3D, 360° oppiminen - Edupunk vai Edupop

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Punfx_copy.svg

Edellisissä blogikirjoituksissani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible, Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible, 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita, Näkymätön oppiminen 3.0 yhteiskunnassa, Humanistiset taidot näkymättömän oppimisen päämääränä, Onko tulevaisuudessa kouluja?, Tietotyöläisten vallankumous ja Näkymätön oppiminen jättiläisten olkapäillä puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tällä kertaa tarkastelen ehdotuksia siihen, miten voitaisiin lähestyä 3D ja 360°oppimista, joka ottaisi huomioon formaalissa koulutuksessa näkymättömiin jäävät oppimisen muodot.

Koulumaailma laahaa kehityksestä jäljessä

Aprendizaje Invisible... -kirjassa viitataan Carina Magureguin ( Maguregui, C. (2009). Educación expandida. Educ.ar. Ministerio de Educación de Argentina. http://portal.educ.ar/debates/educacionytic/educacion-expandida.php) huomioon siitä, että TVT:n (tieto- ja viestintätekniikan) tarjoama mahdollisuus välittömään, nopeaan ja interaktiiviseen tiedon välittämiseen globaalisti muuttaa kulttuuriamme nopeasti, ja asettaa koulutukselle uusia kysymyksiä ja haasteita. Koulumaailma ei kuitenkaan näytä hänen mukaansa ottaneen tätä muutosta vastaan olennaisilta osiltaan.

Vaihtoehtoja formaalille oppimiselle

Aprendizaje Invisible... -kirjassa esitetään toistensa kanssa jopa osittain ristiriidassa olevia vaihtoehtoja formaalille opetukselle tarkoituksena saada aikaan uusia ideoita, joilla viedä  koulutusta kohti 3D ja 360° oppimista.

Elinikäinen oppiminen

Aprendizaje Invisible... -kirjan mukaan elinikäisen oppiminen edistää inhimillisten voimavarojen kautta jatkuvaa prosessia, joka rohkaisee yksilöitä hankkimaan jatkuvasti tietoa, arvoja ja taitoja, joita he tarvitsevat koko elämänsä ajan, käyttäen luovasti hyväksi olosuhteita ja mahdollisia ympäristöjä oppia uutta tietoa.

Formaalista koulutuksesta poiketen oppiminen ei siis tapahtuisikaan jonain tiettynä ikäkautena ennaltamäärätyissä oppimisympäristöissä. Muutos on todella suuri!


Laajennettu koulutus


Laajennettu koulutus (Educación expandida) -käsitteellä tarkoitetaan Aprendizaje Invisible... -kirjan mukaan uusia koulutusmuotoja, jotka ottavat mukaan Internetin aiheuttamia sosiaalisia ja viestinnällisiä prosesseja ja mukautuvat niihin. Uudelle digitaaliselle kulttuurille on tyypillistä verkko-organisaatiot, työskentely kollektiiveina, eri tiedotusvälineiden lähentyminen toisiinsa, copyleft jne. Suurin osa näistä prosesseista ei sisälly perinteiseen koulutusjärjestelmään. Tästä johtuen uusi koulutus ei tapahdu pelkästään tai pääosin oppilaitoksissa eikä sitä myöskään johdeta niistä käsin. Koulutus voi tapahtua milloin ja missä tahansa. Oppiminen ei ole neljän seinän sisälle suljettua tapahtumista eikä koululla ole yksinoikeutta opettamiseen ja oppimiseen.


Edupunk

http://en.wikipedia.org/wiki/File:Edupunk.jpg

Termiä edupunk käytti ensimmäisenä Jim Groom (kuvassa yllä) blogikirjoituksessaan "The Glass Bees" 25.5.2008. Sen taustalla on ajatus punk-hengestä ja tee se itse (do it yourself DIY) -asenteessa opetuksessa ja oppimisessa. Sen tärkeimpiä vetäjiä ja promotoijia ovat olleet Jim Groom Mary Washington -yliopistosta ja Brian Lamb British Columbia -yliopistosta.

Alkuperäinen idea edupunkista syntyi Jim Groomin blogikirjoituksesta, jossa hän kritisoi Blackboard -yhtiötä rikastumisesta ihmisten yhdessä kehittämillä ideoilla ja näkökulmasta teknologiasta kriittisen ajattelun kehittäjänä ja luokkahuoneen toiminnan parantajana. Kun Stephen Downes ja The Cronicle of Higher Education huomioivat edupunkin, lähti siitä todellinen buumi käyntiin niin, että syntyi jopa Edupunk manifesti:

Edupunk manifesti

• Oppitunnit ovat keskusteluja
• Ihmissuhteet ovat dynaamisia ja dynaamisuus on relationaalista
• Ole hypertekstuaalinen ja multilineaarinen, heterogeeninen ja heterodoksinen
• Edupunkissa ei ole kyse siitä, mitä tapahtuu luokkahuoneessa, vaan maailmasta luokkahuoneen sisällä
• Elä seikkailusi ... luo oma tiesi kävellessäsi
• Ole välittäjä, älä tiedon "mittaaja"
• Rääkkää aivojasi (Rack your brain) luomaan uusia rooleja omassa luokassasi, kun olet luonut ne, rääkkää heidän aivojansa
• Roolien tulee olla uudistuvia (emergenttejä), monipuolisia, näkymättömiä
• Ota muutos käytännöksi, se on vain asennekysymys
• Ajattele itsesi osana kollektiivista työtä
• Älä toimi, kuin olisit TV. Ota mukaan ihmisiä, jotka ympäröivät sinua
• Levitä viestiäsi, saa seinät ympärilläsi räjähtämään
• Sekoita, plagioi, ota omaksi, urki, pelaa, muuta itsesi, toimi, ole poikkeava
• Helvettiin todellinen/virtuaalinen antagonismi
• Koulutus, josta puuttuu yhteistyö, on fiktiota
• Näyttele osasi omalla areenallasi, tutki toimimalla
• Tee se itse ... mutta myös ja olennaisesti, tee se muiden ihmisten kanssa
• Toimi Edupunkin mukaisesti, tuhoa nämä säännöt, tee omasi ja sitten tuhoa ne myös

Kestäisikö koulujärjestelmä nämä muutokset? Kysyn vain...

Edupop

Emilio Quintana ja David Vidal ovat Edupop-termin takana, joka syntyi vastauksena Edupunkille. Tässä heidän Edupop manifestinsa vapaasti käännettynä:

"Me uskomme teknologiaan, sillä uskomme yksilöihin. Ja siksi uskomme, että taistelumme on teknologian tulevaisuudesta ja siitä, miten sitä käytämme. Taistelumme on kulttuurimme tulevaisuudesta, jota vastaan punk-ajattelu on hyökännyt joka puolelta. Teknologian ja osaamisen tulee olla vapaita jaettavaksi, myytäväksi tai käytettäväksi antamaan ideoita, innovaatioita ja visioita. Saamme siis vastineeksi jotain jaettua, myytyä tai annettua takaisin. Elämme konnektiivisessa maailmassa, jossa kulttuuri ja tieto on kaikkialla, ja yksilöiden täytyy olla vapaita tekemään sitä, mitä he haluavat."

Edupop on varmasti paljon mieluisampi vaihtoehto valtaa pitävien näkökulmasta. Mutta muuttuuko mitään, jos tuo vaihtoehto valitaan?

Aprendizaje Invisible -kirjassa annetaan vielä lisää vaihtoehtoja, mutta tämä saa riittää tällä kertaa. Edupunk ei jätä kylmäksi!

Näkymätön oppiminen jättiläisten olkapäillä

http://www.flickr.com/photos/rdhout/5660961736/

Edellisissä blogikirjoituksissani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible, Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible, 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita, Näkymätön oppiminen 3.0 yhteiskunnassa, Humanistiset taidot näkymättömän oppimisen päämääränä, Onko tulevaisuudessa kouluja? ja Tietotyöläisten vallankumous puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tällä kertaa tarkastelen jättiläisiä, joita löytyy myös näkymättömän oppimisen takaa sekä oppimisen muotoja ja välimuotoja.

Jatkuvuus ja vuorovaikutus

Yksi Aprendizaje Invisible... -kirjassa lainatuista kasvatustieteen jättiläisistä, John Dewey, korosti, että oppimiskokemukset muodostuvat jatkuvuuden ja vuorovaikutuksen periaatteille. Oppiminen ei siis ole erillinen tapahtuma, vaan se on suhteessa aikaisempiin kokemuksiimme, jotka väistämättä vaikuttavat siihen, mitä voimme myöhemmin oppia. Vuorovaikutuksen periaate korostaa sitä vaikutusta, joka tietyllä ympäristöllä tai tilanteella on kokemuksen syntymiselle. Sekä tiedon hankinta että soveltaminen riippuvat siitä asiayhteydestä, jossa ne esiintyvät. Ympäristö (esim. formaali tai informaali, henkilökohtainen tai kollektiivinen, analoginen tai digitaalinen) vaikuttaa siis merkittävällä tavalla oppimiskokemukseen. 

Aprendizaje Invisible... -kirja ehdottaa ajatusta rajattomasta kolmen ulottuvuuden (3D) ja kolmensadankuudenkymmenen asteen oppimisesta. Nykyisen formaalin koulutuksen ajalliset ja paikalliset rajat ylittävää 7/24 koulutusta. Teknologisen kehityksen ja Internetin myötä tämä on tullut täysin mahdolliseksi toteuttaa. Näkymättömän oppimisen protoparadigma ehdottaa kaikkien erilaisten oppimisen muotojen, formaalin oppimisen, non-formaalin oppimisen, informaalin oppimisen sekä näiden välimuotojen, mukaan ottamisen. 

Koulutuksen ja oppimisen muodot

Formaalilla koulutuksella Aprendizaje Invisible... -kirjassa tarkoitetaan koulutusta, joka on suoraan yhteydessä kouluihin tai oppilaitoksiin. Koulutus sisältää hierarkkisen rakenteen, joka kulkee peruskoulusta aina yliopistoon asti. Samanlaisia hierarkkisia käytänteitä on löydettävissä myös teknisessä ja ammatillisessa koulutuksessa. Oppiminen tapahtuu organisoidussa ja strukturoidussa kontekstissa (koulu, oppilaitos, työpaikka) ja siitä voi saada virallisen tunnustuksen(tutkinto tai todistus).

Non-formaalilla koulutuksella Aprendizaje Invisible... -kirjassa tarkoitetaan virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella järjestettävää koulutustoimintaa, jota tehdään erillään  tai suunniteltuna palvelemaan määriteltyjä oppimistavotteita. Se pitää sisällään toimintoja, jotka eivät ole pelkästään opettavia, mutta sisältävät tärkeitä komponentteja helpottamaan oppimisprosessia. 

Informaalilla koulutuksella Aprendizaje Invisible... -kirjassa tarkoitetaan oppimista, joka tapahtuu muodollisen koulutuksen ulkopuolella. Se on kokonaisvaltaista ja sitä on vaikeata mitata. Se on kehittynyt käytännön kautta ja sitä ohjataan keskustelun avulla. Se etenee tutkimisen kautta kokemuksiin asti. Se on tavallisesti spontaania. Se voi tapahtua missä tahansa arkielämän kontekstissa. Se on luonnollista seurausta ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Se ymmärretään oppimiseksi, jota tapahtuu, kun henkilö on osana yhteisöä tai organisaatiota. Se on prosessi, joka tapahtuu läpi elämän, ja jossa ihmiset oppivat (mutta myös opettavat) arkipäivän kokemuksista. Yleisesti ottaen sille on luonteenomaista se, ettei se noudata opetussuunnitelmaa, siitä ei saa sertifikaatteja eikä sitä käydä ennaltamäärätyssä järjestyksessä (esim. luokka-asteet). Informaali oppiminen organisaatioissa pitää sisällään monenlaisia spontaaneja, epävirallisia ja ennalta arvaamattomia muotoja, joiden kautta ihmiset oppivat tekemään työtänsä. Monia näistä käytännöistä tukee vahvasti yhteisölliset oppimiskokemukset, joissa opettajan sijasta mukana on kollega, työtoveri tai ystävä. Näkymättömän oppimisen paradigma on hyvin lähellä informaalin koulutuksen ominaisuuksia, mutta se pitää sisällään aineksia myös kaikista muista koulutuksen muodoista. Suurin osa oppimisesta tapahtuu joka tapauksessa informaalisesti.

Oppimisen välimuodot

Kuvio muokattuna John Moravecin ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación" sivulta 116 (Conner, 2009, mukaan)

Aprendizaje Invisible... -kirjassa on Marcia Connerilta (2009) lainattu kuvio oppimisen muodoista. Conner ehdottaa, että oppimisen muodot voivat sekoittua keskenään ja näin syntyy tarkoituksellista-formaalia oppimista, odottamatonta-formaalia oppimista, tarkoituksellista-informaalia oppimista ja odottamatonta-informaalia oppimista.

Tarkoituksellinen-formaali oppiminen tapahtuu luokkahuoneissa, e-oppimisessa, kirjaa luettaessa, tenttiin opiskellessa jne.

Odottamaton-muodollinen oppiminen tapahtuu tutkimustyössä, tiimityössä kollegojen kanssa, Internetistä tietoa hakiessa jne.

Tarkoituksellinen-informaali oppiminen tapahtuu työpajoihin ja seminaareihin osallistumisen yhteydessä, työtoverilta tai asiantuntijalta neuvoja saadessa, YouTube-videolta ohjelmiston käyttöä oppiessa jne.

Odottamaton-informaali oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa sosiaalisissa verkostoissa, Internetissä surffaillessa, tarkkaillessa toista käyttäjää jonkin tietyn teknologian yhteydessä, yhteistyötä tehdessä wikissä jne.

Jatkuvasti kiihtyvä kehitys muokkaa oppimis- ja työympäristöjämme. Se vaikuttaa jatkuvuuteen ja vuorovaikutukseen oppimisessa ja työelämässä. 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan oppilaita. Autetaan kouluamme kehittymään ja pysymään maailman parhaana kouluna!