Kuvio muokattuna John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta
"Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación" sivulta 91
Viidessä edellisessä blogikirjoituksessani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible, Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible, 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita, Näkymätön oppiminen 3.0 yhteiskunnassa ja Humanistiset taidot näkymättömän oppimisen päämääränä puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tällä kertaa tarkastelen sitä, miten koululle tulee käymään tulevaisuudessa suhteessa kirjassa esitettyihin tulevaisuuden näkymiin.
Tulevaisuudessa ei ole kouluja...
Moravecin ja Cobon kirjan sivulla 78 esitellään kahta tekstiä, joissa arvoidaan koulutuksen tulevaisuutta. Ensimmäisen lähde on Seymour Papertin, Massachutes Institute of Technology:n (MIT) professorin, vuodelta 1984. Papert esittää (Seymour Papert. 1984. “Trying to Predict the Future.” Popular Computing, 3(13), pp. 30-44.), että tulevaisuudessa ei tulisi olemaan kouluja. Koululla tarkoitetaan tässä yhteydessä: Kouluja, joissa on oppitunteja. Kouluja, joissa on opettajia, jotka määräävät kokeita. Kouluja, joita käyvät henkilöt, jotka on lajiteltu ikäryhmittäin käymään läpi opetussuunnitelmaa. Tällainen järjestelmä perustuu ryhmään rakenteellisia käsitteitä, jotka eivät Papertin mukaan toimi tietokoneiden kanssa. Hänen mukaansa näin tulisi tapahtumaan (koulujen häviäminen) vain sellaisissa yhteisöissä, joissa lapsilla on riittävä pääsy tietokoneille.
Papertin kuvaus koulujärjestelmästä, joka ei toimi tietokoneiden kanssa, kuvastaa valitettavan tarkasti nykyistä koulujärjestelmäämme. Näkymättömän oppimisen paradigma (protoparadigma) pyrkii koulujärjestelmän uudistamiseen ja mm. Papertin mainitsemien kouluun liittyvien tietokoneiden kanssa toimimattomien rakenteiden muuttamiseen.
Toisen tekstin lähde, johon kirjassa tässä yhteydessä viitataan, on Euroopan komission alaisen IPTS:n (The Institute for Prospective Technological Studies) School's Over: Learning Spaces in Europe in 2020: An Imagining Exercise on the Future of Learning Authors sivulla X. Sen mukaan vuoteen 2015 mennessä puolet lukion opiskelijoista on jättäytynyt pakollisen järjestelmän ulkopuolelle. Edelleen siinä ennustetaan, että viisi vuotta siitä eteenpäin eli vuonna 2020 vanhat luokkahuoneet olisivat vain historiallinen jäänne.
...vai onko sittenkin?
Kirjan mukaan näyttää siltä, että teknologia on muuttanut tapaamme nähdä tulevaisuus. Tässä yhteydessä nousee esille myös kysymys siitä, johtuuko TVT:n (tieto- ja viestintätekniikan) tehoton käyttö kouluissa siitä, että opettajat eivät osaa käyttää sitä oikein. Uskallan väittää, että tämä pitää varmaan paikkansa. Tällä en kuitenkaan halua syyllistää opettajia vaan kohdistaa voimavaroja laitehankinnoista opettajien kouluttamiseen ja pedagogiseen kehittämiseen. Laitteistoja myös tarvitaan, mutta ne eivät tuo muutosta asiaan ilman koko toimintakulttuurin muutosta.
Blogin alussa oleva kuvio on Moravecin ja Cobon kirjassa olevan kuvion pohjalta tehty. Kun vertailee siinä koulun ja kodin antamia mahdollisuuksia teknologian ja oppimisen yhdistämiseen ei ole ihme, jos koti alkaa tuntua varsin sopivalta paikalta opiskelemista varten. Koulun on syytä ottaa tämä muutoksen haaste vastaan, jotta otsikon kysymys ei toteutuisi.
Kyllä kouluja on vielä 2020 ja kauan sen jälkeenkin. Vanhemmilla ei ole mahdollisuutta olla kotona vahtimassa, että lapset eivät ole koko ajan Facebookissa tai mikä silloin hitti onkin.
VastaaPoistaEi ihmiset 10 vuodessa paljon muutu. Toki koulujen täytyy kehittyä koko ajan. Ei kaikki vanha ole kuitenkaan huonoa ja kaikki uusi hyvää.
Tuo IPTS:n veikkaus tuloksesta tuntuu osoittavan enemmän asiantuntemattomuutta kuin asiantuntijuutta.
Nuoret arvostavat kouluja sosiaalisen kanssakäymisen paikkoina. He ovat enemmänkin jarru kuin moottori tässä kehityksessä. Tämä tuli selkeästi esille Kouvolassa tekemääni kyselyyn tieto- ja viestintätekniikan käytöstä vuonna 2020. TVT:n tehokäyttö opiskelussa tulee lähteä kouluista. Se vaatii tietysti paljon opettajien koulutusta ja innostamista.
Kari, olen kanssasi samaa mieltä siitä, että opettajia tuli kouluttaa ja innostaa. Olisi tietysti todella hienoa, jos TVT:n tehokäyttö opiskelussa lähtisi koulusta ja teen koko ajan työtä sen eteen. Epäilen kyllä, että TVT:n tehokäyttö tapahtuu ihan toisissa ympyröissä kuin koulussa ja samoin se tehokkain oppiminen.
VastaaPoistaNäkymätön oppiminen on yksi tapa tukea koulua ja opettajia kehityksessä. Se ei suinkaan ole ainoa tapa. Meillä täällä Suomessakin on monta näkökulmaa ja kehitysideaa näihin ongelmiin.
Voit olla hyvinkin oikeassa koulun säilymisen suhteen, mutta olisi mielestäni aika surullista, jos koulun tehtäväksi jäisi toimia lasten päivähoitopaikkana sillä aikaa, kun vanhemmat ovat töissä.
Yhteiskunta muuttuu jatkuvasti kiihtyvällä vauhdilla ja niin tulee mielestäni myös koulun muuttua. Joskus on ehkä hyvä vähän kärjistää, kuten tässäkin blogikirjoituksessa olen tehnyt, jotta ihmiset havahtuisivat huomaamaan kehittämisen tärkeyden.