Sain Twitterin kautta tiedon siitä, että John Moravec etsi henkilöitä tekemään arviota Critóbal Cobon kanssa tekemästään kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Innostuin heti asiasta ja olin häneen yhteydessä ja sainkin heti paluupostissa kirjan arviointiversion (PDF) tutustuttavaksi. Olen sitä nyt jo vähän selaillut sieltä täältä enkä malta olla heti kommentoimatta siitä syntyneitä ajatuksia. Palaan kyllä vielä uudestaan tähän asiaan, sillä olen asiasta erittäin innostunut!
Moravec on ollut jo pitkään yksi tärkeimmistä guruistani sosiaalisen median tutkimusmatkallani. John Moravec:in slideshare-esitys Toward Society 3.0: A New Paradigm for 21st century education synnytti aikoinaan ensimmäisen kiihkeän verkkokeskusteluni Web 3.0? Pedacasting-koulutuksessa ja samoin toisen verkkokeskustelun Elämme mielenkiintoista aikaa, jossa on myös Cristóbal Cobo tärkeässä osassa. Molemmat keskustelut ovat keväältä 2009, joten tämä asia on inspiroinut minua jo pitemmän aikaa.
Aprendizaje invisible -kirjan voi tilata kirjan web-sivuilta http://www.invisiblelearning.com/en/, mutta toistaiseksi siitä on vasta espanjankielinen versio saatavilla hintaan 5 €. Kirja muuttuu siinä vaiheessa ilmaiseksi, kun tekokustannukset on saatu kerättyä kasaan. Kirjan taustavoimana on Laboratori de Mitjans (LMI) Barcelonan yliopistosta. Sen projektit käsittelevät digitaalisten keinojen käyttöä opetuksessa, taiteessa, kommunikaatiossa ja sosiaalisessa muutoksessa. Taustavoimia löytyy vielä paljon lisää kirjan alkuosasta.
Määrittelyä
Mitä sitten näkymätön oppiminen (Aprendizaje Invisible - Invisible Learning) oikein tarkoittaa? Se on ehdotus oppimisen uudeksi paradigmaksi 21. vuosisadalle. Se ei ole kuitenkaan teoria, vaan pikemminkin metateoria, joka mahdollistaa erilaisten teorioiden ja näkökulmien integroinnin itseensä. Siksi kirjoittajat kutsuvat sitä protoparadigmaksi, joka on beta- ja rakennusvaiheessa. Kirjassa esitetään kutsu kopioimaan, liittämään ja remiksaamaan kirjassa esitettyjä ideoita sekä liittymään mukaan kehitystyöhön esim. www.aprendizajeinvisible.com sivuilla avoimuuden idean mukaisesti (OER).
Näkymättömän oppimisen taustalta löytyy hiljainen tieto (tacit knowledge), Michael Polanyin kehittämä käsite, joka oli oman pro gradu -tutkielmani ANAMNESIS - Kohti ”uutta” oppimisen teoriaa - Rekonstruktiivisen oppimisen malli yksi avainsanoista ja tärkeimmistä taustateorioista. Kaikkea sitä, mitä opitaan, ei välttämättä havaita formaalissa oppimisessa oppimiseksi. Se jää näkymättömäksi, piilotetuksi opetussuunnitelmaksi.
Kaikki uusi tieto rakentuu vanhan pohjalle. Kirjassa mainitaankin Argyris, Paulo Freire, Illich ja Knowles jotka ovat jo aikaisemmin puhuneet formaalin opetuksen ulkopuolisesta oppimisesta. Tämä projekti vie näitä ideoita eteenpäin käyttäen digitaalisten keinojen mahdollisuuksia hyväksi.
Digitaalisessa ympäristössä tarvittavat taidot
Monet digitaalisissa ympäristöissä tarvittavista taidoista, kuten sosiaalisissa verkkoyhteisöissä tai sähköpostin käytössä tarvittavat, opitaan usein tarkkailemalla tai tekemällä oppimalla. Silti nämä taidot alkavat olla välttämättömiä nykyaikaisessa yhteiskunnassa selviämiselle.
Monet tämän hetken maailman keskeisistä taidoista kuten hakukoneiden tehokas käyttö, sosiaalisten verkostojen vuorovaikutustaidot, kirjoittaminen ja julkaiseminen erilaisissa multimedian muodoissa, tiedon säilyttäminen ja jakaminen, erilaisten formaattien ja sisältöjen remiksaustaidot jne., ovat näkymättömiä perinteisessä opetuksessa. Kuitenkin nämä taidot saattavat olla huomattavan tärkeässä asemassa ympäröivässä maailmassa koulun ulkopuolella.
Koulujärjestelmän uudistaminen
Koulujärjestelmässä käytetty koejärjestelmä johtaa siihen, että opitut sisällöt unohtuvat nopeasti, kirjoittajat kutsuvat sitä "amnesia postevaluación":ksi, evaluaation jälkeiseksi muistinmenetykseksi. Oppilaat ja opiskelijat joutuvat opiskelemaan suuren määrän tietoja selviytyäkseen kokeesta, mutta pian kokeen jälkeen suurin osa tästä tiedosta unohtuu. Kokeet tekevät opiskelun henkisesti raskaaksi ja stressaavaksi toiminnaksi. Jos niiden oppimista tukeva vaikutus vielä kyseenalaistetaan, on syytä miettiä, kannattaisiko muuttaa toimintatapoja.
Näkymätön oppiminen -projektissa kutsutaan kiinnostuneita mukaan rakentamaan yhdessä koulutuksen paradigmaa, joka on osallistava, jolla ei ole mitään tiettyä teoreettista lähestymistapaa, ja joka pyrkii tuomaan esille osaamisalueita, jotka on tähän asti laiminlyöty. Se pyrkii tuomaan esiin innovatiivisia käytänteitä, jotka auttavat tekemään näkymättömästä oppimisesta näkyvää.
TVT (tieto- ja viestintäteknologia) on tärkeä osa näkymätöntä oppimista, mutta ei keskeinen. TVT on hyödyllinen väline tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta se ei ole itseisarvo. Ennemminkin ongelmana ovat koulun huonot valmiudet antaa opiskelijoille taitoja kohdata globaalin yhteiskunnan mahdollisuuksia ja haasteita.
Nopea sosiaalinen ja teknologinen kehitys edellyttää valmistautumista tulevaisuuteen, jota emme ole vielä edes osanneet uneksia. John Moravecin termein: 1.0 yhteiskunnan koulut eivät voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita. Meidän täytyy pystyä uudistamaan koulutusjärjestelmiä vastaamaan modernin yhteiskunnan ja tulevaisuuden tarpeita. Tarvitaan toimintakulttuurin muutosta. Meidän on korostettava enemmän sitä, miten opitaan kuin mitä opitaan.
Näkymättömän oppimisen paradigmassa mekaaniselle muistamiselle perustuva oppiminen korvataan oppimisella, jossa oppiminen tehdään mielekkääksi kaikille oppimiskokemukseen osallistuville. Teknologia on näkymättömälle oppimiskäsitykselle vain käytännöllinen työkalu, jolla tehdään uudenlaisia asioita. Koulumaailmassa on yleensä valitettavasti jatkettu samojen menetelmien käyttöä vain välineet ovat uudistuneet. John Moravec vaatiikin koulutuksen vallankumousta.
Näkymätön oppiminen -projektissa kutsutaan kiinnostuneita mukaan rakentamaan yhdessä koulutuksen paradigmaa, joka on osallistava, jolla ei ole mitään tiettyä teoreettista lähestymistapaa, ja joka pyrkii tuomaan esille osaamisalueita, jotka on tähän asti laiminlyöty. Se pyrkii tuomaan esiin innovatiivisia käytänteitä, jotka auttavat tekemään näkymättömästä oppimisesta näkyvää.
TVT (tieto- ja viestintäteknologia) on tärkeä osa näkymätöntä oppimista, mutta ei keskeinen. TVT on hyödyllinen väline tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta se ei ole itseisarvo. Ennemminkin ongelmana ovat koulun huonot valmiudet antaa opiskelijoille taitoja kohdata globaalin yhteiskunnan mahdollisuuksia ja haasteita.
Nopea sosiaalinen ja teknologinen kehitys edellyttää valmistautumista tulevaisuuteen, jota emme ole vielä edes osanneet uneksia. John Moravecin termein: 1.0 yhteiskunnan koulut eivät voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita. Meidän täytyy pystyä uudistamaan koulutusjärjestelmiä vastaamaan modernin yhteiskunnan ja tulevaisuuden tarpeita. Tarvitaan toimintakulttuurin muutosta. Meidän on korostettava enemmän sitä, miten opitaan kuin mitä opitaan.
Näkymättömän oppimisen paradigmassa mekaaniselle muistamiselle perustuva oppiminen korvataan oppimisella, jossa oppiminen tehdään mielekkääksi kaikille oppimiskokemukseen osallistuville. Teknologia on näkymättömälle oppimiskäsitykselle vain käytännöllinen työkalu, jolla tehdään uudenlaisia asioita. Koulumaailmassa on yleensä valitettavasti jatkettu samojen menetelmien käyttöä vain välineet ovat uudistuneet. John Moravec vaatiikin koulutuksen vallankumousta.
Oppimista ilman rajoja
Teknologian käyttö kodeissa avaa uusia mahdollisuuksia itseopiskelulle, jotka johtavat pohtimaan uudelleen virallisen ja epävirallisen koulutuksen välisiä rajoja. Oppiminen voi tapahtua milloin ja missä vain. Kouluilla ja oppilaitoksilla ei ole enää yksinoikeutta opettamiseen ja oppimiseen. Voi olla, että jo tällä hetkellä oppimista tapahtuu suurelta osin koulun ulkopuolella.
Yksi tehokkaimmista tavoista oppia on opettaa. Siksi on rohkaistava vertaisverkko (P2P) -oppimista ja yhteisöllistä oppimista, joissa opitaan opettamalla toisia tai jakamalla tietoa toisten kanssa. Myös kouluissa on tapahtumassa muutos. Ennen opettaja opetti oppilaita. Nyt myös oppilaat saattavat opettaa oppilaita ja jopa oppilas saattaa opettaa opettajaa. Opettajat tarvitsevat ehdottomasti sekä koulutusta että muuta tukea näiden suurten muutosten alla. Elämme muutoksen aikaa!
Teknologian käyttö kodeissa avaa uusia mahdollisuuksia itseopiskelulle, jotka johtavat pohtimaan uudelleen virallisen ja epävirallisen koulutuksen välisiä rajoja. Oppiminen voi tapahtua milloin ja missä vain. Kouluilla ja oppilaitoksilla ei ole enää yksinoikeutta opettamiseen ja oppimiseen. Voi olla, että jo tällä hetkellä oppimista tapahtuu suurelta osin koulun ulkopuolella.
Yksi tehokkaimmista tavoista oppia on opettaa. Siksi on rohkaistava vertaisverkko (P2P) -oppimista ja yhteisöllistä oppimista, joissa opitaan opettamalla toisia tai jakamalla tietoa toisten kanssa. Myös kouluissa on tapahtumassa muutos. Ennen opettaja opetti oppilaita. Nyt myös oppilaat saattavat opettaa oppilaita ja jopa oppilas saattaa opettaa opettajaa. Opettajat tarvitsevat ehdottomasti sekä koulutusta että muuta tukea näiden suurten muutosten alla. Elämme muutoksen aikaa!
