Järvilehdon kirjoituksessa (2010) kerrotaan, että Thomas Alva Edisonilta jäi yli viisi miljoonaa sivua muistiinpanoja. Tämä kuullostaa kyllä uskomattomalta määrältä, mutta parempaa seuraa... Kerrotaan, että Edison pystyi saamaan käsiinsä tietyn yksittäiseen muistiinpanon alle viidessä minuutissa. Viiden miljoonan sivun joukosta löytyi siis haluttu sivu viidessä minuutissa! Hurjaa! Tuon taidon minäkin haluaisin oppia.
Mikä oli sitten Edisonin salaisuus? Hän oli keksinyt innovatiivisen arkistointijärjestelmän. Kaikki tieto oli siis organisoitu tehokkaasti.
Digitaalisen informaation ja Internetin myötä voimme pystyä jopa Edisoniakin parempiin tuloksiin. Tietoa on jo valmiiksi säilöttynä uskomattomia määriä Internetiin ja hakukoneiden avulla voimme löytää haluamme tiedon muutamassa sekunnissa, jos osaamme käyttää niitä loogisesti ja tehokkaasti. Ulkoaopitun tiedon merkitys on vähentynyt ja tiedonhaku- ja hallintataitojen lisääntynyt.
David Chalmers ja Andy Clark esittivät vuonna 1998 laajennetun mielen
hypoteesinsa vaikutusvaltaisessa artikkelissa “The Extended Mind”. He kysyvät artikkelissa, missä kohtaa minä loppuu ja ulkopuolinen maailma alkaa. Jos ajattelemme fyysistä olentoa, vastausta ei ole vaikea antaa. Jos taas puhumme ajattelusta, ei asia enää olekaan niin yksiselitteinen. Voimmeko laajentaa aivojamme tietotekniikan ja internetin avulla? Mielestäni tietyssä mielessä voimme. Voimme antaa aivojemme tekemiä tehtäviä ulkoisille välineille. Ovatko ne silloin osa aivojen toimintaa? Jävilehtoa (2010) siteeraten: "Chalmersin ja Clarkin mukaan ajatukset voivat laajentua myös pään ulkopuolelle. Heidän mukaansa mikä tahansa sellainen laite, joka pään sisälle sijoitettuna katsottaisiin osaksi ihmisen mielen toimintaa tulee nähdä mielen osana myös pään ulkopuolella."
Lähitulevaisuudessa meihin saatetaan myös asentaa aivojen toimintaa tehostavia välineitä kehomme sisään. Kuulostaa aluksi aika karmivalta, mutta kun ajattelee proteeseja (tavallaan silmälasitkin ovat sellaiset), ei ajatus enää kuullostaa niin luotaan työntävältä.
Monet meistä ovat jo siirtäneet tai ainakin tukevat aivoille perinteisesti kuuluneita tehtäviä tietotekniikan ja Internetin tehtäviksi.
Järvilehdon (2010) kirjoituksessa "Laajennetun mielen metodologia" on jaettu kolmeen osaan:
ACCESS – Tiedonhaku
ARRANGE – Tiedon suodattaminen
ARCHIVE – Tiedon tallentaminen
Näiden kolmen avulla on mahdollista tavoittaa kaikki Internetin sisältämä tieto, löytää tiedon joukosta juuri se, mitä tarvitset ja tallentaa tieto niin, että se on aina saatavilla, kun sitä tarvitset.
Mitä työkaluja Järvilehto sitten ehdottaa näihin tehtäviin? Tiedon hakua varten hän ehdottaa Googlen hakupalvelua ja Wikipediaa; tiedon suodattamiseen iGooglea, Twitteriä, Google syötteenlukijaa ja StumbleUponia sekä tiedon tallentamiseen Evernotea. Nuo kaikki palvelut ovat minulle tuttuja ja käytössä. Järvilehdon artikkelin innottamana myönnän StumbleUponin käytön lisääntyneen;-)
Monia välineitä jää toki uupumaan Järvilehdon listasta. En itse tulisi enää toimeen ilman Diigoa, Dropboxia ja Gmailia (, joka on minulle paljon enemmän kuin pelkkä sähköposti).
Huomasin Tero tämän blogikirjoituksesi, itseäni kiinnostaa kovasti myös tämä aihe, en ole vain aikaisemmin siihen paneutunut kuin omien ajatusteni kautta. Pitääpä tutkia lisää!
VastaaPoista@avoimestitutkien: Elämme mielenkiintoisia aikoja... Kokonaisuuksien hahmottaminen ei ole enää niin helppoa, kun tiedon ja sen saatavuuden määrä kasvaa hurjaa vauhtia. Laajeneeko mieli? Se jää nähtäväksi.
VastaaPoista