SomeTime KISS 2012 - TUNNE TAHTO TOIMINTA TIETO TAITO

Osallistuin toista kertaa SomeTime -tapahtumaan. Edellisessä SomeTime2011 -tapahtumassa meni kaksi päivää flow-tilassa. Tällä kertaa tunne, tahto, toiminta, tieto ja taito yhdistyivät onnellisessa yhteisöllisessä somesukukokouksessa Briim Center:ssä (Eteläesplanadi 20, 00100 Helsinki). Paikka oli oivallinen tai pitäisikö sanoa aivollinen tälle uskomattoman hienolle tapahtumalle. Luovaa energiaa oli tajuton määrä liikenteessä ja koko päivä sujui ideoiden, oivallusten, kriittisen ajattelun ja visioiden salamoinnissa.

TUNNE

Kuvaajat kohtaavat. Kameran takana Pauliina Mäkelä.

Heti ovesta sisään astuessani pääsin sisälle lämpimään SomeTime -ilmapiiriin. Pauliina Mäkelä osana vastaanottoryhmää antoi halauksia ja toivotti tervetulleeksi. Eteneminen tilassa sujui todella hitaasti, sillä paikka oli täynnä somesukulaisia ja some-tyyliin keskustelu lähti heti käyntiin. 

Somesukulaiset tapaavat

Kävin äkkiä alakerrassa vaihtamassa ulkovaatteet pois ja laitoin taiteellisesta asetelmasta löytyvät sisäkengät jalkaan. Sitten äkkiä ylös niin, etten menettäisi sekuntiakaan tästä ainutkertaisen luovasta tapahtumasta. Aivokuntokeskuksen inspiroivat puitteet antoivat tapahtumalle vielä aivan omanlaistaan väriä.

TAHTO

Uskomaton voimainponnistus talkoohengessä

SOMETU-verkoston ihmisillä on aivan käsittämätön kyky luoda uusia ideoita ja kehittää niitä sekä voimakas tahtotila toteuttaa ne. Jo ennakkovalmisteluihin osallistui useita sometulaisia. Yksi upeista jo ennakkoon syntyineistä tuloksista on sometime.fi -web-sivusto.   Sivustoon kannattaa tutustua. Se on visuaalisesti todella upea ja sieltä löytyy monenlaista mielenkiintoista asiaa liittyen SomeTime -tapahtumaan ja sen valmisteluun. Yhdessä blogikirjoituksessa ei pääse kuin vähän raapaisemaan pintaa tapahtuman aktiviteeteista. Onneksi tilaisuutta dokumentoitiin monella tavalla samanaikaisesti monia eri sosiaalisen median välineitä hyväksi käyttäen. Hashtagit #sometime2012 ja #somebriim voivat auttaa materiaalin löytämisessä.  

KALAMALJA

Kalamalja

Pääsin ensimmäistä kertaa osallistumaan kalamaljaan. Olo oli todella kuin akvaariossa. Välillä sai katsoa kaloja ja välillä taas itsestä tuli kala. Todella toimiva keskustelun muoto! Saimme kuulla erilaisia ajatuksia erilaisista lähtökohdista, mutta tässä muodossa ne eivät jääneet irrallisiksi heitoiksi vaan olivat osa jatkuvasti muokkautuvaa kokonaisuutta. Oli innostuneita, kriittisiä, asiantuntevia, promotoivia ja syvällisiä puheenvuoroja. Puhujat vaihtuivat koko ajan keskiössä ja tilanne eli koko ajan hetkessä. 

TUNNE TAHTO TOIMINTA TIETO lisätään TAITO

Irmeli Aro (@connectirmeli) oivalsi laittaa seinälle neljä voimasanaa TUNNE TAHTO TOIMINTA TIETO. Useat puhujista tarttuivat näihin sanoihin ja Janne Ruohisto lisäsi niihin TAIDON, jonka Irmeli kävi Jannen puheen aikana ripustamassa (vrt. ylläolevaa kuvaa ensimmäiseen kuvaan blogissa).

Irmeli omassa puheenvuorossaan kiteytti hienosti kalamaljan ja SomeTime-tilaisuuden näihin sanoihin, jotka Oskari Niitamo heti tviittasi:

@ConnectIrmeli #sometime2012 kalamaljassa: "Niin kuin tarjoaisimme kupiliisen kahvia, tarjoamme ihmisellisen kulttuuria".
— Oskari Niitamo (@oniitamo) May 12, 2012

Eija Kalliala kuvaa kalamaljan tapahtumia perusteellisemmin oivaltavassa blogikirjoituksessaan: Kalamalja ja muuttuva koulu.

AKKUJEN LATAAMINEN

Anne Rongas inspiraation vallassa

Aika meni kuin siivillä, mutta energiaa kului ja täytyi ladata akut myös meiltä somenoideilta. Susanna Heikkinen oli tehnyt aivan mahtavan ennakkovalmistelun varaamalla meille paikkoja eri lähiravintoloista ja jopa tilaamalla valmiiksi ruokia. 

Itse päädyin menemään Teatterin grilliin mahtavassa porukassa. Keskustelu lähti käyntiin jo ennen kuin ehdimme istua alas ja nautimme sekä todella hyvästä ruoasta että ennen kaikkea inspiroivasta someseurasta. Anne Rongakselle tuli insipiraatio esitellessään iPad-appeja ja hän piirsi kuvan sometime2012 -tapahtumasta ja somesukulaisista. Tietysti hän jakoi sen heti Twitterissä:

#MadeWithPaper (fiftythree.com) demo lounaalla #sometime2012 #somebriim twitter.com/arongas/status…
— Anne Rongas (@arongas) May 12, 2012

Ruoka oli sekä herkullista että kauniisti aseteltua:

Aika vain kului jotenkin käsittämättömän nopeasti, vaikka ruokailuun oli varattu kaksi tuntia ja pian meillä oli jo kiire takaisin.

TOIMINTA

Ruokailun jälkeen vuorossa olivat Open Space -sessiot ja workshopit. Olimme yhdessä Anne Rongaksen ja Irmeli Aron kanssa valmistelleet näkymättömän oppimisen työpajan. 

Alustuksena pidin pikaisesti lyhyen esityksen humanistisista taidoista ja knowmad -ideasta. Alla SlideShare-esitys alustuksesta:

Nakymaton oppiminen, avoimet oppimisymparistot ja tulevaisuuden yhteisollinen rakentaminen

View more PowerPoint from Tero Toivanen

Esityksen lopussa on QR-koodi, joka johdatti osallistujat tähän linkkiin. Sieltä löytyivät ohjeet ryhmille jne. Samalla se oli toiminut meille suunnitteluwikinä valmisteluvaiheessa. Se on osa isompaa Näkymätön oppiminen -sivustoa Wikiopistossa. 

QR-koodiarvoitusta ratkaisemassa

QR-idea tuntui tälläkin kertaa toimivan hienosti. Olin aikaisemmin soveltanut samaa ideaa Sometun Näkymättömässä pikkujoulussa. Tälläkin kertaa mobiililaitteet pääsivät kovaan käyttöön QR-koodiarvoituksen ratkaisemisessa.

TIETO

Ryhmät muodostuvat

Tällä kertaa tehtävänanto oli aikaisempaakin vapaampi. Ryhmät saivat muodostua vapaasti ja ne saivat myös valita tehtävänsä (tai paremminkin aiheensa) vapaasti. Ryhmillä oli valittavanaan neljä aihesisältöä ja yksi vapaamuotoinen (Heikki Hallantie toi siihen oman ideansa, joka odottaa tulevaa rakentamista).

Tietoa lähdettiin rakentamaan seuraaville sivustoille:

1. Muuttuva koulu (idea nimeen tuli samannimisestä Anne Rongaksen perustamasta Ning-ryhmästä ja blogikirjoituksesta)
2. Muuttuva luokkahuone
3. Muuttuva oppisisältö (alunperin oppimateriaali) Tämä kohta jäi odottamaan tulevaisuuden rakentajia
4. Muuttuva arviointi Tämä kohta jäi odottamaan tulevaisuuden rakentajia
5. Minkälainen on uuden koulun palautejärjestelmä (Heikki Hallantien oivallus) Myös tämä kohta jäi odottamaan tulevaisuuden rakentajia

Ryhmä rakentamassa tulevaisuuden koulua

Millainen on tulevaisuuden koulu?

Molemmat syntyneet ryhmät valitsivat Muuttuva koulu -aiheen. Tauon jälkeen keskustelimme vapaamassa muodossa myös muuttuvasta luokkahuoneesta ja monista muista oppimisen muuttumiseen liittyvästä aiheesta. 

TAITO

Irmeli Aro ja Anne Rongas - taidokkaat ja syvälliset

Irmeli Aro ja Anne Rongas pitivät jatkuvasti yhteyttä verkostoihin ja inspiroivat ryhmiä Näkymättömän oppimisen workshopissa. Hashtaginä toimi #avoinvisio. Kun syvällinen luova ajattelu ja näkemys yhdistetään taitoihin käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa innovatiivisesti, syntyy tunnetta, tahtoa, toimintaa, tietoa ja taitoa, jotka muuttavat toimintakulttuureita ja todellisuutta vastaaman tulevaisuuden haasteisiin.

Prosessi ei jää tähän vaan se jatkuu AVO-hankkeen ja SOME-verkoston Qelluntaissa ja Open Knowledge -festivaaleilla Helsingissä 17. - 22.9.2012. 

Lopuksi

Tässä blogissa on kerrottu vain pieni osa siitä kaikesta, mitä SomeTime KISS 2012 -tapahtuman aikana tapahtui. Verkosta löytyy onneksi materiaalia tapahtumaan liittyen. Mainitsen tässä muutamia: 

Somesukukokouksen jälkilämmössä

Someaktiiveilla kivaa ilman suurta säätöä

Kalamalja ja muuttuva koulu

#SomeTime2012 KISS event in Finland

SomeTime2012 KISS kohtaamisia somesta tuttujen kesken

Sometime2012 kokosi taas Suomen some-hörhöt

Jatsin Bambuser-kanavalta löytyy monta videota aiheesta

Samoin personaleu:n Bambuser-kanavalta

Tässä siis vain muutamia esimerkkejä. Haluan vielä lopuksi antaa erityiskiitoksen Jesse Soiniselle, joka mahdollisti monia asioita ja on jatkuva inspiraation lähde samoin kuin moni muu, joka nyt jäi mainitsematta. Odotan jo innolla ensi vuoden SomeTime -tapahtumaa. Sinne pitää osallistua!

Helmiä opettajille - Campus 2011

Osallistuin Campus-seminaariin Helsingin Savoy-teatterissa 7.9.2011. Campus on opettajille suunnattu tapahtuma, jonka tarkoituksena on auttaa opettajia pääsemään sisään maailman muuttumiseen sekä nostaa opettajien yhteishenkeä ja itsetuntoa. Luvassa oli huippuasiantuntijoita niin Suomesta kuin maailmaltakin. 

Saavuin paikalle suurin odotuksin ja sain nauttia monesta helmestä, joista joitakin tässä esittelen. Näkökulmani on subjektiivinen ja varmaan moni on kokenut tilaisuuden aivan toisella tavalla kuin minä. 

Miten hyväksyä erilaisuus

Jorma Uotinen

Jutta Urpilaisen sanojen jälkeen seminaari lähti parhaalla mahdollisella tavalla liikkeelle Jorma Uotisen esityksellä. Hänen viisaita ja kauniita sanojaan kuunteli lumottuna. Jorma Uotisen mukaan monimuotoisuuden hyväksyminen on ainoa keino eriarvoisuutta vastaan. Monikulttuurisuus on olemassa oleva tosiasia, joka tulee hyväksyä tosiasiana ja käyttää voimavarana eikä uhkana.

Opettajille hän muistutti taideaineiden merkitystä. Taiteellinen toiminta on ihmiselle luonnollista ja se avaa maailman, jolla ei ole muuta ilmaisemistapaa. Siksi taiteen pitäisi Uotisen mukaan olla luonnollinen osa arkipäivää. Taide antaa myös eväitä maailman ymmärtämiseen, kehittää itsetuntoa ja persoonaksi kasvamista. 

Jorma Uotinen otti myös esille yhden suomalaisuuden perusongelmista: kukaan ei saisi olla toista parempi; edes kansantansseissa ei ole soolo-osuuksia. Tavallisuudesta poikkeamista katsotaan pahalla. Kuitenkin juuri näissä tavallisuudesta poikkeavissa ihmisissä on muutoksen ja uudistumisen mahdollisuus. Kutsumuksellisilla ihmisillä on viesti. Heitä pitäisi kuunnella!

Uotisen sanoin: "Kauneus paljastuu sille, joka ei pelkää rumuutta... Eheyden löytää se, joka ei pelkää hulluutta."

Uotinen otti myös esille intuition merkityksen. Intuitiolla on suuri merkitys uuden löytämiselle. Intuitiota voidaan kehittää ja opettaa. Valitettavasti intuition käyttöä opetetaan harvoin. Intuitiota ei kannata jättää vain taiteilijoiden yksinoikeudeksi. 

Tässä vielä linkki Uotisen upeaan esitykseen.

Paulin teesit

Laura Kirveksen mielenkiintoisen kiusaamiseen liittyvän esityksen jälkeen Pauli Aalto-Setälä esitti viisi raflaavaa teesiä, joilla liike-elämä saattaisi auttaa koulumaailmaa.

1. teesi oli valta. Aalto-Setälän mukaan kyse on vallan ja vastuun jakamisesta. Valtaa pitää osata antaa pois ja taas ottaa itselle tilanteen mukaisesti. Silloin, kun rakennetaan uutta, valta pitää osata antaa pois. Bottom-up -ajattelu tulee tästä heti mieleen. Tässä olisi varmasti paljon tekemistä koulumaailmassa. Toisaalta taas silloin, kun pitää toteuttaa jotain, pitää valta taas ottaa omiin käsiin. Aalto-Setälä muistutti vielä meille opettajille, että  vanhemmat eivät ole opettajan asiakkaita, vaan lapset.

2. Aalto-Setälän esittämä teesi oli dialogi. Koulun tulisi opettaa keskusteluun ja dialogiin. Aalto-Setälän mukaan Suomi on täynnä monologeja. Siinä on aika kova tehtävä opettajille. Ensimmäiseksi pitäisi varmaan katsoa peiliin ja kysyä itseltään onko opettamiseni jatkuvaa monologia oppilaille.

3. Aalto-Setälän teesinä oli tunne. Hänen mukaansa ei ole päätöstä tai oppimiskokemusta, jossa tunne ei olisi mukana. Ensin tulisi ymmärtää, mitä itse tuntee ja miettiä, mitkä tunteet vahvistavat oppimista. Hän muistutti myös todella tärkeästä  ja tutkitusta asiasta: yhden negatiivisen palautteen kumoamiseen tarvitaan seitsemän positiivista palautetta. Kaikki oppilaita kannustamaan!

4. teesi oli parvi. Aalto-Setälä sanoi provosoivasti, että parviälyä ei ole olemassa: parvi on tyhmä. Siksi hänen mukaansa myös luokka on tyhmä. Yksilöä pitää rohkaista, parven tai yhteisön varaan ei voi laskea. Uutta rakentavat hänen mukaansa yksilöt eivät yhteisöt. Tästä teesistä en kyllä ole ihan samaa mieltä. Uskon yhteisön voimaan kuitenkaan yksilöitä unohtamatta. 

5. teesi oli itsensä johtaminen. Pitää ottaa vastuu omasta elämästään ja tekemisestään. Sellaisessa porukassa, joka ei anna tehdä työtään hyvin ja jaksaa, ei tarvitse olla. Pitää voida sanoa ei. Jos koulu ei anna tätä mahdollisuutta, Aalto-Setälä kehotti vaihtamaan koulua. Tässä olen hänen kanssaan ehdottomasti samaa mieltä.

Linkki Aalto-Setälän esitykseen.

Kivekset hiirenloukkuun ja Cannesiin

Seurasi Chris Sandersonin esitys D-sukupolvesta (Generation D), Roy Ackermanin sympaattinen esitys Jamie Oliverin Dream School -projektista, Sonja Kankaan esitys pelimaailmasta ja sen ymmärtämisestä sekä Kiti Müllerin esitys tunteiden merkityksestä oppimiselle. Kuitenkin sytyin todella taas uudestaan Jarno Laasolan esityksestä, joka toi heti mieleeni Jorma Uotisen upean esityksen ideat.

Jarno Laasolan tarinat Duudsonien alkutaipaleesta Pohjanmaan lakeuksilla, jossa koulun kannustus olivat lähinnä jälki-istunnot, kertoi karua tarinaa suomalaisesta erilaisuuden kohtaamisesta. Onneksi pojat saivat kannustusta kotoaan ja uskalsivat toteuttaa siunattua hulluuttaan, joka on vienyt heidät Hollywoodiin asti!

Meidän opettajien on hyvä muistaa, että ei voi tietää, kenestä nuoresta tulee seuraava menestyjä. Jarno Laasola kehoitti myös rohkaisemaan nuoria oman unelman toteuttamiseen. 

Linkki Jarno Laasolan esitykseen.

Mitä jäin kaipaamaan

Sain kokea Campus-seminaarissa monta upeaa hetkeä, mutta kuitenkin jäi vähän tyhjä olo. Chris Sandersonin esitykseltä odotin paljon, mutta se jäi jotenkin ulkopuoliseksi ja tieteellisen kylmäksi lähestymistavaksi tähän päivänpolttavaan asiaan. Olisiko paikalla pitänyt olla Teemu Arinan kaltainen sytyttävä, innovatiivinen ja sopivan provosoiva hahmo, joka olisi todella pistänyt ajattelemaan tulevaisuuden haasteita sekä miettimään omaa vastausta näihin kysymyksiin.

Suomalainen koulu on maailman paras, mutta sitä pitää koko ajan kehittää vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Pidetään se myös maailman parhaana!