Edellisissä blogikirjoituksissani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible, Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible, 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita, Näkymätön oppiminen 3.0 yhteiskunnassa, Humanistiset taidot näkymättömän oppimisen päämääränä, Onko tulevaisuudessa kouluja? ja Tietotyöläisten vallankumous puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tällä kertaa tarkastelen jättiläisiä, joita löytyy myös näkymättömän oppimisen takaa sekä oppimisen muotoja ja välimuotoja.
Jatkuvuus ja vuorovaikutus
Yksi Aprendizaje Invisible... -kirjassa lainatuista kasvatustieteen jättiläisistä, John Dewey, korosti, että oppimiskokemukset muodostuvat jatkuvuuden ja vuorovaikutuksen periaatteille. Oppiminen ei siis ole erillinen tapahtuma, vaan se on suhteessa aikaisempiin kokemuksiimme, jotka väistämättä vaikuttavat siihen, mitä voimme myöhemmin oppia. Vuorovaikutuksen periaate korostaa sitä vaikutusta, joka tietyllä ympäristöllä tai tilanteella on kokemuksen syntymiselle. Sekä tiedon hankinta että soveltaminen riippuvat siitä asiayhteydestä, jossa ne esiintyvät. Ympäristö (esim. formaali tai informaali, henkilökohtainen tai kollektiivinen, analoginen tai digitaalinen) vaikuttaa siis merkittävällä tavalla oppimiskokemukseen.
Aprendizaje Invisible... -kirja ehdottaa ajatusta rajattomasta kolmen ulottuvuuden (3D) ja kolmensadankuudenkymmenen asteen oppimisesta. Nykyisen formaalin koulutuksen ajalliset ja paikalliset rajat ylittävää 7/24 koulutusta. Teknologisen kehityksen ja Internetin myötä tämä on tullut täysin mahdolliseksi toteuttaa. Näkymättömän oppimisen protoparadigma ehdottaa kaikkien erilaisten oppimisen muotojen, formaalin oppimisen, non-formaalin oppimisen, informaalin oppimisen sekä näiden välimuotojen, mukaan ottamisen.
Koulutuksen ja oppimisen muodot
Formaalilla koulutuksella Aprendizaje Invisible... -kirjassa tarkoitetaan koulutusta, joka on suoraan yhteydessä kouluihin tai oppilaitoksiin. Koulutus sisältää hierarkkisen rakenteen, joka kulkee peruskoulusta aina yliopistoon asti. Samanlaisia hierarkkisia käytänteitä on löydettävissä myös teknisessä ja ammatillisessa koulutuksessa. Oppiminen tapahtuu organisoidussa ja strukturoidussa kontekstissa (koulu, oppilaitos, työpaikka) ja siitä voi saada virallisen tunnustuksen(tutkinto tai todistus).
Non-formaalilla koulutuksella Aprendizaje Invisible... -kirjassa tarkoitetaan virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella järjestettävää koulutustoimintaa, jota tehdään erillään tai suunniteltuna palvelemaan määriteltyjä oppimistavotteita. Se pitää sisällään toimintoja, jotka eivät ole pelkästään opettavia, mutta sisältävät tärkeitä komponentteja helpottamaan oppimisprosessia.
Informaalilla koulutuksella Aprendizaje Invisible... -kirjassa tarkoitetaan oppimista, joka tapahtuu muodollisen koulutuksen ulkopuolella. Se on kokonaisvaltaista ja sitä on vaikeata mitata. Se on kehittynyt käytännön kautta ja sitä ohjataan keskustelun avulla. Se etenee tutkimisen kautta kokemuksiin asti. Se on tavallisesti spontaania. Se voi tapahtua missä tahansa arkielämän kontekstissa. Se on luonnollista seurausta ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Se ymmärretään oppimiseksi, jota tapahtuu, kun henkilö on osana yhteisöä tai organisaatiota. Se on prosessi, joka tapahtuu läpi elämän, ja jossa ihmiset oppivat (mutta myös opettavat) arkipäivän kokemuksista. Yleisesti ottaen sille on luonteenomaista se, ettei se noudata opetussuunnitelmaa, siitä ei saa sertifikaatteja eikä sitä käydä ennaltamäärätyssä järjestyksessä (esim. luokka-asteet). Informaali oppiminen organisaatioissa pitää sisällään monenlaisia spontaaneja, epävirallisia ja ennalta arvaamattomia muotoja, joiden kautta ihmiset oppivat tekemään työtänsä. Monia näistä käytännöistä tukee vahvasti yhteisölliset oppimiskokemukset, joissa opettajan sijasta mukana on kollega, työtoveri tai ystävä. Näkymättömän oppimisen paradigma on hyvin lähellä informaalin koulutuksen ominaisuuksia, mutta se pitää sisällään aineksia myös kaikista muista koulutuksen muodoista. Suurin osa oppimisesta tapahtuu joka tapauksessa informaalisesti.
Oppimisen välimuodot
 |
| Kuvio muokattuna John Moravecin ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación" sivulta 116 (Conner, 2009, mukaan) |
Aprendizaje Invisible... -kirjassa on Marcia Connerilta (2009) lainattu kuvio oppimisen muodoista. Conner ehdottaa, että oppimisen muodot voivat sekoittua keskenään ja näin syntyy tarkoituksellista-formaalia oppimista, odottamatonta-formaalia oppimista, tarkoituksellista-informaalia oppimista ja odottamatonta-informaalia oppimista.
Tarkoituksellinen-formaali oppiminen tapahtuu luokkahuoneissa, e-oppimisessa, kirjaa luettaessa, tenttiin opiskellessa jne.
Odottamaton-muodollinen oppiminen tapahtuu tutkimustyössä, tiimityössä kollegojen kanssa, Internetistä tietoa hakiessa jne.
Tarkoituksellinen-informaali oppiminen tapahtuu työpajoihin ja seminaareihin osallistumisen yhteydessä, työtoverilta tai asiantuntijalta neuvoja saadessa, YouTube-videolta ohjelmiston käyttöä oppiessa jne.
Odottamaton-informaali oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa sosiaalisissa verkostoissa, Internetissä surffaillessa, tarkkaillessa toista käyttäjää jonkin tietyn teknologian yhteydessä, yhteistyötä tehdessä wikissä jne.
Jatkuvasti kiihtyvä kehitys muokkaa oppimis- ja työympäristöjämme. Se vaikuttaa jatkuvuuteen ja vuorovaikutukseen oppimisessa ja työelämässä. 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan oppilaita. Autetaan kouluamme kehittymään ja pysymään maailman parhaana kouluna!
