Diigon vastaus laajennetun mielen haasteeseen

Kirjoitin aikaisemmin tässä kuussa blogikirjoituksessani "Cyberminä - laajeneeko mieli" siitä, voimmeko laajentaa aivojamme tietotekniikan ja internetin avulla. Tiety-kouluttajakoulutuksen tiedonhakuun ja -hallintaan liittyvässä tehtävässä jouduin pohtimaan uudestaan tätä kysymystä. Diigo-linkkienjakopalvelu on minulle yksi tärkeimmistä työvälineistä internetistä saatujen tietojen arkistoinnissa, organisoinnissa ja jakamisessa. Aivojeni olisi mahdotonta säilyttää sitä suunnatonta tietomäärä, jota päivittäin saan internetin kautta. Saati sitten pitää niitä hyvin organisoituina niin, että löytäisin haluamani tiedon riittävän nopeasti.

Blogikirjoituksessani siteeraamassani Järvilehdon kirjoituksessa laajennettu mieli oli jaettu kolmeen osaan: ACCESS -Tiedonhaku, ARRANGE - Tiedon suodattaminen ja ARCHIVE - Tiedon tallentaminen. Sen mukaan näiden kolmen avulla olisi mahdollista tavoittaa kaikki internetin sisältämä tieto, löytää tiedon joukosta juuri se, mitä tarvitsee ja tallentaa se. Huomasin, että lähes kaikki nämä tehtävät teen Diigon avulla. Sijoitin Diigolla tekemäni tehtävät ylläolevaan kuvion ja sain tulokseksi:

Ja tämä edustaa vain osaa Diigolla tekemistäni asioista eli "Tutkiminen" (kts. otsikon alla oleva mind map). Sen lisäksi teen Diigolla "Jakamista" ja "Yhteistyötä". Kun löydän internetistä jonkin mielestäni tärkeän ja mielenkiintoisen web-sivun, kirjanmerkitsen sen heti Diigolet-lisäosan avulla ja jaan sen saman tien yleensä muille. Otan silloin huomioon sen ryhmän, jolle ajattelen sen parhaiten soveltuvan. Saatan myös lähettää linkin henkilökohtaisesti jollekin ystävistäni sähköpostitse tai muulla tavoin, että hän varmasti huomaa sen.

Jos tarkastelen noita ylläolevia kuvioita ja vertailen niitä havaitsen, että niissä on paljon yhteneväisyyttä. "Archive" on tietysti arkistointia ja "arrange" järjestämistä eli organisointia, vaikka ne on Järvilehdon artikkelissa käännetty toisin. "Access", joka on käännetty tiedonhauksi, voisi myös olla tiedon saatavuutta: Pääsen tietoon käsiksi milloin ja missä vain. Diigo on yksi niistä välineistä, joilla olen voinut tämän mahdollistaa. 

Onko mieleni sitten laajentunut... Ehkä ei nyt sentään, mutta pystyn todella käsittelemään suuria määriä tietoja ja pitämään ne organisoituinta näiden loistavien sosiaalisen median välineiden avulla.

TIETY - WebSlides

Kokeilen WebSlides -palvelua. Sen avulla pitäisi saada Diigo-kirjanmerkit slide show:ksi. 



Sehän toimii! Napsauta kuvakkeen keskelle ilmestyvää valkoista nuolta vihreällä pohjalla ja pääset katselemaan TIETY-kouluttajakoulutusryhmämme Diigo-kirjanmerkkejä.

Koira haudattuna

Mieleeni tuli yksi seikka, joka saattaa olla myös takana siinä, miksi sosiaalisen median välineet eivät ole ainakaan vielä levinneet kouluihin. Olen myös törmännyt tähän asiaan monissa keskusteluissa kollegoiden kanssa. Olen innoissani selittänyt niistä välineistä, joita käytän jatkuvasti itseopiskelun välineinä kuten: Google-syötteenlukija, Diigo, RSS-syötteet, Wikit, Ning, Blogit, Twine, Trackle jne. Kerron, kuinka hienoja välineitä ne ovat ja että voin käyttää niitä ilmaiseksi.

Tuo ilmaiseksi sana saa monet heti todella epäluuloisiksi. Tässä täytyy olla koira haudattuna. Ne välineet, joita koulussa käytetään ovat kalliita, mutta niistä on maksettu lisenssit, eikä oikeuksien kanssa ole ongelmia. Meillä on omassa koulussamme OPIT:in systeemit käytössä ja opettajat ovat niihin syystä varsin tyytyväisiä, minä mukaan luettuna. Opettajana haluaisin kuitenkin edesauttaa sosiaalisen median uskomattomien mahdollisuuksien tuomista kaikkien oppilaiden ulottuville.

Miksi sosiaalisen median mahdollisuudet eivät ole yleistyneet

Kirjoitan tätä postia liittyen “Harppaus avoimeen oppimiseen” –opintopiiriin. Kuitenkin tämä kysymys koskee meitä kaikkia. Onko maailma muuttamassa tasa-arvoisemmaksi, vai meneekö se sittenkin päinvastaiseen suuntaan. Sosiaalisen median myötä on kaikille niille, joilla on mahdollisuus päästä Internet:iin, tullut lukematon joukko erilaisia välineitä ja sivustoja, joita hyödyntää. Toisaalta ne, jotka jäävät tämän kehityksen ulkopuolelle, jäävät ilman näitä mahdollisuuksia.

Olen siinä käsityksessä, että suurimmalle osalle suomalaisista pääsy Internet:iin ei ole ongelma. En tiedä tarkkaa tilannetta, mutta käsitykseni mukaan suurimmassa osassa suomalaisista kodeista on myös tietokone Internet-yhteyksin. Jos näin on asian laita, myös pääsy sosiaalisen median keitaille on avoinna.

Olen itse ollut hyvin kiinnostunut tietotekniikasta ja sen mahdollisuuksista, mutta jostain syystä olin jäänyt sosiaalisesta mediasta paitsi siihen asti, kun menin Pedacasting-koulutukseen. Yksi syy tähän saattoi olla Facebook, jota näin käytettävän työpaikallanikin tauoilla. Ihmiset olivat ladanneet sinne valokuviaan ja kertoilivat viimeisiä juoruja (näin ainakin ajattelin). Tuollaiset asiat eivät minua kauheasti kiinnostaneet. En osannut yhdistää sosiaalista mediaa (en tietenkään myöskään vielä tuntenut edes termiä) opiskeluun ja oppimiseen. Pedacasting-koulutuksen myötä minulle kuitenkin avautui aivan uusi näkökulma koko sosiaaliseen mediaan. Sehän antaa aivan uskomattomia mahdollisuuksia itseopiskeluun ja myös opiskeluun erilaisissa yhteisöissä, ja näiden erilaisia yhdistelmiä.

Käytän Google –syötteenlukijaa, johon minulle tulee joka päivä valitsemiltani sivuilta reilut tuhat otsaketta, joista löytyy lähes päivittäin joitakin helmiä. Tallennan niitä yleensä Diigo –kirjanmerkkipalveluun ja myös Delicious –palveluun, vähän riippuen tilanteesta. Olen mukana muutamissa Diigo –ryhmissä, joista minulle tulee päivittäin linkkivinkkejä sähköpostiin. Tämän lisäksi olen Twine:ssa, joka on vähän vielä alkeellista yritelmää semanttisesta web:stä. Twine:ssa olen mukana useissa eri ryhmissä ja olen itsekin aloittanut pari ryhmää. Tässä olen maininnut vain muutaman ensiksi mieleen tulleen asian, jotka kaikki toimivat aivan uskomattoman hienosti oppimisen ja opiskelun tukena.

Mikseivät nämä uskomattoman hienot mahdollisuudet sitten ole yleistyneet? Vaikka ne ovat olleet jo jonkin aikaa olemassa, on varmasti vielä paljon ihmisiä, jotka ovat onnistuneet pysymään niistä tietämättöminä. Osalle syynä saattaa olla samantyyppiset ennakkoluulot kuin itsellänikin oli. Miten tämän asiantilan voisi sitten muuttaa? Opettajana uskon tietysti koulutuksen voimaan. Koulujen tulisi mielestäni olla tässä edelläkävijöinä. En epäile yhtään sitä, etteivätkö oppilaat olisi valmiita tähän. He saattavat jopa olla näissä asioissa paljon pitemmällä kuin opettajat. Opettajien tulisi kuitenkin hyväksyä tämä tosiasia ja olla valmiita oppimaan asioita oppilailtaan.

Opettajan merkitys ei kuitenkaan välttämättä tule vähenemään. Opiskelu ja oppiminen eivät ole yksinkertaisia asioita. Niihin ei riitä erilaisten välineiden ja tekniikoiden tuntemus. Tarvitaan myös pedagogista näkemystä ja suunnittelua, kykyä osata erottaa tärkeät asiat vähemmän tärkeistä sekä kokonaisuuksien hahmottaminen eli se, mihin ollaan menossa. Kaikessa tässä opettajien ammattitaito on kullanarvoista. Voi olla niin, että koko opettajan ammattikuva täytyy ajatella kokonaan uudelleen. Tulevaisuuden opettajuuteen valmistautuminen tulisi aloittaa jo nyt.