Musiikin näkymätön oppiminen

Pidän Musiikin TeknoDida 2011 -tapahtumassa Oriveden opistolla esityksen musiikin näkymättömästä oppimisesta lauantaina 24.9.2011 klo 9.00 - 9.45. Musiikin TeknoDida on Oriveden Opistolla kymmenettä kertaa järjestettävä musiikkikasvatusteknologian koulutustapahtuma. Kohderyhmänä tapahtumassa ovat musiikkipedagogit, musiikinopettajat, musiikinoppilaitosten rehtorit, tutkijat, musiikkioppilaitosten ja koulujen opettajat sekä musiikkiteknologian opetuskäytöstä kiinnostuneet opettajat.

Näkymätön oppiminen musiikissa

Kuten olen aikaisemmissa blogikirjoituksissani näkymättömästä oppimisesta kirjoittanut, niin kaikkea sitä, mitä opitaan, ei havaita formaaleissa oppimisympäristöissä. Osa oppimisesta jää näkymättömäksi, piilotetuksi opetussuunnitelmaksi. Kuitenkin näissä näkymättömän oppimisen prosesseissa tapahtuu suuri määrä oppimista. Kysymys, joka herää onkin: Miten voitaisiin saada non-formaali ja informaali oppiminen mukaan formaaleihin oppimisen prosesseihin?

Musiikin oppimisessa näkymättömien oppimisen prosessien merkitys saattaa jopa olla suurempi kuin monella muulla oppimisen osa-alueella. Voi jopa olla niin, että musiikin oppimiseen liittyvät keskeisimmät alueet ovat näkymättömän oppimisen ja hiljaisen tiedon alueella.

Tutkinto- ja koejärjestelmä

Koejärjestelmien ongelma formaaleissa oppimisympäristöissä on se, että suurin osa opituista sisällöista unohtuu varsin nopeasti kokeiden jälkeen. Selviytyäkseen kokeista ja tenteistä oppilaat ja opiskelijat joutuvat opiskelemaan suuria määriä tietoja. Se on vaativa henkinen ja fyysinen ponnistus, jonka tulokset ovat kuitenkin pitemmällä tähtäimellä pienet suhteessa sen vaatimaan ponnisteluun.

Kokeet tekevät opiskelun henkisesti raskaaksi ja stressaavaksi toiminnaksi. Muistan vielä hyvin omilta opiskeluajoiltani tenttien, kurssitutkintojen ja kokeiden aiheuttaman stressin. Varsinkin kurssitutkinnot musiikkiopinnoissa ovat jääneet mieleen erityisen stressaavina tilaisuuksina. Onkin syytä kysyä, miten hyvin stressaava tutkinto- ja koejärjestelmä todella tukee oppimista?

Toimintakulttuurin muutos

Formaaleissa oppimisympäristöissä tarvitaan mielestäni syvällistä toimintakulttuurin muutostata. Jotta tämä olisi mahdollista, täytyy fokus siirtää myös musiikin oppimisessa enemmän siihen, miten opitaan kuin mitä opitaan.

Ensinnäkin on tärkeää ymmärtää se, että oppiminen voi tapahtua milloin ja missä vain. Kouluilla ja oppilaitoksilla ei ole enää yksinoikeutta opettamiseen ja oppimiseen. Luultavasti jo tällä hetkellä suurin osa oppimista tapahtuu formaalien oppimisympäristöjen ulkopuolella. Meidän tuleekin kysyä, missä oppimista oikeasti tapahtuu ja miten syvällistä se on siellä, missä sitä tapahtuu.

Avoimuuden kulttuuri

Internetin myötä avoimuuden merkitys kasvaa koko ajan. Avoimuuden kulttuuri kannustaa sisältöjen, kokemusten ja resurssien jakamiseen ja vaihtamiseen vapaasti ja avoimesti, eli virallisen koulutuksen resurssien avaamista maailmalle. Siksi myös musiikin oppimisen resurssien tulisi olla kaikille avoimesti saatavilla, jotta luovuus pääsisi vapaasti liikkeelle ja kukoistamaan.

Voisivatko myös musiikin opetuksen instituutit avata ovensa kaikille ilman ikä- tai muita rajoituksia? Voisiko niistä tulla avoimia luovan toiminnan keskuksia, jotka kannustaisivat itsensä ilmaisuun ja omien rajojensa rikkomiseen?

Virallinen ja epävirallinen oppiminen

Nyt on aika miettiä, miten lähentää virallista ja epävirallista oppimista ja miten sekoittaa niitä keskenään. Kuten jo kirjoitukseni alussa mainitsin, musiikin oppimisessa non-formaalien ja informaalien oppimismuotojen merkitys saattaa olla jopa suurempi kuin monissa muissa oppimisen alueissa.

Musiikkiin on aina kuulunut jokin mystinen, outo ominaisuus, joka tekee siitä niin kiinnostavaa, tunteisiin vetoavaa ja muuttaa äänet hyvin merkitykselliseksi kokemukseksi. Muutin aikoinaan Kuubaan asumaan moneksi vuodeksi juuri tästä syystä. Kuubalaisella musiikilla oli niin voimakas vaikutus minuun henkilökohtaisesti, että halusin ymmärtää syyn siihen. En keksinyt tähän muuta ratkaisua kuin muuttaa Kuubaan asumaan ja soittamaan työkseni rakastamaani kuubalaista son-musiikkia 9 vuoden ajaksi.

Guitarras y Trovadores, Casa de la Trova, Santiago de Cuba, 1992

Tappaako musiikkikoulutus bomban?

Soittaessani Santiago de Cuba:n Casa de la Trova:ssa päivittäin keskustelimme myös usein musiikista muusikoiden kesken. Voimakkaan vaikutuksen minuun teki käsite "bomba" (pumppu, sydän), joka oli varsinkin vanhempien muusikoiden mielestä kaikista tärkein asia kuubalaisen musiikin soittamisessa. Muusikoita myös jaoteltiin hyvin herkästi sen mukaan oliko hänellä bombaa vai eikö ollut. Monet muusikot myös tietoisesti karttoivat kaikkea formaalia musiikin opetusta, koska he olivat vakuuttuneita siitä, että se tappaisi bomban.

Tappaako musiikkikoulutus bomban? Tämä kysymys on mielestäni tärkeä esittää ja tehdä kaikki mahdollinen sen eteen, ettei näin pääsisi tapahtumaan. Tutustuin Santiagossa kerran yhteen muistaakseni ranskalaiseen kaveriin, joka oli viettänyt paljon aikaa eri Afrikan maissa opiskellen paikallisten kansanmuusikoiden kanssa rumpujen soittoa. Hän kertoi, että rumpaleiksi kouluttauduttiin muuttamalla opettajan luokse asumaan. Pelkät soittotunnit eivät riittäneet, vaan täytyi täydellisesti omistautua palvelemaan mestaria ja toivoa, että mestarin salaisuudet avautuisivat tätä kautta noviisille.

Lopuksi

Olen tässä esittänyt joitakin ajatuksia musiikin opettamisen kehittämiseen liittyen. Omat musiikin opintoni ovat vuosikymmenien takaa, joten saatan esittää asioita, joita jo toteutetaan käytännössä. Toivottavasti näin on asia.

Bomba kunniaan!

Vox populi näkymättömästä oppimisesta

Edellisissä blogikirjoituksissani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible, Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible, 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita, Näkymätön oppiminen 3.0 yhteiskunnassa, Humanistiset taidot näkymättömän oppimisen päämääränä, Onko tulevaisuudessa kouluja?, Tietotyöläisten vallankumous, Näkymätön oppiminen jättiläisten olkapäillä, 3D, 360° oppiminen - Edupunk vai Edupop ja Do it yourself - Tulevaisuus puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tällä kertaa tarkastelen kirjan loppuosasta löytyvää keskustelua näkymättömästä oppimisesta.

"Aprendizaje Invisible..." -kirjan mukaan näkymättömässä oppimisessa ratkaisevaa on olla hylkäämättä testivaihetta, koska se kannustaa avoimeen keskusteluun ja jatkuvaan koulutuksen ja oppimisen pohdintaan. Kirjan tekijät ovat vakuuttuneita siitä, että akateemisten laitosten "aidatuista puutarhoista" ei ole mahdollista saada selkeää näkemystä todellisuudesta ja siksi kirjan loppuun on pyritty keräämään joitakin vox populi:n edustajien näkemyksiä, jotka syntyivät avoimesta kutsusta keskustella näkymättömästä oppimisesta.

"Aprendizaje Invisible..." -kirjan valmistelun aikana toteutettiin useita haastatteluja eri asiantuntijoiden kanssa. Kirjan mukaan he kaikki ovat kiinnostuneita etsimään uusia kanavia uudelleenarvioidakseen perinteisesti käytettyjä taksonomioita ja nimikkeistöä, joita on käytetty sellaisista käsitteitä kuin koulutus, innovaatiot, instituutiot, oppiminen, teknologia, monialaisuus jne. 

Kirjaa varten haastateltiin mm. seuraavia henkilöitä Skypen välityksellä: Dolors Reig, Elena Benito Ruiz, Fernando Santamaría, Juan Freire, Pekka Ihanainen ja Roberto Balaguer. Editoinnin jälkeen haastattelut julkaistiin YouTube:ssa. Yritän linkittää alkuperäisiin haastatteluihin mainittujen henkilöiden kohdalla. "Aprendizaje Invisible..." -kirjassa haastatteluista on tehty synteesi ja ne on uudelleenorganisoitu teemoittain. Seuraavassa pyrin referoimaan osaa näistä haastatteluista ja vertailla niitä näkymättömän oppimisen kymmeneen avainideaan.


Mitä innovaatio on?

Fernando Santamaría - Photo by Emilio Quintana

Fernando Santamarían mukaan (linkki haastatteluun) innovaatio on kulunut termi. Innovaatiota löytyy monitieteisyydestä ja tiedon raja-alueilta. Innovaatio ei ole pedagogiikassa, metodologiassa tai rakenteissa. Siksi innovaatiota ei ole opettajissa, jotka seuraavat erityistä menetelmää, vaan koulutuksen sekoittamisessa muiden alueiden kanssa.



"Näkymätön oppiminen ei ole yksi idea vaan se koostuu monista ideoista, jotka ovat keskeisiä 21. vuosisataa varten." Näkymättömän oppimisen avainideoista löytyy hyvin samanlainen näkökulma innovaatioon ja koulutuksen sekoittamiseen muiden alueiden kanssa.


"Jos katsomme koulutuksen virallisia instituutioita uudesta näkökulmasta, pitäisi sen saada meidät panostamaan avoimuuteen." Koulutuksen resurssit avautuvat maailmalle ja oppimisen rajat hämärtyvät. Monitieteellisyys ja tiedon raja-alueiden hyväksi käyttö sopivat hyvin tähän näkökulmaan.




"Ei ole manifestia eikä vaihe vaiheelta tarjottavaa reseptiä." Vastaus ei ole erityisissä menetelmissä vaan jokainen rakentaa oman oppimisen kokonaisuutensa itse.

Juan Freire - Photo by josealoly

Juan Freiren mukaan (linkki haastatteluun) meidän täytyy radikaalisti muuttaa se mitä tarkoittaa oppilaitos, muodollisen koulutuksen käytännöt, sekä se väliaikaisuus, jolla ihmiset ovat oppilaitosten kanssa tekemisissä. Oppilaitosten organisoinnin täytyy myös muuttua radikaalisti.



"Koulutuksen ei enää pitäisi liittyä vain johonkin tiettyyn vaiheeseen ihmisen elämässä." Opiskelun ei tulisi rajoittua vain johonkin tiettyyn ajanjaksoon ihmisen elämässä. Oppilaitosten tulisi olla avoimia oppimisen keskuksia, joihin ihmisillä olisi vapaa pääsy.



Elena Benito Ruiz (linkki haastatteluun) kysyy puhutaanko nyt muodollisen opetuksen innovoinnista? Se on hänen mukaansa ristiriitaista. Puhumme nimittäin erittäin säännellyn järjestelmän innovoinnista ja se on aika monimutkaista. Elena Benito Ruizille innovaatio on uuden luomista tyhjästä, tai jonkin uuden luomista jo olemassa olevasta asiasta niin, että se ratkaisee ongelman. Normaalisti innovaatioprosessi tuottaa vaihteluita ja epätasapainoa. Säännellyssä järjestelmässä, joka on voimakas ja jossa on valtaa pitäviä henkilöitä, innovaatio on vaikeaa.



"Näkymätön oppiminen keskittyy enemmän siihen, miten opitaan kuin mitä opitaan." Tämä edellyttää perusteellista rakenteellista ja toiminnallista muutosta koulujärjestelmässä. Onko tämä mahdollista säännellyssä järjestelmässä, josta Elena Benito Ruiz puhuu. Se jää nähtäväksi.




Mitkä ovat esteet innovaatioiden sisällyttämiselle
oppimiseen?


Elena Benito Ruiz:in mukaan informaalin oppimisen prosessit voivat vahvistaa sitä, mitä opitaan sekä formaaleissa että informaaleissa oppimisympäristöissä. Kysymys onkin, miten  formaalin opetuksen instituutiot voivat hyväksyä informaalin oppimisen. 


"Näkymätön oppiminen keskittyy enemmän siihen, miten opitaan kuin mitä opitaan." Informaalisen oppimisen merkitys korostuu näissä haastatteluissa monessa kohtaa. Informaalin oppimisen sisällyttämisestä ja sekoittamisesta formaaliin opetukseen on samalla muodostumassa koko koulutuksen tulevaisuutta määrittävä kysymys.


Juan Freire kysyy, mitä tapahtuu yliopistolle? Käytännössä yliopisto yrittää toteuttaa laatujärjestelmiä, mutta tekee sen innovaation diskurssilla. Se, mitä se tekee, jäädyttää innovaation. Heti, kun syntyy käytäntö tai idea, jota voidaan pitää innovatiivisena, pitää se todistaa, eli se "jäädytetään".


"Näyttää siltä, että monet oppilaitosten innovatiivisista puheenvuoroista ovat olleet enemmän muodollisia kuin todellisia -> Uudet laitteet, mutta vanhat opetusmenetelmät." Tarvitaan perusteellisia muutoksia, jotta innovaatio olisi mahdollista.



Roberto Balaguerin mukaan (linkki haastatteluun), kun jotain aloitetaan, on voittoja ja tappioita, on myös pelkoja, ja paljon vastarintaa. On kuitenkin otettava riski. Jokaisessa koulutustasossa riskit ovat erilaisia​​. Riski ei ole jotakin, joka on modernien instituutioiden sisällä. Modernit instituutiot yrittävät  minimoida riskit.


Balaguer jatkaa, että kun informaalia koulutusta tuodaan esille, "valloitetaan" aluetta [viralliselta koulutukselta]. Hänen mielestään ei ole helppoa sovittaa yhteen instituutioiden materiaalisuutta informaalisen oppimisen edellytämään immaterialisatioon, verkko-oppimiseen, serenpiditeettiin, odottamattoman kautta oppimiseen, jne.


Roberto Balaguerin mukaan innovaatio tarkoittaa sitä, että käsittämättömästä tulee konkreettista ja todellista. Mitä voitaisiin tehdä, jotta käsittämätön pääsisi sisälle instituutioon, joka käyttää "leikkaamista" hyväksi tehdäkseen asioista hallittavia? Tässä meillä on rakenteellinen ongelma, joka näkyy myös itse rakennuksissa, jakamisessa tasoihin, luokkiin, ikäryhmiin, jne. .. "


Puhutaan hyvin suurista muutoksista... Vallankumouksesta? ... Se taitaa kyllä olla koko ajan käynnissä.

Dolors Reig - Photo by dreig

Dolors Reigin mukaan (linkki haastatteluun) formaalissa koulutuksessa innovaatio on enemmän kuin tarpeen: se on elintärkeää. Reig arvelee, että niillä kaikilla ominaisuuksilla, joita lisätään formaaliin oppimiseen, yritetään korjata sitä, ettei sitä ole aktualisoitu siihen aikaan, jota elämme. Koulutusalan viranomaiset ovat yhä tietoisempia tarpeesta uudistaa koulutusjärjestelmää niin, että siihen sisältyisi kaikki uusien teknologioiden antamat mahdollisuudet. Esimerkiksi on järjetöntä olla ottamatta käyttöön sitä, mitä "digitaaliset natiivit" tekevät spontaanisti, kun he tulevat kotiin. On tarpeen integroida teknologiaa osaksi formaalia koulutusta yhtenä elämän osa-alueena, koska ne ovat sitä. Tämä liittyy siihen, mitä informaali koulutus tuo esille: se, mitä tapahtuu luokkahuoneiden ulkopuolella on myös tärkeää.


"Meidän on otettava huomioon nopeiden yhteiskunnallisten ja teknologisten muutosten vaikutukset koulutukseen ja oppimiseen." Kuten John Moravec hienosti sanoo: "1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opetaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita". Reig oivaltavasti huomauttaa pohjalla olevan ongelma siitä, ettei opetusta ole aktualisoitu siihen aikaan, jota elämme.


Elena Benito Ruizin mukaan innovaatio yhdistetään aina innovatiivisen teknologian käyttöön. Näyttää siltä, kuin innovaatio olisi teknologiaa. Oppiminen ja poisoppiminen ovat aina olleet keskuudessamme, vaikka tekniikat tulevat ja menevät. Se, mikä oli innovatiivista kymmenen vuotta sitten, kuten PowerPoint, ei ole enää innovatiivista. Joten tärkeintä on oppiminen. Elena Benito Ruizin näkemys on, että tarvitaan pikaista innovaation käsitteen tarkistamista.


"Nykyisen koulutuksen painopisteen ei pitäisi olla reduktionismia ohjelmistoihin (software) ja laitteistoihin (hardware), vaan siinä miten voisimme kouluttaa mindware:iämme." Meidän todellinen huipputeknologiamme ovat kognitiiviset taitomme. Niitä meidän tulisi päivittää ja samalla laajentaa inhimillisä valmiuksiamme. Tätä näkökulmaa ei voi mielestäni liikaa painottaa ainakaan meillä Suomessa.


Onko mahdollista lähentää formaalia ja informaalia oppimista?


Juan Freire uskoo, että innovaatiot tulevat erilaisten käytäntöjen ja lähestymistapojen myötä. Insitituutioilla on usein ongelmia erilaisten ​​käytäntöjen käyttöön otossa. Selkeä esimerkki on informaali koulutus. Se vaikeus, joka koulutuksen kanssa tekemisissä olevalla instituutiolla on sisällyttää käytäntöjä, jotka eivät esiinny tiukasti sen seinien sisällä, on merkki kyvyttömyydestä innovoida.


Koulusta haluttaisiin tehdä innovaatiota tukeva instituutio, mutta samalla pidetään tiukasti kiinni suljetuista järjestelmistä, jotka hankaloittavat ja jopa tekevät mahdottomiksi innovaatiot jokapäiväisessä opiskelussa. Tämä on vakava ristiriita ja se pitää ratkaista.

Pekka Ihanainen - Photo by Ville Venäläinen

Pekka Ihanaisen mukaan (linkki haastatteluun) koulut ovat edelleen jossain määrin, opettamisen tehtaita; kun ajatellaan formaalia ja informaalia koulutusta, koulujen pitäisi lakata olemasta "tehtaita", niistä pitäisi tulla paikkoja, joissa tavataan muita ihmisiä ja tehdään yhteistyötä heidän kanssaan. Tästä on seurauksia koulujen arkkitehtuurille, toiminnoille... Ihanainen ei ole varma siitä, pitäisikö niitä edelleen kutsua kouluiksi, mutta niiden pitää muuttua.


Tarvitaan hyvin laajaa muutosta sekä toimintakulttuurissa että oppimisympäristöissä. Kokeiluja tähän suuntaan on tehty meillä Suomessakin, josta hyvänä esimerkkinä ovat Pekka Ihanaisen haastattelut "Aprendizaje Invisible..." -kirjassa. Suomen pitää tehdä kaikkensa pysyäkseen kehityksen kärjessä! Se ei ole mahdollista, jollei kehittäminen ole jatkuvaa. Kehittäminen tarvitsee kaiken mahdollisen tuen sekä valtiolta että kunnilta. 


Roberto Balaguerin mielestä ei enää pitäisi viedä eteenpäin oletusta siitä, että pelkkä teknologian käyttöönotto saa yksinään aikaan innovaatiota. Teknologia voi toimia katalysaattorina.


Teknologinen kehitys on tärkeää ja sitä pitää tukea, mutta todellinen hyöty teknologiasta saadaan vasta sitten, kun se tulee kaikkien käyttöön. Tämä vaatii taitoa ja näkemystä sekä ennakkoluulottomia päätöksiä. Vaatimukset koulun kehittämiselle ovat huikeat ja siksi koulu tarvitsee myös kaiken mahdollisen tuen, jotta se pystyisi kehittymään ja vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin.


Dolors Reigin mukaan formaalin ja informaalin oppimisen sekoittamisesta on jo puhuttu kauan. Kaikkien Internetin tarjoamien mahdollisuuksien myötä tilanne on kuitenkin muuttunut siten, että informaalin oppimisen hyödyntäminen on paljon arvokkaampaa. Se on paljon rikkaampaa ja siinä on paljon enemmän potentiaalia formaalin oppimisen täydentämiseksi. Joka tapauksessa Reig uskoo, että hyöty tästä kaikesta tulee sekoittamisesta. Eli kun otetaan formaaliin oppimiseen mukaan se, mitä tehdään kotona uusilla teknologioilla, se rikastuu. Informaali oppiminen voi olla myös riippumatonta formaalista oppimisesta. Reig uskoo, että se on positiivinen strategia, jossa molemmat osapuolet voittavat.


Dolors Reigin mielestä tärkeintä on se, että informaali oppiminen sisältää nyt useita mahdollisuuksia. Kun puhutaan laajennetusta koulutuksesta (educación expandida) tai näkymättömästä oppimisesta, laajennamme niitä mahdollisuuksia, joita oli jo informaalilla oppimisella. Aikaisemmin puhuttiin jo siitä, että koulutusta on kaikissa hetkissä ja paikoissa, kulttuurissa, museoissa, kaduilla, kaikissa elämän kokemuksissa, jne. Tuon kaiken jo ehkä tiesimme, mutta nyt Internetin ja mainittujen informaalin oppimisen laajentamisen mahdollisuuksien kautta tilanne on parantunut huomattavasti.


Elämme ennennäkemättömien mahdollisuuksien ja toisaalta haasteiden aikaa. Muutos on koko ajan käynnissä useilla rintamilla samanaikaisesti. Näkymättömän oppimisen ideat ovat yksi tapa lähestyä tätä problematiikkaa ja etsiä siihen vastauksia. Olen kokenut ne itselleni sekä opettajana, oppijana että oppimisen tutkijana hyvin läheisiksi ja luovia ratkaisuja synnyttäviksi. Keskustelu näkymättömästä oppimisesta jatkuu varmasti myös Ning:ssä. Tervetuloa mukaan keskusteluun ja oppimisen kehittämiseen!

Näkymätön oppiminen jättiläisten olkapäillä

http://www.flickr.com/photos/rdhout/5660961736/

Edellisissä blogikirjoituksissani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible, Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible, 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita, Näkymätön oppiminen 3.0 yhteiskunnassa, Humanistiset taidot näkymättömän oppimisen päämääränä, Onko tulevaisuudessa kouluja? ja Tietotyöläisten vallankumous puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tällä kertaa tarkastelen jättiläisiä, joita löytyy myös näkymättömän oppimisen takaa sekä oppimisen muotoja ja välimuotoja.

Jatkuvuus ja vuorovaikutus

Yksi Aprendizaje Invisible... -kirjassa lainatuista kasvatustieteen jättiläisistä, John Dewey, korosti, että oppimiskokemukset muodostuvat jatkuvuuden ja vuorovaikutuksen periaatteille. Oppiminen ei siis ole erillinen tapahtuma, vaan se on suhteessa aikaisempiin kokemuksiimme, jotka väistämättä vaikuttavat siihen, mitä voimme myöhemmin oppia. Vuorovaikutuksen periaate korostaa sitä vaikutusta, joka tietyllä ympäristöllä tai tilanteella on kokemuksen syntymiselle. Sekä tiedon hankinta että soveltaminen riippuvat siitä asiayhteydestä, jossa ne esiintyvät. Ympäristö (esim. formaali tai informaali, henkilökohtainen tai kollektiivinen, analoginen tai digitaalinen) vaikuttaa siis merkittävällä tavalla oppimiskokemukseen. 

Aprendizaje Invisible... -kirja ehdottaa ajatusta rajattomasta kolmen ulottuvuuden (3D) ja kolmensadankuudenkymmenen asteen oppimisesta. Nykyisen formaalin koulutuksen ajalliset ja paikalliset rajat ylittävää 7/24 koulutusta. Teknologisen kehityksen ja Internetin myötä tämä on tullut täysin mahdolliseksi toteuttaa. Näkymättömän oppimisen protoparadigma ehdottaa kaikkien erilaisten oppimisen muotojen, formaalin oppimisen, non-formaalin oppimisen, informaalin oppimisen sekä näiden välimuotojen, mukaan ottamisen. 

Koulutuksen ja oppimisen muodot

Formaalilla koulutuksella Aprendizaje Invisible... -kirjassa tarkoitetaan koulutusta, joka on suoraan yhteydessä kouluihin tai oppilaitoksiin. Koulutus sisältää hierarkkisen rakenteen, joka kulkee peruskoulusta aina yliopistoon asti. Samanlaisia hierarkkisia käytänteitä on löydettävissä myös teknisessä ja ammatillisessa koulutuksessa. Oppiminen tapahtuu organisoidussa ja strukturoidussa kontekstissa (koulu, oppilaitos, työpaikka) ja siitä voi saada virallisen tunnustuksen(tutkinto tai todistus).

Non-formaalilla koulutuksella Aprendizaje Invisible... -kirjassa tarkoitetaan virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella järjestettävää koulutustoimintaa, jota tehdään erillään  tai suunniteltuna palvelemaan määriteltyjä oppimistavotteita. Se pitää sisällään toimintoja, jotka eivät ole pelkästään opettavia, mutta sisältävät tärkeitä komponentteja helpottamaan oppimisprosessia. 

Informaalilla koulutuksella Aprendizaje Invisible... -kirjassa tarkoitetaan oppimista, joka tapahtuu muodollisen koulutuksen ulkopuolella. Se on kokonaisvaltaista ja sitä on vaikeata mitata. Se on kehittynyt käytännön kautta ja sitä ohjataan keskustelun avulla. Se etenee tutkimisen kautta kokemuksiin asti. Se on tavallisesti spontaania. Se voi tapahtua missä tahansa arkielämän kontekstissa. Se on luonnollista seurausta ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Se ymmärretään oppimiseksi, jota tapahtuu, kun henkilö on osana yhteisöä tai organisaatiota. Se on prosessi, joka tapahtuu läpi elämän, ja jossa ihmiset oppivat (mutta myös opettavat) arkipäivän kokemuksista. Yleisesti ottaen sille on luonteenomaista se, ettei se noudata opetussuunnitelmaa, siitä ei saa sertifikaatteja eikä sitä käydä ennaltamäärätyssä järjestyksessä (esim. luokka-asteet). Informaali oppiminen organisaatioissa pitää sisällään monenlaisia spontaaneja, epävirallisia ja ennalta arvaamattomia muotoja, joiden kautta ihmiset oppivat tekemään työtänsä. Monia näistä käytännöistä tukee vahvasti yhteisölliset oppimiskokemukset, joissa opettajan sijasta mukana on kollega, työtoveri tai ystävä. Näkymättömän oppimisen paradigma on hyvin lähellä informaalin koulutuksen ominaisuuksia, mutta se pitää sisällään aineksia myös kaikista muista koulutuksen muodoista. Suurin osa oppimisesta tapahtuu joka tapauksessa informaalisesti.

Oppimisen välimuodot

Kuvio muokattuna John Moravecin ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación" sivulta 116 (Conner, 2009, mukaan)

Aprendizaje Invisible... -kirjassa on Marcia Connerilta (2009) lainattu kuvio oppimisen muodoista. Conner ehdottaa, että oppimisen muodot voivat sekoittua keskenään ja näin syntyy tarkoituksellista-formaalia oppimista, odottamatonta-formaalia oppimista, tarkoituksellista-informaalia oppimista ja odottamatonta-informaalia oppimista.

Tarkoituksellinen-formaali oppiminen tapahtuu luokkahuoneissa, e-oppimisessa, kirjaa luettaessa, tenttiin opiskellessa jne.

Odottamaton-muodollinen oppiminen tapahtuu tutkimustyössä, tiimityössä kollegojen kanssa, Internetistä tietoa hakiessa jne.

Tarkoituksellinen-informaali oppiminen tapahtuu työpajoihin ja seminaareihin osallistumisen yhteydessä, työtoverilta tai asiantuntijalta neuvoja saadessa, YouTube-videolta ohjelmiston käyttöä oppiessa jne.

Odottamaton-informaali oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa sosiaalisissa verkostoissa, Internetissä surffaillessa, tarkkaillessa toista käyttäjää jonkin tietyn teknologian yhteydessä, yhteistyötä tehdessä wikissä jne.

Jatkuvasti kiihtyvä kehitys muokkaa oppimis- ja työympäristöjämme. Se vaikuttaa jatkuvuuteen ja vuorovaikutukseen oppimisessa ja työelämässä. 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan oppilaita. Autetaan kouluamme kehittymään ja pysymään maailman parhaana kouluna!