Näytetään tekstit, joissa on tunniste verkkopedagogiikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste verkkopedagogiikka. Näytä kaikki tekstit

lauantai 29. lokakuuta 2011

Avoimien oppimisympäristöjen käyttö verkkopedagogiikassa






Pidin 24.10.2011 "Avoimien oppimisympäristöjen käyttö verkkopedagogiikassa" -kurssin joukolle Espoolaisia opettajia. 12 opettajaa oli uskaltautunut mukaan seikkailuun. Kurssia varten käytimme hyväksi Wikiopistoa, johon rakensin tarkoitusta varten kurssin. Hyödynsin kurssia varten materiaalia ennen muuta erinomaisesta "Vapaiden ja avointen oppiresurssien tuottaminen" -kurssista, jonka kävin syksyllä 2009. Alkuperäinen kurssi kesti kymmenen viikkoa ja oma kurssini vain yhden päivän, joten jouduin karsimaan aika lailla alkuperäistä materiaalia. Lisäsin myös mukaan aika paljon uutta sisältöä. Kurssin aluksi kävimme läpi vähän teoreettista taustaa, johon liittyvän esityksen upotan tämän blogin loppuun. Kurssin päätyttyä pidimme vielä verkkoneuvottelun 27.10.2011, jossa osa kurssilaisista esitteli tuotoksiaan.

Avoimet oppimisen resurssit (Open Educational Resources, OER)

Mitä avoimet oppimisen resurssit sitten ovat? UNESCO:ssa 2002 päädyttiin tällaiseen muotoiluun: "The term Open Educational Resources (OER) was adopted at a UNESCO meeting in 2002 to refer to the open provision of educational resources, enabled by information and communication technologies, for consultation, use and adaptation by a community of users for non-commercial purposes" Löytyy alkuperäisestä lähteestä sivulta 7.



Avoimilla oppimisen resursseilla ymmärretään siis opetuksessa (oppimisessa) käytettäviä sisältöjä, joita kaikki voivat vapaasti käyttää, luoda, kopioida, muokata ja jakaa tietyin edellytyksin, jotka käyn vähän tarkemmin läpi tekijänoikeuksien yhteydessä alempana.




Miksi avoimuus?

Konnektivismin, jossa oppimisen ajatellaan tapahtuvan enenevässä määrin ihmisten välisissä verkostoissa, merkitys kasvaa koko ajan. Sen mukaan oppiminen ja tieto perustuvat mahdollisuuksien moninaisuudelle. Konnektivistisen näkemyksen mukaan oppimisessa korostuu erikoistuneiden tietolähteiden yhdistämisen prosessi. Yhteyksien vaalimista ja ylläpitämistä tarvitaan helpottamaan elinikäistä oppimista. Avoimet oppimisympäristöt luovat luonnollisen alustan konnektivismin toteuttamiselle.





Mobiiliteknologian ja muun tietotekniikan antamat mahdollisuudet oppimiselle ovat muuttamassa oppimisen paradigmaa. Avoimien oppimisen resurssien myötä myös kaikista heikoimmista lähtökohdista tulevien mahdollisuus tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin oppimisessa paranevat. Puhutaan todella tärkeistä asioista, jotka vaikuttavat koko maailman rauhaan, kehittymiseen ja hyvinvointiin. "Opettajan tärkein tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi" - saman periaatteen pitäisi ohjata myös toimintaamme globaalisti.

Avoimien sisältöjen määrät kasvavat verkossa koko ajan. Monille meistä niiden käyttäminen on itsestään selvyys ja osa jokapäiväistä elämäämme. Koulumaailma  on kuitenkin jäänyt näitten resurssien käyttämisessä ja kehittämisessä oudosti ulkopuolelle. Espoolaisille opettajille pitämäni kurssi on yksi vaatimaton tekijä tiellä kohti avoimien oppimisympäristöjen käyttöä ja luomista laajemmin koulumaailmassa. Kurssimateriaali on avoimesti kaikkien käytettävissä ja edelleen muokattavissa.


Oppimisympäristöksi Wikimedia

Oppimisympäristön valintaa mietin aika pitkään. Mielessäni oli Wikiopiston (tai Wikikirjaston) lisäksi ennen muuta LeMill. Myös Purot.net oli yhtenä varteenotettavana mahdollisuutena. Päädyin kuitenkin Wikiopistoon siksi, että se on osa Wikimediaa, ja Wikipedian kautta luultavasti tutuin ympäristö edellä mainituista ympäristöistä opettajille. Samalla se saattaisi tehdä Wikipedian tutummaksi ja ymmärrettävämmäksi, ehkä jopa kannustaisi artikkelien kirjoittamiseen Wikipediaan. 


Kurssin pohjaksi valitisin siis Wikiopiston, johon jokaisen osallistujan oli tarkoitus luoda omalle käyttäjäsivulle hiekkalaatikko harjoittelemista varten. Lainasin tämän idean Wikieducator -kursseista, joihin olen myös osallistunut aikaisemmin. Ongelmaksi osoittautui yllättäen kirjautuminen. Koska olimme samassa opetustilassa, myös IP-osoite oli kaikilla sama. Wikiopisto pisti kampoihin eikä antanut luoda kuutta uutta tiliä enempää. Kurssipäivän lopuksi kokeilimme uudestaan ja silloin se onnistui. Onneksi mukana olleet opettajat olivat luovia ja keksivät luoda ala-hiekkalaatikoita. Ensi kerralla tiedän, että käyttäjätilit kannattaa luoda jo ennen kurssia.

Varsinaisten uusien oppimisympäristöjen luomista harjoiteltiin tekemään Wikikirjastoon. Osa kurssilaisista päätyi kuitenkin valitsemaan Wikispaces-palvelun, vaikka se ei kuulukaan Wikimediaan. Se ei myöskään edusta samalla tavalla avoimia oppimisympäristöjä kuin muut aikaisemmin mainitsemani palvelut, mutta tarjoavat toisaalta koulumaailmalle tärkeitä ominaisuuksia.

Ongelmana avoimissa oppimisympäristöissä voi koulumaailman suhteen olla juuri avoimuus. Oppilaiden omat tuotokset ovat avoimesti kaikkien nähtävillä ja tämä täytyy ottaa huomioon kaikessa toiminnassa. Wikispaces tarjoaa mahdollisuuden suljettuihin ympäristöihin myös maksuttomana vaihtoehtona, kun kyseessä on opetuskäyttö. 


Tekijänoikeudet ja Creative Commons


Avoimista oppimisympäristöistä on vaikea puhua mainitsematta tekijänoikeuksia. Niiden kanssa joutuu tekemisiin heti, kun alkaa luoda oppimisen resursseja: "Minkälaiset tekijänoikeudet ovat niillä materiaaleilla, joita resurssissa käytetään?" Vaikka kyseessä olisi pelkästään jo olemassa olevien resurssien käyttö, joudutaan samojen kysymysten ääreen. Onneksi meillä suomalaisilla on Tarmo Toikkanen, joka on tehnyt tärkeää ja korkealaatuista työtä näiden kysymysten parissa.



Tekijänoikeudet saattavat olla yksi vaikeimmista esteistä, joita vapaiden oppimisympäristöjen kehittämisellä on edessään. Näissäkin asioissa on hyvä nostaa kissa pöydälle ja löytää ratkaisu, joka todella hyödyttää koko ihmiskuntaa. Itse tutkimusta tekevänä joudun kohtaamaan saman ongelman, joka todella haittaa vapaata tieteen tekemistä. Tutkimustieto ei ole vapaasti kaikkien saatavilla, niinkuin sen pitäisi olla. Ne ovat monesti maksullisten palveluiden ja tietojärjestelmien takana, jos ollenkaan saatavilla. 


3.0 oppiminen


Kirjoitin näin edellisessä blogikirjoituksessani: "3.0 kouluissa teknologia on jo kaikkialla, osa luonnollista elinympäristöä. Oppimista varten ei enää tarvitse mennä koulurakennuksiin, vaan opiskella voi missä vain. Koulujen sijasta voi olla oppimisen keskuksia, jossa pedagogian ammattilaiset (tulevaisuuden opettajat?) auttavat ihmisiä löytämään heitä parhaiten palvelevat oppimisen ympäristöt, menetelmät ja välineet. Oppiminen on elinikäistä ja kaikki voivat olla sekä oppilaita että opettajia."






Avoimuuden merkitys tulee vain kasvamaan. Kehitys ei tule pysähtymään, vaan se kiihtyy koko ajan. Lähdetään mukaan kehitykseen ja ollaan mieluiten kehityksen kärjessä kuin taistelemassa tuulimyllyjä vastaan, yrittäen hidastaa jo hävittyä taistoa!


sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

TIETY - Tietotyötutkinnon kouluttajakoulutus





Pitkän hiljaisuuden jälkeen innostuin taas kirjoittamaan blogia uudestaan TIEKEN (Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus) TIETY - Tietotyötutkinnonkouluttajakoulutuksen myötä. 


Meillä oli kaksi lähipäivää 24. ja 25.3.2011 ja sitä edelsivät kaksi etätehtävää "Tietoyhteiskuntataidot ennen, nyt ja tulevaisuudessa" sekä HOPS. Verkkotyöskentely-ympäristönä toimii Moodle. Koko kurssin ajan tehdään oppimispäiväkirjaa, jonka voi toteuttaa dokumenttina,  wikinä, blogina tai muulla valitsemallaan tavalla. Ajattelin itse käyttää yhdistelmää Moodlen oma blogi ja Bloggerin blogi. 


Lähipäivät olivat intensiivisiä aikataululla 9.00-16.00, jonka katkaisivat vain ruokatauot ja kouluttajien muistaessa kahvitauot. Aika meni kuitenkin kuin siivillä. Molempina päivinä huomasin ihmetteleväni sitä, kuinka kello saattoi olla jo 16.00 päivän päätteeksi. Mukaan mahtui paljon intensiivistä keskustelua, mutta myös perinteisiä kalvosulkeisia. Ehdotonta herkkua opiskelussa oli verkostoitumisen lisäksi käytännön tehtävät. Näitä mahtui kahteen päivään tasan kaksi. Ensimmäinen oli Mindmap:in tekeminen Mind42 -palveluun ja toinen vapaavalinteisin välinein tehty esitys. Minun kohdallani se oli "Tiedonhaku putkimiehille" -Google Docs:iin pienryhmässä yhteisöllisesti tehty esitys. Learning by doing on edelleenkin se kovin juttu. Toivottavasti sitä on enemmän tulevissa lähipäivissä. 


Teoria on ihan yes, mutta kasvatustieteitä opiskelleena ja opiskelevana tuntui vähän ajan tuhlaamiselta. Teoreettisen tiedon voisi mielestäni aivan hyvin opiskella itse ja keskityttäisiin käytännön toteutuksiin. Ne ovat kuitenkin ratkaisevassa asemassa siinä vaiheessa, kun alamme "myydä" näitä asioita kollegoillemme. Jos ei meillä ole hyviä ja käytännönläheisiä ratkaisuja esittää opettajakollegoillemme, innostus rupsahtaa kyllä hyvin nopeasti. Näin uskallan väittää.


"Tiedonhaku putkimiehille" -esityksen tekeminen Google Docs:iin oli todella mieluisa kokemus. Teimme sitä viisihenkisellä ryhmällä kolmella läppärillä yhtä aikaa. Huomasin, että kasassa oli todella valioporukka. Tulosta syntyi alta aikayksikön: Valmis laadukas esitys sosiaalisen median ja verkon hyväksikäytöstä putkimiehen näkökulmasta. Esityksessä käytiin läpi Tiedonhaun tekniikat, eri lähteiden käyttäminen tiedonhaussa, tiedon arvioiminen ja kriittinen medialukutaito sekä tiedon hallinta ja varastointi. 


Mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea tästä vielä kehittyy... Mahdollisesti tämä koulutus antaa vain ympäristön, jonka pohjalta varsinaiset kovat jutut syntyvät kurssilaisten omin voimin.