SomeTime2011 - kaksi päivää flow-tilassa

Heikki Hallantie ja Otto Romanowski

Kesäloman alkaessa olen yleensä aina pari ensimmäistä viikkoa zombie-olotilassa eikä tämän kesäloman alku muodostanut poikkeusta. Päätin kuitenkin osallistua SomeTime2011 -tapahtumaan Espoon Otaniemessä Aalto Design Factory:lla. Se oli oikea ratkaisu!

Maaginen avaus

Heikki Hallantien innostavien ja ajatuksia herättävien alkusanojen jälkeen alkoi maaginen kokemus: Tassu Takalan ja Otto Romanowskin So(m)me(r)Time -audiovisuaalinen installaatio. Sen viesti kulki suoraan sieluun ja koin syvän ymmärryksen tunteen siitä, miksi sosiaalinen media on saanut minut valtoihinsa. Verkostoitumisen tapahtuessa silmien edessä koin tunteen laajennetun mielen syntymisestä.

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut siitä blogissa, mutta tämä installaatio sai minut ymmärtämään sen kauneuden.  Olin ajatellut sitä henkilökohtaisena mielen jatkeena, mutta nyt tajusin sen tarkoittavan ehkä vielä joskus ryhmän tai jopa koko ihmiskunnan yhdistettyä tajuntaa. 

Sana-assosiaatiopeli

Heikki Hallantie ja Tuija Aalto

Musiikkivideo-installaation takia oli zombie-tilani mennyttä ja lähentelin flow-tilaa. Tuija Aallon oivaltava sana-assosiaatiopeli Twitterin avulla palautti jälleen maanpinnalle ja kertoi julman, mutta toiveita herättävän totuuden siitä, miten vanhempi X-sukupolvi ja uudempi Y-sukupolvi eroavat toisistaan. Kuvasta voi jokainen vetää omat johtopäätöksensä:

Tuija Aalto ja X- ja Y-sukupolvi

#SomeTime -prosessin yhteys #MOOC -ilmiöön


Maaginen avaus päättyi Irmeli Aron onnistuneeseen unkeynote:iin, jossa uskaliaasti tuotettiin yhteisöllisesti tietoa Twitterin, FB:n ja Qaikun avulla hashtagillä #change11. Syksyllä 2011 olisi tarkoitus kokeilla ensimmäistä suomalaista MOOC:ia (Massive Open Online Courses). Yes!


Somegradut ja diplomityöt

Anne Rongas

Kun Anne Rongas on lavalla lähtee sosiaalinen media lentoon! Sosiaalisen median tutkimus esittäytyi ja keskustelu lähti käyntiin innostuneena. Sosiaalisen median tutkijat pääsivät verkostoitumaan keskenään ja ideoista ei ollut puutetta. Tästä ryhmästä tullaan vielä kuulemaan!


Myös Afrikka oli paikalla

Heikki Hallantie esitteli aluksi tilannetta Burundissa, 61 % pojista ja 40 % tytöistä osaa lukea. Koulutuksen tila on heikko johtuen maan äärimmäisestä köyhyydestä. Meillä oli myös suora yhteys Capetownin R-labsiin. Oli mahtavaa keskustella suoraan niistä upeista sosiaalista mediaa hyväksi käyttävistä projekteista, joita siellä on käynnissä. Mielenkiintoista oli kuulla, kuinka mobiilitekniikkaa käytetään hyväksi Internet-yhteyksien ja tietokoneiden puutteessa. Avoimien oppimisen resurssien (OER) tärkeys tuli jälleen kerran esille. Internet-yhteydet on jo tunnustettu ihmisoikeuksiksi. Samoin täytyy olla asia oppimisen resurssien suhteen!


Näkymätön oppiminen -keskustelutilaisuus

Sain myös itse kunnian avata keskustelutilaisuuden näkymättömästä oppimisesta ja oppimisen tulevaisuudesta. Johdantona soitin Miguel Matamorosin Son de la Loma -kappaleen tres:llä säestäen. Syynä tähän oli omat vahvat oppimisen kokemukseni formaalisen opetuksen ulkopuolisesta oppimisesta, joita sekä tres:in soitto että espanjan kieli hyvin edustavat.


Kerroin vielä lyhyesti näkymättömän oppimisen protoparadigmasta ja siitä, että tärkeintä on se miten opitaan, ei mitä opitaan. Tämän jälkeen siirryttiin Google Docs:iin, Twitteriin ja Qaiku:uun kommentoimaan näkymättömän oppimisen kymmentä avainideaa. Kommentit löytyvät Ning:stä ja toivon, että kommentointi jatkuu!


Lopuksi koottiin ajatuksia, joita nämä ideat olivat herättäneet. Syntyi myös keskustelu, joka oli täynnä luovia ideoita, käytännön realismia ja rohkeata tulevaisuuden suunnittelua! Aika loppui kesken, mutta kaikki halusivat jatkaa keskustelua. Nälkä, ajan kulu ja ulkoiset motivaatiot unohtuivat... Olimme flow-tilassa!


Oli suuri kunnia saada osallistua SomeTime2011 -tapahtumaan. Suurkiitos kaikille järjestäjille ja Heikki Hallantielle tästä suurenmoisesta tapahtumasta! 

Tietotyöläisten vallankumous

Kuudessa edellisessä blogikirjoituksessani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible, Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible, 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita, Näkymätön oppiminen 3.0 yhteiskunnassa, Humanistiset taidot näkymättömän oppimisen päämääränä ja Onko tulevaisuudessa kouluja? puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tällä kertaa tarkastelen tietyöläisten / tiedon agenttien vaikutusta yhteiskunnan ja koulun muuttumiseen (ehkä jopa vallankumoukseen).

Tietotyöläiset

Aprendizaje Invisible... -kirjan mukaan Peter Drucker kuvasi jo vuonna 1959 jälkiteollisen ajan uuden ammattiprofiilin. Hän käytti siitä knowledge worker (tietotyöläinen) -käsitettä. Tällä käsitteellä Drucker kuvasi henkilöä, joka tekee työtä lähinnä informaation kanssa ja/tai jonka tehtävänä on hallita tietoa työssään. Yllättävän aikaisin Drucker osasi jo nähdä tulevaisuuteen. Nykyään yhä useampi ammatti on saamassa tietyöläisyyden tuntomerkkejä. Myös opettajan ammatti on siirtymässä lujaa vauhtia tähän suuntaan.

Kuten Cobon ja Moravecin kirjassa hyvin huomioidaan, niin tämä käsite ei enää rajoitu pelkästään työn yhteyteen. Kaikkien kansalaisten täytyy jossain määrin omaksua näitä taitoja selvityäkseen tietoa ja yhteyksiä täynnä olevassa maailmassa. Valitettavasti niistä, joilla ei ole näitä perustaitoja hallussaan, tulee digitaalisesti lukutaidottomia. He eivät pysty käyttämään verkkopankkia, tekemään etätyötä, maksamaan veroja verkossa tai edes ostamaan lentolippua Internetistä. Heistä on vaarassa tulla toisen luokan kansalaisia. Koulumaailma ei voi jäädä katsomaan sivusta tätä huolestuttavaa kehitystä, vaan sen on taattava kaikille kansalaisille riittävät perustaidot tietoyhteiskunnassa selviämiseen.

Tiedon agentit

Aprendizaje Invisible... -kirjassa viitataan Morgan Meyerin artikkeliin (The Rise of the Knowledge Broker, 2010), joka esittää useitä tarkeitä näkökulmia suhteessa tietotyöläisen (tiedon agentin) käsitteeseen. Tietotyöläiset ovat sen mukaan henkilöitä tai organisaatioita, jotka siirtävät tietoa ja luovat yhteyksiä eri kohderyhmien välille. Tiedon siirto ja kääntäminen voidaan ymmärtää prosessina, joka sisältää useita vaiheita: tietojen yhdistämistä, siirtämistä, formaatin tai kielen muuttamista ilman, että tietoa menetetään. On tärkeää huomata, että tämän tietotyöläisen (tiedon agentin) on osattava toimia muuttuvissa konteksteissa ja tiedon ylitarjonnassa, ollen kykenevä siirtymään tiedon lähteiltä sen soveltamiseen ja/tai kääntämiseen uusiin sovelluksiin ja formaatteihin. Tämä kaikki tulisi vielä kyetä tekemään dynaamisesti, kokonaisvaltaisesti ja toistaen ilman, että tingittäisiin tietoyhteiskunnan eettisistä ja oikeudellisista vaatimuksista. 

Haasteet koulumaailmalle

Koulutuksessa tiedon agentti on Meyerin mukaan aktiivinen fasilitoija, joka yhdistää ihmisiä, verkostoja, järjestöjä ja resursseja, ja joka vakiinnuttaa edellytykset luoda jotain uutta tai antamaan lisäarvoa jo olemassa olevalle. Koulu on suuressa vaarassa jäädä kehityksestä jälkeen, mutta samaan aikaan sillä on mahdollisuus tulla yhdeksi yhteiskunnan tärkeimmistä uudistavista voimista.

Aprendizaje Invisible... -kirjan mukaan näkymättömän oppimisen näkökulmasta Meyerin idea tiedon agenteista mahdollistaa ajatuksen "teknologian tekemisestä näkymättömäksi" ja huomion keskittämistä tietojen, taitojen ja kykyjen hankkimiseen, joita tarvitaan tiedon hankkimiseen, prosessointiin ja hallintaan valikoivasti, tehokkaasti ja multikontekstuaalisesti. Tämä on myös suuri muutos näkökulmassa tietotekniikkaan. Se tarkoittaa siirtymistä "insinööri-näkökulmasta" kohti "knowmadin" ihannetta.

Kirjassa kysytäänkin hyvin sitä, kuinka kaukana olemme vielä siitä ajasta, että yliopistomme, instituuttimme ja koulumme kouluttaisivat tiedon agentteja? Ovatko kyky yhdistää eri tietolähteitä, sopeutumiskyky, elinikäinen oppiminen tai analogis-digitaalisessa ympäristössä tarvittavat taidot riittävästi tunnustettu virallisessa koulutusjärjestelmässä? Onko tullut aika lopettaa koulut vai paremminkin miettiä, miten lopettaa "huono opetus"? Meidän tulee jatkaa kaikkien näiden kysymysten tutkimista.

On aika tehdä tietotyöläisten vallankumous!

Onko tulevaisuudessa kouluja?

Kuvio muokattuna John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta

 "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación" sivulta 91

Viidessä edellisessä blogikirjoituksessani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible, Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible, 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita, Näkymätön oppiminen 3.0 yhteiskunnassa ja Humanistiset taidot näkymättömän oppimisen päämääränä puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tällä kertaa tarkastelen sitä, miten koululle tulee käymään tulevaisuudessa suhteessa kirjassa esitettyihin tulevaisuuden näkymiin.

Tulevaisuudessa ei ole kouluja...

Moravecin ja Cobon kirjan sivulla 78 esitellään kahta tekstiä, joissa arvoidaan koulutuksen tulevaisuutta. Ensimmäisen lähde on Seymour Papertin, Massachutes Institute of Technology:n (MIT) professorin, vuodelta 1984. Papert esittää (Seymour Papert. 1984. “Trying to Predict the Future.” Popular Computing, 3(13), pp. 30-44.), että tulevaisuudessa ei tulisi olemaan kouluja.  Koululla tarkoitetaan tässä yhteydessä: Kouluja, joissa on oppitunteja. Kouluja, joissa on opettajia, jotka määräävät kokeita. Kouluja, joita käyvät henkilöt, jotka on lajiteltu ikäryhmittäin käymään läpi opetussuunnitelmaa. Tällainen järjestelmä perustuu ryhmään rakenteellisia käsitteitä, jotka eivät Papertin mukaan toimi tietokoneiden kanssa. Hänen mukaansa näin tulisi tapahtumaan (koulujen häviäminen) vain sellaisissa yhteisöissä, joissa lapsilla on riittävä pääsy tietokoneille. 

Papertin kuvaus koulujärjestelmästä, joka ei toimi tietokoneiden kanssa, kuvastaa valitettavan tarkasti nykyistä koulujärjestelmäämme. Näkymättömän oppimisen paradigma (protoparadigma) pyrkii koulujärjestelmän uudistamiseen ja mm. Papertin mainitsemien kouluun liittyvien tietokoneiden kanssa toimimattomien rakenteiden muuttamiseen.

Toisen tekstin lähde, johon kirjassa tässä yhteydessä viitataan, on Euroopan komission alaisen IPTS:n (The Institute for Prospective Technological Studies) School's Over: Learning Spaces in Europe in 2020: An Imagining Exercise on the Future of Learning Authors sivulla X. Sen mukaan vuoteen 2015 mennessä puolet lukion opiskelijoista on jättäytynyt pakollisen järjestelmän ulkopuolelle. Edelleen siinä ennustetaan, että viisi vuotta siitä eteenpäin eli vuonna 2020 vanhat luokkahuoneet olisivat vain historiallinen jäänne. 

...vai onko sittenkin?

Kirjan mukaan näyttää siltä, että teknologia on muuttanut tapaamme nähdä tulevaisuus. Tässä yhteydessä nousee esille myös kysymys siitä, johtuuko TVT:n (tieto- ja viestintätekniikan) tehoton käyttö kouluissa siitä, että opettajat eivät osaa käyttää sitä oikein. Uskallan väittää, että tämä pitää varmaan paikkansa. Tällä en kuitenkaan halua syyllistää opettajia vaan kohdistaa voimavaroja laitehankinnoista opettajien kouluttamiseen ja pedagogiseen kehittämiseen. Laitteistoja myös tarvitaan, mutta ne eivät tuo muutosta asiaan ilman koko toimintakulttuurin muutosta. 

Blogin alussa oleva kuvio on Moravecin ja Cobon kirjassa olevan kuvion pohjalta tehty. Kun vertailee siinä koulun ja kodin antamia mahdollisuuksia teknologian ja oppimisen yhdistämiseen ei ole ihme, jos koti alkaa tuntua varsin sopivalta paikalta opiskelemista varten. Koulun on syytä ottaa tämä muutoksen haaste vastaan, jotta otsikon kysymys ei toteutuisi.

Humanistiset taidot näkymättömän oppimisen päämääränä

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Computer_education_boys_Gujarat.jpg?uselang=fi

Neljässä edellisessä blogikirjoituksessani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible, Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible, 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita ja Näkymätön oppiminen 3.0 yhteiskunnassa puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tällä kertaa tarkastelen sitä, minkälaisia taitoja näkymättömän oppimisen avulla pyritään oppijoille saamaan.

Humanistiset taidot

Aprendizaje Invisible... -kirjassa tavoitteena olevia taitoja kutsutaan humanistisiksi taidoiksi. Arthur Harkinsin ja John Moravecin (2006) kirjoituksissa Minnesotan yliopistolle tuodaan esille linjauksia siitä, mitä nämä humanistiset taidot voisivat olla. He tuovat esille sen, kuinka tärkeää on kehittää taitoja, joilla selvitä nopeiden muutosten ja epävarmuuden aikakaudella.

1. Systeeminen ajattelu

Nuorten tulisi oppia hahmottamaan nykyisiä kulttuurisia ja sosiaalisia rakenteita sekä tutkia vaihtoehtoja niille. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorten tulee harjoittaa vertailevaa ajattelua, ymmärtää taustalla olevia järjestelmiä ja vaikuttaa niiden systemaattisiin rakenteisiin voidakseen saavuttaa tavoitteensa. Oppijasta kehittyy aktiivinen toimija passiivisen tiedon vastaanottajan sijasta. Samalla toteutuisi voimauttaminen hyvin konkreettisella tavalla.

2. Simuloiva ajattelu

Mitä jos? -ajattelu kokeilevan ajattelun ja mentaalisten harjoitusten kanssa, joita johtaa mielikuvitus ja projektio. Nuoret voiva luoda silmät auki simuloituja visioita sekä kulttuurillisten ja sosiaalisten rakenteiden sisä- että ulkopuolella käyttäen mielikuvista hyväkseen. Tämä on myös luovan ajattelun edellytys.

3. Kyky menestyä muutosten, haasteiden ja epävarmuustekijöiden keskellä

Nuoret kehittävät näkökulmia, tietämystä ja vaihtoehtoja monimuotoisuuteen ja epävarmuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorten täytyy luoda uusia mentaalisia välineitä, jotka auttavat heitä selviytymään keskellä lisääntyvää kaaosta ja epävarmuutta sisältävässä muuttuvasssa maailmassa. Nuorista tulee knowmadejä.

4. Kyky luoda ja käsitellä vaihtoehtoisia menneisyyksiä, nykyisyyksiä ja tulevaisuuksia

Nuori pystyy luomaan ja hallitsemaan virtuaalista aikaa kehittämällä joustavia sosiaalisen ja henkilökohtaisen ajan määritelmiä valikoivasti yhdistämällä mahdollista menneisyyttä ja tulevaisuutta nykyhetken vaihtoehtoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorten pitäisi pystyä vastustamaan perinteistä kellon mukaista aikakäsitystä yksilöllisesti rakennetun aikakäsityksen kautta samalla ottaen huomioon historian käsitykset. Dynaaminen, jatkuvasti kehittyvä aika- ja historiakäsitys.

5. Tavoitteiden ja haasteiden hankkiminen ja niihin vastaaminen

Nuori asettaa päämääriä ja haasteita itselleen, tunnistaa ja ennakoi esteitä menestymiselleen ja kehittää ratkaisuja ongelmiinsa. Tämä merkitsee sitä, että nuorille tulee enemmän ja enemmän vastuuta elämästään. He pääsevät käyttämään aktiivisesti arvojaan ja älykkyyttään. Vastuun kantamista voi oppia vain vastuuta saamalla. 

6. Olemassa olevan informaation ymmärtäminen ja tehokas käyttö

Nuori hankkii ja käyttää informaatiota valikoivasti mahdollisuuksien löytämiseen ja ongelmien ratkaisuun. Tämä tarkoittaa sitä, että nuoret tuntevat vetoa uusien sisältöjen hankintaan, tilanteessa, jossa informaation runsautta pidetään yhteiskunnallis-taloudellisesti arvokkaana. Tiedonhaku- ja hallintataitojen merkitys korostuu koko ajan. 

7. Yksilötasolla sovellettavan tiedon rakentaminen ja hyödyntäminen

Nuori muokkaa tarkoituksenmukaisesti informaatiota henkilökohtaiseksi tiedoksi. Hän luo persoonallisen tyylin vaihtoehtojen laajentamiseksi päätöksenteossa muodostamalla uusia tulkintoja ja ymmärtämystä. Tämä tarkoittaa sitä, että nuoret omistavat elämänsä uusien sekä eksplisiittisten että implisiittisten merkitysten rakentamiseen. Luovuus ja innovatiivisuus ovat itsestäänselvyyksiä.

8. Kyky rakentaa ja käyttää uutta tietämystä, joka liittyy konteksteihin, prosesseihin ja kulttuureihin

Nuoret hahmottavat, suunnitelevat ja rakentavat todellisia ja virtuaalisia ympäristöjä erityisiä tehtäviä varten. He kokoavat ja käyttävät erilaisia näkemyksiä esille nouseviin  kysymyksiin, jotta voidaan parantaa mahdollisuuksia löytää ratkaisu päätöksentekoprosesseissa. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorista tulee yhä enemmän suunnittelijoita ja arkkitehteja, jotka pystyvät luomaan osaamista ja vaihtoehtoisia kulttuureita, jotka mahdollistavat heitä parantamaan omaa elämäänsä. Hänestä tulee autotelinen ihminen.

9. Nykyisen ja tulevaisuuden tieto- ja viestintäteknologian tehokas käyttö

Nuoret pysyvät näiden teknologioiden eturintamassa, jotka mahdollistavat ajankohtaisen oppimisen, käyttämällä teknologiaa tehokkaasti. Tämä tarkoittaa sitä, että nuoret tulevat laajentamaan toimiaan digitaalisina tutkimusmatkailijoina ja kehittäjinä, ja näin helpottavat teknologian käyttöönottoa muulle yhteiskunnalle. Teknologia on kuitenkin väline ei itsetarkoitus.

10. Globaalien trendien tietämyksen hankkiminen ja arvoiminen

Nuori luo kokonaiskuvaa maailmasta, joka koostuu erilaisista erityisistä näkemyksistä. Hän kehittyy kansalaiseksi, jolla on globaali ajattelu ja joka käyttää eri näkökulmia hyväkseen ongelmien hahmottamiseen sekä mahdollisuuksien, tavoitteitteiden ja keinojen tunnistamiseen. Nuoret osallistuvat uusien ja jännittävien visioiden suunnitteluun sekä yhteisöistä että yhteiskunnasta yleensä. Heitä ei mukauteta yhteiskuntaan vaan he ovat mukana luomassa sitä.

11. Nuori kirjoittaa ja puhuu itsenäisesti

Nuori kehittää ja hyödyntää eri oppiaineita käyttäen hyväksi omia ominaisuuksiaan, mutta myös ryhmien ja tiimien kanssa, kehittäen niiden avulla omaa luonnettaan ja identiteettiään. Vapaan ja luovan ilmaisun kautta nuorista voi tulla demokratian ja vapauden malliesimerkkejä. Oppiminen ei ole ainesisältöjen omaksumista ja ymmärtämistä, vaan ihmiseksi kasvamista.

12. Henkilökohtainen sitoutuminen siihen, että asiat tehdään oikein

Nuoret tehdään eettisesti vastuullisiksi henkilökohtaisista omista toimistaan ja laiminlyönneistään. He vastaavat rakentavasti henkilökohtaisiin ja kollektiivisiin arviointeihin suhteessa saavuttamaansa tasoon. Tämä tarkoittaa sitä, että nuoret eivät vain nauti virheistään oppimisesta, vaan myös pyrkivät muuttamaan nämä virheet saavutuksiksi. Virheitä ei tarvitse pelätä tai välttää, vaan ne ovat hyödyllisiä oppimisen tarkoituksiin.

Tällaista koulua haluan olla mukana kehittämässä! Samalla olemme synnyttämässä uutta yhteiskuntaa... siirrymme yhteiskunta 2.0:sta 3.0:aan (1.0:sta suurimmassa osassa tapauksista). 

Näkymätön oppiminen 3.0 yhteiskunnassa

Kuvio muokattuna John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación" sivulta 55. Vastaava kuvio löytyy myös Toward Society 3.0: A New Paradigm for 21st century education diasta 32/75.

Kolmessa edellisessä blogikirjoituksessani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible, Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible ja 

1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tämä blogikirjoitus jatkaa samasta teemasta tällä kertaa kohdistaen huomion siihen, millaista näkymätön oppiminen voisi olla 3.0 koulussa.

3.0 protoparadigma

Moravec:in ja Cobon kirjan mukaan 3.0 yhteiskunnan täytyy jättää taakseen teollisen ajan paradigma ja pedagogiset mallit (katso kuvio yllä), jotka keskittyivät Moravec:in termein ennaltaehkäisevään informaatioon ja osaamiseen. Koulun ja/tai oppimisen tulisi kehittyä kohti oppimisen muotoja, jotka hyödyntävät näkymättömiä oppimisen tiloja rakentaakseen käytännöllistä ja hyödyllistä tietoa sekä henkilökohtaisella että sosiaalisella tasolla. Opetus keskittyy kuitenkin edelleenkin suurelta osin tietoon, joka ei ole suoraan merkityksellistä opiskelijoiden ympäröivässä elämässä.

Cristóbal Cobon ja John Moravec:in kirjan mukaan 3.0 protoparadigmassa (kts. http://teromakotero.blogspot.com/2011/05/nakymaton-oppiminen-invisible-learning.html) kaaos ja moniselitteisyys liittyneinä valtaviin sosiaalisiin ja teknologisiin muutoksiin vaativat "tekemällä oppimisen" paradigman uudelleen syntymistä. Aika jolloin opiskelija oli tiedon passiivinen vastaanottaja on tulossa päätökseen ja on aika siirtyä uudenlaiseen toimintakulttuuriin sekä oppimisessa että opettamisessa. 

Kuten kirjassa mainitaan, myös muut tutkijat kuten Sir Ken Robinson huomauttavat, että ulkoamuistamiseen perustuvat oppimisen mallit ovat vastakohtia sille synteettiselle ja luovalle ajattelulle, jota nykypäivän kansalaiset tarvitsevat tehdäkseen työtä nyky-yhteiskunnassa. Tulevaisuuden yhteiskunnassa tämä tulee vielä korostumaan.

Tärkeintä on se, miten opitaan, ei se, mitä opitaan

Moravec:in mukaan näkymättömän oppimisen protoparadigma korvaa "ennaltaehkäisevän" ulkoaoppimisen oppimisella, joka on merkityksellistä oppimiskokemukseen osallistuville. Näkymättömässä oppimisessa edistetään ennen kaikkea tiedon käytännön soveltamista uusiin tapoihin ratkaista ongelmia mekaanisen aiemmin opitun tiedon toistamisen sijaan. Opiskelija muuttuu tiedon vastaanottajasta tiedon tuottajaksi. Opiskelijat toimivat omien tietojensa pohjalta soveltaen sitä, mitä he ovat oppineet ratkaisemalla käytännön ongelmia. Mukana näissä ratkaisuissa on myös ongelmia, joita ei ole aikaisemmin ratkaistu.

Perinteiset arvioinnin mekanismit soveltuvat huonosti arvioimaan henkilökohtaisen tietämyksen tarkoituksellista ja kontekstuaalista soveltamista, joka on suuntautunut innovatiivisten ratkaisujen luomiseen. Näkymättömässä oppimisessa fokus on enemmän siinä, miten opitaan kuin mitä opitaan. Tämä johtaa siihen, että kokeiden ja arvioiden tulisi perustua tuloksien arviointiin samalla tavalla kuin silloin, kun arvioimme innovaatiivisia tuotteita.

Helppoja nämä muutokset tuskin tulevat olemaan. Esimerkiksi jotta voisimme vapautua suorituskyvyn mittaamisen kultilta, meillä tulisi olla uskoa ja luottamusta jatkuvaan oppimiseen. Tämä perustuu ajatukseen siitä, että ihmisinä olemme jatkuvasti osana oppimisprosessia.

Anne Rongaksen kommenttiin Sometu:n näkymättömän oppimisen ryhmässä viitaten: Elämme mielenkiintoisia aikoja!

1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita

Nomadeja Afganistanista vuodelta 1919

Kahdessa edellisessä blogikirjoituksessani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible ja Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tämä blogikirjoitus jatkaa samasta teemasta tällä kertaa kohdistaen huomion yhteiskunnan jatkuvasti kiihtyvään muutokseen ja siitä seuraavaan tarpeeseen tehdä uudenlaisia ratkaisuja koulutusjärjestelmässä.

Yhteiskunnan muutos 1.0:sta kohti 3.0:aa.

Moravecin ja Cobon kirjassa on yhteiskunnan muutosta symboloitu vastaavilla termeillä kuin World Wide Webin kehittymistä (web 1.0, web 2.0 ja web 3.0). Yhteiskunta 1.0 heijastaa kirjan mukaan niitä normeja ja käytäntöjä, jotka vallitsivat siirryttäessä esiteollisesta yhteiskunnasta teolliseen yhteiskuntaan, aikaan ennen 21. vuosisataa. Yhteiskunta 2.0 edustaa vuorostaan niitä valtavia sosiaalisia muutoksia, joita on tapahtumassa nyky-yhteiskunnassa ja jotka ovat peräisin teknlogisista muutoksista. Yhteiskunta 3.0 viittaa lähitulevaisuuden yhteiskuntaan, jossa on odotettavissa suuria muutoksia kiihtyvän teknologisen muutoksen ansiosta. Alla oleva kuvio edellä mainitusta Cobon ja Moravec:in kirjasta muokattuna kuvastaa hyvin kehityksen kiihtymistä:

Kuvion J-käyrä kuvastaa teknologian räjähdysmäistä kehitystä ja kustannusten eksponentiaalista vähenemistä. Teknologian kehitys kiihtyy koko ajan ja samalla hinnat laskevat. Huipputekonologia tulee tavallisten ihmisten saataville. Mobiiliteknologian viimeaikainen kehitys voisi olla hyvä esimerkki tästä kehityksestä.

Kirjan mukaan jatkuva globalisaatio mahdollistaa tiedon jakamisen horisontaalisesti aloilla, jotka ovat tähän asti olleet eristyksissä. Syntyy heterarkkisia suhteita ja mahdollisuuksia soveltaa tietoa innovatiivisissa yhteyksissä. Oppimisympäristöissa tämä tarkoittaa sitä, että meistä kaikista tulee yhdessäopiskelijoita ja myös yhdessäopettajia. Tämä on seurausta kollektiivisesta tiedon rakentamisesta ja uuden tiedon soveltamisesta. Sosiaalinen media antaa monenlaisia välineitä tämän kehityksen tarpeisiin. Wiki-ympäristöt, verkkoyhteisöt ja jopa keskustelupalstat voisivat olla esimerkkejä tästä kehityksestä.

Tulevaisuuden tietotyöläinen eli knowmad

Termillä "knowmad" Moravec tarkoittaa nomadeja tieto- ja innovaatiotyöläisiä. Knowmad on innovatiivinen, kekseliäs ja luova.  Hän pystyy työskentelmään käytännöllisesti katsoen kenen kanssa tahansa ajasta ja paikasta riippumatta. Knowmadiä arvostetaan henkilökohtaisen osaamisensa perusteella, joka antaa hänelle kilpailuedun suhteessa muihin työntekijöihin. 

Teollisen yhteiskunnan muutos on antamassa tilaa intensiiviselle tieto- ja innovaatiotyölle. Työelämä ja -kuttuuri ovat muutoksen kourissa ja yhteiskunnan tulee etsiä ratkaisuja tämän hetken ja tulevaisuuden vaatimuksiin. Knowmadeillä on määritelmän mukaisesti kyky uudelleen muotoilla ja kontekstualisoida työnsä koska tahansa. Tämä sopeutuvaisuus ja lisääntynyt liikkuvuus ovat luomassa uusia mahdollisuuksia ja ratkaisuja murrostilanteessa.

Koulutusjärjestelmien kehitystarve

Mihin suuntaan koulutusjärjestelmiä sitten tulisi pyrkiä kehittämään? Moravecin ja Cobon kirjan mukaan 3.0 yhteiskunnan opiskelijoiden pitäisi pystyä oppimaan, työskentelemään, pelaamaan ja jakamaan lähes kaikissa yhteyksissä. Kuitenkin on olemassa vain vähän viitteitä siitä, että koulutus olisi kehittymässä 3.0 paradigmaa kohti. 

Mitkä olisivat ne tiedot ja taidot, jotka parhaiten kuvailisivat knowmadejä? Ne voisivat antaa osviittaa siitä, miten koulutusta kehittää.

Moravecin ja Cobon kirjassa on esitelty knowmadien kykypassi. Vapaasti mukaillen se on seuraavanlainen:

1. Knowmad ei ole rajoittunut johonkin johonkin tiettyyn ikään (koen jollain tavalla olevani sellainen tai ainakin haluaisin olla).

2. Knowmad on luova, innovatiivinen, yhteistyökykyinen ja motivoitunut.

3. Hän käyttää ja tuottaa tietoa eri yhteyksissä. Hän ei ole vain tiedon kuluttaja vaan myös tuottaja (myös kollektiivisesti).

4. Knowmad on kekseliäs, intuitiivinen ja kykenevä tuottamaan ideoita.

5. Hän pystyy luomaan sosiaalisesti rakennettua ymmärrystä.

6. Knowmad ei vain etsi pääsyä tiedon lähteille, vaan myös yrittää käyttää sitä avoimesti ja vapaasti (vapaat ja avoimet oppimisen resurssit).

7. Knowmad on verkostojen luoja, joka on aina yhdistämässä ihmisiä, ideoita, järjestöjä, jne...

8. Hän tuntee ja hänellä on kyky käyttää työkaluja erilaisten ongelmien ratkaisemiseen.

9. Knowmad on digitaalisesti lukutaitoinen. Hän ymmärtää miten ja miksi digitaaliset teknologiat toimivat.

10. Knowmad on kykenevä ratkaisemaan tuntemattomia ongelmia eri konteksteissa.

11. Knowmad osaa jakaa tietoa ja tietämystä (ilman maantieteellisiä rajoja).

12. Hän on mukautuvainen eri yhteyksiin ja ympäristöihin.

13. Hän on tietoinen vapaan tiedonsaannin arvosta.

14. Hän on tarkka tiedon yhteyksien ja sovellettavuuden suhteen.

15. Knowmad on kykenevä poisoppimaan nopeasti sekä yhdistämään uusia ideoita.

16. Knowmad on kykenevä luomaan horisontaaleja osaamisverkostoja.

17. Hänelle on tyypillistä jatkuva ja koko elämän kestävä oppiminen (sekä formaali että informaali).

18. Knowmad tekee jatkuvasti kokeita TVT:llä (yhteistoiminnallisesti).

19. Knowmad ei pelkää epäonnistumista.

Aikamoinen lista! Miten nykyinen koulutusjärjestelmämme kykenee vastaamaan näihin oppimisen ja ominaisuuksien tarpeisiin? Luulen, että aika huonosti. Koulutusjärjestelmämme on tehty 1.0 yhteiskunnan tarpeita varten eikä se ole pystynyt muuttumaan yhteiskunnan mukana. Pahimmassa tapauksessa voi olla, että luokissa on tapahtunut vain kosmeettisia muutoksia kansakouluajoista. Muutos ei ole helppo, mutta tarpeellinen. 

Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/f/ff/Fire02.jpg

 

Edellisessä blogikirjoituksessani "Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible" kirjoitin ehdotuksesta oppimisen uudeksi paradigmaksi 21. vuosisadalle. Nyt haluan mennä vähän syvemmälle samasta aiheesta. John Moravec:in ja Critóbal Cobon kirjan "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación" kymmenestä avainideasta löytyy osviittaa, mutta ei suoria vastauksia tai valmiita reseptejä siihen, minkälainen tämä oppimisen uusi paradigma voisi olla. 

1. Näkymätön oppiminen ei ole yksi idea vaan se koostuu monista ideoista, jotka ovat keskeisiä 21. vuosisataa varten. Ei ole yhtä valmista reseptiä vaan ehkä pikemminkin lähestymistapa. Tämä lähestymistapa ottaa huomioon teknologian kehityksen ja muodollisen kasvatuksen muutokset, epäviralliset (non-formal, informal), sekä kaikki hämärät metatilat, joita on edellisten välimaastossa. Näin ollen näkymätön oppiminen on enemmän kuin idea, se on katsaus relevanteista tulevaisuuden näkymistä tämän päivän koulutukselle.

2. Meidän on otettava huomioon nopeiden yhteiskunnallisten ja teknologisten muutosten vaikutukset koulutukseen ja oppimiseen. 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opetaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita. Tänään niiden, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita nuorten tulevaisuudesta, tulisi valmistautua tulevaisuuteen, jota kukaan ei osaa edes vielä uneksia. Tähän pääsemiseksi tarvitaan harppausta mutkan taakse (leapfrogging ahead of the curve), joka auttaa meitä rakentamaan tulevaisuuttamme ennakoivasti. Tämä edellyttää ennen näkemätöntä johtajuuden ja toiminnan näkemystä yhteiskunnassamme oppimisen kannalta.

3. Näkymätön oppiminen keskittyy enemmän siihen, miten opitaan, kuin mitä opitaan. Fokus siirtyy oppisisältöihin keskittymisestä opetuksen uudistamiseen. Tämä edellyttää perusteellista rakenteellista ja toiminnallista muutosta koulujärjestelmässä, jotta se tuottaisi opiskelijoita, joilla on riittävät taidot suorittamaan tarvittavat tehtävät käyttäen hyväksi kriittistä ajattelua, vaihtoehtojen arviointia, uuden tiedon luomista ja ennakoivaa johtamista. Nämä taidot ovat välttämättömiä tiedon agenttien eli knowmad:ien onnistumiselle taloudellisessa ympäristössä, joka vaatii jatkuvaa innovointia. Knowmad:it saattavat edustaa nykyajassa tulevaisuuden työntekijöitä, jotka ovat muuntautumiskykyisiä, paikkaan sitoutumattomia ja jatkuvasti omaa osaamistaan kehittäviä henkilöitä.

4. Ennakoivien menetelmien (kirjassa annetaan erilaisia esimerkkejä ja menetelmiä) käyttö voi auttaa meitä rakentamaan tulevaisuuden koulutusta, joka on relevanttia näkymättömän oppimisen näkökulmasta. Eletään tässä hetkessä katse kohti tulevaisuutta ja unohdetaan menneisyys, ellei sillä ole meille käyttöä. Ennakoivien menetelmien oikea käyttö voi olla hyödyllistä, sillä niiden avulla voi tunnistaa tulevaisuuden näköaloja ja edellytyksiä, ja suunnittelemaan seuraavia askeleita. Vaikka kukaan ei voi ennustaa varmasti tulevaisuutta, näillä tulevaisuuden tutkimuksen apuvälineillä voimme helpottaa ymmärtämään sitä, mikä voi olla tulevaisuus ja joitakin sen piirteitä. Ne voivat myös auttaa harppauksessa mutkan taakse (tulevaisuuteen). Koulutusjärjestelmää kehitettäessä katse pitäisi olla tulevaisuudessa tai ainakin tässä hetkessä, mutta ei missään nimessä menneisyydessä.

5. Jos katsomme koulutuksen virallisia instituutioita uudesta näkökulmasta, pitäisi sen saada meidät panostamaan avoimuuteen. Avoimuus kannustaa sisältöjen, kokemusten ja resurssien jakamiseen ja vaihtamiseen. Se tarkoittaa virallisen koulutuksen resurssien avaamista maailmalle (esim. Open Educational Resources), joka johtaa virallisen oppimisen rajojen hämärtymiseen. Toisin sanoen avoimuuden strategia mahdollistaa oppimisen reurssien käytön opettajille ja opiskelijoille, mutta myös muille väestöryhmille. Se antaa kaikille mahdollisuuden ylläpitää elinikäistä ja luovaa oppimista.

6. Näyttää siltä, että monet oppilaitosten innovatiivisista puheenvuoroista ovat olleet enemmän muodollisia kuin todellisia -> Uudet laitteet, mutta vanhat opetusmenetelmät. Monesti kiinnitetään erityistä huomiota infrastruktuuriin, teknologiaan, jne., vaikka pitäisi kiinnittää huomiota aivan muihin seikkoihin. Tällaisia asioita ovat esim. uudet muutoksen strategiat ja tiedon hankkiminen, innovatiiviset arviointitavat, oppimisen edistäminen ja opettamalla oppiminen sekä osallistaminen eli digitaalisen kuilun kaventaminen (taidot ja pätevyydet).

7. Oppimisen uudelleen keksiminen ei tarkoita kaiken vanhan poistamista ja aloittamista alusta. On monia toimivia esim. informaalisen oppimisen muotoja, jotka voidaan ottaa käyttöön myös muussa opiskelussa. Ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen... Työpajat, urheilu-, taide- ja tanssitilaisuudet, maalaus, vierailut uusiin paikkoihin, ovat esimerkkejä strategioista, jotka ovat edelleen arvokkaita. Nyt on aika miettiä, miten lähentää virallista ja epävirallista oppimista ja miten sekoittaa niitä keskenään.

8. Koulutuksen ei enää pitäisi liittyä vain johonkin tiettyyn vaiheeseen ihmisen elämässä. Tämä on minulle todella läheinen asia. Olen jo 54 vuotias ja opiskeluni tuntuu vasta olevan alussa! Opiskelu olisi ymmärrettävä jatkumona, joka kestää koko eliniän. On tärkeää kannustaa kehittämään taitoja ja asenteita pitää oppimisprosessia yllä. Näin myös oppilaitokset eivät olisi ole enää vain "väliaikaisia seisakkeita", vaan niistä tulisi jatkuvasti vierailtavia paikkoja. Tämä muutos edellyttää kuitenkin erilaista näkemystä opettamiseen ja oppimiseen, instituutioiden kaikille avoimia avaria ovia.

9. Nykyisen koulutuksen painopisteen ei pitäisi olla reduktionismia ohjelmistoihin (software) ja laitteistoihin (hardware), vaan siinä miten voisimme kouluttaa mindware:iämme. Meidän tulisi kehittää kykyämme oppia, kuvitella, luoda ja innovoida. Riippumatta digitaalisista laitteista, joita käytämme, meidän tulisi jatkuvasti päivittää ja laajentaa inhimillisiä valmiuksiamme. Kognitiiviset taitomme ovat sisäinen huipputeknologiamme: ne ovat multikontekstuaalisia, yhteensopivia digitaalisten ja analogisten laitteiden kanssa, niitä voidaan käyttää jokapäiväisessä elämässä ja ne mahdollistavat myös verkossa työskentelyn jopa eri kielillä ja useiden prosessien samanaikaisen suorittamisen.

10. Ei ole manifestia eikä vaihe vaiheelta tarjottavaa reseptiä. Olemme kaikki mukana luomassa sitä, mitä siitä sitten tuleekin. Valmis resepti olisikin vastoin näkymättömän oppimisen periaatteita. Jokainen rakentaa oman oppimisen kokonaisuutensa itse. Näkymättömän oppimisen projekti uskoo "tee se itse" -periaatteeseen. Se kuinka näkymättömän oppimisen periaatteita sovelletaan riippuu kontekstista, kiinostuksen kohteista, luovuudesta ja sopeutumiskyvystä, joka kullakin on.

Näkymättömästä oppimisesta on mielenkiintoinen keskustelu käynnissä samannimisessä Ning ryhmässä. Tervetuloa mukaan!