Näkymätön oppiminen "selvällä" suomen kielellä - Bottom-up -ideoiden vallankumous

Tämä oli idea alkuperäiseksi kirjan kanneksi

Pitkän hiljaisuuden jälkeen avaan jälleen keskustelua näkymättömästä oppimisesta. Olen kirjoittanut jo monta blogikirjoitusta asiasta ja lisäksi pitänyt webinaareja (tallenne). Taustalla on siis ollut koko ajan John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirja "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tämä pitkä hiljaisuus on johtunut mm. projektista, jota olen pikku hiljaa tehnyt Wikiopistoon. Olen kääntänyt mainittua John  Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjaa suomeksi. Sain nyt ensimmäisen luvun (Luku 0: Johdatus näkymättömään oppimiseen: evoluutio (vallankumous) luokkahuoneen ulkopuolella) käännettyä. Siihen voi käydä tutustumassa ja parantelemassa lopputulosta tässä url-osoitteessa: 

http://fi.wikiversity.org/wiki/N%C3%A4kym%C3%A4t%C3%B6n_oppiminen/Luku_0

Seuraavaksi otan esille ja kommentoin joitakin asioita tästä ensimmäisestä luvusta. Haluan taas nostaa näkymättömän oppimisen ideoita esille keskusteluun. Ning-sivustossa löytyy monta toinen toistaan mielenkiintoisempaa keskustelua asiaan liittyen. Tervetuloa mukaan myös tähän ryhmään.

Miten koulutusta voitaisiin kehittää ja muuttaa

"Samoin kuin ei ole mahdollista tehdä yksinkertaisia, nopeita ja tehokkaita ratkaisuja ympäristöongelmien ratkaisemiseksi, niin myös kun ajattelemme syvällisiä parannuksia koulutuksessa, tulee panostaa pitkän aikavälin toimiin, joissakin tapauksissa monimutkaisiin eikä aina kaikkien silmin nähtävin tuloksin."

Tarvitaan syvällisiä muutoksia ja pitkän aikavälin toimia koulutuksen kehittämiseksi vastaamaan 3.0 yhteiskunnan vaatimuksiin. Kirjoittajat eivät siis kuvittele keksineensä yksinkertaista ratkaisua koulutuksen kehittämisen ongelmaan. Monimutkaisuus ei voi kuitenkaan olla tekosyynä muutoksen tarpeeseen reagoimattomuuteen. Meillä on ehkä parempi mahdollisuus kuin koskaan päästä vaikuttamaan siihen, miltä tulevaisuus tulee näyttämään. Tätä mahdollisuutta ei voi jättää käyttämättä!

Yhtenä esimerkkinä "Aprendizaje Invisible..." -kirjassa otetaan vertaisyliopiston idea:

"Tämä aloite on nimeltään Vertaisyliopisto (P2PU)[9] ja se sisällyttää Wikipediassa tai vapaissa ohjelmistoissa käytettäviä hajautetun älyn periaatteita, jotka tässä tapauksessa siirretään koulutukseen."

Hajautetun älyn periaatteessa saattaa olla yksi ratkaisu koulutuksen haasteisiin vastaamisessa. Yhteisöllisyyden merkitys kasvaa. Konnektivismi on luultavimmin yksi tulevaisuuden rakennuspalikoista. Samalla tavalla kuin tieteen tekemisessä ollaan siirtymässä kohti monitieteellistä näkökulmaa, myös koulutuksen näkökulma, jossa asiat on pilkottu oppiaineisiin ja viellä niiden sisällä pienempiin yksiköihin, on muutoksen tarpeessa. Samasta asiasta kirjassa jatketaan:

"...informaalin koulutuksen malli, joka perustuu oppimisen yhteisöihin. Avoimuuden, tietojen horisontaalisen siirtymisen ja inkluusion periaatteiden alla tarjotaan koulutusohjelmia ilmaiseksi. Sen filosofiana on, että me kaikki tiedämme jotakin, jota voimme jakaa ja samalla, paras tapa oppia jotain on opettaa."

Oppimisen yhteisöt, inkluusio, koulutuksen ilmaisuus ja paras tapa oppia on opettaa. Hienoja periaatteita ja ratkaisumalleja, mutta vastustus on kovaa... Keskeisenä muutoksen työvälineenä on kuitenkin toimintakulttuurin muutos. Ei ne välineet, vaan mitä niillä tehdään...

"Eri puolilla maailmaa ollaan kehittämässä lupaavia ideoita, jotka pyrkivät luomaan siltoja sellaiseen koulutukseen, joka vastaisi muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin."

Koulutuksen muutos on jo tapahtumassa. Elämme suurten mahdollisuuksien aikaa ja voimme oikeasti päästä vaikuttamaan siihen, millainen tulevaisuus meitä ja varsinkin meitä seuraavia sukupolvia odottaa. Haluatko olla mukana vaikuttamassa muutokseen? Minä ainakin haluan.

"Tämä kirja on syntynyt vahvan vakaumuksen tuloksena: on tärkeää käyttää hyväksi nykytilanne, samoin kuin ne tilat ja alustat, joita meillä on hallussamme, jotta voimme reflektoida ja toimia yksilöllisesti ja yhdessä suunnitellaksemme koulutusta, joka ei ole ainoastaan ajankohtaista, vaan myös kykenevä vastaamaan huomisen muutoksiin."

Muutoksen hetki on käsillä ja meidän tulee vaikuttaa siihen tietoisesti! Me nautimme Suomessa maailman parhaimmasta perusopetuksesta. Se on jostain ihmeen syystä kova pala niellä osalle meistä suomalaisista. Helpompi on hyväksyä Nokian menestystarinat tai Formula  menestykset. Pidetään kuitenkin huolta siitä, että myös tulevaisuudessa olemme ykkösiä koulutuksessa ja myös muilla kuin perusopetuksen alueella!

Mitä on näkymätön oppiminen

"Näkymätön oppiminen on kutsu rakentaa yhdessä koulutuksen paradigmaa, joka on inklusiivinen, joka ei aseta etusijalle mitään tiettyä teoreettista lähestymistapaa, vaan tuo esille sellaisia osaamisen alueita, joita on tähän asti laiminlyöty. Näkymätön oppiminen ei esitä teoriaa sellaisenaan, vaan metateoriaa, joka kykenee integroimaan itseensä erilaisia ideoita ja näkökulmia. Siksi olemme halunneet kutsua sitä protoparadigmaksi, joka on beta-tilassa ja täydessä rakennusvaiheessa. Se on eräänlainen work-in-progress, joka on avoin erilaisten näkökulmien ja tieteenalojen panostuksiin."

Näkymätön oppiminen on työn alla. Se kehittyy koko ajan. Me rakennamme sitä koko ajan itsemme näköiseksi. Muutamme näkymätöntä näkyväksi. Meidän tulee kuitenkin ottaa:

"...teknologisen kehityksen sekä formaalin, non-formaalin ja informaalin koulutuksen muutosten vaikutukset huomioon, sekä lisäksi niiden väliset metatilat."

Huomioon tulee siis ottaa teknologinen kehitys + formaali, non-formaali ja informaali koulutus + niiden väliset metatilat. Näin rakennamme tulevaisuuden koulutusta ja koulu tulee säilyttämään tärkeän asemansa osana yhteiskunnan kehitystä. Tämä asema on jo tällä hetkellä suuressa vaarassa. Koulu on menettämässä yksinoikeutensa opettamiseen.

Näkymätöntä oppimista kutsutaan:

"...protoparadigmaksi, joka on beta-tilassa ja täysin rakennusvaiheessa.

"Oppiminen ja koulutus nähdään:

"...läpi elämän ulottuvana jatkumona ja voi tapahtua milloin ja missä tahansa."

Se voisi olla:

"...merkityksellisempää koulutusta, joka pystyisi kaventamaan sitä kuilua, joka on formaalin koulutuksen opetuksen ja työmaailman vaatimusten välillä."

Eli:

"Näkymätöntä oppimista ei ehdoteta standardivastaukseksi kaikkiin oppimisympäristöihin. Ennemminkin etsitään sitä, miten näitä ideoita voidaan adoptoida ja adaptoida lähtien kontekstin erityisyydestä ja monimuotoisuudesta."

Ei standardivastauksia vaan ideoiden adoptoinnin ja adaptoinnin etsintää lähtien kontekstista. Ei patenttivastauksia vaan tarpeesta lähtevää ratakaisunetsintää.

Bottom-up -ideoiden vallankumous:

"Näkymätön oppiminen sen sijaan ehdottaa bottom-up-ideoiden vallankumousta ("do it yourself", "käyttäjien luomat sisällöt", "ongelmalähtöinen oppiminen", "elinikäinen oppiminen", jne.)..."

On voitava todella kyseenalaistaa käsitykset koulutuksesta tiettyyn ikäkauteen kuuluvana. Elinikäiseen oppimiseen tulisi olla subjektiivinen oikeus meillä kaikilla maapallon asukkailla!

Miksi näkymätön oppiminen

"...näkymätön ei ole sitä, mitä ei ole olemassa, vaan sitä, mitä ei ole mahdollista havaita."

Näkymätön oppiminen on myös olemassa, sitä ei vain havaita. Miten tämä on mahdollista?

"Eli toisaalta meillä on eksplisiittinen tieto, joka on helppoa koodata tai pukea sanoiksi, ja myös observoida kirjoissa, tietokannoissa, ohjelmointikäsikirjoissa, partituureissa, jne. Ja toisaalta on tämä toinen tieto, jota kutsutaan hiljaiseksi (tacit knowledge), joka on henkilökohtaista ja kokemuksen kautta saatua, ja joka osoittautuu paljon monimutkaisemmaksi (ellei jopa, joissakin tapauksissa, mahdottomaksi) siirtää, systematisoida ja jopa pukea sanoiksi."

Michael Polanyi

"Polanyi (1958) toteaa: "Tiedämme enemmän kuin osaamme ilmaista.""


Polanyin hiljainen tieto (tacit knowledge) on  taustateoriana myös näkymättömässä oppimisessa. Hiljainen tieto ja näkymätön oppiminen ovat toisiinsa liittyviä ideoita.


"Liittyen niihin työkaluihin, joita käytetään tukemaan oppimista se, mitä arkisemmiksi ja monipuolisemmaksi tieto- ja viestintätekniikan käyttö tulee, sitä todennäköisempää on uusien käytäntöjen ja oppimisen tapojen kehittyminen, jotka ovat jääneet näkymättömiksi tai ohitetuiksi perinteisille mittausmenetelmille..."


Tämä voisi olla syynä siihen, miksi TVT kuitenkin joka tapauksessa tukee näkymättömien oppimismuotojen ja -käytäntöjen kehittymistä.


"On mielenkiintoista, että maailma tarvitsee teknillis-ammatillisia tietoja, taitoja ja kykyjä, joita ei usein edes opeteta formaaleissa koulutuksen kanavissa. Tässä kysymme: miten nämä kriittiset taidot hankitaan?"


Hyvä kysymys! Koulun tehtävänä olisi valmistaa opiskelijat kohtaamaan tulevaisuuden haasteet. Kuinka tämä on mahdollista, jos suuri osa tarvittavista taidoista ei ole edes sisällytettynä opetussuunnitelmaan?

Jatkoa seuraa

Lopetan tällä kertaa tähän, ettei blogikirjoitus venyisi liian pitkäksi. Jatkan piakkoin lisää samasta aiheesta. Näkymätön oppiminen näkyväksi pikku hiljaa, mutta varmasti!

Näkymätön oppiminen 3.0 yhteiskunnassa

Kuvio muokattuna John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación" sivulta 55. Vastaava kuvio löytyy myös Toward Society 3.0: A New Paradigm for 21st century education diasta 32/75.

Kolmessa edellisessä blogikirjoituksessani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible, Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible ja 

1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tämä blogikirjoitus jatkaa samasta teemasta tällä kertaa kohdistaen huomion siihen, millaista näkymätön oppiminen voisi olla 3.0 koulussa.

3.0 protoparadigma

Moravec:in ja Cobon kirjan mukaan 3.0 yhteiskunnan täytyy jättää taakseen teollisen ajan paradigma ja pedagogiset mallit (katso kuvio yllä), jotka keskittyivät Moravec:in termein ennaltaehkäisevään informaatioon ja osaamiseen. Koulun ja/tai oppimisen tulisi kehittyä kohti oppimisen muotoja, jotka hyödyntävät näkymättömiä oppimisen tiloja rakentaakseen käytännöllistä ja hyödyllistä tietoa sekä henkilökohtaisella että sosiaalisella tasolla. Opetus keskittyy kuitenkin edelleenkin suurelta osin tietoon, joka ei ole suoraan merkityksellistä opiskelijoiden ympäröivässä elämässä.

Cristóbal Cobon ja John Moravec:in kirjan mukaan 3.0 protoparadigmassa (kts. http://teromakotero.blogspot.com/2011/05/nakymaton-oppiminen-invisible-learning.html) kaaos ja moniselitteisyys liittyneinä valtaviin sosiaalisiin ja teknologisiin muutoksiin vaativat "tekemällä oppimisen" paradigman uudelleen syntymistä. Aika jolloin opiskelija oli tiedon passiivinen vastaanottaja on tulossa päätökseen ja on aika siirtyä uudenlaiseen toimintakulttuuriin sekä oppimisessa että opettamisessa. 

Kuten kirjassa mainitaan, myös muut tutkijat kuten Sir Ken Robinson huomauttavat, että ulkoamuistamiseen perustuvat oppimisen mallit ovat vastakohtia sille synteettiselle ja luovalle ajattelulle, jota nykypäivän kansalaiset tarvitsevat tehdäkseen työtä nyky-yhteiskunnassa. Tulevaisuuden yhteiskunnassa tämä tulee vielä korostumaan.

Tärkeintä on se, miten opitaan, ei se, mitä opitaan

Moravec:in mukaan näkymättömän oppimisen protoparadigma korvaa "ennaltaehkäisevän" ulkoaoppimisen oppimisella, joka on merkityksellistä oppimiskokemukseen osallistuville. Näkymättömässä oppimisessa edistetään ennen kaikkea tiedon käytännön soveltamista uusiin tapoihin ratkaista ongelmia mekaanisen aiemmin opitun tiedon toistamisen sijaan. Opiskelija muuttuu tiedon vastaanottajasta tiedon tuottajaksi. Opiskelijat toimivat omien tietojensa pohjalta soveltaen sitä, mitä he ovat oppineet ratkaisemalla käytännön ongelmia. Mukana näissä ratkaisuissa on myös ongelmia, joita ei ole aikaisemmin ratkaistu.

Perinteiset arvioinnin mekanismit soveltuvat huonosti arvioimaan henkilökohtaisen tietämyksen tarkoituksellista ja kontekstuaalista soveltamista, joka on suuntautunut innovatiivisten ratkaisujen luomiseen. Näkymättömässä oppimisessa fokus on enemmän siinä, miten opitaan kuin mitä opitaan. Tämä johtaa siihen, että kokeiden ja arvioiden tulisi perustua tuloksien arviointiin samalla tavalla kuin silloin, kun arvioimme innovaatiivisia tuotteita.

Helppoja nämä muutokset tuskin tulevat olemaan. Esimerkiksi jotta voisimme vapautua suorituskyvyn mittaamisen kultilta, meillä tulisi olla uskoa ja luottamusta jatkuvaan oppimiseen. Tämä perustuu ajatukseen siitä, että ihmisinä olemme jatkuvasti osana oppimisprosessia.

Anne Rongaksen kommenttiin Sometu:n näkymättömän oppimisen ryhmässä viitaten: Elämme mielenkiintoisia aikoja!

Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible

Sain Twitterin kautta tiedon siitä, että John Moravec etsi henkilöitä tekemään arviota Critóbal Cobon kanssa tekemästään kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Innostuin heti asiasta ja olin häneen yhteydessä ja sainkin heti paluupostissa kirjan arviointiversion (PDF) tutustuttavaksi. Olen sitä nyt jo vähän selaillut sieltä täältä enkä malta olla heti kommentoimatta siitä syntyneitä ajatuksia. Palaan kyllä vielä uudestaan tähän asiaan, sillä olen asiasta erittäin innostunut!

Moravec on ollut jo pitkään yksi tärkeimmistä guruistani sosiaalisen median tutkimusmatkallani. John Moravec:in slideshare-esitys Toward Society 3.0: A New Paradigm for 21st century education synnytti aikoinaan ensimmäisen kiihkeän verkkokeskusteluni Web 3.0? Pedacasting-koulutuksessa ja samoin toisen verkkokeskustelun Elämme mielenkiintoista aikaa, jossa on myös Cristóbal Cobo tärkeässä osassa. Molemmat keskustelut ovat keväältä 2009, joten tämä asia on inspiroinut minua jo pitemmän aikaa. 

Aprendizaje invisible -kirjan voi tilata kirjan web-sivuilta http://www.invisiblelearning.com/en/, mutta toistaiseksi siitä on vasta espanjankielinen versio saatavilla hintaan 5 €. Kirja muuttuu siinä vaiheessa ilmaiseksi, kun tekokustannukset on saatu kerättyä kasaan. Kirjan taustavoimana on Laboratori de Mitjans (LMI) Barcelonan yliopistosta. Sen projektit käsittelevät digitaalisten keinojen käyttöä opetuksessa, taiteessa, kommunikaatiossa ja sosiaalisessa muutoksessa. Taustavoimia löytyy vielä paljon lisää kirjan alkuosasta.

Määrittelyä

Mitä sitten näkymätön oppiminen (Aprendizaje Invisible - Invisible Learning) oikein tarkoittaa? Se on ehdotus oppimisen uudeksi paradigmaksi 21. vuosisadalle. Se ei ole kuitenkaan teoria, vaan pikemminkin metateoria, joka mahdollistaa erilaisten teorioiden ja näkökulmien integroinnin itseensä. Siksi kirjoittajat kutsuvat sitä protoparadigmaksi, joka on beta- ja rakennusvaiheessa. Kirjassa esitetään kutsu kopioimaan, liittämään ja remiksaamaan kirjassa esitettyjä ideoita sekä liittymään mukaan kehitystyöhön esim. www.aprendizajeinvisible.com sivuilla avoimuuden idean mukaisesti (OER).

Näkymättömän oppimisen taustalta löytyy hiljainen tieto (tacit knowledge), Michael Polanyin kehittämä käsite, joka oli oman pro gradu -tutkielmani ANAMNESIS - Kohti ”uutta” oppimisen teoriaa - Rekonstruktiivisen oppimisen malli yksi avainsanoista ja tärkeimmistä taustateorioista. Kaikkea sitä, mitä opitaan, ei välttämättä havaita formaalissa oppimisessa oppimiseksi. Se jää näkymättömäksi, piilotetuksi opetussuunnitelmaksi. 

Kaikki uusi tieto rakentuu vanhan pohjalle. Kirjassa mainitaankin Argyris, Paulo Freire, Illich ja Knowles jotka ovat jo aikaisemmin puhuneet formaalin opetuksen ulkopuolisesta oppimisesta. Tämä projekti vie näitä ideoita eteenpäin käyttäen digitaalisten keinojen mahdollisuuksia hyväksi. 

Digitaalisessa ympäristössä tarvittavat taidot

Monet digitaalisissa ympäristöissä tarvittavista taidoista, kuten sosiaalisissa verkkoyhteisöissä tai sähköpostin käytössä tarvittavat, opitaan usein tarkkailemalla tai tekemällä oppimalla. Silti nämä taidot alkavat olla välttämättömiä nykyaikaisessa yhteiskunnassa selviämiselle.  

Monet tämän hetken maailman keskeisistä taidoista kuten hakukoneiden tehokas käyttö, sosiaalisten verkostojen vuorovaikutustaidot, kirjoittaminen ja julkaiseminen erilaisissa multimedian muodoissa, tiedon säilyttäminen ja jakaminen, erilaisten formaattien ja sisältöjen remiksaustaidot jne., ovat näkymättömiä perinteisessä opetuksessa. Kuitenkin nämä taidot saattavat olla huomattavan tärkeässä asemassa ympäröivässä maailmassa koulun ulkopuolella.

Koulujärjestelmän uudistaminen

Koulujärjestelmässä käytetty koejärjestelmä johtaa siihen, että opitut sisällöt unohtuvat nopeasti, kirjoittajat kutsuvat sitä "amnesia postevaluación":ksi, evaluaation jälkeiseksi muistinmenetykseksi. Oppilaat ja opiskelijat joutuvat opiskelemaan suuren määrän tietoja selviytyäkseen kokeesta, mutta pian kokeen jälkeen suurin osa tästä tiedosta unohtuu. Kokeet tekevät opiskelun henkisesti raskaaksi ja stressaavaksi toiminnaksi. Jos niiden oppimista tukeva vaikutus vielä kyseenalaistetaan, on syytä miettiä, kannattaisiko muuttaa toimintatapoja.


Näkymätön oppiminen -projektissa kutsutaan kiinnostuneita mukaan rakentamaan yhdessä koulutuksen paradigmaa, joka on osallistava, jolla ei ole mitään tiettyä teoreettista lähestymistapaa, ja joka pyrkii tuomaan esille osaamisalueita, jotka on tähän asti laiminlyöty. Se pyrkii tuomaan esiin innovatiivisia käytänteitä, jotka auttavat tekemään näkymättömästä oppimisesta näkyvää. 


TVT (tieto- ja viestintäteknologia) on tärkeä osa näkymätöntä oppimista, mutta ei keskeinen. TVT on hyödyllinen väline tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta se ei ole itseisarvo. Ennemminkin ongelmana ovat koulun huonot valmiudet antaa opiskelijoille taitoja kohdata globaalin yhteiskunnan mahdollisuuksia ja haasteita.


Nopea sosiaalinen ja teknologinen kehitys edellyttää valmistautumista tulevaisuuteen, jota emme ole vielä edes osanneet uneksia. John Moravecin termein: 1.0 yhteiskunnan koulut eivät voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita. Meidän täytyy  pystyä uudistamaan koulutusjärjestelmiä vastaamaan modernin yhteiskunnan ja tulevaisuuden tarpeita. Tarvitaan toimintakulttuurin muutosta. Meidän on korostettava enemmän sitä, miten opitaan kuin mitä opitaan. 


Näkymättömän oppimisen paradigmassa mekaaniselle muistamiselle perustuva oppiminen korvataan oppimisella, jossa oppiminen tehdään mielekkääksi kaikille oppimiskokemukseen osallistuville. Teknologia on näkymättömälle oppimiskäsitykselle vain käytännöllinen työkalu, jolla tehdään uudenlaisia asioita. Koulumaailmassa on yleensä valitettavasti jatkettu samojen menetelmien käyttöä vain välineet ovat uudistuneet. John Moravec vaatiikin koulutuksen vallankumousta.

Oppimista ilman rajoja


Teknologian käyttö kodeissa avaa uusia mahdollisuuksia itseopiskelulle, jotka johtavat pohtimaan uudelleen virallisen ja epävirallisen koulutuksen välisiä rajoja. Oppiminen voi tapahtua milloin ja missä vain. Kouluilla ja oppilaitoksilla ei ole enää yksinoikeutta opettamiseen ja oppimiseen. Voi olla, että jo tällä hetkellä oppimista tapahtuu suurelta osin koulun ulkopuolella. 


Yksi tehokkaimmista tavoista oppia on opettaa. Siksi on rohkaistava vertaisverkko (P2P) -oppimista ja yhteisöllistä oppimista, joissa opitaan opettamalla toisia tai jakamalla tietoa toisten kanssa. Myös kouluissa on tapahtumassa muutos. Ennen opettaja opetti oppilaita. Nyt myös oppilaat saattavat opettaa oppilaita ja jopa oppilas saattaa opettaa opettajaa. Opettajat tarvitsevat ehdottomasti sekä koulutusta että muuta tukea näiden suurten muutosten alla. Elämme muutoksen aikaa!