Músico, poeta y loco
Mieleeni tuli yksi seikka, joka saattaa olla myös takana siinä, miksi sosiaalisen median välineet eivät ole ainakaan vielä levinneet kouluihin. Olen myös törmännyt tähän asiaan monissa keskusteluissa kollegoiden kanssa. Olen innoissani selittänyt niistä välineistä, joita käytän jatkuvasti itseopiskelun välineinä kuten: Google-syötteenlukija, Diigo, RSS-syötteet, Wikit, Ning, Blogit, Twine, Trackle jne. Kerron, kuinka hienoja välineitä ne ovat ja että voin käyttää niitä ilmaiseksi.
Sain kuin sainkin luotua sisältöä LeMilliin: artikkelin nimeltään “Kuubalainen rumba”. Alku oli kyllä kieltämättä hankala. En löytänyt millään linkkiä uuden sisällön luomiseen. Jotenkin silmä ajautui aina Muokkaa-linkkeihin. Lopulta huomasin sen ja aika selvä se oli. Se vaan maastoutui hienosti tyylikkääseen ulkoasuun niin hyvin, ettei tällainen vähän vanhempi ukko sitä huomannut.
Itse tekstin kirjoittaminen, sen muotoilu ja linkkien laittaminen oli ihan simppeliä. Ihan kuin olisi blogia kirjoittanut. Tosin sekin on helpottunut Windows Live Writerin myötä.
Open University (UK) Open Content Initiative
Ensisilmäyksellä vaikuttaa varsin kattavalta avoimelta yliopistolta. Lähden tietysti ensin tutkimaan mitä Education –linkin takaa löytyy. Sieltä löytyy kolmelta sivulta yhteensä 43 erilaista kurssia. Kurssien kestot on arvioitu myös ajassa ne kestävät 3:sta aina 100:n tuntiin.
Ensimmäisellä sivulla kiinnitin huomioni kurssiin: Creating open educational resources (OER_1) . Sen kestoksi on arvioitu 15 tuntia, se on johdantotasoa, ja se oli saanut käyttäjiltä 4 ja puoli tähteä. Kurssi on edelleen jaettu johdannon lisäksi kahdeksaan osaan. Kurssi vaikuttaa mielenkiintoiselta ja hyvätasoiselta, mutta syvällinen analyysi toki vaatisi kurssille osallistumista.
Ensisilmäyksellä kurssissa löytyi myös paljon yhtäläisyyksiä omaan kurssiimme ”Vapaiden ja avointen oppiresurssien tuottaminen”. Huomaa joka tapauksessa, että Isossa Britanniassa sosiaalisen median mahdollisuudet ja avoimen yliopiston idea otetaan tosissaan.
Ensimmäinen vaikutelma on todella sekava. Tällainen etusivu ei kyllä kutsu syvempään tutustumiseen. Laitan kuitenkin hakusanaksi ”autism”, katsotaan mitä löytyy… Löytyy 13 kohdetta, joista tosin vain ensimmäisessä on otsikossa sana ”autism”. Se vaikuttikin todella mielenkiintoiselta artikkelilta otsikolla: ”Exploring the Use of Computer Assisted Instruction with Autistic Students”. Merkitsin sen itselleni Diigoon lukemattomien listaan. Täytyy palata asiaan.
Palaan takaisin kotisivulle ja löydän sieltä Connexions:in määritelmän: sen on tarkoitus olla opetukseen ja kasvatukseen liittyvän materiaaliin tutustumisen ja sen jakamisen paikka. Materiaali on jaettu pieniin yksiköihin eli moduleihin, jotka voivat olla kursseina, kirjoina, raportteina jne. Sisältö vaikuttaakin paljon mielenkiintoisemmalta kuin etusivu antaisi olettaa.
Massachusettsin teknillisen korkeakoulun sivustossa on selkeä valikko sivun sisällöstä. Alkuun pääsyohjeet kertovat heti, että kyseessä on opetusta ilman rekisteröintiä, salasanoja jne., mutta toisaalta opiskelusta ei myöskään saa todistuksia, eikä niiden kautta pääse korkeakouluun kirjoille.
Kursseja saa myös käännettyinä tietyille kielille: klassiselle kiinan kielelle, yksinkertaistetulle kiinan kielelle, thain-kielelle, espanjaksi, portugaliksi ja persian kielelle. Mielenkiintoinen kieliyhdistelmä, joka ehkä kertoo jotain opiskelijoista, jotka näitä sivuja käyttävät.
Jokaiselta sivulta löytyy tietysti amerikkalaiseen tyylin linkkejä, joita käyttäen voi avustaa projektia. Linkkien alta tuntui löytyvän mm. video-luentoja ja kokeita ratkaisuineen.
LeMill on jostain syystä jäänyt minulta tarkemmin tutustumatta, vaikka se tulikin hienosti esiteltyä Eija Kallialan ja Tarmo Toikkasen upeassa kirjassa: ”Sosiaalinen media opetuksessa”. Syynä on varmaan ollut se, että sain kirjasta jo niin paljon työvälineitä, etten yksinkertaisesti ole ehtinyt tähän tutustua.
Huomaan heti, että olisi kannattanut. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Katsoin materiaaleista ensiksi suomenkieliset. Niitä löytyi 40. Katsoin tietysti ”Sosiaalisen median työpajan” sieltä löytyi aika pelkistetty, mutta käytännöllinen harjoitusohjelma sosiaalisen median välineisiin. Viimeinen päivitys näkyi olevan 1.10.2009, joten näitä sivuja ainakin pidetään ajan tasalla.
Seuraavaksi katsoin ”Kitarakurssia”, jonka tekemiseen oli nähty todella paljon vaivaa. Se näytti ja tuntui hyvältä ja selkeältä alkeiskurssilta.
Ihastuin heti LeMill:iin tähän pitää tutustua paremmin!
Menin ensiksi liittymissivuille, jolloin esiin tuli suuri määrä tekstiä aika pienellä printillä. Vaikutti siltä, että nämä sivustot on tarkoitettu organisaatioille. Seuraavaksi menin käyttäjäsivuille. Siellä huomio kiinnittyi siihen, että Suomen yliopistoja ei mukana näkynyt olevan.
Eniten yliopistoja oli Japanista, Espanjasta ja Yhdysvalloista. Näiden sivulinkkien kautta pääsee eri yliopistojen avointen kurssien lähteille. Kävin kokeeksi muutamilla yliopistojen sivuilla ja Kalifornian yliopiston sivustot vaikuttivat erittäin miellyttäviltä ja näyttäviltä. Täältä löytyisi tutkimalla varmasti paljon helmiä itseopiskelua varten.
Wikiopisto on vähän askeettinen ulkonäöltään, mutta rautainen sisällöltään. Wikiopisto on minulle kuin astuisi sisään tulevaisuuteen. Wikipedia on jo ollut mullistamassa maailmaa ja tämä on seuraava askel kohti tulevaisuuden sfäärejä.
Tämä posti liittyy “Vapaiden ja avoimien oppiresurssien tuottaminen” –kurssiin. Arvioin Ilkka Tuomen raporttia: “Open Educational Resources: What they are and why do they matter”
Tulevaisuuden maailma tulee olemaan juuri sellainen, jota Ilkka Tuomen raportin alussa maalaillaan. Oppimisen lähteet ja välineet tulevat kaikkien saataville. Ne tulevat myös olemaan kollektiivisesti tuotettuja. Enää ei ole väliä sillä, minne päin maailmaa synnyit. Kaikki tieto on kaikkien saatavilla. Oppimisesta tulee yleishyödyllinen tuote, jota koko ihmiskunta pitää yllä, sillä siitä saatava hyöty tulee myös koko maailman käyttöön. Tuleeko tämän järjestelmän rahoitus sitten verovaroista vai järjestetäänkö se jollain muulla tavalla, sitä en tiedä.
Sosiaalinen media on jo astunut hyvin suuren askeleen tähän suuntaan. Kurssimme ”Vapaiden ja avointen oppiresurssien tuottaminen” on hyvä esimerkki tästä suuntauksesta ja toteuttaa sitä käytännössä. Opiskelun siirtyminen enemmän ja enemmän verkossa tapahtuvaksi saattaa kyllä muuttaa suurestikin olemassa olevia rakenteita. Voidaan kysyä, tarvitaanko enää kouluja ja yliopistoja, jos opiskelu tapahtuu muissa foorumeissa
Tuomen raportissa tuodaan oivaltavasti esille se tosiasia, että tieto rakentuu jo olemassa olevan tiedonrakenteen (body of knowledge) päälle. Sellaiset tahot, jotka haluavat pitää tiedon itsellään toimivat mielestäni itsekkäästi ja epäoikeudenmukaisesti. Tieto on rakentunut sukupolvelta toiselle ja sitä voitaisiin pitää koko ihmiskunnan kansanperinteenä, johon kaikilla tulisi olla samanlainen oikeus. Lisäksi tämä tiedon ”pimittäminen” estää tiedon vapaata kehittymistä ja hidastaa tieteen kehitystä.
Tuomen raportti tuo esille ongelman siitä, miten tiedon tuottajat saavat korvauksen työstään silloin, kun kaikki tieto on avoimesti saatavilla. Muusikkona tulee mieleeni tilanne musiikkialalla. Musiikin vapaata jakamista vastustavat nimenomaan tuottajatahot eivätkä niinkään tekijät. Kun puhutaan tekijänoikeuksista, puhutaanko todella luovasta tahosta, vai siitä tahosta, joka siitä saa suuriman taloudellisen hyödyn. Esimerkiksi muusikko, jonka tuotanto on helposti kaikkien saatavilla, tulee helpommin tunnetuksi ja saa myös enemmän sitä työtä, mistä hänen todellinen ansionsa tulee eli keikkoja. Tiedemies, jonka ideat, teoriat ja löydöt tulevat tunnetuksi, saa paitsi julkisuutta myös hyviä työtarjouksia, sitä en epäile yhtään.
Avoimet oppimisen resurssit (Open Educational Resources, OER) ovat tulossa joka tapauksessa, mutta miten me voisimme siihen valmistautua? Meidän täytyy miettiä uudenlaista lähestymistapaa oppimiseen ja opiskeluun. Kouluilla on juuri nyt suuret paineet muutokseen, jos ne haluavat pysyä mukana kehityksessä. Muuten niiden taru saattaa päättyä. Se voi päättyä tosin joka tapauksessa.
Elämme jo tietoyhteiskunnassa ja tiedon merkitys ja varsinkin sen määrä kasvaa huimaa vauhtia. Se, miten tietoa tuotetaan, on myös suuressa murroksessa: yhä suurempi osa tietoa tuotetaan kollektiivisesti. Varsinkin kollektiivisesti tuotetun tiedon suhteen kysymys tiedon avoimuudesta muuttuu itsestäänselvyydeksi. On vaikea keksiä perusteita kollektiivisesti tuotetun tiedon omistamisen rajoituksille.
Olen ehdottomasti samaa mieltä Tuomen raportin esille tuomista seurauksista opetuksen järjestelmille. Opetuksesta tulee elinikäistä, aikuisopiskelun merkitys tulee vain kasvamaan ja se tulee ulottumaan yhä vanhempiin ikäluokkiin. Uusien tietojen ja taitojen päivittäminen tulee välttämättömäksi jatkuvasti uudistuvassa maailmassa.
Tulevaisuudessa kirjojen osuus tulee pienentymään informaation siirtyessä enenevässä määrin paperisesta digitaaliseen muotoon. Tämä on myös vihreää ajattelua, sillä metsien suojelun merkitys tulee koko ajan kasvamaan. Ihminen voi myös halutessaan kuljettaa suuria määriä tietoja mukanaan digitaalisessa muodossa, joka olisi ollut täysin mahdotonta ennen digitaalista aikaa. Tietoja voidaan tietysti säilyttää myös ”pilvessä” silloin, kun ollaan Internetin ulottuvilla, jonka saatavuus laajenee päivä päivältä.
Tuomen raportissa kerrotaan myös avointen oppimisen resurssien alkuperästä, avoimen lähdekoodin ohjelmista. Suomi voi olla ylpeä siitä, että Linux kuuluu tähän joukkoon.
Mitä avoimen lähdekoodin mallilla on tekemistä opetuksen kanssa? Tuomi ottaa esille neljä asiaa:
Tuomen raportissa on myös määritelty avoimuus sosiaalisessa kontekstissa Richard Stallmanin Free Software Foundation:in perustajan mukaan neljäksi vapaudeksi:
Tuomen raportin mukaan avoimuuden rajoituksia avoimille oppimisen resursseille voi olla teknisissä piirteissä, sosiaalisissa piirteissä, resursseissa itsessään.
Teknisiä rajoitteita voivat olla yhteensopimattomuus tai muut tekniset ongelmat. Laajemmin käsitettynä myös maantieteellinen sijainti ja aikavyöhykkeet voivat asettaa teknisiä rajoitteita. Avoimet lähdekoodit ja aina saatavilla olevat materiaalit voivat helpottaa näitä ongelmia.
Sosiaalisina rajoitteina artikkelissa mainitaan esimerkiksi tekijänoikeudet, jotka rajoittavat saatavuutta ja voivat tehdä resursseista kalliita. Tähän vastaus on tietysti avoimien oppimisen resurssien tuottamisessa.
Erittäin mielenkiintoinen kysymys raportissa liittyy taloudelliseen näkökulmaan. Perinteisesti taloudessa ajatellaan, että kun tuotetta käytetään, se kuluu ja sen arvo laskee. Avoimissa lähteissä käykin juuri päinvastoin. Mitä enemmän niitä käytetään, sitä enemmän niitten arvo nousee. Käyttäjät tuovat niihin lisäarvoa. Niissä myös käyttäjän ja tuottajan roolit sekoavat, sillä käyttäjät voivat kehittää niitä edelleen.
Internetissä sivujen arvo nousee myös sen mukaan, mitä suurempi määrä ihmisiä niitä käyttää. Jos vertaan tätä taas muusikon tilanteeseen, voisin ottaa esimerkiksi Youtube:n tai MySpace:n. Muusikko lataa sinne musiikkiaan tai videoitaan ja odottaa innolla, että mahdollisimman moni kävisi näitä sivuja katsomassa. Menettääkö hän rahaa, kun ihmiset käyvät kuluttamassa hänen tuotantoaan ilmaiseksi? Vai voittaako hän tulemalla tunnetummaksi ja saamalla lisää keikkoja myös kotimaansa ulkopuolella?
Tieteen maailmassa vapaalle tieteen tekemiselle tiedon saannin rajoitteet ovat todellinen este ja ne hidastavat tiedon ja tieteen kehitystä. Uusimmat tieteelliset kirjoitukset ja löydökset ovat monessa tapauksessa joko maksullisten lähteiden takana tai salattuna tietona, jonkin yksityisen yrityksen tai muun tahon hallussa.
Elämme suuren muutoksen aikaa, joka asettaa meille uudenlaisia haasteita. Toisaalta se antaa meille mahdollisuuksia, joita koskaan aikaisemmin ei ihmisellä ole historiansa aikana ollut. Me voimme periaatteessa olla yhteydessä kehen vain, mihin aikaan vain koko maapallolla. Me voimme tehdä yhdessä työtä yhteisen hyvän eteen tai vain viettää hauskaa yhdessä. Avoimesti ja ilman rajoja.
Kirjoitan tätä postia liittyen “Harppaus avoimeen oppimiseen” –opintopiiriin. Kuitenkin tämä kysymys koskee meitä kaikkia. Onko maailma muuttamassa tasa-arvoisemmaksi, vai meneekö se sittenkin päinvastaiseen suuntaan. Sosiaalisen median myötä on kaikille niille, joilla on mahdollisuus päästä Internet:iin, tullut lukematon joukko erilaisia välineitä ja sivustoja, joita hyödyntää. Toisaalta ne, jotka jäävät tämän kehityksen ulkopuolelle, jäävät ilman näitä mahdollisuuksia.
Olen siinä käsityksessä, että suurimmalle osalle suomalaisista pääsy Internet:iin ei ole ongelma. En tiedä tarkkaa tilannetta, mutta käsitykseni mukaan suurimmassa osassa suomalaisista kodeista on myös tietokone Internet-yhteyksin. Jos näin on asian laita, myös pääsy sosiaalisen median keitaille on avoinna.
Olen itse ollut hyvin kiinnostunut tietotekniikasta ja sen mahdollisuuksista, mutta jostain syystä olin jäänyt sosiaalisesta mediasta paitsi siihen asti, kun menin Pedacasting-koulutukseen. Yksi syy tähän saattoi olla Facebook, jota näin käytettävän työpaikallanikin tauoilla. Ihmiset olivat ladanneet sinne valokuviaan ja kertoilivat viimeisiä juoruja (näin ainakin ajattelin). Tuollaiset asiat eivät minua kauheasti kiinnostaneet. En osannut yhdistää sosiaalista mediaa (en tietenkään myöskään vielä tuntenut edes termiä) opiskeluun ja oppimiseen. Pedacasting-koulutuksen myötä minulle kuitenkin avautui aivan uusi näkökulma koko sosiaaliseen mediaan. Sehän antaa aivan uskomattomia mahdollisuuksia itseopiskeluun ja myös opiskeluun erilaisissa yhteisöissä, ja näiden erilaisia yhdistelmiä.
Käytän Google –syötteenlukijaa, johon minulle tulee joka päivä valitsemiltani sivuilta reilut tuhat otsaketta, joista löytyy lähes päivittäin joitakin helmiä. Tallennan niitä yleensä Diigo –kirjanmerkkipalveluun ja myös Delicious –palveluun, vähän riippuen tilanteesta. Olen mukana muutamissa Diigo –ryhmissä, joista minulle tulee päivittäin linkkivinkkejä sähköpostiin. Tämän lisäksi olen Twine:ssa, joka on vähän vielä alkeellista yritelmää semanttisesta web:stä. Twine:ssa olen mukana useissa eri ryhmissä ja olen itsekin aloittanut pari ryhmää. Tässä olen maininnut vain muutaman ensiksi mieleen tulleen asian, jotka kaikki toimivat aivan uskomattoman hienosti oppimisen ja opiskelun tukena.
Mikseivät nämä uskomattoman hienot mahdollisuudet sitten ole yleistyneet? Vaikka ne ovat olleet jo jonkin aikaa olemassa, on varmasti vielä paljon ihmisiä, jotka ovat onnistuneet pysymään niistä tietämättöminä. Osalle syynä saattaa olla samantyyppiset ennakkoluulot kuin itsellänikin oli. Miten tämän asiantilan voisi sitten muuttaa? Opettajana uskon tietysti koulutuksen voimaan. Koulujen tulisi mielestäni olla tässä edelläkävijöinä. En epäile yhtään sitä, etteivätkö oppilaat olisi valmiita tähän. He saattavat jopa olla näissä asioissa paljon pitemmällä kuin opettajat. Opettajien tulisi kuitenkin hyväksyä tämä tosiasia ja olla valmiita oppimaan asioita oppilailtaan.
Opettajan merkitys ei kuitenkaan välttämättä tule vähenemään. Opiskelu ja oppiminen eivät ole yksinkertaisia asioita. Niihin ei riitä erilaisten välineiden ja tekniikoiden tuntemus. Tarvitaan myös pedagogista näkemystä ja suunnittelua, kykyä osata erottaa tärkeät asiat vähemmän tärkeistä sekä kokonaisuuksien hahmottaminen eli se, mihin ollaan menossa. Kaikessa tässä opettajien ammattitaito on kullanarvoista. Voi olla niin, että koko opettajan ammattikuva täytyy ajatella kokonaan uudelleen. Tulevaisuuden opettajuuteen valmistautuminen tulisi aloittaa jo nyt.
Olen kuubalaiseen musiikkiin erikoistunut muusikko, kasvatustieteen maisteri ja erityisluokanopettaja. Aloitin musiikin opinnot Espoon musiikkiopistossa (1973-1982). Kontrabasso oli pääsoittimeni. Opiskelin Turun konservatoriossa (1982-1986) Asuin Santiago de Cubassa yhdeksän vuotta 1992-2001 ja työskentelin siellä ammattimuusikkona soittaen tres-kitaraa Casa de la Trovassa.
Tällä hetkellä työskentelen Kilonpuiston koulussa erityisluokanopettajana autismiopetuksessa. Olen soittanut lukuisissa kotimaisissa ja ulkomaisissa yhtyeissä. Kuubassa soitin mm. seuraavissa bändeissä: Conjunto Guitarras y Trovadores (1992-2001), Cuarteto Daiquiri, Changüí Santiago ja Los Cumbancheros. Joitakin kuubalaisen musiikin yhtyeistä Suomessa, joissa olen soittanut: Septeto Son (1982-1992), Orquesta Aché, Los Gigantes, jne. Tällä hetkellä soitan Septeto Son Orientalissa ja Tri Cohibassa.
Pedacasting-koulutuksen myötä innostuin todella sosiaalisesta mediasta ja sen mahdollisuuksista opiskelussa ja oppimisessa. Eija Kallialan ja Tarmo Toikkasen erinomainen kirja “Sosiaalinen media opetuksessa” avasi minulle vielä lisää sosiaalisen median mahdollisuuksia ja auttoi ensiaskeleissa välineiden tuntemukseen.
Olen pyrkinyt tekemään sosiaalista mediaa ja sen tuomia mahdollisuuksia tunnetuksi myös työpaikallani Kilonpuiston koulussa Espoossa. Ilokseni Espoossa alkoi syyskuussa “Motivoiva sosiaalinen media” –valmennusohjelma, johon tietysti lähdin innokkaasti mukaan. Ainoa ongelma, johon olen törmännyt sosiaalisen median kanssa, on sen vaatima aika. Se ei millään tahdo riittää kaikkeen siihen mihin haluaisin osallistua.
Upeaa, että täällä Suomessa olemme lähteneet vauhdilla mukaan sosiaalisen median mahdollisuuksien kehittämiseen. Olemme mukana luomassa tulevaisuuden maailmaa. Minulle yksi suurimmista inspiraation lähteistä tähän asti sosiaalisen median saralla on ollut John Moravecin esitys “Toward Society 3.0: A New Paradigm for 21st century education”. Jos et ole vielä sitä nähnyt, kannattaa tutustua.
