sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Näkymätön pikkujoulu - lahjoja koko maailmalle

Maailmanparantajien on helppo hymyillä


Sometu-pikkujoulut pidettiin tänä vuonna Petäys Resort:ssa Tyrvännöllä 26.-27.11.2011. Olin lupautunut ohjelmanvetäjäksi liittyen näkymättömän oppimisen tematiikkaan Näkymätön oppiminen "jatko" -webinaarin yhteydessä. Näkymätön pikkujoulu oli lauantaipäivän osuus, jonka oli tarkoitus olla mahdollisimman osallistavaa osallistujille. Tarkoituksena oli saada näkymättömän oppimisen ideat realisoitumaan. Kyseessä oli leikkimielinen kilpailu, jonka voittaisi tonttujoukko, joka
  • olisi luova, innovatiivinen, yhteistyökykyinen ja motivoitunut
  • olisi kekseliäs, intuitiivinen ja kykenevä tuottamaan ideoita
  • kykenisi oppimaan ja poisoppimaan nopeasti
  • käyttäisi TVT:tä rohkeasti ja kokeellisesti
  • olisi verkostoitunut ja yhteistyökykyinen.


Petäys Resort


Meitä oli kuusitoista sometulaista kokoontuneina hivelevän kauniiseen Petäykseen. Aurinko vielä näyttäytyi sopivasti toivottamaan meidät tervetulleiksi tuleviin koitoksiin. Ennen näkymättömän pikkujoulun osuutta asetuimme istumaan rinkiin. Pauliina Mäkelä asetteli keskelle kortteja, joissa oli ominaisuuksia ja niihin liittyviä kuvia. Jokainen sai valita niistä 2-3 korttia, jotka vastaisivat omia ominaisuuksia tai olotilaa. Vuorotellen kerroimme itsestämme ja tuntemuksistamme. Tarinat menivät syvälle vaikka monet paikalla olijoista tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa. Tuleva tehtävä oli aika vaativa, enkä ollut ollenkaan varma siitä, tulisiko se toimimaan. Huomasin, että paikalla oli ihmisiä, jotka pystyisivät mihin vain. 


Näkymätön pikkujoulu


Suunnittelimme yhdessä, miten jakautuisimme ryhmiin. Päätettiin tehdä kolmen ihmisen ryhmiä ja ryhmät muodostuisivat vapaasti. Sillä aikaa, kun virittelin tietokonetta kuntoon, olivat ihmiset muodostaneet ryhmät. Näytin blogin loppuun upottamani esityksen, lähes ilman selostuksia.

Ideana oli tehdä näkymätön oppiminen näkyväksi käyttämällä tekemällä oppimisen menetelmää. Tiesin, että tehtävä oli todella haastava. Ei ollut selviä toimintaohjeita, vaan jokaisen ryhmän pitäisi rakentaa oma ratkaisunsa haasteeseen.

Ensimmäinen mysteeri


Esityksen lopussa kerrottiin hashtag #avoinvisio ja QR-koodi, joka johdattaisi avoimien oppimisympäristöjen lähteille. Sinne kaikki linkittäisivät omat luomuksensa. Jotta asiat eivät menisi liian helpoiksi, käytettiin yhteisenä mikroblogipalveluna avoimeen lähdekoodiin perustuvaa identi.ca:a.


Me ollaan aivan pihalla

Tehtävä ei todellakaan ollut helppo. Jo QR-koodin lukeminen Keynote-esityksestä vaati erilaisten app:ien kokeilemista. Vähitellen kaikki ryhmät pääsivät alkulähteille.

Ryhmät siirtyivät eri tiloihin ahkeroimaan. Seuraava ongelma olivat langattomat yhteydet, jotka jälleen kerran aiheuttivat harmaita hiuksia. Ryhmät keksivät erilaisia ratkaisuja tähän ongelmaan. Identi.ca aiheutti myös pään vaivaa, sillä se lakkasi hyväksymästä kirjautumisia. Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin todella luovat ihmiset, jotka keksivät siirtyä koneilta toiselle ja pääsivät näin tavoitteeseensa.



Pihalla-ryhmä sisällä



Kiertelin kyselemässä eri ryhmiltä kuulumisia. Pihalla-ryhmä kertoi olevansa aivan pihalla siitä, mitä pitäisi tehdä ja siksi myös nimesi oman ryhmänsä näin. Huomasin myös pientä suorituspainetta ilmassa, vaikka kyseessä olikin leikkimielinen hauskanpito. Pihalla ryhmä taisi myös vähän hämätä, sillä myöhemmin heiltä tuli todella hieno esitys:





Pihalla-ryhmä käytti Google:n palveluja: Doogle Docs:ia dokumentin tekoon ja Google+:aa suunnitteluun. Ryhmä käytti vahvuuksiaan, kuten mm. Jaana Nyström:iä Google+:ssa, Harri Vainikkaa vuorovaikutustaidoissa ja Titi Tammista sosiaalisessa mediassa, hyväkseen. 

Sydämen tahtiin

Oli myös aivan mahtavaa, että jokainen ryhmä keksi aivan omanlaisensa ratkaisumallin tehtävään. EKG-ryhmä pyysi minua hankkimaan joko post-it -lappuja tai sitten maalarinteippiä. Maalarinteippiä löytyikin ystävällisestä ja avuliaasta Petäyksen respasta. 

EKG-ryhmä avaa oppimisen saloja


EKG-ryhmä oli liikkeellä suurella sydämellä nimensä mukaisesti. He pohtivat asiat valmiiksi ennenkuin siirtyivät toteutukseen. EKG-ryhmä pohti oppimista syvällisesti ja globaalisti. Ryhmästä löytyi viisautta ja näkemystä: Heikki Hallantie, Leena Vainio ja Jaana Paju.








Rentoa luovuutta maailmaa syleillen

Maailman syleilijät tuntuivat osaavan nauttia olostaan. Heidän ryhmästään huokui harmonia ja luovuus samassa paketissa. 

Maailman syleilijät luomassa


Maailman syleilijöille tehtävä ei koskenut vain tätä hetkeä, vaan sen tekeminen tulee jatkumaan... He näkevät maailman globaalisti... Avoimeen tehtävään avoin vastaus... Mahtavaa! Ryhmässä riitti asiantuntemusta ja taitoa: Helena Pulkkinen, Antti Keskitalo ja Minna Artimo.










Sosiaalisuus on voimaa myös kilteillä ihmisillä

Kiltit-ryhmä joutui kamppailemaan teknisten vaikeuksien kanssa paljon heti alussa. Tätä ryhmää olisi kuitenkin ollut mahdoton lannistaa. Heistä hehkui positiivinen energia ja sosiaalisuuden voima. He ottivat heti verkostot käyttöön, kun tekniikka vain sen salli. Tämä ryhmä käytti myös avoimien oppimisympäristöjen mahdollisuuksia todella oivaltavasti. 


Kiltit ja sosiaaliset

Kun järjestämässä on maailman ihanin ihminen Pauliina Mäkelä, niin ei ole ihme, että syntyy ihmeitä! Positiivisen energian ryhmässä mukana olivat Pauliinan lisäksi Jaana Kullaslahti ja Katariina Haavisto. Tämä ryhmä käytti aivan mahtavasti hyväkseen avoimia oppimisympäristöjä. Purot.net heti käyttöön! Hienoa!



Tässä linkki tehtävän ratkaisuun, joka johti vielä:


Kaikkien oppijoiden kohtaamispaikkaan Mieletöntä ja mahtavaa!


Maailmanparantajat voittavat varmasti


Maailmanparantajilla olivat sekä psykologiset että sosiaaliset aseet heti alusta käytössä. Jo aivan kilpailun alkuvaiheessa he ilmoittivat kaikille voittavansa kilpailun. Ja näinhän siinä kävi. Ryhmä käytti sosiaalisen median välineitä todella oivaltavasti. He pääsivät myös todella nopeasti vauhtiin. Tälle ryhmälle tehtävänanto tuntui sopivan erinomaisesti. 


Maailmanparantajat työn touhussa


Maailmanparantajien hurjassa ryhmässä oli myös oma guruni Anne Rongas, jolta olen Tarmo Toikkasen ohella oppinut sosiaalisen median kautta koko oppimisen uuden ulottuvuuden. Tässä mielettömän kovassa ryhmässä olivat mukana Annen lisäksi Jari Moisio ja Helena Mykrä. Ei voi kuin ihailla!






Nöyrä kiitos


Kyllä oli mahtava kokemus! Kiitos Pauliina, kun pyysit mukaan! Elämäni paras pikkujoulu! Tulokseksi syntyi vielä oppimisympäristöjä, jotka jatkavat elämäänsä ja niistä voi syntyä vielä vaikka mitä! Näkymätön tuli näkyväksi!



sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Inspiroiva IT-kouluttajien 10-vuotisjuhlaseminaari


Sain kunnian päästä mukaan osaalistumaan esiintyjänä IT-kouluttajien 10-vuotisjuhlaseminaariin Hotelli Arthurissa 9.11.2011. Seminaari alkoi yhdeksältä aamulla ja kesti juhlagaaloineen melkein puolille öin. Mukaan oli saatu todella mielenkiintoisia esiintyjiä: Esko Kilpi, Ville VenäläinenJaana Holvikivi, Teemu Leinonen, Teemu Arina, Anne Rongas ja Jyrki Kasvi

Puheenjohtajan terveiset


Tarmo Toikkanen

Onnellisen perhetapahtuman johdosta IT-kouluttajien hallituksen puheenjohtaja Tarmo Toikkasen terveiset kuultiin nauhoitteena. IT-kouluttajien aiempi puheenjohtaja ja nykyinen sihteeri Eija Kalliala kertoi IT-kouluttajien toiminnasta koko sen historian ajalta. IT-kouluttajat on 21.8.2001 perustettu Tietotekniikan liiton jäsenyhdistys.


Eija Kalliala


Yllätys muodostuikin yllätykseksi laatijalleen


Irmeli Pietilä oli laatinut Tarmo Toikkasta varten yllätykseksi koosteen esiintyjien esityksistä, jotka hän nyt joutui itse esittämään. Samalla tuli tunnistaa kenen esityksistä oli milloinkin kyse. Parhaiten onnistuneille oli luvassa paidat palkinnoksi. Irmeli Pietilä hoiti osuutensa tyylikkäästi, samoin koko seminaarin juontamisen. Hyvällä huumorilla ja inspiraatiolla hän piti yllä hyvää tunnelmaa koko päivän.

Irmeli Pietilä

TVT opetuksessa keskiajalta kohti uutta aikaa


Seminaarissa oli kaksi puolen tunnin esitystä, joista ensimmäisen piti Teemu Leinonen. Hän sai puoleen tuntiin mahtumaan todella paljon kiinnostavaa asiaa. Esityksessään hän teki todella mielenkiintoisen vertauksen Eurooppalaisen sivistyksen kehityksen suuren linjan ja TVT:n kehityskaaren välillä. 

Eurooppalaisen sivistyksen kehitys voidaan jakaa karkeasti antiikkiin, keskiaikaan ja uuteen aikaan. Näistä antiikin ja uuden ajan voidaan ajatella edustavan korkeita kehitysvaiheita, kun taas keskiaikaa voidaan ajatella matalaksi kehitysvaiheeksi näiden korkeiden vaiheitten välissä. Asia ei tietystikään ole näin yksinkertainen eikä keskiaika välttämättä ole niin synkkä kuin miksi sitä kuvaillaan. 



Teemu Leinonen



Teemu Leinonen esitti kehityskaaren tietokoneiden käyttämisestä oppimisessa, joka lähti liikkeelle 1975 ja päätyen nykyhetkeen. Kronologisesti etenevät vaiheet hän nimesi seuraavin englanninkielisin termein: Programming/ drill and practice, Computer-based training (CBT) with multimedia, Iternet-based training (IBT), e-Learning, Social software + free and open content. Näihin vaiheisiin hän yhdisti aikaisemmin esittämänsä Eurooppalaisen sivistyksen kehityksen kuvion. Näin Programming/ drills and practice edusti antiikin loiston aikaa ja Teemu Leinonen antoi oivia esimerkkejä mm. Douglas Engelbart:in aikaansa edellä olevista kokeiluista, jotka muistuttavat tämän hetken sosiaalisen median välineillä tehtäviä asioita. Computer-based training with multimedia ja Internet-based training edustivat vuorostaan pimeätä keskiaikaa, kun taas e-Learning, Social software + free and open content ovat viemässä meitä uuteen aikaan. 



Avoimet oppimisympäristöt korostuivat osana kehitystä kohti uutta aikaa. Teemu Leinonen mainitsi mm. LeMill:in esimerkkinä tästä kehityksestä. 



Teemu Leinonen esitteli myös Erkkolan määritelmän sosiaaliselle medialle vuodelta 2009: "Sosiaalinen media on teknologiasidonnainen ja rakenteinen prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla vertais- ja käyttötuotannon kautta. Samalla sosiaalinen media on jälkiteollinen ilmiö, jolla on tuotanto- ja jakelurakenteen muutoksen kautta vaikutuksia yhteiskuntaan, talouteen ja kulttuurin."

Miljoona apinaa irti


Toisen puolen tunnin "pitkän" esityksen piti Jyrki Kasvi. Hän sai myös puoleen tuntiin mahdutettua hirmuisen määrän tärkeää asiaa. Huoltosuhde on Suomessa romahtamassa pysyvästi. Jyrki Kasvi esitti huolestuttavan esimerkin tämänsuuntaisesta kehityksestä Japanista, jossa robottikuutit lohduttivat viime tsunamista selvinneitä vanhuksia. Onko tämä meilläkin edessä: vanhustenhoito robottien käsissä?




Jyrki Kasvi puhui myös hukatusta etumatkasta. Suomi oli vielä 2000-luvun alussa tietotekniikan edelläkävijämaita. Viimeaikoina Suomi on kuitenkin pudonnut huolestuttavasti kansainvälisissä vertailuissa. Ainoa poikkeus on Pisa-menestys. 


Miksi näin on sitten tapahtunut? Jyrki Kasvin mukaan Suomi unohtui paistattelemaan erinomaisuudessaan, lainsäädäntö ja viranomaiset putosivat kehityksen vauhdista, lisäksi suomalaiset yrityksen kasvoivat kylläisiksi ja hitaiksi. 

Mitä sitten voi tehdä? Jyrki Kasvin mukaan läpimurrot vaativat "miljoonan apinan" päästämistä irti ja toi Teemu Leinosen tavoin avoimien toimintamallien ideaa esille. Innovaatiot vaativat luovaa anarkiaa. Projektihelvetissä niiden syntyminen on mahdotonta. Suomesta on tullut projektien luvattu maa.


Salama-alustukset

Lounaan jälkeen pääsimme me muut esiintyjät vuoroon salama-alustuksin. Jokaiselle esiintyjälle oli varattu ruhtinaalliset 8 minuuttia esitykseensä. Seurasi toinen toistaan mielenkiintoisempia ja ajattelemaan laittavampia esityksiä. Toivottavasti niistä tulee jossain vaiheessa tallenne jakoon, jotta pääsee ne vielä uudelleen kokemaan.

Viimeisimmässä erinomaisessa blogikirjoituksessaan Cloud Learning as Universal Primary Education Teemu Arina käsittelee osin samoja asioita kuin esityksessään. Mobiiliteknologian myötä olemme pääsemässä eroon neljän seinän rajoittamasta oppimisesta ja pääsemme käsiksi suunnattomaan määrään tietoa. Meillä on kirjasto mukanamme taskussamme!

Teknologiat ovat myös muuttumassa näkymättömiksi. Ne ovat pian integroituina kaikkialle, emmekä kohta edes huomaa niitä käyttävämme. Ne ovat muodostuneet osaksi jokapäiväistä elämää.

Esko Kilven syvälliset ajatukset tekivät minuun suuren vaikutuksen. Samoin muiden esiintyjien oivaltavat ja hienot esitykset, jotka lähestyivät tätä tematiikkaa yllättäen hyvin samansuuntaisesti. 



Näkymä näkymättömään

Oma salama-alustukseni, jonka yritin esittää Pecha Kucha -esityksenä, käsitteli mm. näkymätöntä oppimista, kuinka ollakaan ;-) Upotan esitykseni tähän:

Learning Café
Edellisen Learning Café:n pääsin kokemaan ITK 2011 -päivillä. Se oli silloin mahtava oppimiskokemus ja niin oli tälläkin kertaa. Jokainen esiintyjistä oli esittänyt haasteen, jota sitten ratkottiin ryhmissä yhdessä esiintyjien kanssa. Tasaisin väliajoin ihmiset vaihtoivat pöytien välillä vapaamuotoisesti.





Oma haasteeni oli: "Kun oppiminen uhkaa siirtyä koulusta muihin ympäristöihin, mitä it-kouluttajat voisivat tehdä, etteivät koulut muuttuisi pelkiksi päivähoitopaikoiksi?"

Ja tällaisia vastauksia ja kysymyksiä syntyi eri ryhmien yhteistyöllä pöytäliinaan:



- Opettajasta oppimisen ohjaaja 
- Opettaja -> personal trainer 
- Miksi oppija ei saa itse asettaa tavoitteitaan? 
- Palkitsevat oppimisympäristöt 
- Pitäisikö koulujen avautua? 
- Motivoivat oppimisympäristöt 
- Pitäisikö opettajien mennä sinne, missä on kivaa? 
- Oppia kokonaisuuksia yksityiskohtien sijasta 
- Mihin tarvitsen oppimiani asioita? Mihin ne minut vievät? 
- Opettajat ottavat pelit opetukseensa 
- Oppijoiden osaamisen tunnustaminen 
- Oppilaat/opiskelijat tekevät itse pelejä 
- Missä vaiheessa kivuus katoaa? 
- Miksi ekaluokkalaisen mielestä koulussa ei ole kivaa (teki itkien läksyjä) 
- Miksi tarvitaan erillisiä opinto-ohjaajia? 
- Yhteisöllinen oppiminen 
- Oppilas opettaa opettajaa 
- Miksi koulu on neljän seinän sisällä ulkona maailmasta? 
- Oppiminen on monimuotoista! 
- IT:stä pitää tehdä näkymätöntä


Eikä siinä kaikki

Lisäksi oli varattu aikaa verkostoitumiseen ja varsinaisen seminaariosuuden lopuksi esiintyjät nousivat vielä estradille käsittelemään sekä Learning Café:ssa että alustuksissa syntyneitä ajatuksia ja yhteisiä linjauksia. Toivottavasti tämäkin osuus tulee jossain vaiheessa tallenteena ulos.

Minua oli pyydetty jo etukäteen myös soittamaan juhlaillallisella. Minulla oli siis tressini mukana ja laulelin kuubalaista son-musiikkia osallistujille. Ilta kuitenkin vielä jatkui kiihkeissä keskusteluissa, jotka meidän pöydässämme käsittelivät jopa uskontoon liittyviä asioita. Olipa hurja ilta! Vielä seuraavana päivänä pää surisi kuin ampiaispesä täynnä uusia ideoita! 

Oppimisen vallankumous on alkanut!