lauantai 8. huhtikuuta 2017

ITK2017 - Aivotutkimus, pelaajaoppiminen, data ja Wikiloikka


ITK 2017 -konferenssi oli kolmen päivän Flow-kokemus, jonka aikana tapahtui, oppi, koki ja kommunikoi niin paljon asioita, että sen sulattamiseen ja purkamiseen tulee menemään ehkä koko tuleva vuosi. Nostan tässä blogikirjoituksessa esille joitain niistä asioista, joista itse vaikutuin eniten. Monta asiaa jää kertomatta ja mainitsematta, sillä yritän pitää kirjoituksen pituuden aisoissa.

Kokemukseni oli kaksitasoinen: ylempi taso oli konferenssin virallisen ohjelman taso, mutta sen alapuolella viralliselle ohjelmalle näkymättömissä oli toinen: piiloagenda, joka määrittelee valintojani ja näkemystäni. Piiloagendani ovat mielikuvituskouluvisioni ja sen ensiaskeleensa käytännön toteutukseen pelaajaoppiminen. Peilaan kokemaani suhteessa näihin pitkän aikavälin tavoitteisiini, jotka määrittävät suurelti kaikkea toimintaani.

Aivotutkimus ja pelaajaoppiminen


By Chris Hope - http://www.flickr.com/photos/tim_uk/8135755109/, CC BY 2.0, Link

Lähden liikkeelle lopusta: Professori Minna Huotilaisen esitys: INVITED: Aivotutkimuksen näkökulma silppu- ja syväoppimiseen oli viimeinen, jonka seurasin kolmipäiväisessä konferenssissa. Loistava esitys, joka sai myös raikuvat aplodit runsaalta yleisöltä. Uskon, että tämä esitys tulee vaikuttamaan läsnäolijoiden ajatuksiin ja toimintaan käytännössä sekä koulussa että oman elämän ratkaisuissa.


Taistele tai pakene tila vs. flow-tila eli virtaustila


Minna Huotilainen esitti havainnollisen U-käyrän, jonka vastakkaiset päät olivat taistele tai pakene -tila, joka on vahingollinen oppimisen kannalta (pelko-/vihatila), ja flow-tila, joka taas on optimaalinen oppimisen kannalta. Pelaajaoppiminen luo erinomaiset mahdollisuudet flow-tilaan pääsemiselle. Silloin oppiminen tai oppimiseen johtava toiminta on niin palkitsevaa, ettei enää mitään ulkoisia motivaattoreita tarvita, ajantaju häviää ja ihminen pääsee luovaan tilaan.

Minna Huotilainen antoi aivotutkimuksessa saatuja mielenkiintoisia tuloksia oppimista edistävistä asioista, jotka hän jakoi kahteen kuuden kohdan joukkoon, joista ensimmäinen on tutumpi ja ehkä myös helpompi toteuttaa, ja toisessa siirrytään tuntemattomimmille alueille. Vertaan niitä pelaajaoppimiseen. Ensimmäisessä joukossa on paljonkin yhtäläisyyttä. Toinen joukko tarvitsee vielä paljon työstämistä.


Aivotutkimuksen kannalta perusteltuja, tärkeitä oppimistapoja

  1. Itsensä ja toisen oppilaan testaaminen (huom. ohjelmoinnin hyödyntäminen)
    • Pelaajaoppimisessa oppija arvioi itse omaa suoriutumistaan. Hän tekee sitä myös kanssaoppijoiden kanssa (esim. Scratch-klubi).
  2. Oppiminen ja kertaus useina päivinä
    • Pelaajaoppimisessa oppija itse päättää, missä järjestyksessä oppiminen tai siihen johtava toiminta tapahtuu. Prosessit saattavat olla useita päiviä kestäviä tai lyhyempiä.
  3. Oppimisjärjestyksen vaihtelu
    • Pelaajaoppimisessa toiminta ja oppiminen tapahtuvat yrityksen ja erehtymisen kautta, jossa ratkaisustrategiaa joutuu vaihtelemaan ongelmasta riippuen. Ei ole valmiita ratkaisumalleja, vaan oppija itse rakentaa niitä itselleen.
  4. Opittavan asian esittäminen erilaisin tavoin (lue, katso video, piirrä, ym)
    • Projektit ovat hyvin monipuolisia ja niissä joutuu usein käyttämään taitoja yli oppiaine- ja tiederajojen. Monesti voi joutua käyttämään myös yllättäviä ratkaisumenetelmiä, lähestyä asiaa hyvin erilaisista näkökulmista jne.
  5. Konkreettiset esimerkkitapaukset (myös väärät tärkeitä)
    • Pelaajaoppimisessa tehdään projekteja, jossa oppiminen tapahtuu usein näkymättömän oppimisen tasolla. Oppiminen tapahtuu “huomaamatta”. Projektissa konkretisoituvat opitut asiat ja persoonallinen tuotos, joka toimii myös oppimisen arvioimisen tarkoituksessa erinomaisesti.
  6. Omaehtoinen opitun kehittely eteenpäin
    • Pelaajaoppimisen kautta oppija saa taitoja, joita hän helposti voi soveltaa jo heti seuraavassa projektissa. Kun oppiminen perustuu omaan oivallukseen eikä mallista opittuun muistiin perustuvaan tietoon, on soveltaminen helppoa uusissa tilanteissa.

Aivotutkimuksen kannalta perusteltuja, pedagogista työstöä vaativia oppimistapoja

  1. Tuoksujen hyödyntäminen
    • Nyt täytyykin ryhtyä miettimään eri käsitteisiin sopivia tuoksuja (värejä onkin Scratch-klubissa jo hyödynnetty). Autismiopetuksessa olen hyödyntänyt molempia paljon.
  2. Supernopeat liikuntapyrähdykset 1 min 20 s
    • Loistava idea. Jokaiseen haasteeseen mukaan asiaan hyvin sopiva liikunnallinen tehtävä. To-do.
  3. Nauru
    • Tämä toimii jo spontaanilla tasolla. Tahattoman hullunkuriset ratkaisut saavat naurun raikaamaan. Lisää huumoria omaan toimintaan mukaan.
  4. Kuuloon perustuvan oppimisen kanssa samanaikainen rauhallinen liikunta
    • Kuuloon perustuvaa oppimista on yleensä mahdollisimman vähän, mutta hyvä muistaa.
  5. Lämpötilan äkillinen viileneminen
    • Ikkunat auki!
  6. “En kuuntele”-kuunteleminen, piirtely
    • Tämä on myös hyvä muistaa. Jos kuunteleminen aiheuttaa stressiä, tehdään sitä pinnistelemättä ja taustalla, kunnes se ei enää herätä stressireaktioista.

Data ja oppiminen

Olen viimeaikoina ollut erityisen kiinnostunut datasta enkä vähiten Wikidatan ansiosta. Erityisesti se kiinnostaa minua oppimisen analytiikan ja sen hyödyntämisen näkökulmasta. Datapaja - data ja oppiminen haltuun lähestyi tätä ongelmaa erilaisten toteutusten näkökulmista. Ari Korhonen Aalto-yliopistosta kertoi, kuinka on mahdollista seurata käyttäjän jokaista hiiren klikkausta haluttaessa. Dataa saadaan suuria määriä, mutta kuinka hyödyntää sitä? Oppija voi saada siitä esim. uusia persoonallisia tapoja visualisoida toimintaa. Kuka datan omistaa? Tietääkö käyttäjä, että hänestä kerätään koko ajan dataa? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, joihin tulee etsiä vastauksia.

Kari A. Hintikka Otavan opistolta kertoi kuinka datan avulla voidaan ennakoida oletettavia pudokkaita, hitaasti eteneviä, keskimäärin nopeammin valmistuvia sekä oppia nopeammin ja itsenäisesti suoriutuvien opiskelua. Hän kertoi kuinka jo hyvin aikaisessa vaiheessa dataa seuraamalla voidaan huomata riskitekijöitä suurella todennäköisyydellä ja puuttua niihin.

Itseäni kiinnostaa erityisesti oppimisen analytiikan hyödyntäminen yksilöllisesti muokkautuvia oppimisalustoja suunnitellassani. Pyrkimyksenäni on mahdollistaa yksilölliset oppimispolut ja peleistä hyväksi havaittujen mallien toteuttaminen. Meillä meni Arin ja Karin kanssa aamuyön tunneille asian tiimoilta keskustellessamme. Tämä tulee myös olemaan osana muita projekteja, joita avaan myöhemmin tarkemmin.

Turun yliopiston oppimistutkimuskeskuksen oppimisanalytiikan ViLLE-projektit vaikuttivat myös erittäin mielenkiintoisilta.

Projekteja

Konferenssin aikana syntyi uusia projekteja ja jo käynnissä olevat saivat uusia ideoita ja ihmisiä. Kaikista en voi vielä kertoa, koska ne ovat sellaisessa vaiheessa.


Open Badges


Badge Finland! työpajassa Eric Mousselle ja Heli Karjalainen Discendum Oy:stä kertoivat oppimismerkkien tilanteesta Suomessa ja maailmassa. Esittelyn jälkeen jakauduimme ryhmiin keskustelemaan asiaan liittyvistä kysymyksistä ja kehitimme niihin ratkaisuja. Muutosagentit kunniaan! Tästä on siis syntymässä projekti.


Wikiloikka


Wikiloikka-projekti ei ollut virallisella agendalla, mutta siitä keskusteltiin monessa eri yhteydessä ja sillä voi olla koko oppimisen kentän mullistava vaikutus. Liikkeelle ollaan lähdössä perusopetuksesta, mutta se tulee laajenemaan koskemaan oppimista vauvasta vaariin.
Lainaus projektin esittelystä:

“Tavoitteena on tuoda digitalisaation synnyttämä tekemisen ja jakamisen remix-kulttuuri niin opettajien, oppijoiden kuin yritystenkin iholle. Avoimien sisältöjen, kuten Wikikirjaston tuntemus ja niiden monipuolinen hyödyntäminen opetuskäytössä hävittää osan opetuksen digitalisaatioon liittyvistä tekijänoikeudellisista haasteista. Avoimet opetusmateriaalit ovat hyödynnettävissä opetuksen lisäksi myös digitaalisessa liiketoiminnassa. Oppimateriaalikokonaisuuksien laatu paranee, kun kaupallisten kustantajien on tuotettava aidosti lisäarvoa avoimen perusmateriaalin päälle.”

Olemme siis luomassa Wikikirjaston perusopetuksen osastolle oppikirjastoa, joka on kaikille avoin, ilmainen ja jota kuka vaan voi muokata ja parannella. Ne ovat avoimesti lisensoituja (CC BY SA), joten niitä voi huoletta käyttää opetuksessa ja oppimisessa. Kaikki ovat tervetulleita niitä parastamaan!

Tarmo Toikkasen kanssa pohdimme LifeLearn -alustan käyttämistä tutoriaalien rakentamiseen projektin käyttöön. Tarmo myös esitteli minulle alustan erilaisia mahdollisuuksia ja toteutuksia.


Tivia ja IT-kouluttajat

Tivia on saanut piristysruiskeen uuden toiminnanjohtajan Mika Heleniuksen johdolla. Satuin paikalle juuri oikealla hetkellä, kun hän esitteli Tiviaa ja IT-kouluttajia erityisopettajaksi valmistuvalle Silja Penttiselle. Kuuntelin ihaillen Mikan hienoja visioita, jotka innostavat tekemään töitä paremman huomisen eteen. Olimme molemmat todella innostuneita, sillä tämä asia on lähellä sydäntämme. Tästä voi lähteä vielä monta upeaa projektia käyntiin! IT-kouluttajat ry:n puheenjohtaja Eija Kalliala ei sattunut juuri tuohon hetkeen mukaan, mutta olimme jo aikaisemmin suunnitelleet taas uusia ideoita, joihin tämäkin sopii varmasti hyvin.


Top Secret

Tapasin toinen toistaan mielenkiintoisempia ja innovatiivisempia ihmisiä, ja ideat pursusivat loputtomassa inspiraation tilassa. Sain myös muutamia ehdotuksia uusista hurjista projekteista, joita en vielä voi paljastaa.

Oppijan oman oppimisensa omistaminen



Keksin tuon idean jo muutama vuosi sitten ja nyt se on ilokseni lähtenyt elämään omaa elämäänsä. Pekka Peura on sitä ansiokkaasti käyttänyt ja edelleen kehittänyt. Ei voinut muuta kuin olla vaikuttunut hänen ja Lauri Hellstenin esityksestä Polku-verkkopalvelusta. He tekevät todella korkealaatuista työtä suomalaisen oppimisen hyväksi. Olen kuullut Pekkaa monet kerrat, mutta joka kerta häneltä löytyy uusia oivalluksia ja aina vain syvemmälle menevää analyysiä. Tällä kertaa Dunning-Kruger-efekti sytytti lampun päässä.

Myös Meidän koulu on julkaisutalo! -esityksessä mainittiin oppijan oman oppimisensa omistaminen. Hienoa työtä tekevät todella haastavassa tilanteessa. Uusien haasteiden pelkäämättömyys ja yhteisöllisyys heijastuivat Paula Järnefeltin ja Laura Ikosen esityksestä.

Kilonpuiston koulun huipputiimi

Oli todella mahtavaa, että meidän koulusta oli mukana kaksi huippuopettajaa: Salla Ruohomäki ja Annukka Lauho. Keskustelimme kaikesta näkemästämme ja uskon, että meidän koulu saa taas vielä lisää energiaa ja ideoita koulumme kehittämiseen. Ja hauskaa oli!

TVT-kouluttajia meiltä ja muualta

Meiltä oli taas tuttuun tyyli mahtava porukka TVT-kouluttajia Espoosta mukana. Mahtavaa saada olla osana tätä osaavaa ja oppimiseen aina valmista porukkaa. Vantaalta oli myös meidän kollegoita iso joukko mukana: huippuporukkaa! Timanttinen Markus Humaloja onkin kanssani mukana eri projekteissa ja keksitään koko ajan uusia. Wikiloikka-projekti on hyvä esimerkki.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , ,

tiistai 16. helmikuuta 2016

Pelaajaoppiminen


Kun poikamme oli yläasteella hän tuli kotiin yhtenä iltapäivänä ja sanoi: “Näyttää olevan kahdenlaisia ​​ihmisiä, isä.” “Mitä ne ovat?” Kysyin. “Pelaajat ja ei-pelaajat”, hän vastasi. Aktiivisena tietokonepelaajana hänestä oli mukavaa, että annetaan ongelma ilman selvää ratkaisua. Useimpien tietokonepelien mukana ei tule ohjeita, koska pelin hallitsemisen oppiminen on osa peliä. Hän sanoi, että muilla opiskelijoilla, jotka eivät olleet pelaajia, ei ollut strategioita siitä, miten ratkaista ongelmaa, koska ei ollut opettajan antamaa askel-askeleelta menetelmää. 
Miten pelaajat oppivat? He kokeilevat asioita ja yleensä epäonnistuvat: monta kertaa. He oppivat näistä virheistä ja etsivät malleja. Jos he jäävät jumiin, he tarkistavat, mitä muut ovat kertoneet online-foorumeilla. He voivat pyytää ystävää apuun. Joskus he etsivät keinoa “hakkeroida”, tai kiertää umpikuja. Kun he oppivat jotain, he saattavat tallentaa sen ja jakaa sen, jotta muutkin voivat sen oppia. Mitä he eivät tee, on etsiä vastausta ohjekirjasta.
Edellinen lainaus oli vapaasti käännetty Harold Jarchen blogikirjoituksesta “learn like a gamer”


Lamppu syttyi: pelaajaoppiminen

Kun luin tämän kohdan blogikirjoituksessa, lamppu syttyi päässäni: “Tätä oppimista minä juuri toteutan Scratch-klubissani!” Samalla mietin, miksi tätä oppimista kutsuisin. Päädyin kutsumaan sitä “pelaajaoppimiseksi”. Se ei ole pelioppimista eikä oppimisen pelillisyyttä, sillä sen ei tarvitse olla peliä, vaikka se toki usein onkin. Tästä asiasta saatan kyllä joutua väittelemään vielä usein. Siihen tulee erinomainen tilaisuus IT-kouluttajien Hyvä peli - paha peli - rahapeli -seminaarissa 18.–19.3.2016.
Olen pitänyt pitkää taukoa tälle blogialustalle kirjoittamisessa, sillä viimeisin blogikirjoitukseni “Mielikuvituskoulu” keräsi yhteen pitkän blogikirjoitusten ketjun näkymättömästä oppimisesta. Se oli tärkeä etappi, joka potkaisi minut muihin kehitysympyröihin mielikuvituskoulun ideoideni pohjalta. Se on, kuten näkymätön oppiminenkin, kuitenkin jatkuvassa beta-tilassa.


Scratch-klubin pedagogiikka perustuu pelaajaoppimiseen

Koodiaapinen-MOOC:in Scratch-linjaa vetäessäni ovat pedagogiset asiat jälleen nousseet pinnalle. Olen opettanut Scratch-klubin materiaalien avulla ohjelmointia sekä opettajille että oppilaille, ja törmännyt mielenkiintoiseen ongelmaan. Scratch-klubi perustuu täysin ongelmanratkaisuun. Siinä ei ole perinteistä opetusta nimeksikään. Oppilaiden kanssa tässä ei ole mitään ongelmaa (puhun tässä nyt 3. luokkalaisista tai isommista oppilaista). Sen sijaan opettaessani sitä opettajille, osa opettajista saattaa turhautua nopeastikin. He ovat tottuneet siihen, että asiat selitetään yksityiskohtaisesti. Avoimet ongelmatehtävät, joissa oikeaa vastausta ei edes anneta, tuntuvat vaikeilta. Aivan kuten tuossa alun blogikirjoituslainauksessa: “Hän sanoi, että muilla opiskelijoilla, jotka eivät olleet pelaajia, ei ollut strategioita siitä, miten ratkaista ongelmaa, koska ei ollut opettajan antamaa askel-askeleelta menetelmää.”
Minua on pyydetty muuttamaan asia, mutta silloin mielestäni menetettäisiin suurenmoinen oppimisen kokemus. Tätä kokemusta ei tule ennen sitä edeltävää epämukavuuden tilaa, joka nostaa onnistumisen kokemuksen huippuunsa ja voi johtaa Flow-tilaan pääsemiseen. Flow-tila vuorostaan on mielestäni optimaalisin oppimisen tila. Siinä tilassa kaikki tulee mahdolliseksi.
Vaikka “opetan” ohjelmointia graafisessa ohjelmointiympäristössä Scratch-klubini avulla, tärkein oppi onkin oppimisen oppiminen. Pelaajaoppimisen oppiminen.

Mitä pelaajaoppiminen on

Mitä sitten tarkoitan pelaajaoppimisella. Alun blogilainauksessa sitä oli jo hyvin avattu:
  • annetaan ongelma ilman selvää ratkaisua
  • ratkaisu löydetään kokeilemalla ilman ohjeita tai minimaalisen ohjein
  • ratkaisua etsittäessä tapahtuu virheitä, jotka itse asiassa opettavat eniten
  • virheistä opittaessa syntyy ratkaisumalleja, joilla tulevat virheet vähenevät
  • avun pyytäminen online-foorumeista on luonnollinen tapa ongelmanratkaisussa
  • ongelmatilanteissa pyydetään apua kavereilta ja kollegoilta
  • ratkaisun löytyessä ollaan valmiit jakamaan se muille

Opettajastakin pelaajaoppija

Kirjoitin jo #koodiope-blogiin otsikolla "Koodiaapinen ja Scratch-klubi" analyysiä syksyn Koodiaapinen-MOOC:sta. Se osoitti, että myös opettajista voi tulla pelaajaoppijoita. Tässä vielä joitakin kurssin aikana saatuja oppimisen kokemuksia opettajilta:
  • Oppimisen ja oivaltamisen ilo on ollut viimeisen viikon kova sana. Oppilaiden ja toisen pro-open kanssa teimme OPS-päivässä pe 27.11. ohjelmoinnin alkeita Jr. Scratchillä (3. ja 4. lk), ja into, mikä lasten silmissä loisti ja ennakkoluulottomuus kokeilla mitä ihmeellisempiä juttuja loi uskoa siihen, että tästäkin vielä jotain tulee.
  • Soveltamaan omaa osaamista itse keksimässä tarinassa. Pieni oppimisen into koodausta kohtaan taisi tarttua kurssilta mukaan...
  • Suunnittelemaan jo omaa peliä näillä koodauseväillä. :)
  • KIITOS kurssista. Olen todella tyytyväinen, että suoritin sekä Scratch Jr että Scratch -linjat. Oli todella kätevää ensin tehdä Scratch Jr tehtävät ja sitten siirtyä Scratchin pariin. Aikaa kurssi vei paljon, mutta antoi ennakko-odotuksiini nähden tuhat kertaa enemmän.
  • Tekemään oppilaskäyttöön sopivan pelin. Opin myös, että olen itseasiassa tässä viikkojen aikana oppinut aika paljon. On mahtavaa, että on sellainen olo, että tämän kurssin jälkeen ei pelota ryhtyä opettamaan uuden opsin mukaisesti ohjelmointia. Kaikkea ei tarvitse osata ja varmasti joudutaan monet kerrat yhdessä oppilaiden kanssa pohtimaan, että mitähän tässä pitäisi nyt tehdä, mutta tuntuu, että pärjään! Kiitos huippuhyvästä kurssista!
  • Innoistuin ensimmäistä kertaa elämässäni pelisuunnittelusta. Ehkäpä tämä todella avaa uusia ovia myös käyttämäni pedagogiikan suhteen. 
  • Diplomityötä tehdessä tuli monia ahaa-elämyksiä. Opin käyttämään tapahtumia ja yhdistelemään laskuja ja monia muita asioita.
  • Koodatessa mahdollisuudet ovat rajattomat! Kokeilemalla oppii uutta, ja omista virheistä oppii erityisesti. :)
  • Koen kaikkiaan kurssin opettaneen minulle paljon. Kurssin alkaessa en ollut ikinä aiemmin käyttänyt mitään koodausohjelmaa ja nyt koen olevani kykenevä sekä itse koodaamaan ainakin Scratchilla että opettamaan koodausta. KIITOS!
  • Olen ylpeä siitä, että sain aikaiseksi näinkin "monimutkaisen" projektin toteutettu, jossa ainakin yritin käyttää kaikkia vaadittuja elementtejä. Sinänsä saavutus, koska aloitin tämän ohjelman suhteen täysin nollasta ja tietämättä/osaamatta mitään. Tästä on kiva lähteä kokeilemaan oppilaiden kanssa koodailua ja oppia heiltä paljon lisää. : )
  • Kaikken kaikkiaan pidin kurssia erittäin hyvänä ja antoisana. Koodausharjoitukset olivat hyödyllisiä ja haastoivat ajattelemaan. Opettajan oppaan vinkit olivat myös erittäin hyviä ja helpottavat varmasti koodauksen aloittamista monessa luokassa. Näillä opeilla uskon, että koodauksen aloittaminen oman luokan kanssa on hieman helpompaa!
  • Diplomitehtävässä sain lisää varmuutta muutujien, Boolenlausekkeiden, säikeiden ja tapahtumien käyttöön. Opin muokkaamaan hahmoja, liittämään ääniä ilmaisista äänitiedostoista ja kloonaamaan. Koodaaminen on aikaavievää, mutta mielenkiintoista. Siinä katoaa täysin ajantaju.
Lähettänyt klo 2 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , , , , ,

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Mielikuvituskoulu



Photo by: Brian bbsc30 CC BY-SA This work is licensed under a Creative Commons Attribution-ShareAlike 2.0 Generic License. 



Olen vaahdonnut Cristóbal Cobo:n ja John Moravec:in kirjaan perustuvasta näkymättömästä oppimisesta jo pitkään tässäkin blogissa. Into koulun ja oppimisen uudistamiseen ei ole kuitenkaan tyyntynyt, vaan aallot senkuin kasvavat. Mielikuvituskoulu on tarjonnut mahdollisuuden paitsi päästä keskustelemaan koulun tulevaisuudesta samanhenkisten ihmisten kanssa, myös mahdollisuuden tehdä haaveista totta. Mikko Jordman ainakin ehti jo meistä kertoa oman näkemyksensä mielikuvistuskoulusta. Minkälainen olisi minun näkemykseni haaveitteni koulusta? Miten teen näkymättömästä näkyvää? Näihin kysymyksiin yritän seuraavassa vastata.


Mielikuvituskouluni periaatteet



Nämä periaatteet ovat:


Oppijan oman oppimisensa omistaminen
Flow
Näkymätön oppiminen

Oppijan oman oppimisensa omistaminen


Unelmieni koulussa oppija oppii omista lähtökohdistaan ja mielenkiinnon kohteistaan lähtien. Ei ole ikävuosiin tai vuosikursseihin sidottua opetussuunnitelmaa, vaan oppiminen tapahtuisi yksilöllisesti omaan tahtiin. Oppijalle varmistetaan tarvittavat oppimateriaalit ja opettajat olisivat valmiina silloin, kun heitä tarvitaan. Perinteisen opettajan roolin sijasta opettaja olisi ennemminkin oppimisen asiantuntija ja opas, joka auttaisi ratkaisemaan oppimisen ongelmia. Perinteisen arvioinnin sijasta oppija saisi välitöntä palautetta oppimisensa edistymisestä oppimateriaaleihin sisäänrakennetuista tasoista ja pisteytyksistä pelimaailman tapaan. Oppiminen tapahtuisi siihen aikaan ja siinä tilassa, jonka oppija näkisi parhaaksi oppimisensa kannalta. Koulu olisi oppimiskeskus, joka olisi kaikille avoin tila oppimista varten.

Flow


Flow on Mihály Csíkszentmihályi:n kehittämä optimaalisen tilan psykologinen tarkastelu, joka auttaa meitä ymmärtämään luovia prosesseja ja ihmisen erityislaatuisuutta. Kun henkilö on Flow-tilassa, tehtävä itsessään on niin motivoiva, ettei ulkoisia motivaattoreita enää tarvita. Flow-tilassa ajan kulumista ei huomaa, ja jopa nälkä ja jano unohtuvat. Flow on luoville ihmisille tuttu tila, jolloin parhaimmat tuotokset ja ideat syntyvät kuin itsestään. Flow-tilalle ominainen luovuus ei kuitenkaan rajoitu vain taiteisiin, vaan voi yhtä hyvin esiintyä missä hyvänsä inhimillisessä toiminnossa, jossa tähän tilaan päästään. Flow-tila on optimaalinen myös oppimisen kannalta. Unelmieni koulussa oppijoiden oppimisympäristöä kehitetään tukemaan Flow-tilaan pääsemistä. Oppijalla on mahdollisuus keskittyä rauhassa, jos se on tarpeen, tai sitten toimia ryhmässä tai ryhmissä aina tilanteen mukaan.

Näkymätön oppiminen



Olen lisännyt Cristóbal Cobon esittämiin näkymättömän oppimisen voimaideoihin jakamisen ja kutsun niitä näkymättömän oppimisen seitsemäksi tähdeksi. Nämä seitsemän tähteä auttavat tavoittamaan näkymättömän oppimisen ideoita mielikuvituskoulun toteuttamisessa.

  1. Luovuus

    Mielikuvituskoulussa kaikessa toiminnassa ja oppimisympäristön suunnittelussa otetaan huomioon luovuuden tukeminen ja edistäminen. Tämä on yksi niitä osa-alueita, joissa myös muut kuin oppijat itse, ovat todella tärkeässä tehtävässä. Oppimisympäristön tulee olla elävä, kehittyvä ja inspiroiva. Oppijoilla tulee olla mahdollisuuksia päästä toteuttamaan itseään sekä yksin että ryhmissä. Inspiraatiolle, improvisoinnille ja intuitiolle annetaan tilaa, ja mahdollisuuksia konkretisoitua.


  2. Kokeileminen

    Mielikuvitus koulu on tila, jossa kuka vain uskaltaa tehdä jotain sellaista, mitä aikaisemmin ei ole tehnyt. Mielikuvituskoulussa voidaan olla epämukavuusalueella epäonnistumista pelkäämättä. Virheet nähdään oppimisen mahdollistajina ja niiden tekeminen kuuluu asiaan luovissa prosesseissa. Virheet saattavat olla myös uusia ideoita, niistä syntyy jotain uutta. 


  3. Yhteistyö

    Mielikuvituskoulussa yhteistyö ennalta tuntemattomien, eri ikäisten ja eri ammatteja edustavien ihmisten kanssa on osa jokapäiväistä luonnollista toimintaa. "Opettajien" yksi tärkeistä tehtävistä on tämän mahdollistaminen. Eri alojen asiantuntijat ja visionäärit ovat osa "koulun" normaalia toimintaa. Koulun ja työn välinen raja on hävinnyt. Työntekijät voivat tulla oppimiskeskukseen opiskelemaan ja oppijat osallistuvat työmaailmaan luonnollisena osana oppimisprosessiaan.


  4. Infonomia

    Oikeanlaisen, luotettavan ja adekvaatin informaation löytäminen tietotulvasta on tärkeä osa tulevaisuuden taitoja, ja osa jokapäiväistä oppimista mielikuvituskoulussa. Tässä taidossa auttavat oppijat toisiaan, ja tarvittaessa oppimisen asiantuntijat auttavat ongelmanratkaisussa. 


  5. Omistautuminen

    Oppijoiden omat lähtökohdat ja mielenkiinnonkohteet ohjaavat kohti oppimisen polkuja, jotka mahdollistavat oppijan oman parhaan itsen löytämistä. Oppijoilla on mahdollisuus vaihtaa polkuaan täysin vapaasti, mutta myös mahdollisuus omistautua täydellisesti valitsemalleen oppimispolulle. Omien vahvuusalueiden lisäksi tuetaan niitä alueita, jotka vaativat enemmän harjoittelua, mutta jotka ovat tärkeitä oppimispolun toteutumiselle. 


  6. Poisoppiminen

    Mielikuvituskoulu on ajan hermolla. Se seuraa ympäröivää yhteiskuntaa, uusimpia ideoita ja oppimisen keinoja. Joka päivä opitaan jotain uutta, ja monesti se vaatii poisoppimista aikaisemmista menetelmistä ja toimintamalleista. Joka tapauksessa omaa toimintaa opitaan kyseenalaistamaan ja kehittämään koko ajan positiivisessa ilmapiirissä. Koska erehtymistä ja virheiden tekemistä ei pelätä, vaan ne ovat luonnollinen osa luomisprosessia, ei poisoppiminen tai omalla epämukavuusalueellaa liikkuminen ole vaikeaa.



  7. Jakaminen

    Koska oppiminen perustuu mielikuvituskoulussa suurelta osalta yhteistyöhön, on jakaminen luonnollinen osa oppimista ja kehittymistä. Oppilaat eivät myöskään kilpaile keskenään. Ainoa kilpailun kohde on oma itse, jota pyritään jatkuvasti kehittämään kohti parhainta itseä. Kaikki ovat saman arvoisia myös "koulun" toiminnasta päätettäessä. Mielikuvituskoulussa kaikki ovat veljiä ja siskoja. 

Oppijasta Knowmad:ksi




Knowmad on termi, jolla John Moravec kutsuu tulevaisuuden työntekijöitä. Siinä yhtyy kaksi sanaa know ja nomad, eli tietäminen ja nomadi. Tulevaisuuden tietotyöläinen on nomadi, joka on valmis tekemään töitä kenen kanssa vaan, missä hyvänsä. Knowmad:lle on annettu ominaisuuksia, jotka seuraavaksi yritän sisällyttää mielikuvituskoulun ideaani.

Knowmad ei ole rajoittunut johonkin johonkin tiettyyn ikään


Mielikuvituskoulu on kaikille avoin oppimiskeskus, jossa kaiken ikäiset voivat opiskella yksin tai keskenään.

Knowmad on luova, innovatiivinen, yhteistyökykyinen ja motivoitunut


Mielikuvituskoulussa oppija on oman oppimisensa omistaja, lisämotivaatiota tuskin tarvitaan, sillä oppiminen on yksi elämän suurimmista nautinnoista. Mielikuvituskoulu pyrkii kaikin keinoin tukemaan luovuutta ja innovatiivisuutta. Mielikuvituskoulussa yhteistyö on luonnollinen tapa oppia ja toimia. 

Hän käyttää ja tuottaa tietoa eri yhteyksissä. Hän ei ole vain tiedon kuluttaja vaan myös tuottaja (myös kollektiivisesti).


Infonomian kautta oppija mielikuvituskoulussa on tottunut käyttämään ja tuottamaan tietoa. Hän osaa arvioida erilaisia tietolähteitä ja osaa tuottaa laadukasta uutta tietoa koko maailman käyttöön.

Knowmad on kekseliäs, intuitiivinen ja kykenevä tuottamaan ideoita


Mielikuvituskoulu on tulevien keksijöiden, taiteilijoiden, tiedemiesten ja luovien ihmisten hautomo.

Hän pystyy luomaan sosiaalisesti rakennettua ymmärrystä


Mielikuvituskoulussa opitaan yhteistyössä koko yhteiskunnan kanssa. Työn ja oppimisen välinen raja on hälventynyt, ja oppiminen liittyy laajempaan kontekstiin. 

Knowmad ei vain etsi pääsyä tiedon lähteille, vaan myös yrittää käyttää sitä avoimesti ja vapaasti 


Mielikuvituskoulussa jakaminen on luonnollinen tapa tuottaa uutta tietoa. Koko maailma pääsee hyötymään oppimisen tuloksista ja uudesta tiedosta.

Knowmad on verkostojen luoja, joka on aina yhdistämässä ihmisiä, ideoita, järjestöjä, jne...


Mielikuvituskoulu on aktiivisesti yhteyksissä ympäröivään yhteiskuntaan ja käyttää mm. sosiaalista mediaa luovasti oppimisensa tukena ja apuna luomassa oppimisympäristöjä ja - verkostoja koko maailmassa.

Hän tuntee ja hänellä on kyky käyttää työkaluja erilaisten ongelmien ratkaisemiseen


Mielikuvituskoulussa ollaan ajan tasalla, ja seurataan ympäröivässä maailmassa tapahtuvia ideoita ja välineitä oppimisen ja työn kehittymisessä. 

Knowmad on digitaalisesti lukutaitoinen - Hän ymmärtää miten ja miksi digitaaliset teknologiat toimivat


Mielikuvituskoulussa oppijat käyttävät tietotekniikkaa aktiivisesti oman oppimisensa ja yhteistyön välineenä. Oppijoille esim. koodaaminen on luonnollinen apukeino omien tavoitteiden saavuttamiseksi. 

Knowmad on kykenevä ratkaisemaan tuntemattomia ongelmia eri konteksteissa


Mielikuvituskoulu on ongelmanratkaisutaitojen kehittymisen keidas. Ongelmia ratkaistaan yksin ja yhdessä.

Knowmad osaa jakaa tietoa ja tietämystä (ilman maantieteellisiä rajoja).


Jakaminen on osa mielikuvituskoulun luonnollista jokapäiväistä toimintaa.


Seuraavat Knowmad:in ominaisuudet jo vähän toistavat itseään, joten niihin on jo vastattu:


Hän on mukautuvainen eri yhteyksiin ja ympäristöihin.
Hän on tietoinen vapaan tiedonsaannin arvosta.
Hän on tarkka tiedon yhteyksien ja sovellettavuuden suhteen.
Knowmad on kykenevä poisoppimaan nopeasti sekä yhdistämään uusia ideoita.
Knowmad on kykenevä luomaan horisontaaleja osaamisverkostoja.
Hänelle on tyypillistä jatkuva ja koko elämän kestävä oppiminen (sekä formaali että informaali).
Knowmad tekee jatkuvasti kokeita TVT:llä (yhteistoiminnallisesti).
Knowmad ei pelkää epäonnistumista.

Koulu 3.0



Mielikuvituskoulu on koulu 3.0, sillä:


Mielikuvituskoulussa teknologia on jo kaikkialla, osa sen luonnollista toimintaympäristöä. Oppimista varten ei enää tarvita koulurakennuksia, vaan opiskella voi missä vain. Koulut ovat oppimisen keskuksia, jossa oppimisen asiantuntijat auttavat ihmisiä löytämään heitä parhaiten palvelevat oppimisen ympäristöt, menetelmät ja välineet. Mielikuvituskoulussa oppiminen on elinikäistä ja kaikki voivat siellä olla sekä oppilaita että opettajia.


Lähettänyt klo 3 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , , , , ,

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Scratch, flow ja näkymätön oppiminen

Johdanto


Pääsin tänä aamuna suihkussa aamu-joogan jälkeen inspiraation tilaan tehtyäni edellisenä iltana materiaaleja Kuumapop:in Scratch-pajaa varten. Olin jo aikaisemmin visioinut pajan ja "Näkymättömän oppimisen seitsemän tähden" välistä vuorovaikutusta. Nyt tähän yhdistyy kolme periaatetta, joiden kautta olen ehkä mukana luomassa tulevaisuuden oppimista. Aikamatka oppimisen tulevaisuuteen käynnistyi uudelleen.

Nämä periaatteet ovat:

  1. Oppijan oman oppimisensa omistaminen
  2. Flow
  3. Näkymätön oppiminen  

Näkymättömän oppimisen seitsemän tähteä ovat:

  1. Luovuus
  2. Kokeileminen
  3. Yhteistyö
  4. Infonomia
  5. Omistautuminen
  6. Poisoppiminen
  7. Jakaminen

Tulevaisuuden oppimisen periaatteita

Tässä aamuinspiraatiossa syntyneet kolme periaatetta oman näkemykseni mukaiseen tulevaisuuden oppimiseen, jotka saattavat vielä muuttua monta kertaa matkan varrella. 

Oppijan oman oppimisensa omistaminen

Tällä tarkoitan sitä, että oppija oppii omista lähtökohdistaan ja mielenkiinnon kohteistaan lähtien. Ei siis ylhäältä määrättyjen suunnitelmien ja sopimusten mukaisesti.

Flow

Flow on ollut monessa kehitelemässäni ideassa mukana yhtenä taustateorioista jo gradustani (2005) lähtien. Tämä Mihály Csíkszentmihályi:n optimaalisen tilan psykologinen tarkastelu auttaa meitä ymmärtämään luovia prosesseja ja ihmisen erityislaatuisuutta. Flow-tila on se tila, jossa tehtävä itsessään on niin motivoiva, ettei ulkoisia motivaattoreita enää tarvita. Ajan kulumista ei enää huomaa, ja jopa nälkä ja jano unohtuvat. Tämä on luoville ihmisille tuttu tila, jolloin ne parhaimmat tuotokset syntyvät kuin itsestään. Luovuus ei kuitenkaan rajoitu taiteisiin, vaan voi yhtä hyvin esiintyä missä hyvänsä inhimillisessä toiminnossa, jossa tähän tilaan päästään. Mielestäni tämä tila on optimaalinen myös oppimisen kannalta. Siksi haluan myös sen nostaa esille tässä yhteydessä.

Näkymätön oppiminen

Olen kirjoittanut näkymättömästä oppimisesta aika monta blogikirjoitusta ja myös rakentanut Wikiopistoon materiaaleja asiaan liittyen. Näkymättömän oppimisen ideoiden takaa löytyvät Cristóbal Cobo ja John Moravec, jotka myös kirjoittivat tärkeimäpänä lähteenäni toimineen kirjan Aprendizaje Invisible, joka on ilmaiseksi ladattavissa edellisestä linkistä löydettävältä sivulta. Näkymättömällä oppimisella tarkoitetaan sitä oppimista, jota ei formaaleissa ympäristöissä käytetä tietoisesti oppimisen keinona. Silti siinä tapahtuu luultavasti suurin osa oppimisesta. Lainaan omaa aikaisempaa blogikirjoitustani asiaan liittyen:
Näkymättömän oppimisen taustalta löytyy hiljainen tieto (tacit knowledge), Michael Polanyin kehittämä käsite, joka oli oman pro gradu -tutkielmani ANAMNESIS - Kohti ”uutta” oppimisen teoriaa - Rekonstruktiivisen oppimisen malli yksi avainsanoista ja tärkeimmistä taustateorioista. Kaikkea sitä, mitä opitaan, ei välttämättä havaita formaalissa oppimisessa oppimiseksi. Se jää näkymättömäksi, piilotetuksi opetussuunnitelmaksi.
Miten saadaan näkymätön oppiminen mukaan tulevaisuuden oppimiseen tiedostaen sen merkitys ja voima?

Näkymättömän oppimisen seitsemän tähteä 

Tämä idea syntyi yhdistämällä Cristóbal Cóbon Prezi-esityksessä Näkymättömän oppimisen kuuteen voimaideaan yksi eli jakaminen samalla kuvastamaan Otavan seitsemää tähteä. Rakensin näistä interaktiivisen Prezi-esityksen Sometu:n 5-vuotisjuhliin 16.11.2012, jolla pyrin saamaan nämä ideat konkretisoitumaan. Tässä esitys:

Konkretisoiminen osoittautui näillä ohjeilla yllättävän hankalaksi. Olisi vaadittu paljon enemmän aikaa, sillä luova prosessi tarvitsee tilaa ja vapautta. Ensi keskiviikkona 9.10.2013 Kuumapop:ssa yritämme uudestaan uusin keinoin ja kypsynein ideoin. Ihana seikkailu jälleen edessä!

Luovuus

Sir Ken Robinson on tehnyt mahtavaa työtä korostaessaan luovuuden merkitystä ja puuttuessaan nykyisen koulujärjestelmän puutteisiin luovuuden tukemisessa. Luovuus on myös ensimmäisenä näkymättömän oppimisen tähdistä. Tämä tulee ottaa huomioon kaikessa toiminnassa tulevaisuuden oppimista visioitaessa. 

Tämä tulee täyttymään Kuumapop:ssa. Siitä olen varma.

Wikiopistosta löytyy edelleen tehtävä tähän liittyen.

Kokeileminen

Uskallus tehdä jotain sellaista, mitä aikaisemmin ei ole tehnyt. Olla epämukavuusalueella epäonnistumista pelkäämättä. Virheet ovatkin parhaita opettajia.

Myös tämä kohta täytetään Kuumapop:ssa ehdottomasti.

Wikiopistosta löytyy tehtävä myös tähän liittyen.

Yhteistyö

Yhteistyön merkitystä ei voi liikaa korostaa. Yhteistyö ennalta tuntemattomien ja ehkä myös eri ammatteja edustavien ihmisten kanssa on tulevaisuuden taidoista tärkeimpiä. 

Kuumapop:ssa tähän tullaan ainakin kannustamaan ehkä jopa pakottamaan (leikillisesti).

Wikiopistosta löytyy tehtävä myös tähän.

Infonomia

Tällä sanahirviöllä tarkoitan oikeanlaisen, luotettavan ja adekvaatin informaation löytämistä tietotulvasta.

Kuumapop:ssa tämä saattaa tulla kyseeseen, mutta ei varmasti. Uuden ympäristön oppimiseen vievä aika rajoittaa tämän tavoitteen saavuttamista.

Wikiopistosta löytyy tietysti myös tähän harjoitus.

Omistautuminen

Taitojen oppiminen vaatii omistautumista. Tulevaisuudessa taitojen merkitys tuskin tulee vähentymään. Voi olla jopa päinvastoin. Taitojen oppiminen vaatii aikaa ja motivaatiota. Parhaimmillaan tähän tavoitteeseen päästään flow-tilassa. 

Pidin Scratch-kurssin Espoolaisille opettajille TVT-koulutuksena viime keskiviikkona 2.10.2013, jossa jo osittain sovelsin tässäkin esitettyjä periaatteita. Välillä opettajat olivat hiiren hiljaa keskittyneinä ja välillä taas nauroivat täyteen ääneen. Tuo lupasi hyvää ja ehkä pannaan vielä paremmaksi Kuumapop:ssa. 

Tähänkin löytyy tietysti harjoitus Wikiopistosta.

Poisoppiminen

Jo tällä hetkellä tämä taito on tärkeä. Koko ajan tulee uudenlaisia sovelluksia ja vanhat päivittyvät uudenlaisiksi. Täytyy pystyä koko ajan poisoppimaan toimintatapoja ja -ympäristöjä kiihtyvään vauhtiin. Tämä on tärkeä tulevaisuuden oppimisen taito.

Kuumapop:ssa luultavasti osallistuvat joutuvat heti epämukavuusalueelle, sillä asiat tulevat tapahtumaan ehkä hyvinkin oudolla tavalla. Joka odottaa perinteistä opettamista, tulee pettymään.

Ja tietysti tähänkin löytyy harjoitus Wikiopistosta.

Jakaminen

Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä, tulee jakaminen. Sharing is caring! Kun tämä toteutuu koko maailmassa, pääsemme aivan toisenlaiseen yhteiskuntaan. Suuria muutoksia on tulossa joka tapauksessa, mutta jos ryhdymme muuttumaan jo nyt, tapahtuvat muutokset pehmeämmin ja sulavammin. Kouluista on hyvä aloittaa, sillä sieltä tämä rakkauden viesti leviää kaikkialle. 

Kuumapop:ssa jakaminen tulee olemaan osa kaikkea tekemistä. 

Tähänkin tietty löytyy harjoitus Wikiopistossa.

Scratch

CC-BY-SA https://en.wikipedia.org/wiki/File:Scratch_cat_large.png
Scratch joutuu Kuumapop:ssa koville, mutta luotan siihen lujasti. Pitäessäni kurssia Espoolaisille opettajille huomasin ilokseni, että pystyimme käyttämään sitä ongelmitta lataamatta sovellusta koneelle. Käytimme selaimen versiota hyväksemme osoitteessa http://scratch.mit.edu/ . Tehtävät pystyi lataamaan sinne ja tallentamaan ne koneelle edes kirjautumatta palveluun. Tietysti tämän ilmaisen sovelluksen lataaminen koneille voi olla ihan järkevä juttu. 

Scratch ja oppijan oman oppimisensa omistaminen

Miten Scratch vastaa tähän aamuinspiraationi tavoitteeseen? Pyrkimyksenä on, että oppija rakentaisi oman oppimisympäristönsä Scratch työvälineenä juuri siihen oppimissisältöön, joka hänelle on relevanttia. Jos tämä onnistuu, ollaan tiellä oikeaan suuntaan tämän tavoitteen kannalta.

Scratch ja Flow

Flow-tilaan ei voi pakottaa, mutta sille voi luoda edellytyksiä. Tärkeätä on myös pyrkiä kaatamaan niitä esteitä, jotka ehkäisevät flow-tilaan pääsemistä. Näitä ovat varmaankin erilaiset rajoitukset juuri silloin, kun pääsee vauhtiin. Scratch on ainakin itselleni antanut monia flow-tilanteita, joissa on joutunut pakottamaan itsensä lopettamaan, että saisi nukutuksi tarpeeksi. 

Scratch ja näkymätön oppiminen

Tavoitteena ei ole oppia käyttämään Scratch:iä, vaan etsiä uusia tapoja oppia. Scratch opitaan siinä sivussa näkymättömän hiljaisen tiedon kautta. Tai sitten juuri toisin päin... Opettaja tekee itsensä tarpeettomaksi ja oppijasta tuleekin opettaja. Kaikki on kuitenkin avointa ja mitä vaan voi tapahtua... Jännittävää!




Lähettänyt klo 2 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , ,

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Aikamatka oppimisen ja koulun tulevaisuuteen

Yksityiskohta muokattuna Janne Nissisen @nandulaatti tekemästä seminaarilakanasta

 Minulla on ollut etuoikeus osallistua jo muutaman kuukauden Otavan opiston järjestämään pajaan AIKAMATKA OPPIMISEN JA KOULUN TULEVAISUUTEEN vetäjänä yhdessä +Pekka Ihanainen kanssa. Oppimisen ja koulun tulevaisuuden pohtiminen on todella ajankohtaista. Oppiminen on ehkä suurimmassa murroksessaan koko ihmiskunnan historiassa. Pystyykö koulu vastaamaan siihen kohdistuviin haasteisiin, ja mitä asian suhteen voitaisiin tehdä. Näitä kysymyksiä lähestyttiin myös Espoon oppimisympäristöjen vastuualueen ja tieto- ja viestintätekniikan kouluttajien koulutussuunnittelun seminaarissa M/S Silja Symphony:lla 11.3.2013 - 13.3.2013, jossa asiaa pyrittiin lähestymään uuden OPS:in (2016) näkökulmasta. Fiilis oli mahtava, kuten tästä Jannen viserryksestä voi päätellä:


 Osallistuin myös IT-kouluttajien kevätseminaariin (tästä linkistä löytyy linkkejä oivallisiin blogikirjoituksiin ja kuviin seminaarista) "Sosiaalisen median pedagogiikka ja oppimisen uudet haasteet" 22.3.2013 - 23.3.2013 Hotelli Virussa, jossa pidin yhdessä +Tarmo Toikkanen kanssa esityksen Raspberry Pi:sta, joka liittyy myös omalla tavallaan tähän samaan oppimisen ja koulun tulevaisuuden pohdintaan. Esityksemme kuvasti hienosti aikaamme, sillä minä olin paikan päällä ja Tarmo veti oman osuutensa etänä Suomesta. Alla oman osuuteni esityksen diat. Yritän seuraavaksi saattaa näitä eri asioita yhteen.



Seitsemän lähestymistapaa oppimisen tulevaisuuteen

Otavan opiston aikamatkalla oppimisen ja koulun tulevaisuuteen lähestymme sitä seitsemästä vähän eri näkökulmasta, jotka valikoituivat ryhmän osanottajien näkemyksistä ja lähtökohdista. Jokaisella näkökulmalla on oma sivunsa LeMill:ssä, jonne on tarkoitus pikku hiljaa rakentaa lisää materiaalia. Kaikki ovat tervetulleita osallistumaan tähän tulevaisuuden rakentamisen työhön. 

1. Luottamus, keskustelu ja kollaasi (Otsikot toimivat linkkeinä vastaaville LeMill-sivuille)


 Taustalta löytyy Pekka Ihanaisen ajatukset siitä, mihin voisi kiteyttää tulevaisuuden oppimisen. Luovutaan oppimisen kotrolloimisesta, ja hän kysyykin, minkälainen voisi olla luottamuskoulu? 

Oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa, ja siksi keskustelun merkitys on niin tärkeä tulevaisuudenkin koulussa. 

Kollaasissa toisiinsa näennäisesti riippumattomat osat muodostavatkin käyttäjilleen juuri sillä hetkellä mielekkään kokonaisuuden. Kollaasikoulu voisi todellakin olla tulevaisuuden koulu. Työelämässä tätä jo tapahtuu monessa paikassa. Tarvitaan tilaa luovuudelle ja "hulluille" kokeiluille.

2. Vertaisten kanssa kasvaminen


 Tämän idean takana on +Irmeli Aro. LeMill sivulla asiaa avataan näin: 
Eri roolit ja tyylit oppijana ja vertaistukijana, kyky ja halu paikata rooleja ja toimia toiselle proteesina, taito osata tarttua proteesiin, tarinoita tapakulttuurin muuttamisesta, parantava oppiminen 
Oppiminen nähdään parantavana asiana, jossa voidaan pyytää apua ja auttaa toisia. Tällaisessa koulussa ei kukaan jää osattomaksi.

3. Yksilö, ryhmä ja verkosto


 Tällä sivulla ei ole vielä paljoa tekstiä, mutta sinne rakentuu sisältöä ainakin konnektivismin näkökulmasta.

4. Oppilaslähtöisen opiskelun mahdollistaminen


 Tämän sivun taustalta löytyy Marko Koskinen, joka on myös Feeniks-koulun, Suomen ensimmäisen oppivelvollisille suunnatun nettipohjaisen peruskoulun vaikuttajia. Sivulla lähdetään avaamaan oppimisen tulevaisuuden esteitä koulun rakenteisiin liittyvien kysymysten kautta:

Miksi oppilaat jaotellaan opiskelemaan ikäryhmittäin, jolloin syntyy pakotettuja sosiaalisia ympäristöjä?

Miksi oppilaat eivät pääse vaikuttamaan siihen, kuka heitä opettaa?

Miksi oppilaita arvioidaan numeroilla, jolloin oppimiselle itselleen ei anneta arvoa, vaan siitä tulee suoritettava hyödyke?

Miksi oppilaat pannaan ainakin kymmeneksi vuodeksi täysin autoritääriseen järjestelmään?

Miksi oppiminen perustuu opetussuunnitelmiin, kun ei voida tietää, mikä tieto tai taito on toista tärkeämpi tulevaisuudessa?

Ratkaisuksi etsitään demokraattista, oppilaslähtöistä koulua, joka ehkä voisi ratkaista nämä ongelmat.

5. Leikki ja pelillistäminen


 Tämän sivun ideoijana on +jesse soininen. Leikillä ja pelillä tulee olemaan vielä hyvin tärkeä osuus tulevaisuuden oppimisessa. Tarmo Toikkasen mukaan "Koulu on jo peli". Koska koulu on jo peli, tulisi Tarmon mukaan 
pelitutkimuksen(kin) tuloksiin parantaa koululuokan toimintatapoja, jotta oppijoiden motivaatio, emotionaalinen tila, hyvinvointi ja lopulta myös oppimistulokset paranevat.

6. Näkymätön oppiminen


 Tämän idean takana ovat +John Moravec ja +Cristóbal Cobo. Näkymättömästä oppimisesta löytyy paljon tietoa Wikiopistosta ja myös tähän blogiin olen kirjoittanut monta blogikirjoitusta asiaan liittyen. Tiivistettynä voisi näkymättömästä oppimisesta sanoa: Se ei ole valmis vastaus kysymyksiin, vaan jatkuvasti kehityksen ja muutoksen alla oleva pyrkimys vastata tulevaisuuden haasteisiin. Siksi sitä kutsutaankin protoparadigmaksi, joka on jatkuvassa beta-tilassa. Tärkeintä on etsiä vastauksia siihen kysymykseen, kuinka koulu voi vastata 3.0 yhteiskunnan haasteeseen. Tällä hetkellä koulu elää vielä 1.0 vaihetta, joten kiire on...

7. Itsen muotoilu


 Tämän idean takana on +Brent Cameron. Itsen muotoilussa lähdetään oppijasta itsestään, hänen oman sisäisen muotoilunsa löytämisestä. Siksi oppijoiden itsetuntemuksen ja lahjojen löytämistä tuetaan niin, että oppijat itse ovat oman oppimisensa auktoritettejä. Oppiminen tapahtuu oppijan omaan tahtiin eikä ikävuosittain jaetuissa luokkahuoneissa. Tällaisessa oppimisessa ollaan jo aika lähellä +Mihaly Csikszentmihalyin autotelisen oppimisen ihanteita.


TVT-kouluttajien laivaseminaari 11.3. - 13.3.2013


TVT-kouluttajien laivaseminaarissa suunniteltiin tulevaisuutta tulevan OPS:in (LUONNOS PERUSOPETUKSEN OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEIKSI 2014 (sisällysluettelo ja luvut 1-5)
14.11.2012) viitekehyksessä. Sen saa ladattua täältä (PDF). 

 Esittelen seuraavaksi joitakin esimerkkejä seminaarilla tehdyistä töistä vähän omasta näkökulmastani...

 Seminaarin aluksi pohdittiin edelläkävijyyttä. Tässä yhden ryhmän, jossa olin itsekin mukana ajatuksia asiaan liittyen:

KOULU -> OPPIMINEN


Koulu ajattelusta tulisi siirtyä ajattelemaan oppimista. Ryhmässä mietimme, millä asioilla muutos voitaisiin ehkä saada aikaiseksi.

Toimintakulttuurin muutos

Jotta muutos olisi mahdollinen, tarvitaan toimintakulttuurin muutosta kohti oppilaskeskeisempää ja jakamiseen perutuvaa toimintaa.

Muutosagentit

Tarvitaan muutosagentteja, jotka vaikuttavat koulujen tasolla ja vievät uusia ajatuksia ja toimintatapoja eteen päin. Voisivatko TVT-kouluttajat olla näitä muutosagentteja? 

Personoitu oppiminen

Oppimisesta tulisi siirtyä kohti personoitua oppimista, jossa jokaiselle oppijalle räätälöidään juuri hänelle sopivaa oppimista. Oppimisen rajat häviävät. Oppimista voi ja tapahtuu missä vain. 

Työn ja oppimisen välisen rajan häivyttäminen

Oppiminen liittyy jo koulussa työhön ja ympäröivään yhteiskuntaan. Toisaalta myös työpaikoilla oppiminen jatkuu.

Verkostoituminen

Sekä oppilaiden että opettajien verkoistutumisen merkitys tulee kasvamaan. Sille pitää luoda edellytyksiä toimia. Toisaalta koulun pitää myös verkostoitua enemmän yhteiskunnan ja työelämän kanssa.

Oppiainepainotteisuudesta luopuminen

Oppiainepainotteisuudesta siirrytään OPS:in periaatteiden toteuttamiseen. Oppiaineiden rajat hämärtyvät ja häviävät olemasta. Siirrytään kohti projekti- ja ilmiöpohjaista oppimista.

Virheiden salliminen

Virheistä ei sakoteta, vaan niitä pidetään oppimisen edellytyksinä, jotka otetaan avokäsin vastaan.

Avoin demokratia

Jo koulussa opitaan aktiiviseen toimimiseen yhteiskunnassa. 

Luovaa välineistön käyttöä

- "Vehkeet tarpeeseen ja omat vehkeet" BYOD OK 


Tässä toisen ryhmän näkemys samasta asiasta:

MR EDELLÄKÄVIJÄ




MR EDELLÄKÄVIJÄ ON

Muuntautuva

Kehittyvä

Oppii uutta

Soveltamiskyky

Kiinnostunut, innostava

Monimedialukutaito

Ei rajoitu lokeroihin

Tutkiva ote

Uskaltaa kokeilla uutta ja epäonnistua

Visio tulevasta

Seuraa aikaansa

Verkostoitunut

jne.


YHDEN RYHMÄN TOTEUTUSEHDOTUS



HUOMIOITA UUDESTA OPS:STA 

LUONNOS PERUSOPETUKSEN OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEIKSI 2014 (sisällysluettelo ja luvut 1-5)14.11.2012
Opetussuunnitelman perusteiden uudistamisella halutaan vastata voimakkaasti muuttuvan toimintaympäristön haasteisiin. Uudistustyössä otetaan huomioon globalisoituminen, ympäristöön ja ilmastoon liittyvät kysymykset teknologinen, erityisesti tieto- ja viestintätekniikan ja verkkoympäristöjen kehitys, tiedon määrän lisääntyminen, tiedon ja työn luonteen muutos sekä yhteiskunnan kulttuurisen, kielellisen ja katsomuksellisen monimuotoisuuden kasvu. (OPS 2014, 1.)
Opetussuunnitelman perustamisen uudistamisella halutaan siis vastata muuttuvan yhteiskunnan haasteeseen ja TVT:llä tuntuu tässä olevan tärkeä osuus. 
Oppilaat kasvavat maailmaan, jossa nykyistä suuremmasssa määrin työskennellään tiedon kanssa ja työ perustuu sekä yhdessä tekemiseen ja verkostoissa toimimiseen että teknologian hallintaan. Tällöin tarvitaan itseohjautuvuutta ja yhteisvastuuta sekä entistä enemmän vuorovaikutuksen ja oppimisen taitoja, ajattelua, ongelmanratkaisua, soveltamista ja luovuutta. (OPS 2014, 1.)
Miten koulu vastaa tähän haasteeseen: lisää ongelmanratkaisua, soveltamista ja luovuutta?
Uudistuksen ytimessä on toimintakulttuurin ja pedagogiikan kehittäminen (OPS 2014, 1).
Hienoa, että myös OPS:ssa nostetaan esille toimintakulttuurin kehittäminen. Tosin se tuskin riittää... tarvitaan toimintakulttuurin muuttamista!

Jokainen lapsi on ainutlaatuinen. Jokaisella lapsella on oikeus kasvaa täyteen mittaansa ihmisenä ja yhteiskunnan jäsenenä. (OPS 2014, 5.)
Miten turvataan yksilöllinen oppimispolku? Tässä nousee esille Oppilaslähtöisen opiskelun mahdollistaminen -kohdassa esitetyt kysymykset.

Perusopetus edistää avointa demokratiaa ja aktiivista toimijuutta kansalaisyhteiskunnassa (OPS 2014, 6).
Tämäkin edellyttää TVT-taitoja. Nyky-yhteiskunnassa aktiivinen toimijuus on tuskin muuten mahdollista. 
Tieto on moniulotteista ja suurelta osin jatkuvasti muuttuvaa. Se syntyy entistä enemmän verkostoissa ja sosaalisessa vuorovaikutuksessa. (OPS 2014, 11.)
Miten tämä on mahdollista ilman verkostoitumista? Meille Sometulaisille tämä on itsestään selvyys! 
Osaamisen kehittämisessä tarvitaan oppiaineiden välistä yhteistyötä ja tiedonalarajojen ylittämistä. Oppilaiden mahdollisuus työskennellä yhdessä ja yksin itselleen merkityksellisten kysymysten ratkaisemiseksi on välttämätöntä. Koulu on yhteisö, jossa oppiminen perustuu eri-ikäisten ihmisten vuorovaikutukseen. (OPS 2014, 11.)
OPS:sta siis löytyy monia niistä asioista, joita tässäkin kirjoituksessa on mainittu oppimisen ja koulun tulevaisuutta pohdittaessa. Oppiaineiden välisten rajojen rikkominen, oppilaille itselleen merkityksellisten asioiden opiskeleminen, yhteisöllisyys ja ikärajoista riippumaton opiskelu. Vähän tulkitsemalla kaikki nuo löytyy tuosta edellisestä lainauksesta.

Luovuuden vahvistaminen edellyttää, että oppilas voi käyttää oppimisessaan kuvittelukykyään ja oppii näkemään ennakkoluulottomasti arjen tilanteissa vaihtoehtoja. Leikit, pelit ja toiminnalliset työtavat edistävät luovaa ajattelua ja oppimisen iloa. Vähitellen oppilaan valmiudet systeemiseen ajatteluun kehittyvät eli hän oppii näkemään asioiden väliset vuorovaikutussuhteet ja keskinäiset yhteydet. Tämä edellyttää oppiainerajat ylittävää työskentelyä. (OPS 2014, 12.)
Systeeminen ajattelu tuodaan esille myös Näkymättömässä oppimisessa. Samoin tuodaan tässä esille leikit, pelit (Leikki ja pelillistäminen) ja toiminnalliset työtavat sekä oppiainerajat ylittävä työskentely.
Koulussa tunnistetaan oppimisen moninaisuus ja käytetään suunnitelmallisesti toiminnallisuutta, taiteen eri ilmaisukeinoja, erilaisia oppimisympäristöjä ja yhteistyötä lähiyhteisöjen kanssa. Työskentelyssä hyödynnetään tieto- ja viestinteknologian sekä verkkoympäristöjen mahdollisuuksia opiskelun, ajattelun, luovuuden , yhteistyön ja vuorovaikutuksen rikastamiseen. 
Oppilaiden vapaa-ajalla tapahtuva oppiminen otetaan huomioon ja liitetään se viisaasti koulutyöhön. (OPS 2014, 18.)
Viisaasti todella kannattaa toimia ja ottaa huomioon myös sekä non-formaalit että informaalit oppimisen muodot.

Oppimisen edistämiseksi ja tukemiseksi otetaan käyttöön uusimpia teknologioita ja sovelletaan niitä tarkoituksenmukaisella tavalla jokapäiväiseen opetukseen ja oppimiseen. Myös oppilaiden omia välineitä voidaan käyttää oppimisen tukena. (OPS 2014, 23.)
BYOD! 
Yhteisöllisen työskentelyn taitojen vahvistamiseksi käytetään sosiaalista mediaa ja muita yhteisöllisiä toimintatapoja kehittäviä verkkopalveluja (OPS 2014, 25.)
Ja mainitaan siellä lopuksi toiseksi viimeisellä sivulla jopa sosiaalinen mediakin... Hienoa! 

Lopuksi

Tulevaisuuden oppiminen ja koulu ovat tällä hetkellä monien mielessä ja huulilla. Me luomme tulevaisuutta joka päivä niillä ratkaisuilla, joita teemme. Tärkeitä ovat myös ne ajatukset ja sanat, joita asiaan liittyen syntyy. Tehdään viisaita ratkaisuja ja luodaan parempi maailma! 

Tieto- ja viestintätekniikkaa tullaan tarvitsemaan osana tätä suurta muutosta. Yksi taloudellinen vaihtoehto voisi olla Raspberry Pi, joka toimii mielestäni erinomaisesti pedagogisena välineenä. Sen avulla olisi mahdollista turvata kaikissa Suomen kouluissa jokaiselle oppilaalle oma tietokone. Sen saa melkein koulukirjan hinnalla (Enemmän ominaisuuksia olevalla B-mallilla näytti tänään olevan hintaa 35 U$).

Keskustelu aikamatkalla oppimisen ja koulun tulevaisuuteen jatkuu kiihkeänä. Perjantaina 5.4. klo 16.00-20.00 on aiheena: "Keskustelua ja kokemustenvaihtoa yhteisistä aiheista". Osoite on: Otavan opiston tilat Annankatu 9, Helsinki tai sitten verkossa: http://otavanopisto.adobeconnect.com/apaja_aikamatka. 

Kurssille pääsee ilmoittautumaan täällä: 
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)