Cyberminä - laajeneeko mieli

TIEKE:n TIETY-kouluttajakoulutuksessa tutustuin Anne Himbergin Opintiellä-blogin kautta mielenkiintoisen käsitteeseen Extended Mind eli laajennettu mieli. Blogista löytyi linkki Lauri Järvilehdon kirjoitukseen vuodelta 2010: Laajennettu mieli 1.0. Tästä kirjoituksesta löytyi minulle uusi näkökulma sosiaalisen median kokonaisuuden hahmottamiseen.



Järvilehdon kirjoituksessa (2010) kerrotaan, että Thomas Alva Edisonilta jäi yli viisi miljoonaa sivua muistiinpanoja. Tämä kuullostaa kyllä uskomattomalta määrältä, mutta parempaa seuraa... Kerrotaan, että Edison pystyi saamaan käsiinsä tietyn yksittäiseen muistiinpanon alle viidessä minuutissa. Viiden miljoonan sivun joukosta löytyi siis haluttu sivu viidessä minuutissa! Hurjaa! Tuon taidon minäkin haluaisin oppia. 



Mikä oli sitten Edisonin salaisuus? Hän oli keksinyt innovatiivisen arkistointijärjestelmän. Kaikki tieto oli siis organisoitu tehokkaasti.



Digitaalisen informaation ja Internetin myötä voimme pystyä jopa Edisoniakin parempiin tuloksiin. Tietoa on jo valmiiksi säilöttynä uskomattomia määriä Internetiin ja hakukoneiden avulla voimme löytää haluamme tiedon muutamassa sekunnissa, jos osaamme käyttää niitä loogisesti ja tehokkaasti. Ulkoaopitun tiedon merkitys on vähentynyt ja tiedonhaku- ja hallintataitojen lisääntynyt. 



David Chalmers ja Andy Clark esittivät vuonna 1998 laajennetun mielen 
hypoteesinsa vaikutusvaltaisessa artikkelissa “The Extended Mind”. He kysyvät artikkelissa, missä kohtaa minä loppuu ja ulkopuolinen maailma alkaa. Jos ajattelemme fyysistä olentoa, vastausta ei ole vaikea antaa. Jos taas puhumme ajattelusta, ei asia enää olekaan niin yksiselitteinen. Voimmeko laajentaa aivojamme tietotekniikan ja internetin avulla? Mielestäni tietyssä mielessä voimme. Voimme antaa aivojemme tekemiä tehtäviä ulkoisille välineille. Ovatko ne silloin osa aivojen toimintaa? Jävilehtoa (2010) siteeraten: "Chalmersin ja Clarkin mukaan ajatukset voivat laajentua myös pään ulkopuolelle. Heidän mukaansa mikä tahansa sellainen laite, joka pään sisälle sijoitettuna katsottaisiin osaksi ihmisen mielen toimintaa tulee nähdä mielen osana myös pään ulkopuolella." 


Lähitulevaisuudessa meihin saatetaan myös asentaa aivojen toimintaa tehostavia välineitä kehomme sisään. Kuulostaa aluksi aika karmivalta, mutta kun ajattelee proteeseja (tavallaan silmälasitkin ovat sellaiset), ei ajatus enää kuullostaa niin luotaan työntävältä.


Monet meistä ovat jo siirtäneet tai ainakin tukevat aivoille perinteisesti kuuluneita tehtäviä tietotekniikan ja Internetin tehtäviksi.



Järvilehdon (2010) kirjoituksessa "Laajennetun mielen metodologia" on jaettu kolmeen osaan: 
ACCESS – Tiedonhaku
ARRANGE – Tiedon suodattaminen
ARCHIVE – Tiedon tallentaminen
Näiden kolmen avulla on mahdollista tavoittaa kaikki Internetin sisältämä tieto, löytää tiedon joukosta juuri se, mitä tarvitset ja tallentaa tieto niin, että se on aina saatavilla, kun sitä tarvitset.


Mitä työkaluja Järvilehto sitten ehdottaa näihin tehtäviin? Tiedon hakua varten hän ehdottaa Googlen hakupalvelua ja Wikipediaa; tiedon suodattamiseen iGooglea, Twitteriä, Google syötteenlukijaa ja StumbleUponia sekä tiedon tallentamiseen Evernotea. Nuo kaikki palvelut ovat minulle tuttuja ja käytössä. Järvilehdon artikkelin innottamana myönnän StumbleUponin käytön lisääntyneen;-)


Monia välineitä jää toki uupumaan Järvilehdon listasta. En itse tulisi enää toimeen ilman Diigoa, Dropboxia ja Gmailia (, joka on minulle paljon enemmän kuin pelkkä sähköposti).

TIETY - Tietotyötutkinnon kouluttajakoulutus

Pitkän hiljaisuuden jälkeen innostuin taas kirjoittamaan blogia uudestaan TIEKEN (Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus) TIETY - Tietotyötutkinnonkouluttajakoulutuksen myötä. 


Meillä oli kaksi lähipäivää 24. ja 25.3.2011 ja sitä edelsivät kaksi etätehtävää "Tietoyhteiskuntataidot ennen, nyt ja tulevaisuudessa" sekä HOPS. Verkkotyöskentely-ympäristönä toimii Moodle. Koko kurssin ajan tehdään oppimispäiväkirjaa, jonka voi toteuttaa dokumenttina,  wikinä, blogina tai muulla valitsemallaan tavalla. Ajattelin itse käyttää yhdistelmää Moodlen oma blogi ja Bloggerin blogi. 


Lähipäivät olivat intensiivisiä aikataululla 9.00-16.00, jonka katkaisivat vain ruokatauot ja kouluttajien muistaessa kahvitauot. Aika meni kuitenkin kuin siivillä. Molempina päivinä huomasin ihmetteleväni sitä, kuinka kello saattoi olla jo 16.00 päivän päätteeksi. Mukaan mahtui paljon intensiivistä keskustelua, mutta myös perinteisiä kalvosulkeisia. Ehdotonta herkkua opiskelussa oli verkostoitumisen lisäksi käytännön tehtävät. Näitä mahtui kahteen päivään tasan kaksi. Ensimmäinen oli Mindmap:in tekeminen Mind42 -palveluun ja toinen vapaavalinteisin välinein tehty esitys. Minun kohdallani se oli "Tiedonhaku putkimiehille" -Google Docs:iin pienryhmässä yhteisöllisesti tehty esitys. Learning by doing on edelleenkin se kovin juttu. Toivottavasti sitä on enemmän tulevissa lähipäivissä. 


Teoria on ihan yes, mutta kasvatustieteitä opiskelleena ja opiskelevana tuntui vähän ajan tuhlaamiselta. Teoreettisen tiedon voisi mielestäni aivan hyvin opiskella itse ja keskityttäisiin käytännön toteutuksiin. Ne ovat kuitenkin ratkaisevassa asemassa siinä vaiheessa, kun alamme "myydä" näitä asioita kollegoillemme. Jos ei meillä ole hyviä ja käytännönläheisiä ratkaisuja esittää opettajakollegoillemme, innostus rupsahtaa kyllä hyvin nopeasti. Näin uskallan väittää.


"Tiedonhaku putkimiehille" -esityksen tekeminen Google Docs:iin oli todella mieluisa kokemus. Teimme sitä viisihenkisellä ryhmällä kolmella läppärillä yhtä aikaa. Huomasin, että kasassa oli todella valioporukka. Tulosta syntyi alta aikayksikön: Valmis laadukas esitys sosiaalisen median ja verkon hyväksikäytöstä putkimiehen näkökulmasta. Esityksessä käytiin läpi Tiedonhaun tekniikat, eri lähteiden käyttäminen tiedonhaussa, tiedon arvioiminen ja kriittinen medialukutaito sekä tiedon hallinta ja varastointi. 


Mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea tästä vielä kehittyy... Mahdollisesti tämä koulutus antaa vain ympäristön, jonka pohjalta varsinaiset kovat jutut syntyvät kurssilaisten omin voimin.