimerkki sosiaalisen median vaikutuksesta voisi olla Pohjois-Afrikan viime aikaiset tapahtumat. Sosiaalinen media oli osaltaan edesauttamassa ainakin osassa näitä prosesseja.



Innovaatioyhteiskunnassa (2.5 -> 3.0) suhteet tulevat olemaan näkymättömän oppimisen visiossa synergisiä ja teleologisia; ne määräytyvät päämäärien mukaisesti. Työelämässä ihmisten väliset suhteet olisivat itseorganisoituvia. Ne järjestäytyisivät aina uudestaan tilanteen muutuessa. Knowmad-vaiheessa (sanaleikki nomadeista, kiertävistä paimentolaisista) työelämä olisi hyppimistä työpaikasta toiseen ympäri maailmaa.

Nämä muutokset eivät ole jossain kaukaisessa tulevaisuudessa, vaan nurkan takana. Siksi meidän täytyy uskaltaa tehdä sammakonloikka (leapfrog) tulevaisuuteen. Miten koulu voisi valmistaa näitä tulevaisuuden knowmadejä?

Koulu 3.0


1.0 kouluissa lisensoidut ammattilaiset opettivat ikäryhmittäin järjestettyjä oppilaita tarkoitusta varten tehdyissä rakennuksissa. Pahimmassa tapauksessa teknologiset vempaimet takavarikoitiin opettajan toimesta luokkaan tultaessa. Kuullostaako tutulta? Taitaa edelleen olla täyttä todellisuutta useissa tapauksissa. 

2.0 kouluissa teknologiset apuvälineet aletaan vähitellen hyväksyä (Karjalainen: Koulu tarjoaa lukiolaisille iPadit 50 eurolla). Opetuksesta vastaavat edelleen lisensoidut ammattilaiset, mutta oppiminen tapahtuu koulurakennusten lisäksi myös online. Parhaimmillaan oppilaat voivat opettaa toisia oppilaita, ja Internetin avulla luodaan oppimisenverkostoja. Tämä on jo totta monessa tapauksessa. 

3.0 kouluissa teknologia on jo kaikkialla, osa luonnollista elinympäristöä. Oppimista varten ei enää tarvitse mennä koulurakennuksiin, vaan opiskella voi missä vain. Koulujen sijasta voi olla oppimisen keskuksia, jossa pedagogian ammattilaiset (tulevaisuuden opettajat?) auttavat ihmisiä löytämään heitä parhaiten palvelevat oppimisen ympäristöt, menetelmät ja välineet. Oppiminen on elinikäistä ja kaikki voivat olla sekä oppilaita että opettajia.  

3.0 koulu auttaa ihmisiä vastaamaan 3.0 yhteiskunnan vaatimuksiin. 


Ihminen 3.0

Minkälainen voisi sitten olla 3.0 ihminen?



Jos 3.0 koulu onnistuu tavoitteissaan, hän on luova, innovatiivinen, yhteistyökykyinen ja motivoitunut toteuttamaan omia haaveitaan. Hän osaa käyttää ja tuottaa tietoa eri yhteyksissä sekä arvioida sen validiteettia. 3.0 ihminen on kekseliäs, intuitiivinen ja kykenevä tuottamaan ideoita. Siksi hän näkee ongelmat haasteina eikä vastoinkäymisinä. 3.0 ihminen luo sosiaalisesti rakennettua tietoa ja ymmärrystä. Hän on verkostoitunut ja yhteistyökykyinen. 3.0 ihminen yhdistää ihmisiä, ideoita, ja rakentaa verkostoja. Hän on mukautuvainen, kykenee yhteistyöhön erilaisten ihmisten kanssa, erilaisissa ympäristöissä ja konteksteissa. 3.0 ihminen kykenee oppimaan ja poisoppimaan nopeasti. Hän opiskelee koko elämänsä ja käyttää TVT:tä rohkeasti ja kokeellisesti yhteistoiminnassa verkostojensa kanssa. HÄN EI PELKÄÄ EPÄONNISTUMISTA. Tällaisesta ihmisestä John Moravec käyttää nimitystä Knowmad.


Autotelinen ihminen 3.0

Omana henkilökohtaisena tavoitteenani on ollut jo pitkään olla  Mihály Csíkszentmihályi:n Flow-teoriansa yhteydessä esittelemä autotelinen ihminen. Minkälainen sitten voisi olla autotelinen ihminen 3.0?




Autotelisella ihmisella päämäärät ja tavoitteet tulevat itsestä, eivät määräydy ulkoa päin. Olisiko 3.0 versio autotelisesta ihmisestä sellainen, josta vapaan ja luovan ilmaisun kautta tulee vapauden malliesimerkiksi? 

Autoteliselle ihmiselle toiminta itsessään toimii palkkiona, eikä hän tarvitse ulkoista motivaatiota. Olisiko 3.0 versio sellainen, joka yksilötasolla löytäisi uusia eksplisiittisiä ja implisiittisiä merkityksiä soveltamalla tiedon rakentamista ja hyödyntämistä; luomalla uusia merkityksiä?

Autotelinen ihminen on vapaa ympäristön manipuloinnilta ja sosiaaliselta paineelta. Olisiko 3.0 versio sellainen, jolla olisi kyky menestyä muutosten, haasteiden ja epävarmuustekijöiden keskellä? Hänellä olisi näkökulmia, tietämystä ja vaihtoehtoja monimuotoisuuteen ja epävarmuuteen, joita jatkuvasti muutostilassa oleva yhteiskunta luo.

Me teemme tulevaisuuden!