3D, 360° oppiminen - Edupunk vai Edupop

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Punfx_copy.svg

Edellisissä blogikirjoituksissani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible, Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible, 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita, Näkymätön oppiminen 3.0 yhteiskunnassa, Humanistiset taidot näkymättömän oppimisen päämääränä, Onko tulevaisuudessa kouluja?, Tietotyöläisten vallankumous ja Näkymätön oppiminen jättiläisten olkapäillä puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tällä kertaa tarkastelen ehdotuksia siihen, miten voitaisiin lähestyä 3D ja 360°oppimista, joka ottaisi huomioon formaalissa koulutuksessa näkymättömiin jäävät oppimisen muodot.

Koulumaailma laahaa kehityksestä jäljessä

Aprendizaje Invisible... -kirjassa viitataan Carina Magureguin ( Maguregui, C. (2009). Educación expandida. Educ.ar. Ministerio de Educación de Argentina. http://portal.educ.ar/debates/educacionytic/educacion-expandida.php) huomioon siitä, että TVT:n (tieto- ja viestintätekniikan) tarjoama mahdollisuus välittömään, nopeaan ja interaktiiviseen tiedon välittämiseen globaalisti muuttaa kulttuuriamme nopeasti, ja asettaa koulutukselle uusia kysymyksiä ja haasteita. Koulumaailma ei kuitenkaan näytä hänen mukaansa ottaneen tätä muutosta vastaan olennaisilta osiltaan.

Vaihtoehtoja formaalille oppimiselle

Aprendizaje Invisible... -kirjassa esitetään toistensa kanssa jopa osittain ristiriidassa olevia vaihtoehtoja formaalille opetukselle tarkoituksena saada aikaan uusia ideoita, joilla viedä  koulutusta kohti 3D ja 360° oppimista.

Elinikäinen oppiminen

Aprendizaje Invisible... -kirjan mukaan elinikäisen oppiminen edistää inhimillisten voimavarojen kautta jatkuvaa prosessia, joka rohkaisee yksilöitä hankkimaan jatkuvasti tietoa, arvoja ja taitoja, joita he tarvitsevat koko elämänsä ajan, käyttäen luovasti hyväksi olosuhteita ja mahdollisia ympäristöjä oppia uutta tietoa.

Formaalista koulutuksesta poiketen oppiminen ei siis tapahtuisikaan jonain tiettynä ikäkautena ennaltamäärätyissä oppimisympäristöissä. Muutos on todella suuri!


Laajennettu koulutus


Laajennettu koulutus (Educación expandida) -käsitteellä tarkoitetaan Aprendizaje Invisible... -kirjan mukaan uusia koulutusmuotoja, jotka ottavat mukaan Internetin aiheuttamia sosiaalisia ja viestinnällisiä prosesseja ja mukautuvat niihin. Uudelle digitaaliselle kulttuurille on tyypillistä verkko-organisaatiot, työskentely kollektiiveina, eri tiedotusvälineiden lähentyminen toisiinsa, copyleft jne. Suurin osa näistä prosesseista ei sisälly perinteiseen koulutusjärjestelmään. Tästä johtuen uusi koulutus ei tapahdu pelkästään tai pääosin oppilaitoksissa eikä sitä myöskään johdeta niistä käsin. Koulutus voi tapahtua milloin ja missä tahansa. Oppiminen ei ole neljän seinän sisälle suljettua tapahtumista eikä koululla ole yksinoikeutta opettamiseen ja oppimiseen.


Edupunk

http://en.wikipedia.org/wiki/File:Edupunk.jpg

Termiä edupunk käytti ensimmäisenä Jim Groom (kuvassa yllä) blogikirjoituksessaan "The Glass Bees" 25.5.2008. Sen taustalla on ajatus punk-hengestä ja tee se itse (do it yourself DIY) -asenteessa opetuksessa ja oppimisessa. Sen tärkeimpiä vetäjiä ja promotoijia ovat olleet Jim Groom Mary Washington -yliopistosta ja Brian Lamb British Columbia -yliopistosta.

Alkuperäinen idea edupunkista syntyi Jim Groomin blogikirjoituksesta, jossa hän kritisoi Blackboard -yhtiötä rikastumisesta ihmisten yhdessä kehittämillä ideoilla ja näkökulmasta teknologiasta kriittisen ajattelun kehittäjänä ja luokkahuoneen toiminnan parantajana. Kun Stephen Downes ja The Cronicle of Higher Education huomioivat edupunkin, lähti siitä todellinen buumi käyntiin niin, että syntyi jopa Edupunk manifesti:

Edupunk manifesti

• Oppitunnit ovat keskusteluja
• Ihmissuhteet ovat dynaamisia ja dynaamisuus on relationaalista
• Ole hypertekstuaalinen ja multilineaarinen, heterogeeninen ja heterodoksinen
• Edupunkissa ei ole kyse siitä, mitä tapahtuu luokkahuoneessa, vaan maailmasta luokkahuoneen sisällä
• Elä seikkailusi ... luo oma tiesi kävellessäsi
• Ole välittäjä, älä tiedon "mittaaja"
• Rääkkää aivojasi (Rack your brain) luomaan uusia rooleja omassa luokassasi, kun olet luonut ne, rääkkää heidän aivojansa
• Roolien tulee olla uudistuvia (emergenttejä), monipuolisia, näkymättömiä
• Ota muutos käytännöksi, se on vain asennekysymys
• Ajattele itsesi osana kollektiivista työtä
• Älä toimi, kuin olisit TV. Ota mukaan ihmisiä, jotka ympäröivät sinua
• Levitä viestiäsi, saa seinät ympärilläsi räjähtämään
• Sekoita, plagioi, ota omaksi, urki, pelaa, muuta itsesi, toimi, ole poikkeava
• Helvettiin todellinen/virtuaalinen antagonismi
• Koulutus, josta puuttuu yhteistyö, on fiktiota
• Näyttele osasi omalla areenallasi, tutki toimimalla
• Tee se itse ... mutta myös ja olennaisesti, tee se muiden ihmisten kanssa
• Toimi Edupunkin mukaisesti, tuhoa nämä säännöt, tee omasi ja sitten tuhoa ne myös

Kestäisikö koulujärjestelmä nämä muutokset? Kysyn vain...

Edupop

Emilio Quintana ja David Vidal ovat Edupop-termin takana, joka syntyi vastauksena Edupunkille. Tässä heidän Edupop manifestinsa vapaasti käännettynä:

"Me uskomme teknologiaan, sillä uskomme yksilöihin. Ja siksi uskomme, että taistelumme on teknologian tulevaisuudesta ja siitä, miten sitä käytämme. Taistelumme on kulttuurimme tulevaisuudesta, jota vastaan punk-ajattelu on hyökännyt joka puolelta. Teknologian ja osaamisen tulee olla vapaita jaettavaksi, myytäväksi tai käytettäväksi antamaan ideoita, innovaatioita ja visioita. Saamme siis vastineeksi jotain jaettua, myytyä tai annettua takaisin. Elämme konnektiivisessa maailmassa, jossa kulttuuri ja tieto on kaikkialla, ja yksilöiden täytyy olla vapaita tekemään sitä, mitä he haluavat."

Edupop on varmasti paljon mieluisampi vaihtoehto valtaa pitävien näkökulmasta. Mutta muuttuuko mitään, jos tuo vaihtoehto valitaan?

Aprendizaje Invisible -kirjassa annetaan vielä lisää vaihtoehtoja, mutta tämä saa riittää tällä kertaa. Edupunk ei jätä kylmäksi!

Näkymätön oppiminen jättiläisten olkapäillä

http://www.flickr.com/photos/rdhout/5660961736/

Edellisissä blogikirjoituksissani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible, Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible, 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita, Näkymätön oppiminen 3.0 yhteiskunnassa, Humanistiset taidot näkymättömän oppimisen päämääränä, Onko tulevaisuudessa kouluja? ja Tietotyöläisten vallankumous puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tällä kertaa tarkastelen jättiläisiä, joita löytyy myös näkymättömän oppimisen takaa sekä oppimisen muotoja ja välimuotoja.

Jatkuvuus ja vuorovaikutus

Yksi Aprendizaje Invisible... -kirjassa lainatuista kasvatustieteen jättiläisistä, John Dewey, korosti, että oppimiskokemukset muodostuvat jatkuvuuden ja vuorovaikutuksen periaatteille. Oppiminen ei siis ole erillinen tapahtuma, vaan se on suhteessa aikaisempiin kokemuksiimme, jotka väistämättä vaikuttavat siihen, mitä voimme myöhemmin oppia. Vuorovaikutuksen periaate korostaa sitä vaikutusta, joka tietyllä ympäristöllä tai tilanteella on kokemuksen syntymiselle. Sekä tiedon hankinta että soveltaminen riippuvat siitä asiayhteydestä, jossa ne esiintyvät. Ympäristö (esim. formaali tai informaali, henkilökohtainen tai kollektiivinen, analoginen tai digitaalinen) vaikuttaa siis merkittävällä tavalla oppimiskokemukseen. 

Aprendizaje Invisible... -kirja ehdottaa ajatusta rajattomasta kolmen ulottuvuuden (3D) ja kolmensadankuudenkymmenen asteen oppimisesta. Nykyisen formaalin koulutuksen ajalliset ja paikalliset rajat ylittävää 7/24 koulutusta. Teknologisen kehityksen ja Internetin myötä tämä on tullut täysin mahdolliseksi toteuttaa. Näkymättömän oppimisen protoparadigma ehdottaa kaikkien erilaisten oppimisen muotojen, formaalin oppimisen, non-formaalin oppimisen, informaalin oppimisen sekä näiden välimuotojen, mukaan ottamisen. 

Koulutuksen ja oppimisen muodot

Formaalilla koulutuksella Aprendizaje Invisible... -kirjassa tarkoitetaan koulutusta, joka on suoraan yhteydessä kouluihin tai oppilaitoksiin. Koulutus sisältää hierarkkisen rakenteen, joka kulkee peruskoulusta aina yliopistoon asti. Samanlaisia hierarkkisia käytänteitä on löydettävissä myös teknisessä ja ammatillisessa koulutuksessa. Oppiminen tapahtuu organisoidussa ja strukturoidussa kontekstissa (koulu, oppilaitos, työpaikka) ja siitä voi saada virallisen tunnustuksen(tutkinto tai todistus).

Non-formaalilla koulutuksella Aprendizaje Invisible... -kirjassa tarkoitetaan virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella järjestettävää koulutustoimintaa, jota tehdään erillään  tai suunniteltuna palvelemaan määriteltyjä oppimistavotteita. Se pitää sisällään toimintoja, jotka eivät ole pelkästään opettavia, mutta sisältävät tärkeitä komponentteja helpottamaan oppimisprosessia. 

Informaalilla koulutuksella Aprendizaje Invisible... -kirjassa tarkoitetaan oppimista, joka tapahtuu muodollisen koulutuksen ulkopuolella. Se on kokonaisvaltaista ja sitä on vaikeata mitata. Se on kehittynyt käytännön kautta ja sitä ohjataan keskustelun avulla. Se etenee tutkimisen kautta kokemuksiin asti. Se on tavallisesti spontaania. Se voi tapahtua missä tahansa arkielämän kontekstissa. Se on luonnollista seurausta ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Se ymmärretään oppimiseksi, jota tapahtuu, kun henkilö on osana yhteisöä tai organisaatiota. Se on prosessi, joka tapahtuu läpi elämän, ja jossa ihmiset oppivat (mutta myös opettavat) arkipäivän kokemuksista. Yleisesti ottaen sille on luonteenomaista se, ettei se noudata opetussuunnitelmaa, siitä ei saa sertifikaatteja eikä sitä käydä ennaltamäärätyssä järjestyksessä (esim. luokka-asteet). Informaali oppiminen organisaatioissa pitää sisällään monenlaisia spontaaneja, epävirallisia ja ennalta arvaamattomia muotoja, joiden kautta ihmiset oppivat tekemään työtänsä. Monia näistä käytännöistä tukee vahvasti yhteisölliset oppimiskokemukset, joissa opettajan sijasta mukana on kollega, työtoveri tai ystävä. Näkymättömän oppimisen paradigma on hyvin lähellä informaalin koulutuksen ominaisuuksia, mutta se pitää sisällään aineksia myös kaikista muista koulutuksen muodoista. Suurin osa oppimisesta tapahtuu joka tapauksessa informaalisesti.

Oppimisen välimuodot

Kuvio muokattuna John Moravecin ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación" sivulta 116 (Conner, 2009, mukaan)

Aprendizaje Invisible... -kirjassa on Marcia Connerilta (2009) lainattu kuvio oppimisen muodoista. Conner ehdottaa, että oppimisen muodot voivat sekoittua keskenään ja näin syntyy tarkoituksellista-formaalia oppimista, odottamatonta-formaalia oppimista, tarkoituksellista-informaalia oppimista ja odottamatonta-informaalia oppimista.

Tarkoituksellinen-formaali oppiminen tapahtuu luokkahuoneissa, e-oppimisessa, kirjaa luettaessa, tenttiin opiskellessa jne.

Odottamaton-muodollinen oppiminen tapahtuu tutkimustyössä, tiimityössä kollegojen kanssa, Internetistä tietoa hakiessa jne.

Tarkoituksellinen-informaali oppiminen tapahtuu työpajoihin ja seminaareihin osallistumisen yhteydessä, työtoverilta tai asiantuntijalta neuvoja saadessa, YouTube-videolta ohjelmiston käyttöä oppiessa jne.

Odottamaton-informaali oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa sosiaalisissa verkostoissa, Internetissä surffaillessa, tarkkaillessa toista käyttäjää jonkin tietyn teknologian yhteydessä, yhteistyötä tehdessä wikissä jne.

Jatkuvasti kiihtyvä kehitys muokkaa oppimis- ja työympäristöjämme. Se vaikuttaa jatkuvuuteen ja vuorovaikutukseen oppimisessa ja työelämässä. 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan oppilaita. Autetaan kouluamme kehittymään ja pysymään maailman parhaana kouluna!

SomeTime2011 - kaksi päivää flow-tilassa

Heikki Hallantie ja Otto Romanowski

Kesäloman alkaessa olen yleensä aina pari ensimmäistä viikkoa zombie-olotilassa eikä tämän kesäloman alku muodostanut poikkeusta. Päätin kuitenkin osallistua SomeTime2011 -tapahtumaan Espoon Otaniemessä Aalto Design Factory:lla. Se oli oikea ratkaisu!

Maaginen avaus

Heikki Hallantien innostavien ja ajatuksia herättävien alkusanojen jälkeen alkoi maaginen kokemus: Tassu Takalan ja Otto Romanowskin So(m)me(r)Time -audiovisuaalinen installaatio. Sen viesti kulki suoraan sieluun ja koin syvän ymmärryksen tunteen siitä, miksi sosiaalinen media on saanut minut valtoihinsa. Verkostoitumisen tapahtuessa silmien edessä koin tunteen laajennetun mielen syntymisestä.

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut siitä blogissa, mutta tämä installaatio sai minut ymmärtämään sen kauneuden.  Olin ajatellut sitä henkilökohtaisena mielen jatkeena, mutta nyt tajusin sen tarkoittavan ehkä vielä joskus ryhmän tai jopa koko ihmiskunnan yhdistettyä tajuntaa. 

Sana-assosiaatiopeli

Heikki Hallantie ja Tuija Aalto

Musiikkivideo-installaation takia oli zombie-tilani mennyttä ja lähentelin flow-tilaa. Tuija Aallon oivaltava sana-assosiaatiopeli Twitterin avulla palautti jälleen maanpinnalle ja kertoi julman, mutta toiveita herättävän totuuden siitä, miten vanhempi X-sukupolvi ja uudempi Y-sukupolvi eroavat toisistaan. Kuvasta voi jokainen vetää omat johtopäätöksensä:

Tuija Aalto ja X- ja Y-sukupolvi

#SomeTime -prosessin yhteys #MOOC -ilmiöön


Maaginen avaus päättyi Irmeli Aron onnistuneeseen unkeynote:iin, jossa uskaliaasti tuotettiin yhteisöllisesti tietoa Twitterin, FB:n ja Qaikun avulla hashtagillä #change11. Syksyllä 2011 olisi tarkoitus kokeilla ensimmäistä suomalaista MOOC:ia (Massive Open Online Courses). Yes!


Somegradut ja diplomityöt

Anne Rongas

Kun Anne Rongas on lavalla lähtee sosiaalinen media lentoon! Sosiaalisen median tutkimus esittäytyi ja keskustelu lähti käyntiin innostuneena. Sosiaalisen median tutkijat pääsivät verkostoitumaan keskenään ja ideoista ei ollut puutetta. Tästä ryhmästä tullaan vielä kuulemaan!


Myös Afrikka oli paikalla

Heikki Hallantie esitteli aluksi tilannetta Burundissa, 61 % pojista ja 40 % tytöistä osaa lukea. Koulutuksen tila on heikko johtuen maan äärimmäisestä köyhyydestä. Meillä oli myös suora yhteys Capetownin R-labsiin. Oli mahtavaa keskustella suoraan niistä upeista sosiaalista mediaa hyväksi käyttävistä projekteista, joita siellä on käynnissä. Mielenkiintoista oli kuulla, kuinka mobiilitekniikkaa käytetään hyväksi Internet-yhteyksien ja tietokoneiden puutteessa. Avoimien oppimisen resurssien (OER) tärkeys tuli jälleen kerran esille. Internet-yhteydet on jo tunnustettu ihmisoikeuksiksi. Samoin täytyy olla asia oppimisen resurssien suhteen!


Näkymätön oppiminen -keskustelutilaisuus

Sain myös itse kunnian avata keskustelutilaisuuden näkymättömästä oppimisesta ja oppimisen tulevaisuudesta. Johdantona soitin Miguel Matamorosin Son de la Loma -kappaleen tres:llä säestäen. Syynä tähän oli omat vahvat oppimisen kokemukseni formaalisen opetuksen ulkopuolisesta oppimisesta, joita sekä tres:in soitto että espanjan kieli hyvin edustavat.


Kerroin vielä lyhyesti näkymättömän oppimisen protoparadigmasta ja siitä, että tärkeintä on se miten opitaan, ei mitä opitaan. Tämän jälkeen siirryttiin Google Docs:iin, Twitteriin ja Qaiku:uun kommentoimaan näkymättömän oppimisen kymmentä avainideaa. Kommentit löytyvät Ning:stä ja toivon, että kommentointi jatkuu!


Lopuksi koottiin ajatuksia, joita nämä ideat olivat herättäneet. Syntyi myös keskustelu, joka oli täynnä luovia ideoita, käytännön realismia ja rohkeata tulevaisuuden suunnittelua! Aika loppui kesken, mutta kaikki halusivat jatkaa keskustelua. Nälkä, ajan kulu ja ulkoiset motivaatiot unohtuivat... Olimme flow-tilassa!


Oli suuri kunnia saada osallistua SomeTime2011 -tapahtumaan. Suurkiitos kaikille järjestäjille ja Heikki Hallantielle tästä suurenmoisesta tapahtumasta! 

Tietotyöläisten vallankumous

Kuudessa edellisessä blogikirjoituksessani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible, Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible, 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita, Näkymätön oppiminen 3.0 yhteiskunnassa, Humanistiset taidot näkymättömän oppimisen päämääränä ja Onko tulevaisuudessa kouluja? puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tällä kertaa tarkastelen tietyöläisten / tiedon agenttien vaikutusta yhteiskunnan ja koulun muuttumiseen (ehkä jopa vallankumoukseen).

Tietotyöläiset

Aprendizaje Invisible... -kirjan mukaan Peter Drucker kuvasi jo vuonna 1959 jälkiteollisen ajan uuden ammattiprofiilin. Hän käytti siitä knowledge worker (tietotyöläinen) -käsitettä. Tällä käsitteellä Drucker kuvasi henkilöä, joka tekee työtä lähinnä informaation kanssa ja/tai jonka tehtävänä on hallita tietoa työssään. Yllättävän aikaisin Drucker osasi jo nähdä tulevaisuuteen. Nykyään yhä useampi ammatti on saamassa tietyöläisyyden tuntomerkkejä. Myös opettajan ammatti on siirtymässä lujaa vauhtia tähän suuntaan.

Kuten Cobon ja Moravecin kirjassa hyvin huomioidaan, niin tämä käsite ei enää rajoitu pelkästään työn yhteyteen. Kaikkien kansalaisten täytyy jossain määrin omaksua näitä taitoja selvityäkseen tietoa ja yhteyksiä täynnä olevassa maailmassa. Valitettavasti niistä, joilla ei ole näitä perustaitoja hallussaan, tulee digitaalisesti lukutaidottomia. He eivät pysty käyttämään verkkopankkia, tekemään etätyötä, maksamaan veroja verkossa tai edes ostamaan lentolippua Internetistä. Heistä on vaarassa tulla toisen luokan kansalaisia. Koulumaailma ei voi jäädä katsomaan sivusta tätä huolestuttavaa kehitystä, vaan sen on taattava kaikille kansalaisille riittävät perustaidot tietoyhteiskunnassa selviämiseen.

Tiedon agentit

Aprendizaje Invisible... -kirjassa viitataan Morgan Meyerin artikkeliin (The Rise of the Knowledge Broker, 2010), joka esittää useitä tarkeitä näkökulmia suhteessa tietotyöläisen (tiedon agentin) käsitteeseen. Tietotyöläiset ovat sen mukaan henkilöitä tai organisaatioita, jotka siirtävät tietoa ja luovat yhteyksiä eri kohderyhmien välille. Tiedon siirto ja kääntäminen voidaan ymmärtää prosessina, joka sisältää useita vaiheita: tietojen yhdistämistä, siirtämistä, formaatin tai kielen muuttamista ilman, että tietoa menetetään. On tärkeää huomata, että tämän tietotyöläisen (tiedon agentin) on osattava toimia muuttuvissa konteksteissa ja tiedon ylitarjonnassa, ollen kykenevä siirtymään tiedon lähteiltä sen soveltamiseen ja/tai kääntämiseen uusiin sovelluksiin ja formaatteihin. Tämä kaikki tulisi vielä kyetä tekemään dynaamisesti, kokonaisvaltaisesti ja toistaen ilman, että tingittäisiin tietoyhteiskunnan eettisistä ja oikeudellisista vaatimuksista. 

Haasteet koulumaailmalle

Koulutuksessa tiedon agentti on Meyerin mukaan aktiivinen fasilitoija, joka yhdistää ihmisiä, verkostoja, järjestöjä ja resursseja, ja joka vakiinnuttaa edellytykset luoda jotain uutta tai antamaan lisäarvoa jo olemassa olevalle. Koulu on suuressa vaarassa jäädä kehityksestä jälkeen, mutta samaan aikaan sillä on mahdollisuus tulla yhdeksi yhteiskunnan tärkeimmistä uudistavista voimista.

Aprendizaje Invisible... -kirjan mukaan näkymättömän oppimisen näkökulmasta Meyerin idea tiedon agenteista mahdollistaa ajatuksen "teknologian tekemisestä näkymättömäksi" ja huomion keskittämistä tietojen, taitojen ja kykyjen hankkimiseen, joita tarvitaan tiedon hankkimiseen, prosessointiin ja hallintaan valikoivasti, tehokkaasti ja multikontekstuaalisesti. Tämä on myös suuri muutos näkökulmassa tietotekniikkaan. Se tarkoittaa siirtymistä "insinööri-näkökulmasta" kohti "knowmadin" ihannetta.

Kirjassa kysytäänkin hyvin sitä, kuinka kaukana olemme vielä siitä ajasta, että yliopistomme, instituuttimme ja koulumme kouluttaisivat tiedon agentteja? Ovatko kyky yhdistää eri tietolähteitä, sopeutumiskyky, elinikäinen oppiminen tai analogis-digitaalisessa ympäristössä tarvittavat taidot riittävästi tunnustettu virallisessa koulutusjärjestelmässä? Onko tullut aika lopettaa koulut vai paremminkin miettiä, miten lopettaa "huono opetus"? Meidän tulee jatkaa kaikkien näiden kysymysten tutkimista.

On aika tehdä tietotyöläisten vallankumous!

Onko tulevaisuudessa kouluja?

Kuvio muokattuna John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta

 "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación" sivulta 91

Viidessä edellisessä blogikirjoituksessani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible, Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible, 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita, Näkymätön oppiminen 3.0 yhteiskunnassa ja Humanistiset taidot näkymättömän oppimisen päämääränä puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tällä kertaa tarkastelen sitä, miten koululle tulee käymään tulevaisuudessa suhteessa kirjassa esitettyihin tulevaisuuden näkymiin.

Tulevaisuudessa ei ole kouluja...

Moravecin ja Cobon kirjan sivulla 78 esitellään kahta tekstiä, joissa arvoidaan koulutuksen tulevaisuutta. Ensimmäisen lähde on Seymour Papertin, Massachutes Institute of Technology:n (MIT) professorin, vuodelta 1984. Papert esittää (Seymour Papert. 1984. “Trying to Predict the Future.” Popular Computing, 3(13), pp. 30-44.), että tulevaisuudessa ei tulisi olemaan kouluja.  Koululla tarkoitetaan tässä yhteydessä: Kouluja, joissa on oppitunteja. Kouluja, joissa on opettajia, jotka määräävät kokeita. Kouluja, joita käyvät henkilöt, jotka on lajiteltu ikäryhmittäin käymään läpi opetussuunnitelmaa. Tällainen järjestelmä perustuu ryhmään rakenteellisia käsitteitä, jotka eivät Papertin mukaan toimi tietokoneiden kanssa. Hänen mukaansa näin tulisi tapahtumaan (koulujen häviäminen) vain sellaisissa yhteisöissä, joissa lapsilla on riittävä pääsy tietokoneille. 

Papertin kuvaus koulujärjestelmästä, joka ei toimi tietokoneiden kanssa, kuvastaa valitettavan tarkasti nykyistä koulujärjestelmäämme. Näkymättömän oppimisen paradigma (protoparadigma) pyrkii koulujärjestelmän uudistamiseen ja mm. Papertin mainitsemien kouluun liittyvien tietokoneiden kanssa toimimattomien rakenteiden muuttamiseen.

Toisen tekstin lähde, johon kirjassa tässä yhteydessä viitataan, on Euroopan komission alaisen IPTS:n (The Institute for Prospective Technological Studies) School's Over: Learning Spaces in Europe in 2020: An Imagining Exercise on the Future of Learning Authors sivulla X. Sen mukaan vuoteen 2015 mennessä puolet lukion opiskelijoista on jättäytynyt pakollisen järjestelmän ulkopuolelle. Edelleen siinä ennustetaan, että viisi vuotta siitä eteenpäin eli vuonna 2020 vanhat luokkahuoneet olisivat vain historiallinen jäänne. 

...vai onko sittenkin?

Kirjan mukaan näyttää siltä, että teknologia on muuttanut tapaamme nähdä tulevaisuus. Tässä yhteydessä nousee esille myös kysymys siitä, johtuuko TVT:n (tieto- ja viestintätekniikan) tehoton käyttö kouluissa siitä, että opettajat eivät osaa käyttää sitä oikein. Uskallan väittää, että tämä pitää varmaan paikkansa. Tällä en kuitenkaan halua syyllistää opettajia vaan kohdistaa voimavaroja laitehankinnoista opettajien kouluttamiseen ja pedagogiseen kehittämiseen. Laitteistoja myös tarvitaan, mutta ne eivät tuo muutosta asiaan ilman koko toimintakulttuurin muutosta. 

Blogin alussa oleva kuvio on Moravecin ja Cobon kirjassa olevan kuvion pohjalta tehty. Kun vertailee siinä koulun ja kodin antamia mahdollisuuksia teknologian ja oppimisen yhdistämiseen ei ole ihme, jos koti alkaa tuntua varsin sopivalta paikalta opiskelemista varten. Koulun on syytä ottaa tämä muutoksen haaste vastaan, jotta otsikon kysymys ei toteutuisi.

Humanistiset taidot näkymättömän oppimisen päämääränä

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Computer_education_boys_Gujarat.jpg?uselang=fi

Neljässä edellisessä blogikirjoituksessani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible, Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible, 1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita ja Näkymätön oppiminen 3.0 yhteiskunnassa puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tällä kertaa tarkastelen sitä, minkälaisia taitoja näkymättömän oppimisen avulla pyritään oppijoille saamaan.

Humanistiset taidot

Aprendizaje Invisible... -kirjassa tavoitteena olevia taitoja kutsutaan humanistisiksi taidoiksi. Arthur Harkinsin ja John Moravecin (2006) kirjoituksissa Minnesotan yliopistolle tuodaan esille linjauksia siitä, mitä nämä humanistiset taidot voisivat olla. He tuovat esille sen, kuinka tärkeää on kehittää taitoja, joilla selvitä nopeiden muutosten ja epävarmuuden aikakaudella.

1. Systeeminen ajattelu

Nuorten tulisi oppia hahmottamaan nykyisiä kulttuurisia ja sosiaalisia rakenteita sekä tutkia vaihtoehtoja niille. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorten tulee harjoittaa vertailevaa ajattelua, ymmärtää taustalla olevia järjestelmiä ja vaikuttaa niiden systemaattisiin rakenteisiin voidakseen saavuttaa tavoitteensa. Oppijasta kehittyy aktiivinen toimija passiivisen tiedon vastaanottajan sijasta. Samalla toteutuisi voimauttaminen hyvin konkreettisella tavalla.

2. Simuloiva ajattelu

Mitä jos? -ajattelu kokeilevan ajattelun ja mentaalisten harjoitusten kanssa, joita johtaa mielikuvitus ja projektio. Nuoret voiva luoda silmät auki simuloituja visioita sekä kulttuurillisten ja sosiaalisten rakenteiden sisä- että ulkopuolella käyttäen mielikuvista hyväkseen. Tämä on myös luovan ajattelun edellytys.

3. Kyky menestyä muutosten, haasteiden ja epävarmuustekijöiden keskellä

Nuoret kehittävät näkökulmia, tietämystä ja vaihtoehtoja monimuotoisuuteen ja epävarmuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorten täytyy luoda uusia mentaalisia välineitä, jotka auttavat heitä selviytymään keskellä lisääntyvää kaaosta ja epävarmuutta sisältävässä muuttuvasssa maailmassa. Nuorista tulee knowmadejä.

4. Kyky luoda ja käsitellä vaihtoehtoisia menneisyyksiä, nykyisyyksiä ja tulevaisuuksia

Nuori pystyy luomaan ja hallitsemaan virtuaalista aikaa kehittämällä joustavia sosiaalisen ja henkilökohtaisen ajan määritelmiä valikoivasti yhdistämällä mahdollista menneisyyttä ja tulevaisuutta nykyhetken vaihtoehtoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorten pitäisi pystyä vastustamaan perinteistä kellon mukaista aikakäsitystä yksilöllisesti rakennetun aikakäsityksen kautta samalla ottaen huomioon historian käsitykset. Dynaaminen, jatkuvasti kehittyvä aika- ja historiakäsitys.

5. Tavoitteiden ja haasteiden hankkiminen ja niihin vastaaminen

Nuori asettaa päämääriä ja haasteita itselleen, tunnistaa ja ennakoi esteitä menestymiselleen ja kehittää ratkaisuja ongelmiinsa. Tämä merkitsee sitä, että nuorille tulee enemmän ja enemmän vastuuta elämästään. He pääsevät käyttämään aktiivisesti arvojaan ja älykkyyttään. Vastuun kantamista voi oppia vain vastuuta saamalla. 

6. Olemassa olevan informaation ymmärtäminen ja tehokas käyttö

Nuori hankkii ja käyttää informaatiota valikoivasti mahdollisuuksien löytämiseen ja ongelmien ratkaisuun. Tämä tarkoittaa sitä, että nuoret tuntevat vetoa uusien sisältöjen hankintaan, tilanteessa, jossa informaation runsautta pidetään yhteiskunnallis-taloudellisesti arvokkaana. Tiedonhaku- ja hallintataitojen merkitys korostuu koko ajan. 

7. Yksilötasolla sovellettavan tiedon rakentaminen ja hyödyntäminen

Nuori muokkaa tarkoituksenmukaisesti informaatiota henkilökohtaiseksi tiedoksi. Hän luo persoonallisen tyylin vaihtoehtojen laajentamiseksi päätöksenteossa muodostamalla uusia tulkintoja ja ymmärtämystä. Tämä tarkoittaa sitä, että nuoret omistavat elämänsä uusien sekä eksplisiittisten että implisiittisten merkitysten rakentamiseen. Luovuus ja innovatiivisuus ovat itsestäänselvyyksiä.

8. Kyky rakentaa ja käyttää uutta tietämystä, joka liittyy konteksteihin, prosesseihin ja kulttuureihin

Nuoret hahmottavat, suunnitelevat ja rakentavat todellisia ja virtuaalisia ympäristöjä erityisiä tehtäviä varten. He kokoavat ja käyttävät erilaisia näkemyksiä esille nouseviin  kysymyksiin, jotta voidaan parantaa mahdollisuuksia löytää ratkaisu päätöksentekoprosesseissa. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorista tulee yhä enemmän suunnittelijoita ja arkkitehteja, jotka pystyvät luomaan osaamista ja vaihtoehtoisia kulttuureita, jotka mahdollistavat heitä parantamaan omaa elämäänsä. Hänestä tulee autotelinen ihminen.

9. Nykyisen ja tulevaisuuden tieto- ja viestintäteknologian tehokas käyttö

Nuoret pysyvät näiden teknologioiden eturintamassa, jotka mahdollistavat ajankohtaisen oppimisen, käyttämällä teknologiaa tehokkaasti. Tämä tarkoittaa sitä, että nuoret tulevat laajentamaan toimiaan digitaalisina tutkimusmatkailijoina ja kehittäjinä, ja näin helpottavat teknologian käyttöönottoa muulle yhteiskunnalle. Teknologia on kuitenkin väline ei itsetarkoitus.

10. Globaalien trendien tietämyksen hankkiminen ja arvoiminen

Nuori luo kokonaiskuvaa maailmasta, joka koostuu erilaisista erityisistä näkemyksistä. Hän kehittyy kansalaiseksi, jolla on globaali ajattelu ja joka käyttää eri näkökulmia hyväkseen ongelmien hahmottamiseen sekä mahdollisuuksien, tavoitteitteiden ja keinojen tunnistamiseen. Nuoret osallistuvat uusien ja jännittävien visioiden suunnitteluun sekä yhteisöistä että yhteiskunnasta yleensä. Heitä ei mukauteta yhteiskuntaan vaan he ovat mukana luomassa sitä.

11. Nuori kirjoittaa ja puhuu itsenäisesti

Nuori kehittää ja hyödyntää eri oppiaineita käyttäen hyväksi omia ominaisuuksiaan, mutta myös ryhmien ja tiimien kanssa, kehittäen niiden avulla omaa luonnettaan ja identiteettiään. Vapaan ja luovan ilmaisun kautta nuorista voi tulla demokratian ja vapauden malliesimerkkejä. Oppiminen ei ole ainesisältöjen omaksumista ja ymmärtämistä, vaan ihmiseksi kasvamista.

12. Henkilökohtainen sitoutuminen siihen, että asiat tehdään oikein

Nuoret tehdään eettisesti vastuullisiksi henkilökohtaisista omista toimistaan ja laiminlyönneistään. He vastaavat rakentavasti henkilökohtaisiin ja kollektiivisiin arviointeihin suhteessa saavuttamaansa tasoon. Tämä tarkoittaa sitä, että nuoret eivät vain nauti virheistään oppimisesta, vaan myös pyrkivät muuttamaan nämä virheet saavutuksiksi. Virheitä ei tarvitse pelätä tai välttää, vaan ne ovat hyödyllisiä oppimisen tarkoituksiin.

Tällaista koulua haluan olla mukana kehittämässä! Samalla olemme synnyttämässä uutta yhteiskuntaa... siirrymme yhteiskunta 2.0:sta 3.0:aan (1.0:sta suurimmassa osassa tapauksista). 

Näkymätön oppiminen 3.0 yhteiskunnassa

Kuvio muokattuna John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación" sivulta 55. Vastaava kuvio löytyy myös Toward Society 3.0: A New Paradigm for 21st century education diasta 32/75.

Kolmessa edellisessä blogikirjoituksessani Näkymätön oppiminen - Invisible Learning - Aprendizaje Invisible, Bensaa liekkeihin - Näkymätön oppiminen - Aprendizaje Invisible ja 

1.0 yhteiskunnan koulu ei voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita puhuin jo John Moravec:in ja Cristóbal Cobon kirjasta "Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación". Tämä blogikirjoitus jatkaa samasta teemasta tällä kertaa kohdistaen huomion siihen, millaista näkymätön oppiminen voisi olla 3.0 koulussa.

3.0 protoparadigma

Moravec:in ja Cobon kirjan mukaan 3.0 yhteiskunnan täytyy jättää taakseen teollisen ajan paradigma ja pedagogiset mallit (katso kuvio yllä), jotka keskittyivät Moravec:in termein ennaltaehkäisevään informaatioon ja osaamiseen. Koulun ja/tai oppimisen tulisi kehittyä kohti oppimisen muotoja, jotka hyödyntävät näkymättömiä oppimisen tiloja rakentaakseen käytännöllistä ja hyödyllistä tietoa sekä henkilökohtaisella että sosiaalisella tasolla. Opetus keskittyy kuitenkin edelleenkin suurelta osin tietoon, joka ei ole suoraan merkityksellistä opiskelijoiden ympäröivässä elämässä.

Cristóbal Cobon ja John Moravec:in kirjan mukaan 3.0 protoparadigmassa (kts. http://teromakotero.blogspot.com/2011/05/nakymaton-oppiminen-invisible-learning.html) kaaos ja moniselitteisyys liittyneinä valtaviin sosiaalisiin ja teknologisiin muutoksiin vaativat "tekemällä oppimisen" paradigman uudelleen syntymistä. Aika jolloin opiskelija oli tiedon passiivinen vastaanottaja on tulossa päätökseen ja on aika siirtyä uudenlaiseen toimintakulttuuriin sekä oppimisessa että opettamisessa. 

Kuten kirjassa mainitaan, myös muut tutkijat kuten Sir Ken Robinson huomauttavat, että ulkoamuistamiseen perustuvat oppimisen mallit ovat vastakohtia sille synteettiselle ja luovalle ajattelulle, jota nykypäivän kansalaiset tarvitsevat tehdäkseen työtä nyky-yhteiskunnassa. Tulevaisuuden yhteiskunnassa tämä tulee vielä korostumaan.

Tärkeintä on se, miten opitaan, ei se, mitä opitaan

Moravec:in mukaan näkymättömän oppimisen protoparadigma korvaa "ennaltaehkäisevän" ulkoaoppimisen oppimisella, joka on merkityksellistä oppimiskokemukseen osallistuville. Näkymättömässä oppimisessa edistetään ennen kaikkea tiedon käytännön soveltamista uusiin tapoihin ratkaista ongelmia mekaanisen aiemmin opitun tiedon toistamisen sijaan. Opiskelija muuttuu tiedon vastaanottajasta tiedon tuottajaksi. Opiskelijat toimivat omien tietojensa pohjalta soveltaen sitä, mitä he ovat oppineet ratkaisemalla käytännön ongelmia. Mukana näissä ratkaisuissa on myös ongelmia, joita ei ole aikaisemmin ratkaistu.

Perinteiset arvioinnin mekanismit soveltuvat huonosti arvioimaan henkilökohtaisen tietämyksen tarkoituksellista ja kontekstuaalista soveltamista, joka on suuntautunut innovatiivisten ratkaisujen luomiseen. Näkymättömässä oppimisessa fokus on enemmän siinä, miten opitaan kuin mitä opitaan. Tämä johtaa siihen, että kokeiden ja arvioiden tulisi perustua tuloksien arviointiin samalla tavalla kuin silloin, kun arvioimme innovaatiivisia tuotteita.

Helppoja nämä muutokset tuskin tulevat olemaan. Esimerkiksi jotta voisimme vapautua suorituskyvyn mittaamisen kultilta, meillä tulisi olla uskoa ja luottamusta jatkuvaan oppimiseen. Tämä perustuu ajatukseen siitä, että ihmisinä olemme jatkuvasti osana oppimisprosessia.

Anne Rongaksen kommenttiin Sometu:n näkymättömän oppimisen ryhmässä viitaten: Elämme mielenkiintoisia aikoja!