Edellisissä blogikirjoituksissani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible, Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible, 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita, Näkymätön oppiminen 3.0 yhteiskunnassa, Humanistiset taidot näkymättömän oppimisen päämääränä, Onko tulevaisuudessa kouluja?, Tietotyöläisten vallankumous, Näkymätön oppiminen jättiläisten olkapäillä ja 3D, 360° oppiminen - Edupunk vai Edupop puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tällä kertaa tarkastelen tulevaisuuden ennustamisen problematiikkaa ja Aprendizaje Invisible... -kirjassa esiteltyjä tulevaisuuden ennustamisen keinoja.
"Tee se itse" -ilmaisulla (DIY "Do It Yourself) viitattiin alunperin korjaustöihin, joita voitiin tehdä kotona turvautumatta asiantuntijoihin. 1950-luvulla sitä käytettiin kuvaamaan kotiremonttihankkeita, joissa ihmiset ostivat itse materiaalit kunnostaakseen tai muokatakseen kotejaan turvautumatta ammatilaisten apuun.
 |
| Fanzine-lehtiä |
Aprendizaje Invisible... -kirjan mukaan jo 1930-luvulta lähtien oli olemassa aikakaus- ja harrastelijalehtiä, joissa kukoisti underground-kulttuuri. Niissä samoinajattelevat henkilöt jakoivat tietoa ja mielipiteitä musiikista ja jalkapallosta lähtien aina taisteluun kapitalismia vastaan asti. Tämä henki syntyi uudestaan punk-alakulttuurissa kotitekoisten valokopioitujen A4-kokoisten harrastelijalehtien (fanzine) myötä ja johti "tee-se-itse" -boomiin 1970-luvulla. Tekniikkana fanzine-lehtien teossa oli kirjainten leikkaaminen ja liimaaminen, valokopioitujen kuvien kollaasi sekä käsin tai koneella tuherretut tekstit, jotka saivat aikaan selvästi erottuvan esteettisen vaikutelman. Punk musiikki nähtiin samoihin aikoihin vaihtoehtona kaupalliselle musiikkiteollisuudelle ja DIY-idean levittäjänä.
Aprendizaje Invisible... -kirjan mukaan monet näistä ideoista nousivat uudelleen esille sosiaalisen webin myötä, joka kertoo nousevasta kiinnostuksesta itsetehdyille ja digitaalisille sisällöille. Näissä vertaistuotetuissa käyttäjien tuottamissa sisällöissä on vallalla WYSIWYG (What You See Is What You Get) -periaate, joka helpottaa uusien käyttäjien osallistumista avoimiin yhteistyöverkostoihin ja tiedon hajautettuun tuottamiseen.
Aprendizaje Invisible... -kirja ehdottaa neljää "tee se itse" -lähestymistapaa edupunk-filosofian hengessä ymmärtämään ja luomaan mahdollisia originellejä ja vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, joihin voimme vaikuttaa ennakoivasti. Nämä neljä lähestymistapaa ovat "monitorointi" (Exploración ambiental), "tulevaisuuspyörä" (la rueda de los futuros), "Delfoi-metodi" (Método Delphi) ja "asiantuntijoiden ennuste" (previsión de expertos).
Monitorointi
Monitoroinnin vaiheet "Aprendizaje Invisible..." -kirjan mukaan:
- katsaus asiaan liittyvään kirjallisuuteen, mediaan ja muihin ensisijaisiin lähteisiin
- asiantuntijaryhmien kommenttien ja mielipiteiden käyttö
Aprendizaje Invisible -kirjan mukaan monitorointi on sopivin tapa tunnistaa makrosysteemejä ja ongelmia suunnittelun yhteyksissä. Toisin sanoen tämä tekniikka on hyödyllistä, jotta saadaan käsitys siitä, mitä tapahtuu tietyllä alueella ja nähdään, miten se vaikuttaa tiettyyn suunnitteluun tai strategiaan.
Monitoroinnin vaiheet "Aprendizaje Invisible..." -kirjan mukaan:
- Tunnistetaan, mitä aiheita halutaan tutkia: mitä halutaan tietää?
- Konsultoidaan ensikäden lähteitä, mediaa, asiantuntijoita, jne. sekä saadaan yksityiskohtaisia ominaispiirteitä tutkittavista ilmiöistä.
- Arvioidaan seuraavia kysymyksiä: Mitä ollaan oppittu?, Mitkä ovat seuraukset siitä, mitä on opittu?
- Kehitetään joukko suosituksia ja strategioita.
- Toistetaan tämä niin monta kertaa kuin on tarpeen. Toistetaan varsinkin silloin, kun on yksilöitävä uusia alueita tutkittavaksi.
- katsaus asiaan liittyvään kirjallisuuteen, mediaan ja muihin ensisijaisiin lähteisiin
- asiantuntijaryhmien kommenttien ja mielipiteiden käyttö
Aprendizaje Invisible -kirjan mukaan monitorointi on sopivin tapa tunnistaa makrosysteemejä ja ongelmia suunnittelun yhteyksissä. Toisin sanoen tämä tekniikka on hyödyllistä, jotta saadaan käsitys siitä, mitä tapahtuu tietyllä alueella ja nähdään, miten se vaikuttaa tiettyyn suunnitteluun tai strategiaan.
Tulevaisuuspyörä
 |
| http://en.wikipedia.org/wiki/File:Futures_wheel_01.svg |
Tulevaisuuspyörän vaiheet "Aprendizaje Invisible..." -kirjan mukaan:
- Kirjoitetaan aihe/ehdotus tulevaisuuspyörän keskelle (valitaan mielellään erityisen merkittävä seikka)
- Kysytään osallistujilta, mitä seuraa ehdotuksesta vaiheessa 1. Sisällytetään nämä uudet ehdotukset tulevaisuuspyörään ja yhdistetään ne viivoin ensimmäiseen aiheeseen/ehdotukseen.
- Toistetaan vaihe 2 käyttäen toista tasoa tai useampaa tasoa tarvittaessa.
- Pyydetään osallistujia arvioimaan kunkin ehdotuksen mahdollisuuksia. Jos ehdotus ei ole todennäköinen, se on poistettava.
Tulevaisuuspyörä on laadullinen ja tutkiva tekniikkaa, samoin kuin monitorointi. Sitä voidaan kuitenkin käyttää myös ohjaavien ennusteiden kehittämiseksi, jotka ohjaavat meitä siihen, mitä tehdä seuraavaksi. Lisäksi tämä tekniikka voi tunnistaa paitsi tulevaisuuden erityisesti, myös monia mahdollisia tulevaisuuksia niiden polkujen mukaisesti, joita pyörään sisältyy. Tämä mahdollistaa johdonmukaisempia toimintasuunnitelmia, jotka voivat kasvaa ja menestyä sekä yksin että institutionaalisesti.
Harjoituksena, joka vaatii mielikuvitusta ja intuitiota, tulevaisuuspyörän ennusteet ovat riippuvia siitä tiedosta, mitä siihen osallistujilla on. Siksi tämä menetelmä ei ole erityisen hyödyllinen tunnistamaan ennakkolta odottamattomia tulevaisuuksia (tulevaisuuden skenaarioita, jotka haastavat aiemmat ennusteet) tai toimimaan niitä vastaan.
Delfoi-metodi
Delfoi-metodin vaiheet "Aprendizaje Invisible..." -kirjan mukaan:
- Asetetaan yksi tai useampi tutkimuskysymys.
- Etsitään ja kutsutaan asiantuntijoita muodostamaan ryhmä.
- Jaetaan kyselylomakkeita ja kerätään tietoa.
- Luokitellaan mielipiteitä kyselylomakkeessa.
- Kehitetään ja jaetaan toinen kyselylomake asiantuntijoille. Pyydetään niitä osallistujia, joilla on eniten äärimmäisiä näkökulmia, arvioimaan uudelleen vastauksiaan ja pohtimaan sitä, miksi heidän kommentinsa eroavat niin paljon muista.
- Kehitetään kolmas kyselylomake, jaetaan se asiantuntijoille arviointia sekä keskustelua varten toisen kyselylomakkeen äärimmäisistä vastauksista. Jälleen kysytään syitä poikkeaville vastauksille.
- Toistetaan vaihe 6 niin monta kertaa kuin on tarpeen, jotta saadaan aikaan yksimielisyys ryhmässä jokaisesta arvioitavasta osa-alueesta.
- Analysoidaan ja tiedotetaan tutkimusten tulokset.
Aprendizaje Invisible... -kirjan mukaan monet Delfoi-tutkimukset käyttävät tilastollisia tietoja ja muodostavat ryhmän vastauksista keskiarvoja ja variansseja, mikä helpottaa asiantuntijapaneelin ja tutkijan antamien tietojen parempaa ymmärtämistä. Jos kuitenkin otetaan huomioon ryhmän koko, ei-satunnainen näytteenotto ei salli tilastollisten tulosten yleistämistä. Niitä tulisi käyttää lähinnä suuntaa antavina. Lisäksi, koska tutkijan on luotettava omiin kriteereihinsä paneelin muodostamisessa ja konsensuksen etsimisessä, hän ei saa etäisyyttä tekemäänsä tutkimukseen, joka rajoittaa tulosten ulkoista validiteettia.
John Moravec, toinen kirjan "Aprendizaje Invisible..." -kirjan kirjoittajista, käytti Delfoi-metodia omassa väitöskirjassaan analysoidessaan korkeakoulutuksen tulevaisuuttaa Minnesotassa.
Asiantuntijoiden ennuste
Asiantuntijoiden ennustetta käytetään alustavana ja laadullisena menetelmänä lähinnä tilanteissa, joissa tarvitaan nopeita ja luovia ideoita. Tämä menetelmä on hyödyllinen myös sellaisten trendien ja näkökulmien määrittämisessä, jotka voidaan tunnistaa asiantuntija-avulla.
Yhtenä esimerkkinä tästä menetelmästä "Aprendizaje Invisible..." -kirja käyttää Steven Spielbergiä, Minority Report -elokuvan ohjaajaa. Valmistellessaan futuristista scifi-elokuvaansa hän käytti "asiantuntijoiden ennuste" -menetelmää. Tätä varten tuotantotiimi kokosi johtavia asiantuntijoita ja tutkijoita miettimään tulevaisuuden teknologioita, joita Spielberg sitten hyödynsi elokuvansa teossa.
Yksi tärkeimmistä rajoituksista tässä mielikuvitusta ruokkivassa menetelmässä on se, että se riippuu konsultoitujen "asiantuntijoiden" tiedoista ja intuitiosta. Siksi tätä menetelmää suosittellaan käyttämään kerättäessä mielikuvituksellisia ideoita tulevaisuudesta ja yhdistämällä se muihin menetelmiin.
Tulevaisuuden ennustaminen
Tulevaisuuden ennustaminen on aina hyvin epävarmaa. Kukaan ei voi varmuudella tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Emme kuitenkaan voi suhtautua tulevaisuuteen välinpitämättömästi, sillä monet niistä asioista, joita teemme ja valitsemme tänään, vaikuttavat tulevaisuuteemme. Siksi on tärkeää tutkia mahdollisia tulevaisuuksia ja pyrkiä vaikuttamaan siihen, että siitä tulisi sellainen kuin haluamme. Tulevaisuuden koulua rakennetaan nyt!
Käsittelin tulevaisuuden tutkimusta "Aprendizaje Invisible..." -kirjan pohjalta ja raapaisin sitä vain vähän pinnalta. Upotan tähän vielä Aleksi Neuvosen upean ja seikkaperäisen Slide Share -esityksen "Miten tutkimme tulevaisuutta". Tässä blogissa käsiteltyjä menetelmiä löytyy mm. diassa 92.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti