tiistai 17. helmikuuta 2009

Web 3.0

Koko termi Web 3.0 on keinotekoisesti luotu. Sitä ei ole olemassa yhtä vähän kuin Web 1.0:a tai Web 2.0:a. Voi olla, että se on jo kuollut, kuten Tarmo Toikkasen avulla saimme tietää. Haluan kuitenkin edelleen käyttää näitä termejä, koska niiden avulla voin jotenkin hahmottaa sitä, mitä on tapahtumassa.


Ajatellaan, että Web 1.0 liittyi informaatioaikakauteen (slideshow), joka syntyi World Wide Webin myötä. Sille oli ominaista valmiiksi tuotetun tiedon vastaanottaminen. Tieto oli teollisesti tuotettua ja sillä pyrittiin saamaan taloudellista hyötyä.


Vastaavasti Web 2.0 -nimellä voitaisiin tarkoittaa sosiaalisesti tuotetun tiedon aikakautta. Tätä aikakautta elämme juuri tällä hetkellä. Ymmärrän tällä ajalla vuorovaikutteisesti tuotetun tiedon ja sosiaalisen median aikakautta internetissä. Hyviä esimerkkejä tämän aikakauden tuotteista ovat YouTube, blogit, wikit, Wikipedia jne. Web 1.0 jatkaa elämistään Web 2.0:n rinnalla.


Mitä olisi sitten Web 3.0? John Moravecin mukaan se on innovaation aikakausi. Sille on ominaista kiihtyvä muutos, jatkuva globalisaatio, innovaatioyhteisö käyttövoimanaan ”knowmads” (luovat, mielikuvitusrikkaat ja innovatiiviset henkilöt, jotka voivat tehdä töitä lähes kenen kanssa vaan, milloin vaan ja missä vaan). Kieltämättä haluaisin itse kuulua tähän knowmadsien joukkoon.


Moravecin mukaan (slideshow) innovaation aikakaudella (Web 3.0) tieto on kontekstuaalisesti sovellettua ja sitä levitetään horisontaalisesti. Ihmisten väliset suhteet ovat heterarkiset (tasa-arvoon perustuva yhteistyö). Kaaos ja ristiriita otetaan syleillen vastaan. Tieto on kaikkien saatavilla avoimesti ja sitä tuotetaan yhteisöllisesti.


Kieltämättä vierastan ajatusta tiedolla rahastamisesta, joka tulee väkisin mieleeni Irmeli Pietilän kommentista yrittäjyydestä Web 3.0 keskusteluun. Minua lähellä on ajatus/utopia tulevaisuuden koulusta, jossa lapset ovat itse tietoa tuottavia. Tulevaisuuden koulu ei ehkä tarkoittaisikaan rakennusta, vaan se sijaitsisi kaikkialla. Tieto ei myöskään olisi kiinni tietokoneista, vaan sitä olisi saatavilla milloin vain (tämä on jo toteutumassa esim. iPod ja iPhone). Missä vain voisi olla interaktiivisia pintoja ja laitteita, joilla tiedon vastaanottaminen ja tuottaminen olisi mahdollista.


Pro Gradussani vuodelta 2005 sivulla 88 pohdin vähän samaa asiaa seuraavasti:


”Rekonstruktiivisen oppimisen mallin mukaisesti opetus tulisi järjestää lapsen luonnollista kehitystietä noudattaen pyrkien oppijan sisäisen itsen maksimaaliseen toteuttamiseen.


Ensimmäinen seuraus tästä pyrkimyksestä olisi mielestäni luopuminen yleisistä opetussuunnitelmista, ainakin jos ne määrittelevät etukäteen sen, missä järjestyksessä ja minkä ajan sisällä lapsen tulisi oppia ennalta määrätyt oppisisällöt. Opetussuunnitelmien tilalle tulisi oppijan oman kehitystien noudattamisen tukeminen. Se, kuinka tämä käytännössä tehtäisiin, on niin laaja kysymys, että sen selvittäminen jää tulevien tutkimusten aiheeksi.


Toinen seuraus pyrkimyksestä rekonstruktiiviseen oppimisen mallin toteuttamiseen on koulun kyseenalaistaminen optimaalisena oppimisympäristönä. Tällöin tarkoitan koulua siinä muodossa kuin se tällä hetkellä yleensä on toteutettu. Se, minkälainen olisi optimaalinen oppimisympäristö rekonstruktiivisen oppimisen mallia noudattaen, on myös hyvin laaja ja vaikea kysymys, jonka käsittelyn jätän tulevaisuuteen.”


Termi ”rekonstruktiivisen oppimisen malli” ei enää minua miellytä. Minulla on jo uusi mielessä, mutta siihen palaan siinä vaiheessa, kun saan jatkotutkimukseni valmiiksi asiasta.